Yksin erämaahan?

Päässäni on jo vuosia vellonut haave yksinvaelluksesta. Nyt haave on muuttunut tahtotilaksi, ja ajattelin siis toteuttaa tämän reissun joko tänä tai ensi vuonna. Yksinvaeltamiseen liittyy monia asioita, joita olen pohtinut ja selvitellyt, jotta lähtö olisi turvallista ja mukavaa.

1. Kohde

Olen uppoutunut karttojen maailmaan ja pohtinut, mihin mennä. Tämän hetken suunnitelmani on se, että lähden Kevon luonnonpuistoon Kuivin reitille, joka erkanee Kevon reitistä tunturiylängön suuntaan. Olen ollut joskus vuosia sitten Kevon reitillä, mutta Kuivin reitti jäi tuolloin vielä jemmaan odottelemaan. Nyt voisi olla sen aika.

Kuivin reitin plussat yksinvaellukseen:
+ merkitty reitti
+ luonnonpuisto, jossa polulta ei saa poiketa
+ selkeä tunturiylänköinen maasto
+ autiotupia ja kammeja, joissa voi tarvittaessa kuivatella kamojaan.

 Kuivin reitillä on kivikkoistakin polkua, mutta rauhallisesti edeten ja vaellussauvojen tukea hyödyntäen uskoisin, että pääsen turvallisesti kulkemaan. Reitin jokiylityksillä pitääkin olla tarkkana, koska kivet ovat liukkaita, vesi jääkylmää ja virtaus vaikeuttaa askelia. Onneksi ylityspaikoilla on ylityksen avuksi tarkoitetut kahvat.

2. Turvallisuus

Asia, joka eniten on aiheuttanut huolta, on turvallisuus. Yksin kulkiessa ei apu ole heti saatavilla, jos onnistuukin telomaan itsensä. Erämaa-alueilla ei ole kännyköillä kuuluvuutta, joten on turvauduttuva muuhun tekniikkaan. Edessä on satelliittipuhelimen osto.

Olen katsellut, että Garmin InReach Mini voisi mahdollisesti olla minulle sopiva laite. Olisi kyllä kiva kuulla kokemuksia, jos jollain sellainen on käytössä. Satelliittipuhelimen tarkoituksena on ennen kaikkea se, että pystyn lähettämään hätäviestin tarvittaessa. Toisaalta toinen merkitys laitteella on se, että pystyn lähettämään kotiväelle viestejä, että matkani etenee ja olen kunnossa.

3. Rinkan paino

Yksin vaeltaessa ei voi jakaa tavaroita porukan kesken. Kaikki tavara ja ruoka pitää kantaa itse. Siinä on tehtävä vielä tiukempaa karsintaa, mitä on joutunut tekemään aiemmilla reissuillaan. Tällä kertaa ei voi kantaa Anni Polvan kirjaa, vaan korkeintaan minikirjan. Päiväkirja muuttuu pieneksi vihoksi, ja ruokien painavammat spessujutut jäävät pois armotta.

Onneksi olen viime vuosina tehnyt monia hyviä varustehankintoja, joiden ansiosta painavat tarvikkeeni ovat keventyneet. Ainoastaan trangia on edelleen se sama vanha möhkäle. En taida siltikään hankkia pienempää kaasupoltinta kattiloineen.

4. Yksinäisyys

Yksinäisyys on kuulemma normaali tunne yksinvaelluksella. Itse haluan nimenomaan kokea tämän, miltä tuntuu olla todella yksin kaukana muista. Yksinäisyyttä voi toki hieman harjoitella retkeilemällä ennakkoon pienempiä reissuja, mutta pitkä aika pusikoissa on silti erilainen kokemus.

Facebookin vaeltamiseen keskittyneistä ryhmistä olen saanut muutamia hyviä vinkkejä yksinäisyyden karkoittamiseksi:

• Pidä huoli, että olet syönyt ja juonut riittävästi. Murheellinen olo kasvaa uupumuksen mukana.
• Tee teltasta kodikas pesä. 
• Hakeudu vieraiden seuraan, kun taukopaikoilla tapaat ihmisiä.
• Kirjoita päiväkirjaa ja pohdi, mitä mielessäsi liikkuu.
• Katsele maisemaa, lue kirjaa, istu tulilla ja syö jotain hyvää. Hyvä mieli syntyy pienistä asioista.

Äiti-tytär-reissu Seitsemisen kansallispuistoon

Kun korona kosautti kesän vaelluksemme, piti keksiä jotain muuta tilalle. Päätin lähteä tyttären kanssa kahteen maijaan viikonlopun mittaiselle vaellukselle Seitsemisen kansallispuistoon. Kohde valikoitui välimatkan sekä reittivaihtoehtojensa perusteella.

Tiedossa oli siis laatuaikaa vanhemman lapsen kanssa. Harvemmin sitä tulee lähdettyä vain yhden lapsen kanssa liikkeelle. Pitäisi jatkossakin harrastaa tällaista retkeilyä kummankin kanssa erikseen.

Kuka kantaa ja mitä?

Retkellä tuli testattua samalla tulevaisuutta varten lapsen rinkan painoa sekä tyttären kävelykestävyyttä. Omassa rinkassani lähtöpainona oli tällä(kin) kertaa 23 kiloa. Se pisti pohtimaan, sillä viikon reissulla ruokamäärä kasvaa. Täytyy huolellisesti laskea viikon reissun ruokien paino, jotta paino ei nouse yli 25 kilon. Pidän sitä itselleni haamurajana. Sen jälkeen katkeaa kameli-Hanun selkä. Kraks! Onneksi on tullut hankittua se Fjällrävenin Kajka-rinkka, koska sen kanto-ominaisuudet ovat loistavat jopa tällaisissa painomäärissä.

Lapsen rinkka pitää pakata keveäksi.

10-vuotiaalla tyttärellä rinkka painoi lähtöhetkellä 7,5 kiloa. Se tuntui sopivalta hänelle. Ainoa, mikä ei ollut sopiva, oli rinkka. Siitä ei saanut säädettyä painoa pois hartioilta, joten heti reissun jälkeen marssimme Scandinavian Outdoorin myymälään sovittamaan uutta rinkkaa. Valitsimme hänelle uudeksi rinkaksi Osprey Ace 50:n, minkä pitäisi toimia pitkään hänelle.

Nyt täytyy (=saa) lähteä heti uudelle reissulle, jotta pääsee kokeilemaan rinkan toimivuutta käytännössä. Ainakin sen sai säädettyä niin, että paino keskittyy lantiolle. Silloin pääsevät isot lihakset tekemään töitä, eli pakarat, reidet ja lantion seutu.

Seitsemisen poluilla

Seitsemisen kansallispuistossa on useita erilaisia reittivaihtoehtoja, jotka on merkitty kohtuullisen hyvin maastossa. Parissa kohtaa piti hieman tsekkailla omasta kartasta, mihin meidän kuuluisi jatkaa matkaa, mutta yleisesti ottaen kansallispuiston poluilla pärjäsi pelkkien opasteiden avulla.

Reittimme eteni seuraavasti:

Päivä 1: Pysäköimme auton Koveron perinnetilan vieressä olevalle parkkialueelle. Siitä kävelimme 1,3 kilometrin mittaisen matkan Haukilammelle, jossa oli nuotiopaikka, telttapaikkoja sekä puucee. Seitsemisen kansallispuistossa telttailu on sallittua vain telttailupaikoilla. Väkeä oli runsaasti liikkeellä, sillä keli oli mahtava. Sopu sijaa antoi, ja hyvin mekin löysimme itsellemme yöpymiseen sopivan telttapaikan alueelta.

Liesijoen lorinaa

Ruoanvalmistusvettä otimme Haukilammesta, mutta käytin vedenpuhdistukseen Steripen-puhdistajaani. Lisäksi annoin veden kiehua hetken, ennen kuin käytimme sitä ruokiimme. Vesi oli rusehtavan sävyistä, mutta maku ja tuoksu ihan ok.

Päivä 2: Tämä päivä edettiin Haukilammelta Liesijärvelle. Matkaa kertyi ehkä noin 6 kilometriä, mutta kuuman kelin vuoksi matka tuntui välillä jopa pidemmältä. Reitin varrella oli komeita suuria mäntyjä ja keloja, varmasti ikivanhoja päätellen ulkomuodosta. Ainoa vesistö tällä matkalla oli pieni Seitsemisjoki, joka solisi mukavasti kuusten keskellä.

Liesijärvellä oli laavu, 2 nuotiopaikkaa sekä puucee. Teltta-alue oli reilun kokoinen, joten sinne mekin itsemme saimme mukavasti sopimaan. Liesijärvi on ihan oikein järvimäinen järvi, josta vain osa kuuluu kansallispuiston alueeseen. Vastarannalla näkyi olevan mökkejä. Otimme Liesijärvestäkin ruoanvalmistusvettä, ja samat puhdistusmanööverit tein täälläkin.

Majavien puutyöpajan työstöpisteitä.

Päivä 3: Viimeisen päivän etappi oli kaikkein pisin. Kuljimme Liesijärveltä Jokiristille ja sieltä edelleen Koveroon. Matkan pituus oli tällä kertaa noin 8 kilometriä, mutta polku oli suhteellisen tasaista ja hyvää kuljettavaa. Välillä oli varsin lahonneita pitkospuita ja mutaista polkua, mutta monelta osin kulku-ura oli helppoa asteltavaa. Tämä osuus reitistämme oli kätevästi pilkottavissa juuri sopiviin pikku etappeihin, joiden avulla matka tuntui paljon lyhyemmältä.

Matkan varrella sivusimme Liesilammen vierustaa ja Liesijokea. Hienoin elämys taisi meille molemmille olla majavien jäljet, joita näimmekin paljon joenvarsilla. Majavat olivat nukkumassa, mutta jäljet olivat melkoiset.

Ylipäätään kaikki vesistöt ilahduttavat aina reitin varrella, vaikka niistä ei välttämättä juomavettä voisikaan ottaa. Tällä reissulla juomavetenä toimi kotoa kannettu vesi, ja ruoanlaitossa käytimme alueen vesistöistä otettuja vesiä. Pohjois-Suomessa onneksi ainakin vielä vedet ovat niin puhtaita, että juomavettä ei joudu kantamaan hullun tavalla rinkassa mukanaan. Se tekee nimittäin painoa turkasesti.

Muistilista lapsen kanssa vaeltamiseen:

Primus-ruokatermos toimi hyvin lounaskeiton kuskaukseen.

• Suunnittele päivämatkat lyhyiksi. Kävely ei ole lapsen mielestä kiinnostavaa. Leirielämä on.
• Pidä paljon taukoja ja sovi selkeitä etappeja. Kun etappi on saavutettu, ottakaa pienet paussiherkut.
• Huolehdi, että rinkka ei paina liikaa ja että rinkan paino on lantiolla, eikä hartioilla. Sopiva paino riippuu lapsen koosta, peruskunnosta ja reitin pituudesta. 
• Keksi mukavaa ajanvietettä kulkemisen yhteyteen. Bongatkaa luonnosta naamoja, tehkää arvailutehtäviä ja laulakaa tuttuja lauluja. Luonnon ihmeitä kannattaa pysähtyä katsomaan kunnolla ilman rinkkaa.
• Varmista sekä aikuisen että lapsen tasainen energiansaanti ja kunnon ateriat säännöllisesti. Huolehdi myös nestetasapainosta pakollisilla juomatauoilla.
• Nopeuta lounastarjoilua valmistamalla aamulla ruokatermokseen soppa valmiiksi. Näin lounas on helppo syödä missä kohdassa tahansa.

Seitsemisen vanhojen puiden huminaa ja pala vanhaa taivasta.

Uutta oppimassa: Lasten kanssa vaellukselle

Syntyipä tuossa päässäni ajatus lähteä vaellukselle omien lasteni kanssa kolmistaan. Kreisiä tai epäkreisiä, mutta Lemmenjoki kutsuu meitä kesäkuussa! Jee!

Lapseni ovat siis reissun koittaessa 7- ja 10-vuotiaita, ja kun nyt kuitenkin joku kysyy, niin nuorempi on poika ja vanhempi on tyttö. Heillä ei ole ennestään vaelluskokemusta. Päiväretkiä, yöretkiä ja pieniä patikkaretkiä olemme toki yhdessä tehneet. Ajattelisin, että kyllä siitä kivaa tulee.

Vaellukseen valmistautumisessa on tällä kertaa huomioitava eri asioita, mitä aiemmin. Tai sanotaan näin, että tiettyihin asioihin pitää ehkä panostaa enemmän, mitä aikuisreissuilla.

Energiankulutus

Junior master chefin elkeet.

Aikuisen energiankulutus vaelluksella saattaa kasvaa lähes kaksinkertaiseksi, jos reitti on rankka, reissu pitkä ja rinkka painava. Normaali energiankulutus vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta useimmilla peruspulliaisilla se jää alle kahden tuhannen kilokalorin.

Minulle ei ollut ihan selvää, paljonko lasten energiankulutus on, joten piti kahlata netissä. Ruokatieto-sivustolta löytyi melko kompakti taulukko energiankulutuksesta eri ikäisillä. Sen mukaan tällaisten kouluikäisten muksujen kulutus on ihan aikuiseen verrattavaa. Ja kulutuksessa varmasti kasvaa samalla tavalla, kuin meillä aikuisillakin. Eli pitää varata ruokaa ihan tolkulliset määrät koko porukalle.

Maun mukaan

Lasten maku ruokien suhteen on hieman valikoivampi kuin aikuisilla. Mielestäni ruoan pitää olla vaelluksella sellaista, että se varmasti on maistuvaa ja houkuttavaa, sillä energiatasot pitää saada säilymään ja mielialan on oltava korkealla. Paha ruoka ei ilahduta ketään.

Joka tapauksessa ajattelin kuivata taas itse ruokamme. Valmisruoat ei houkuta, ei ainakaan ne valmispussukat, joihin kaadetaan vain vesi joukkoon. Joitain luottotuotteita toki hyödynnän ruokien valmistuksessa. Näitä ovat esimerkiksi valmiskastikkeet sekä jälkkäripussit. Lasten suosikkeja taitavat olla yksinkertaiset ja selkeät ruoat. Chilin kanssa emme lähde leikkimään.

Varusteiden paino

Varusteiden paino on se asia, mikä ehkä eniten huolestuttaa. Omaan rinkkaani tulee nyt enemmän painoa, mitä normaalisti, koska joudun kantamaan sekä teltan että keittimen. Normaalisti aikuisporukalla olemme vuorotelleet näiden kantamista.

Oma ajatukseni oli se, että lapset voivat kantaa ainakin omat makuupussinsa, makuualustan, ruokailuvälineet, välipalat sekä juomapullot. Lisäksi täytyy syynätä, minkä verran voi vaatetta pakata heidän kuormaansa. Rinkan paino saa olla tällaisilla kirpuilla noin 6-8 kiloa, siis oman näkemykseni mukaan.

Ajattelin laskea ruoat tarkkaan ja kuivata kaiken mitä suinkin vain voin. Lisäksi karsin varusteissa kaiken ylimääräisen, eli tällä kertaa en voi raahata esimerkiksi painavaa päiväkirjaani tai Anni Polvan romanttista kirjallisuutta. Uusi telttani on onneksi tosi kevyt. Myös makuupussimme ovat untuvapusseja, joten painoa ei tule niistäkään kohtuuttomasti. Se, mikä painaa paljon, on kaasut ja trangia. Täytyy vielä tehdä vertailua, kannattaisiko ostaa jokin muu keitin ja kattilasarja siihen.

Päivämatkat

Reitiksi valitsin Lemmenjoen vaellusreitin, koska siinä on mukavasti mahdollisuuksia tehdä lyhyempää reissua. Ajattelin, että menemme jokiveneellä osan matkasta, ja vain rengasreitillä vaellamme, jolloin koko matkan pituus on kohtuullinen.

Päivämatkoiksi olen suunnitellut noin 5-8 kilometriä, koska lasten mielestä on kivampaa, kun voi leiriytymisen jälkeen käydä tutkimassa maastoa ja kiivetä vaikka huiputtamaan tuntureita. Lemmenjoella se onnistunee.

Syy, miksi lähdemme niin kauas, on se, että itsekin nautin Lapin luonnosta ja toisekseen, lapseni eivät ole koskaan olleet Lapissa. Nyt on heidän aika kokea Suomen valtavat ulottuvuudet pituussuunnassa.

Ohjelma

Lapsen mieli on sellainen, että sitä ei kiinnosta kilometrimäärät ja treenin tehokkuus, vaan ennemminkin oudot kivet ja kirkkaat purot. Itsekin nautin vaelluksella siitä, että saa pällistellä maisemia ja pitää taukoja. Sitä siis on luvassa lasten kanssa, ihan kunnolla. Meillä ei ole kiire, ja ehdimme ihmettelemään riittävästi. Tarkoitus ei ole reitin suorittaminen, vaan tunturiluonnon
kokeminen kaikilla aisteilla.

Turvallisuus

Normaalin ensiapuvalmiuden lisäksi pitää miettiä viestintäkeinoja ja toimintamalleja hätätilanteessa. Ajattelin lasten kanssa käydä läpi perusensiapua, ja lisäksi miettiä mahdollisia tilanteita, joissa heidän pitäisi osata toimia omatoimisesti. Parempi on varautua, jolloin kaikilla on turvallinen olo ja selkeä ymmärrys siitä, miten haetaan apua.

Pitänee ottaa kaikkien puhelimet mukaan, ja säilyttää niistä osa sammutettuna viestintävälineen tehtävissä. Olen myös miettinyt, että pitäisikö ostaa erikseen pieni digikamera, kun aina puhelimen kamera syö akun tehokkaasti viikon aikana. Täytyy tutkia, olisiko joku pieni ja kätevä kamera saatavilla järkihintaan.

Paluu menneisyyteen: Syysvaellus Hetta-Pallakselle

Nyt, kun täällä Lounais-Suomessa ikuinen syksy vaan jatkuu, niin kehtaan vielä kirjoittaa vaelluksestani Hetta-Pallakselle, joka tuli tehtyä syys-lokakuun vaihteessa. Olin ystäväni kanssa kahdestaan reissussa, ja taas oli kyllä mahtava kokemus tämäkin.

Hetta-Pallas -vaellusreitti on Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitseva noin 50 kilometrin mittainen vaellusreitti, joka polveilee tuntureilta tuntureille komeissa maisemissa. Reitin varrella on useita taukopaikkoja ja autiotupia sekä varaustupia, joten tätä pätkää voin suositella kyllä aloittelevallekin vaeltajalle. Fyysistä kuntoa se kyllä vaatii, sillä reitti pistää ihmisen puuskuttamaan tunturien rinteillä. Maisemat palkitsevat kyllä vaivan, sen sanon.

Ihmisystävälliset päivämatkat

Meillä oli kaverin kanssa maltillinen etenemissuunnitelma, jotta ehdimme nauttimaan maisemista ja ollamöllöttelystä. Reitin voi edetä kummin päin tahansa, mutta meillä suunnaksi valikoitui pohjois-eteläsuunta, eli lähtö Hetasta ja paluu Pallakselle. Mielestäni se oli hyvä ratkaisu, nimittäin Hetan suunnalla alkumatka on hieman kevyempää kulkemista, kun taas Pallaksen suunnalta otetaan kulkijalta kyllä luulot heti pois reippaalla kiipeämisellä.

Reittimerkinnät Hetta-Pallaksella ovat hyvät.

Reissuaikataulumme:

27.9. Yöjuna Turusta Rovaniemelle
28.9. Bussiyhteys Hettaan, yöpyminen Hetan Kota -lomakylässä (Vahva suositus! Hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu.)
29.9. Venekyyti Ounasjärven yli (Hetan Kota) ja kohti ensimmäistä autiotupaa: Pyhäkeron autiotupa (noin 6,7 km)
30.9. Pyhäkeron autiotupa - Sioskurun varaustupa (noin 8 km)
1.10. Sioskurun varaustupa - Hannukurun varaustupa (noin 13 km)
2.10. Hannukurun varaustupa - Nammalakurun varaustupa (noin 13 km)
3.10. Nammalakurun varaustupa - Pallastunturin luontokeskus (noin 13 km) -> Taksilla Keimiölahen maja (Mukava paikka,  hyvät ruoat ja ihanaa päästä saunaan!)
4.10. Bussiyhteys Keimiölahen majan liepeiltä Rovaniemelle. Yöjuna Turkuun

Reitin varrella on autiotupia samoissa paikoissa, missä varaustuvatkin sijaitsevat. Päätimme kuitenkin tällä kertaa ottaa varman päälle ja varasimme itsellemme petipaikat varaustuvista. Varaustuvat ovat autiotupien kaltaisia tupia, joissa on sängyissä patjat ja tyynyt, ja taitaa olla keittiövarusteetkin laajemmat. Yleiskuva itselleni jäi Hetta-Pallaksen varaustuvista, että ne olivat siistejä ja mukavia. Erityisesti erillinen kuivaushuone oli kätevä, kun kelit olivat kuitenkin melko kosteat. Myös Hannukurun sauna oli mieluisa juttu!

Syksystä vaihto talveen

Olimme varautuneet siihen, että sääolosuhteet saattavat vaihdella ja jopa lunta voi tuprauttaa taivaalta. Ja näinhän siinä sitten kävi. Hetta-Pallas -reitti sai reissullamme ensilumen, joten kaikki mukaan otetut lämpimät vaatteet tulivat tarpeeseen. Lumisade alkoi heti ensimmäisenä vaelluspäivänä ja jatkui seuraavana päivänä tuiskuttaen. Nauroimme itsemme tärviölle, kun kahlasimme lumessa välillä polviamme myöten. Kun kiipesimme Pyhäkeron yli, saimme naamamme huurtumaan kunnolla. Olipahan hieno elämys sekin! Luonto näytti voimiaan, mutta me selvisimme.

Tärkeitä huomioita syksyn sääolosuhteista:

• Kunnioita sään muutoksia. Tunturilla säätilat vaihtuvat nopeasti ja näkyvyys saattaa muuttua todella huonoksi ihan hetkessä.
• Varaudu syysvaelluksella siihen, että lunta tulee. Varavaatteet, kunnon pipo, lämpimät käsineet ja varakäsineet ovat tärkeitä. Itselläni oli säänkestävät sormikkaat sekä päällä huovutetut lapaset.
• Lumi kinostuu tuntureilla ja tekee kulkemisen raskaammaksi. Varaudu välipaloilla ja muista juoda! Kylmällä kelillä nesteytys saattaa unohtua.
• Pitkospuut voivat olla lumihangen alla superliukkaat. Vaellussauvat antavat lisätukea liukkaalla polulla ja pitkoksilla. Itse otin yhden kunnon maakosketuksen, kun jalka liukuikin pitkospuun päällä eteenpäin.
• Huolehdi riittävästä energiansaannista ja vaatteiden kuivaamisesta. Muista pukeutua tauolla lämpimämmin. Taukotakki kannattaa pitää helposti saatavilla.

Eräs asia, jonka opin tällä reissulla oli se, miten kannattaisi lounas hoitaa talvisella kelillä. Meille osui nimittäin niin kylmät säätilat, että emme pystyneet pysähtymään tunturien rinteille pidemmäksi aikaa kokkailemaan lounasta. Niinpä etenimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen suoraan tuvalle pitäen vain pieniä taukoja matkan varrella. Tämä oli uuvuttavaa, koska välipaloilla ei ole sama vaikutus, mikä olisi kunnon lounaalla. Jatkossa tiedän, että otan tällaiselle syysreissulle mukaan termospullon, johon valmistan aamulla keittoa syötäväksi matkalla. Eipähän tarvitse kaivella trangiaa tuulessa ja tuiskussa esiin. Nyt täytyisi löytää hyvä termospullo, joka sopisi vaellukselle. Kevyt, mutta luotettava ja lämpimänä pitävä.

Miten keventäisin?

Oman rinkkani lähtöpaino oli alussa 23 kiloa. Se on ihan liikaa tällaiselle töppöjalkaiselle naikkoselle. Olen käynyt ankaraa pohdintaa siitä, miten voisin keventää. Tässä muutamia kevennyskohteita, joita pitää ensi kerralla miettiä, jättääkö pois tai ottaako mukaan.

• Päiväkirjani on tosi painava. Siitä en kyllä millään haluaisi luopua, mutta pohdiskelin, että jos otan paperia mukaan, ja liimaan kirjoitetut arkit päiväkirjaani jälkikäteen? Se on kuitenkin niin hieno kirja, jossa on jo monta vaellusta kirjattuna talteen.
• Luimme tällä(kin) reissulla Anni Polvan romanttisen kirjan. Ehkä ensi kerralla otan vaan pelikortit :D
• Muutamia ruokia oli liikaa. Pitää tsekata ruokamääriä vieläkin tarkemmiksi. Esimerkiksi metwurstin määrä oli liian suuri.

Ruokakantamukseni on aina painavia. Siitä en kuitenkaan lähde tinkimään, sillä osa vaelluksen hohtoa ovat herkulliset vaellusruoat. Myös rinkkani (Fjällräven Kajka 65 litraa) on painava, mutta se on niin mukava, etten siitäkään luovu.

Syysvaellus mielessä, mikäs muukaan

Kun edellisestä Lapinvaelluksesta on lähes vuosi aikaa, on hyvä hetki hehkutella tulevaa. Lähdetään ystäväni kanssa reissuun, JEE! Tiedossa on viikon vaellus Hetta-Pallas -vaellusreitillä syksyllä. Into on piukistunut jo nyt.

Perinteikäs tunturireitti

Variksenmarjoja tuntureilla

Hetta-Pallas -reitti on Suomen vanhin vaellusreitti ja sen pituus on 55 km. Reitti kulkee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston komeissa tunturimaisemissa. Reitille ominaista ovat avarat tunturimaisemat ja monet autiotuvat. Itse pidän avotuntureista ja siitä kauas katsomisen mahdollisuudesta, mitä tunturien laet tarjoavat.

Suunnitelmat reissullemme on jo hyvällä mallilla. Tarkoitus on puksutella yöjunalla Rovaniemelle, josta bussilla Hettaan. Bussiyhteys on sen verran myöhään iltapäivällä Hetassa, että yövymme ensimmäisen yön Hetan Kodassa. Ajattelimme nauttia vielä anti-barbaarisen aamiaisen siellä, jonka jälkeen meitä odottaa venekyyti Ounasjärven yli.

Tupien suojaan

Koska vaellusajankohtamme ajoittuu syys-lokakuun vaihteeseen, olemme näppärästi varanneet jo muutamista varaustuvista paikat itsellemme. Eipähän olla täysin säiden armoilla, eli voimme tarvittaessa kuivatella kamoja, jos sattuu tulemaan kissoja, koiria tai muita elukoita taivaalta.

Autiotupa Kaldoaivin erämaassa

Hetta-Pallas -reitillä on useita autio- ja varaustupia, joten kulkijalle on tarjolla suojaa, kun sääolosuhteet tarjoilevat kovuutta. Säiden osalta pitää olla tarkkana ja kunnioittaa luonnonvoimia. Lisäksi varusteet kannattaa olla kunnossa, jotta kulkemisesta voi nauttia kunnolla.

Varustetäydennyksillä onneen

Varusteista puheen ollen. Olen täydentänyt viime vaelluksen jälkeen varustustani vaellussauvoilla. Vuosi sitten pruhjasimme Kaldoaivin erämaan suopätkillä polviamme myöten turvemössössä. Silloin tuli vahva tunne siitä, että vaellussauvoihin taidankin investoida seuraavaksi.

Fjällräven ja Hilleberg in action

Vuoden vaihteessa sain ystäviltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Scandinavian Outdoorin myymälään. Kiljuen ryntäsinkin sinne ja ostin kauan haaveilemani Hillebergin teltan. Itselleni se on telttojen teltta, majoitteiden majoite. Kilon verran kevyempi kuin aiempi telttani, joka ei sekään huono ole.

Silkkinen kosketus

Olen myös ostanut uusia merinovillaisia kalsariasuja, koska tekokuitukalsarit haisoo ja fleece on karmeutta. Äiti-muori halusi ostaa Hannanpäivälahjaksi minulle silkkivillakalsariasun, joten sen ansiosta pääsen nukkumaan sileässä tunnelmassa.

Toinen silkkinen asia, jonka nykyään omistan, on makuupussin silkkinen suojalakana. Ensimmäisen koekäytön jälkeen täytyy kyllä kehua, että onpa ihana tuote! Sileä, miellyttävä iholle, ei hiosta ja tuo lisälämpöä pussiin.

Tällaisia varusteita vielä tekisi mieli hankkia:

• hyvät hanskat
• Gore-Tex-takki ja -housut (vanhat alkavat olla väsyneet)
• vaellussäärystimet kenkien suojaksi
• kevyt ja rinkan peittävä sadeviitta (kaatosadetilanteeseen)
• kevyet ruoanlaittokalut

Kesäreissu Jurmoon

Tehtiin koko perheen kesäreissu Jurmoon. Olen itse Jurmon luonnon vankka ihailija ja halusinkin esitellä hienon saaren myös muksuille.

Jurmo, kivien ja jäkälien saari <3

Joten: Rinkat täyteen tavaraa, ruokaa ja vaatteita. (yhden yön reissulle ei voi lähteä ihan pienellä määrällä kamppeita) Auto parkkiin Nauvon Pärnäsin lauttasatamaan, josta yhteysalus Eivor otti meidät kyytiin. Upea palvelu, jossa saamme iloita veronmaksamisen hedelmistä. Yhteysaluksella pääsee kätevästi monelle pikku saarelle Saaristomeren kansallispuistossa, eikä tarvita omaa venettä ollenkaan.

Yhteysalus Eivor saapuu Jurmoon.

Noin neljän tunnin puksuttelu sujui meidän porukalla piispanmunkkeja nassutellen kansipaikoilla maisemia katsellen. Tai oikeastaan emme juuri ehtineet katsella maisemia, kun tuijotimme Uno-pelikorttejamme koko laivamatkan ajan. Edes reipas merituuli ei meitä lannistanut, vaan pidimme korteistamme tiukemmin kiinni.

Teltat ja kivet sulassa sovussa

Yhteysalus saapui Jurmoon puolen päivän kieppeillä. Otimme suoraan suunnan kohti Metsähallituksen telttailualuetta, joka sijaitsee lounaisessa osassa saarta, eli oikealla puolella saarta saavuttaessa mereltä laiturille. Teltta-alueelle on pieni kävelymatka, pääosin pyöreitä kivivalleja pitkin, ja itse teltta-alue on melko kivikkoinen niemi, jossa joutuu hieman sovittelemaan telttaa paikoilleen. Ruuhkaisimpina aikoina telttapaikoista on ehkä hieman pulaa.

Saimme telttamme sovitettua kivikkoon.

Heti majoittumistouhujen alussa Jurmon luonto hoiti itsenäisesti lasten opetustuokion. Nuorimmainen näki nimittäin kyykäärmeen kivikoissa, jonka johdosta turhat kikkailut jäivät pojalta vähemmälle ja rauhallinen käytös astui esiin. :D Hyvä kyy!

Telttailualueella on nuotiopaikka ja pieni puukatos, jossa oli kuivia polttopuita tarjolla. Nuotiopaikan rautarakennelma oli tukeva ja hyväkuntoinen. Oli ilo paistaa illalla lettuja, kun tuli paloi kivasti tukevalla alustalla.

Päivällä kokkailimme Trangia-keittimellä pastasoossia ja illaksi olimme varanneet lettuaineet ja makkaraa. Päätettiin oikein perinteisillä retkieväillä hoitaa tämä reissu.

Trangiakokki kolmonen toimessaan.

Karun kaunis saari

Kiviltä kiville

Käytimme molemmat päivämme Jurmossa luontoa ihaillen. Keli oli perinteisen vaihteleva, sillä ulkosaaristossa pilvet vyöryvät vauhdilla eteenpäin kohti mannerta. Ehdimme saada osaksemme aurinkoa, sadetta, tuulta, hellettä ja kylmääkin keliä. Ja olimme onneksemme varustautuneet kaikkeen, joten meillä oli mahtava meininki.


Jurmon saari on malliltaan pitkulainen ja kapea. Tällä kertaa emme päässeet kävelemään lounaiskärkeen ollenkaan, koska se alue kuuluu rajoitusvyöhykkeeseen, jossa ei saa tallustella lintujen pesimäaikaan. Se ei haitannut meitä, sillä Jurmon koilliskärkeä kohti oli myös hienoa kävellä. Loputtomasti upeita pyöreitä kivivalleja ja ihanaa matalaa kasvillisuutta. Muistuttaa jotenkin Lapin tunturien kasvillisuutta - yhtä pientä ja sinnikästä. Emme kävelleet aivan viimeiseen kärkiosaan saakka, mutta riittävästi kuitenkin.

Niin.. siis...kivistä ei ole pula Jurmossa.

Lopuksi: lisää piispanmunkkia

Toisena päivänä vietimme aikaa lähimaastossa leppoisasti. Saaren loputtomat kivivarastot ovat lapsille aarreaitta. Täällä ei kukaan kiellä heittämästä kiviä veteen. Plops plops!

Kivien heitto Jurmossa? Kivintä ikinä!

Puhtaiden vesien Jurmo. Ihana on se.

Lopulta Eivor pungersi itsensä taas Jurmon satamaan ottaakseen meidät ja monet muutkin matkustajat kyytiinsä. Jurmossa vierailee telttailijoiden lisäksi myös mökkivuokralaisia. Yhteysaluksen kyydissä virittelimme jälleen ankarat Uno-pelit - ja taisi joidenkin lautaselle eksyä myös se piispanmunkki.

--

Jurmo pähkinänkuoressa:

• pitkänmallinen saari lähellä Utö:tä
• osa Paraisten kaupunkia
• erityisen rikas ja omalaatuinen luonto
• kirkko vuodelta 1846
• osa Saaristomeren kansallispuistoa
• majoittuminen mahdollista vuokramökeissä ja merkityllä telttailualueella
• yhteysaluksella pääsee ympäri vuoden

Sielu ja kroppa lepäävät Jurmossa.

Kaldoaivin erämaan kantamukset: varusteluettelo vaelluksella

Töttöröö! Lupasin, että postaan vielä Kaldoaivin vaelluksen varusteluetteloa ja varustearviointia tänne. Täältä pesee! Härifrån tvättas!

Viikon reissulle kun lähtee, niin kyllä kertyy roinaa ja rompetta monenmoista. On aina mielenkiintoista lukea varustelistauksia niiltä ihmisiltä, joilla rinkka on painanut vaelluksella alle 15 kiloa tai jopa alle 10 kiloa. Itselläni lähtöpaino tuppaa aina olemaan yli 20 kiloa, niinkuin oli nytkin.

Rinkan painoksihan suositellaan maksimissaan kolmasosaa omasta painosta. Meikäläisen 25 kilon rinkka on vähän yliampuva möykky, mutta se kyllä keveni siitä päivien myötä inhimillisempiin mittoihin.

 Varustelista viikon vaellukselle

Tässä mun varusteluettelo viikon reissustamme. Osa tarvikkeistahan jakautui meidän tiimille, eli vuorottelimme telttaa, trangiaa ja kaasuja. Alkutilanteessa mulla oli teltta.

Majoitustarvikkeet ja kantoväline

• Teltta (Fjällräven Akka, 3 hengen) 3,4 kg -> Hyvä ja laadukas teltta, mutta haaveilen kevyemmästä.
• Makuupussi (Rab Neutrino 400) 805 g -> Ostin tälle reissulle uuden untuvapussin. Kevyt ja lämmin.
• Makuualusta (Tunturisusi) 500 g -> Olen vannoutunut perinteisen makuualustan käyttäjä. Epäilyttää ilmatäytteisten kestävyys.
• Rinkka (Fjällräven Kajka 65 W) 3,2 kg -> Ihana uusi rinkkani! Hyvä kantaa ja helppo käyttää. Kajkassa avautuu etuosa kuin kassi, joten se helpottaa tavaroiden penkomista. Tykkään sen jämäkkyydestä. Rinkan ainoa huono puoli on sen paino, koska siinä on koivurunko, joka painaa enemmän, mitä esim. alumiinirunkoiset tms. rakenteeltaan erilaiset rinkat painavat.

Vaatteet

Vaihdan joka päivä sukat, jalkojeni takia.

• Gore-tex-housut (Haglöfs) 420 g -> Sateella tykkään enempi gorehousuista kuin sadehousuista, kun kulkiessa kuitenkin hikoaa sen verran paljon. En käytä gorehousuja muuta kuin sadekelissä.
• Gore-tex-takki (Haglöfs) 600 g -> Takkia tarvitsee sateella ja kylmänkosteassa kelissä. Tällä reissulla siis aika vähän, koska oli sellainen super-helleviikko.
• Villapaita (äidin 70-luvulla kutoma) 534 g -> Tästä en luovu, enkä vaihda mihinkään fleeceen. Ihanan lämmin ja möyheä, vaikka onkin painava. Villa tuntuu märkänäkin lämpimältä.
• Kalsaripaidat 2 kpl 362 g -> Molempia käytin, merinovillaisia ovat. Toinen iltaisin kun saavutaan perille, ja toinen hikipaitana.
• Sukat 6 paria 416 g -> jalkojen hyvinvoinnin takia vaihdan joka päivä puhtaat ja sileät sukat
• Fleecekalsarit 160 g -> Käytin aina iltaisin pehmohousuina
• Villasukat 106 g -> Aina tarvitsee! Tärkeät <3
• Teepaita 120 g -> Onneksi otin tällä kertaa, koska oli tosiaan hirveä hellekeli. Aiemmilla reissuilla en ole tarvinnut.
• Sormikkaat 76 g -> Helteestä huolimatta käytin yhtenä päivänä, kun tulikin kylmä ja sadekeli.
• Puffihuivit 3 kpl 132g -> Kaulaan, päähän ja varalle. Helteessä oli mahtavaa kun sai upotettua puroon ja laitettua märkänä päähän.
• Luksuspussi (paita, sukat, pikkarit ja rintaliivit) 198 g -> Tähän en koske, ennen kuin ihan lopussa saunan jälkeen. Joka reissulla ollut tällainen, ja se tuntuu kyllä juhlalliselta, kun saa pukea kokonaan puhtaat kamat päälle (paitsi housut ovat kuonamöykyt).
• Varakalsarit 120 g -> Tämä oli ainoa, jota en tarvinnut. Ei tullut niin vilpoinen keli, että olisi tarvittu gorehousujen alle.
• Pikkuhousut 5 kpl (Sloggit) 146 g -> ostin ihan uudet ja sileät pikkarit reissuun. Sillä on iso merkitys, mikä on pikkuhousujen lantiolinja ja mistä materiaalista ne on tehty. Nämä olivat hyvät.
• Crocsit 212 g -> Ostin halpiscrocsit marketista, ja ne ovat ihan mahtavat vaelluksella. Eivät paina ja ovat riittävän isot, että voi tallustella illalla villasukissa crocseilla. Purojen ylityksissä hyvät, kun pitää riisua kengät. Kuivuvat nopeasti ja eivät ime itseensä painoa veden mukana.
• Pyyhe 158 g -> Otin keveämmän ja pienemmän retkipyyhkeen. Ihan riittävä, eikä ruvennut hirveästi haisemaan, koska se kuivuu kohtuu nopsaan.

Päällä olevat vaatteet lähdössä: Katkolahjehousut (Sasta, iänikuiset), teepaita, vaelluskengät


Keittiökalut

Maisemakeittiö <3

• Ruokailupussi (kangaspussissa 2 lautasta, 2 mukia, lusikka-veitsi-haarukka, 2 sporkkia) 224 g -> Tykkään, että on kaluja, mitä käyttää, kun kokkailee. Mittamuki oli hyvä, että sai tarkat desin mitat otettua.
• Turvotuspurkki 90 g -> Tätä käytetään koko viikon kaikkien kuivattujen ruokien ennallistamiseen.
• Suolapurkki 140 g -> Suolaa ei saa unohtaa!
• Vesipullot 2 x 0,5 litraa 1,1 kg -> Talousvedeksi tarkoitettuja. Olivat tarpeen, koska pitkän hellekauden takia purot olivat kuivuneet, eikä vettä saanutkaan ihan mistä tahansa. Yleensä olen saanut otettua vettä helposti reissuilla ihan mistä vaan, mutta nyt oli kyllä vedet vähissä ja talousvesipullot tulivat tarpeeseen. Eli aina täydensimme, kun vettä sai otettua jostain. Sitten piti kantaa niitä, jotta oli ruoanlaittovettä saatavilla milloin tahansa tarve siihen olikin.
• Juomarakko (Osprey 2 litraa) 1,9 kg -> Loistava ostos! Helteellä erityisesti, kun piti jatkuvasti juoda vettä, oli mahtavaa, kun sai vaan hörppäillä suoraan letkusta vettä, eikä tarvinnut kaivella pulloa esiin tai laittaa sitä takaisin taskuun. Kahden litran vetoisuus oli hyvä mulle. Riitti pitkään, mutta ei paina liikaa.
• Keittökalut (puukko, vispilä, paistinlasta, muovipusseja, kaasun avausvempele) 174 g -> Kaasupullon avausvempelettä emme käyttäneet, mutta muita kaluja kyllä.

Tarvikkeet ja tykötarpeet

Sadesuojaakin tarvittiin välillä.

• Kartta 34 g -> Ostan aina kartan, koska tykkään kartoista. Lisäksi mukana taskussa kopiot kartan reittiosuuksista.
• Narua 82 g -> Kuivattelutilanteessa ihan jees. Märät uikkarit ja pyyhe illaksi kuivumaan, esmes.
• Pyykkipojat 32 g -> Muutamia pyykkipoikia, kuivatteluhommiin hyviä.
• Kemikalio (minivoide, dödö, saippua, kynsileikkurit) -> dödö ja saippua ovat kiva juttu maaliin tullessa saunoessa. Kynsileikkureita en tarvinnut, enkä kyllä ikinä näemmä rasvaa, vaikka luulen niin.
• Kännykkäpussi 28 g -> Sadekelin varalta. Eipä juuri sadellut, mutta yhtenä päivänä tarvittiin.
• Piuhat latureihin 56 g -> Kyllä sitä ihminen latailee laitteita nykyään.
• Varavirtaa 2 kpl 334 g -> Molemmat tarvittiin, hyvä että otin kaksi powerpankkia.
• Hyttyssuojaus (hattu ja myrkyt) -> Vaikka olikin ihan saakelisti hyttysiä, en silti käyttänyt kumpaakaan. En vaan osaa.
• Apteekki (Bepanthen, Abilar, laastaria, rakkolaastaria) 88 g -> Yhteinen EA-pakkauksemme ei ollut meikäläisen rinkassa. Otin silti sen lisäksi nämä kamppeet, ja jokaista käytin. Etenkin pihkavoide on kyllä mainiota moneen tilanteeseen.
• Istuinalusta 8 g -> Melko turha, kun oli niin kuivat kelit. En tarvinnut.
• Puhdistuspyyhkeitä 194 g -> Hajuttomia ja mietoja, sopivat myös trangian pikatiskaukseen, jos ei heti ehdi tiskata. En kauheasti käyttänyt, muuta kuin vessakäyntien käsienpuhdistuksessa.
• Terveyssiteitä 78 g -> Varmuudeksi vaan pitää olla.
• WC-paperia 118 g -> Onnistunut rullavalinta. Arkit riittivät viikoksi. Joillakin oli tiukempaa...
• Hammasvälineet (tahna, harja) 90 g -> Näistä harva tinkii?
• Lamppu ja remmejä 104 g -> Kumpaakin tarvittiin. Remmejä apuna kiinnityksessä ja lamppua aina autiotupien hämäryydessä.
• Lompakko 86 g -> Voisihan sitä vieläkin keveämmän kehittää.
• Tulitikut (2 isoa askia) 56 g -> Ei näitä näin paljon kulu, mutta varmuus aina paras.
• Päiväkirja ja kynä 440 g -> No tämä se on se painava möllikkä. Mutta tästä en myöskään luovu. Käsin kirjoitettu päiväkirja on parhautta.
• Anni Polvan romaani 292 g -> Luin ääneen muille tätä laatuteosta. Revin sivuja irti sitä mukaa, ja kannet irroitettu jo ennen reissua. 
• Kartan kopiot 26 g -> Kopioita käytän vaeltaessa, vaikka oikeakin kartta on mukana varmuudeksi.

Ruoat (meikäläisen rinkassa olevat)

Eräs porukastamme kantoi melonin erämaahan.

• Marmeladi kakkuun 268 g -> Oli muuten törkeen hyvä Hannanpäiväkakku!
• Näkkäriä 458 g -> Hellekelistä johtuen näkkärin menekki oli poikkeuksellisen pientä. Ihan outoa! Yleensä vetelen näkkäriä joka aterialla ja ahnaasti sittenkin.
• Cashewpähkinät 74 g -> Nämä jäivät käyttämättä, koska meiltä jäi perjantain ateria kokkaamatta. Sevettijärven baarin kebabit voittivat.
• Keksit (ti, to) 184 g
• Nuudelit 184 g
• Tofu 98 g -> Kuivuminen ei ollut onnistunut. Tofu poloinen oli homehtunut, joten jäi syömättä. Onneksi oli varalla soijarouhetta.
• Rieska-ainekset pussissa 104 g -> Mahtavaa kamaa sellainen itse paistettu rieska!
• Maitojauhe (to) 44 g -> Maitojauhetta tarvittiin moneen jälkkäriin, joten pussitimme ne valmiiksi annoksiinsa.
• Kaurahiutale -> Omena-kaurapaistos jäi jostain syystä tekemättä. Ehkä sekin oli sen Sevettijärven baarin syytä...
• Kuivatut perunat 114 g -> Aina kyllä toimivat tosi hyvin.
• Kuivatut wokkivihannekset 18 g -> Kevyttä kamaa, ja silti tuovat kivaa makua.
• Pähkinäsäkki 266 g -> Tehtiin hyvä sekoitus ihan itse, kun ostimme erilaisia pussukoita.
• Maustesäkki 438 g -> Ehkä hieman yliampuva määrä mausteita, mutta saimme kyllä hyvin maustettua kaikki ruokamme, kun valikoimaa oli.
• Kiisseliä aamupalalle 94 g -> Kiisseliä taisi olla useampanakin aamuna.
• Vaniljakiisseli 76 g -> Tätäkin oli useampana kertana.
• Maitojauhe 18 g -> Nämä on näitä valmiiksi punnittuja maitojauheannoksia eri ruokia varten.
• Kastikepussi 90 g -> Hyvää muhennosta oli kyllä!
• Sokeri 46 g -> Limejälkkärin makeutukseen.
• Kuivattu naudanlihasuikale 80 g -> Makoisaan muhennokseen menivät.
• Maissisuuruste 10 g -> Ihanan limejälkkärin limesössöön.
• Kuivatut broilerisuikaleet 72 g -> Nämä jäi käyttämättä, kun Sevettijärven kebabit houkuttivat liikaa.
• Marengit 78 g -> Ihana jälkkäri, vaikka nämä menivätkin melko muruiksi kuljetuksessa.
• Limet 240 g -> Limejälkkäri oli ihan sairaan hyvää. Kannatti kuskata!
• Kuivattu feta 32 g -> Feta menee helposti ihan kuivaksi, eikä oikein enää pehmene liottaessa.
• Viljapihviainekset 160 g -> Harvoja valmisruokapusseja, joista oikeasti tykkään. Nuudelin kanssa hyvää.
• Nuudelit 174 g -> Muutoin melko turhaa ruokaa, mutta viljapihvien kanssa hyviä ja oli ne wokkisössössäkin hyviä.
• Kuivatut mansikat 80 g -> Marenkijälkkärin hilloon. Ihan sairaan hyvää!
• Öljyt 2 pikkupulloa 108 g -> Lähes kaikki meni viikon aikana. Käytimme erityisesti oliiviöljyä pastoihin.
• Vaniljakastikepussi 74 g -> Perus-jälkkärin matskua
• Kuivatut mustikat 34 g -> Marenkijälkkärin hilloon. Niin makoisaa!
• Muromyslit 70 g -> Tiistaiaamun aamupalan myslit. Tykkään itse ehkä enemmän perusmyslistä.
• Maitojauhe 42 g -> Näitä valmiita maitojauhepussukoita oli monta. Hyvä, että oltiin merkattu ne tarkkaan.
• Kuppikiisseliaineet 100 g -> Aamupalamuromyslien kaveriksi. Hyvää ja helppoa.
• Sulatejuustotuubi 190 g -> Löysimme tuubimallisen sulatejuuston, ja se oli ihan jees. Säilyy avaamattomana lämpimässä. Toki ne muovipurkissakin olevat sulatejuustot säilyvät, mutta tämä oli kyllä melko kätevä käyttöliittymä.
• Makaronit 304 g -> Kyllä se melkein on niin, että 100 g makaronia per nuppi on just hyvä määrä naisten aterialle.
• Muromysli 70 g -> Viimeisen aamun aamupalamyslit. Sentään söimme kuitenkin.
• Salamipötkö 222 g -> Portugalin tuliainen. Olipa törkeen hyvää!
• Metwurstia 168 g -> Leivänpäällysiä jäi viikon kuluessa, koska näkkärin kulutus oli helteen takia pienempi. Yleensä kyllä kuluu enempi.
• Metwurstia, pkt nro 2. 184 g -> Lisää metwaria, ja tosiaankin sitä sitten jäi...
• Salmiakkia 190 g -> Salmiakki on aika mukavaa naposteltavaa, kun tekee mieli jotain pientä karkkia.
• Kakkupohja 342 g -> Hannanpäiväkakku oli taivaallinen ja superherkku, joka kannatti kantaa sen yhden etapin verran.
• Kuppikiisselit 92 g -> Vimpan aamun kiisselit, jotka söimme myslin kera.
• Patukat 7 kpl 292 g -> Helle teki tepposet! Ei tehnyt mieli edes suklaata! Ohhoh!
• Kaakao-annospussit 426 g -> Ihan liikaa oli näitäkin, kun kulutus putosi helteen takia. Ei vaan tehnyt mieli mitään kuumaa juomaa.
• Extrapähkinät 96 g -> Kyllä nämäkin tuhottiin. Suolaista ja hyvää.
• Kuivattuja sieniä 20 g -> Ei tullut näitä käytettyä, koska ei ollut kaikille mieluisaa.

Ryytynyt rinkan kantaja. Mukana Hannanpäiväkakku.

Ruoat jakautuivat meillä siis kolmen naisen kesken, joten tässä eivät olleet tietenkään kaikki viikon ruoat. Yritimme jakaa ruokamäärät niin, että jokaiselle tuli kannettavaksi reissun alkuosan päivien ruokia sekä viikon loppuosan päivien ruokia. Itselläni olivat tiistain ja torstain ruoat, sekä mm. se Hannanpäivän kakkumatsku. Osa materiaaleista kakkuun ostettiin matkalta, joten ne ainekset eivät ole tässä listauksessa, eli esim. kuohukerma, rahka, tuoreet mansikat ja tuoreet vadelmat.