Lapset ja lapsenmieliset Lemmenjoella

Tulipa vihdoin toteutettua vaellus Lemmenjoella lasten kanssa! Vuosi sitten piti jo toteuttaa tämä reissu, mutta nyt pääsimme unelmista tekoihin. Retkiseurueemme koostui 4 lapsesta ja 2 aikuisesta. Olin porukastamme ainoa, jolla oli kokemusta pitkistä vaelluksista, mutta kaikilla oli kuitenkin retkeily- ja telttailukokemusta.

Kultareitti haltuun

Kiersimme Lemmenjoen kansallispuistossa legendaarisen Kultareitin, joka lähtee Lemmenjoen varrelta kohti tunturialueita ja kullankaivuuseutuja. Reitti esitellään kierrettäväksi myötäpäivään, mutta me toteutimme sen vastapäivään. Katsoin nimittäin etukäteen karttaa ja totesin, että Hengenahdistuksen nousuksi kutsuttu alkuosuus vaikutti lapsiporukalle liian jyhkeältä aloitukselta. Aloitimme tästä syystä kierroksemme Ravadasjärveltä, ja kiittelimme itseämme tästä valinnasta jälkikäteen. Ravadasjärveltä lähtevä nousu on myös jyrkkä ja panee puhisemaan, mutta se oli kuitenkin inhimillisempi aloitustapa.

Ennen reitille pääsyä ja vaelluksen päätteeksi yövyimme Lemmenjoen varrella Ahkun Tuvan mökeissä. Oli mukavaa lasten kanssa valmistautua rauhassa lähtöön ja palatessa sauna maistui koko porukalle. Ahkun Tuvan rannasta lähtikin sitten jokivenekuljetus Lemmenjoen Kultareitin lähtöpisteeseen. Jokivenekyyti oli kaikkien mielestä tosi hauska lisäys tähän retkeen. Etenkin menomatkalla oli lämmin keli, jolloin veneessä istuminen oli suorastaan kesäisen kepeää. Paluumatkalla piti olla enemmän vaatetta päällä. 

Olimme varanneet kuljetukset ennakkoon, mikä oli lasten kanssa liikkuessa meille tärkeää. Parempi olla selvät sävelet matkalle. Eräs asia, mitä jäin miettimään venekuljetuksesta, oli sen aikataulu. Alkukesällä jokivene lähtee Njurgulahdesta kello 17. Yöjuna saapuu Rovaniemelle klo 11 jälkeen. Tämä yhdistelmä ei oikein toimi, eli yöjunalla tullessa ei ehdi järkevästi ajamaan tuohon kello viideltä lähtevään jokiveneeseen. Aikataulun pienellä muutoksella pystyisi vaelluksen aloittamaan jo samana päivänä halutessaan.

Vaelluksella etenimme seuraavien etappien mukaisesti:

Ravadasjärvi - Ravadasniemi (3,1 km) + edestakainen kävely ilman rinkkoja Ravadaskönkäälle (1,9 km)

Ravadasniemi - Mattit Ravadas (3,1 km) + vierailu ilman rinkkoja Karhu Korhosen kirjastolla (9,2 km)

Mattit Ravadas - Morgamoja (7,7 km)

Morgamoja - Kultahamina (4,6 km)

Etappien pituus oli oikein hyvä. Ensimmäisenä päivänä on aina hyvä olla lyhyehkö osuus, koska kaikki vaeltajat sen tietävät: tapahtuu nimittäin karmaiseva vartaloshokki eli lihakset ja koko keho ovat täysin järkyttyneitä siitä, että yhtäkkiä pitääkin kantaa rinkkaa ja kulkea ylämäkeen. Seuraava vaelluspäivä on usein jo helpompi.

Vaihtelevia maisemia

Lemmenjoen Kultareitti on maisemiltaan tosi upea. Jokivarren ympäristössä on avaraa mäntymetsää, jossa näkyi selvästi jääkauden jättämät jäljet. Metsä oli harjumaista kumpuilevaa ja kaartuvaa. Näimme alkuosuudella paljon kuukkeleita ja järripeippoja. 

Kun edettiin kauemmas Lemmenjoesta, maisema muuttui tunturinäkymään. Pääsimme avotunturiin asti, kun kävimme Karhu Korhosen kirjastolla. Siellä puuttomilla rinteillä oli hauska tähystää kaukaisuuteen ja seurata erilaisten pilvimuodostelmien liikkeitä. Karhu Korhosen kirjasto itsessään oli myös kävelemisen arvoinen kohde. Keskellä tyhjyyttä ja hiljaisuutta nököttelee hän siellä yksinään. Ihmeellinen pikku mökkeröinen.

Kultareitti nousee Gaskoáivin laelle. Myös siellä puuraja jäi taakse, joten pääsimme nauttimaan viilentävästä tunturituulesta aurinkoisella säällä. Huomaamattaan sitä aika paljon sai aurinkoa kasvoihinsa, kun tuulen tuivertaessa ei huomannut ajatella paahtavaa valopalloa taivaalla. Aurinkorasva olisi voinut olla fiksu veto. Mukana oli, mutta eipä se rinkassa poskia rasvaa.

Reitin loppuosuus Morgamojalta Kultahaminaan oli alamäkeä. Mietimme koko matkan tätä pätkää kävellessämme, kuinka tässä olisi ollut melkoinen punnertaminen ylöspäin, jos olisimme kulkeneet reitin toiseen suuntaan. Hengenahdistuksen nousu on nimensä veroinen! Alaspäin mennessä se oli lähinnä tarkkuutta ja vaellussauvoja vaativa polku, joka oli irtokivien ja hiekan peittämä mokkurainen ura.

Lasten kanssa leppoisasti

Lasten kanssa vaeltaminen sujui loistavasti. Olimme valmistautuneet ennakkoon miettimällä tarkkaan sekä reitin että varusteet. Olen aiemmin kirjoittanut lasten kanssa vaeltamisesta, ja nämä neuvot toimivat myös omalla reissullamme. Keskityimme siihen, että menemme leppoisalla meiningillä ja huolehdimme kaikkien jaksamisesta.

Tässä muutamia asioita, jotka nousivat esiin Lemmenjoen vaelluksella:

1. Ruoka maistuu vaelluksella aivan eri tavalla. Jos lapsi ei kotona himoitse metvurstileipää, hän saattaa vaelluksella haluta sitä tonnikaupalla. Kannattaa kuitenkin miettiä, että ruokalista on edes jollain tavalla lapselle mieluisa. Inhokkiruokien syömistä ei kannata alkaa harjoittelemaan vaelluksen aikana.
2. Vaelluksella tulee usein nälkä. Riittävät ruoka-annokset, energiapitoinen ruoka ja voimaa antavat välipalat ovat tärkeitä lasten kanssa liikuttaessa. Lapsi ei kykene sietämään nälkää ja väsymystä samalla mitalla, miten aikuinen pystyy. (eikä kyllä aikuisenkaan tarvitse vaelluksella kärvistellä nälässä) Lisäksi lapsi ei aina tunnista nälkää, vaan muuttuu hetkessä äkäiseksi tai väsyneeksi ilman varoituslauseita.
3. Rinkka pitää olla etukäteen hyväksi todettu ja siinä pitää olla lapsen vartaloon sopivat säädöt. Testaa rinkkaa myös täyteen pakattuna, kun kokeilet säätöjä. Lantiovyön sijainti ja kiristettävyys ovat tärkeitä asioita. Jos lapsi on kuin pulkannaru (monet lapset ovat), niin rinkan valinnassa joutuu tekemään hieman töitä. Hyvä rinkka tekee kulkemisesta mukavaa.
4. Myös lapsen rinkka on syytä punnita ennen lähtöä. Jokainen tuntee oman lapsensa kunnon ja kestävyyden. Itse olen sitä mieltä, että lapselle on järkevää pakata kevyt rinkka, jolloin hänellä on myös kevyt mieli. Oma kahdeksanvuotias poikani kantoi noin kuuden kilon rinkkaa ja kohta 12-vuotias tyttöni kuskasi selässään reilut 7-kiloista rinkkaa. Heidän rinkkansa olivat Osprey Ace 50 ja Osprey Ace 38. Hyvät ja erittäin säädettävät rinkat, joihin mahtui kivasti lasten omat romppeet. Itse kannoin omassa rinkassani majoitteen, keittimen sekä meidän perheen ruoat. Välipalat tungin jokaisen omaan rinkkaan.
5. Autiotupakulttuurista kannattaa kertoa lapsille paljon. Autiotuvat ovat hieno palvelu vaeltajille, mutta niiden käyttö ja etiketti on syytä tuntea. Pääsimme Morgamojan tuvalle ensimmäisinä, jolloin päätimme sijoittua sinne yöpymistä varten. Ehdin onneksi kuitenkin lapsille kertoa, että myös muilla ihmisillä on oikeus tulla tupaan ja ensimmäisinä tulleet antavat tilaa myöhemmin saapuville. Näin meille myös kävi, kun tupaan alkoi tursua ihmisiä yhä enemmän. Lopulta päätimme lähteä sateeseen pystyttämään telttojamme. Hieman se vaati lasten motivointia, mutta uskon, että nukuimme ulkona paljon paremmin kuin täpötäydessä tuvassa.
6. Lapsille hazardihommat ovat normaalia arkea. Lasten pitää saada kiivetä, hyppelehtiä ja möyriä. Vaikka näissä hommissa on tietysti myös loukkaantumisen riski olemassa, ei mielestäni vaelluksellakaan pidä lähteä kieltämään lasta liikkumasta. Anna kahlata tunturipuroon, salli kivien päällä loikkelehtimiset ja rohkaise juoksemaan metsässä. Jos sattuu vahinko, niin sitten paikataan.
7. Pidä päivämatkat lyhyinä. Pidä tauko aina, kun siltä tuntuu. Lyhyiden päivämatkojen ansiosta voitte pitää monta levähdyshetkeä matkan aikana, jolloin luontoa ehtii ihailemaan kunnolla.
8. Varaudu asioihin. Varavälipalat, varahanskat, varasulatejuusto ja monet vara-jutut tulivat käyttöön meidänkin reissullamme. Vara ei kaatanut venettämme, tälläkään kertaa.
   
   
   

Ja vielä loppuun muutamia juttuja, joita en lakkaa ylistämästä:

- Mun oma rinkkani, Fjällräven Kajka 65 W. Palvelee painavien kuormien kantamisessa kuin unelma.

- Vaellussauvat. Ihan loistokas apukaksikko tuuppaamaan ja jarruttamaan polulla.

- Juomarakko. Olisin varmasti rusina, jos joisin pullosta. Juomarakon ansiosta tulee juotua tasaisesti pieniä määriä.

- Upouusi ostokseni: Savotan vedenkantokassi. Ihan mahtava vempain. Sillä sai kannettua kaikki vedet ketterästi ruoanlaittopaikalle. Hassu löllykkä täytenä. Tyhjänä kevyt kantaa.

- Lempiruokani porokeitto sekä kookosbroilerikeitto itse kuivatuista aineksista. Aina toimivat!

- Kuivatut ruoka-aineet: Taas keveni kuorma huomattavasti, kun jaksoi nähdä vaivaa kuivaushommeleihin.

- Kookosmaitojauhe: aasiakauppojen kiva tuote, jolla saa makua broilerisoppaan. 

- Ruokien pakkaaminen päiväkohtaisesti: Pysyvät järjestyksessä, kun kerää jokaisen päivän ruoat erikseen omaan minigripsäkkiinsä.

- Eskimo Tuplikset: Kestäviä ja sopivat myös ruokien ennallistamiseen

Uutta oppimassa: Lasten kanssa vaellukselle

Syntyipä tuossa päässäni ajatus lähteä vaellukselle omien lasteni kanssa kolmistaan. Kreisiä tai epäkreisiä, mutta Lemmenjoki kutsuu meitä kesäkuussa! Jee!

Lapseni ovat siis reissun koittaessa 7- ja 10-vuotiaita, ja kun nyt kuitenkin joku kysyy, niin nuorempi on poika ja vanhempi on tyttö. Heillä ei ole ennestään vaelluskokemusta. Päiväretkiä, yöretkiä ja pieniä patikkaretkiä olemme toki yhdessä tehneet. Ajattelisin, että kyllä siitä kivaa tulee.

Vaellukseen valmistautumisessa on tällä kertaa huomioitava eri asioita, mitä aiemmin. Tai sanotaan näin, että tiettyihin asioihin pitää ehkä panostaa enemmän, mitä aikuisreissuilla.

Energiankulutus

Junior master chefin elkeet.

Aikuisen energiankulutus vaelluksella saattaa kasvaa lähes kaksinkertaiseksi, jos reitti on rankka, reissu pitkä ja rinkka painava. Normaali energiankulutus vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta useimmilla peruspulliaisilla se jää alle kahden tuhannen kilokalorin.

Minulle ei ollut ihan selvää, paljonko lasten energiankulutus on, joten piti kahlata netissä. Ruokatieto-sivustolta löytyi melko kompakti taulukko energiankulutuksesta eri ikäisillä. Sen mukaan tällaisten kouluikäisten muksujen kulutus on ihan aikuiseen verrattavaa. Ja kulutuksessa varmasti kasvaa samalla tavalla, kuin meillä aikuisillakin. Eli pitää varata ruokaa ihan tolkulliset määrät koko porukalle.

Maun mukaan

Lasten maku ruokien suhteen on hieman valikoivampi kuin aikuisilla. Mielestäni ruoan pitää olla vaelluksella sellaista, että se varmasti on maistuvaa ja houkuttavaa, sillä energiatasot pitää saada säilymään ja mielialan on oltava korkealla. Paha ruoka ei ilahduta ketään.

Joka tapauksessa ajattelin kuivata taas itse ruokamme. Valmisruoat ei houkuta, ei ainakaan ne valmispussukat, joihin kaadetaan vain vesi joukkoon. Joitain luottotuotteita toki hyödynnän ruokien valmistuksessa. Näitä ovat esimerkiksi valmiskastikkeet sekä jälkkäripussit. Lasten suosikkeja taitavat olla yksinkertaiset ja selkeät ruoat. Chilin kanssa emme lähde leikkimään.

Varusteiden paino

Varusteiden paino on se asia, mikä ehkä eniten huolestuttaa. Omaan rinkkaani tulee nyt enemmän painoa, mitä normaalisti, koska joudun kantamaan sekä teltan että keittimen. Normaalisti aikuisporukalla olemme vuorotelleet näiden kantamista.

Oma ajatukseni oli se, että lapset voivat kantaa ainakin omat makuupussinsa, makuualustan, ruokailuvälineet, välipalat sekä juomapullot. Lisäksi täytyy syynätä, minkä verran voi vaatetta pakata heidän kuormaansa. Rinkan paino saa olla tällaisilla kirpuilla noin 6-8 kiloa, siis oman näkemykseni mukaan.

Ajattelin laskea ruoat tarkkaan ja kuivata kaiken mitä suinkin vain voin. Lisäksi karsin varusteissa kaiken ylimääräisen, eli tällä kertaa en voi raahata esimerkiksi painavaa päiväkirjaani tai Anni Polvan romanttista kirjallisuutta. Uusi telttani on onneksi tosi kevyt. Myös makuupussimme ovat untuvapusseja, joten painoa ei tule niistäkään kohtuuttomasti. Se, mikä painaa paljon, on kaasut ja trangia. Täytyy vielä tehdä vertailua, kannattaisiko ostaa jokin muu keitin ja kattilasarja siihen.

Päivämatkat

Reitiksi valitsin Lemmenjoen vaellusreitin, koska siinä on mukavasti mahdollisuuksia tehdä lyhyempää reissua. Ajattelin, että menemme jokiveneellä osan matkasta, ja vain rengasreitillä vaellamme, jolloin koko matkan pituus on kohtuullinen.

Päivämatkoiksi olen suunnitellut noin 5-8 kilometriä, koska lasten mielestä on kivampaa, kun voi leiriytymisen jälkeen käydä tutkimassa maastoa ja kiivetä vaikka huiputtamaan tuntureita. Lemmenjoella se onnistunee.

Syy, miksi lähdemme niin kauas, on se, että itsekin nautin Lapin luonnosta ja toisekseen, lapseni eivät ole koskaan olleet Lapissa. Nyt on heidän aika kokea Suomen valtavat ulottuvuudet pituussuunnassa.

Ohjelma

Lapsen mieli on sellainen, että sitä ei kiinnosta kilometrimäärät ja treenin tehokkuus, vaan ennemminkin oudot kivet ja kirkkaat purot. Itsekin nautin vaelluksella siitä, että saa pällistellä maisemia ja pitää taukoja. Sitä siis on luvassa lasten kanssa, ihan kunnolla. Meillä ei ole kiire, ja ehdimme ihmettelemään riittävästi. Tarkoitus ei ole reitin suorittaminen, vaan tunturiluonnon
kokeminen kaikilla aisteilla.

Turvallisuus

Normaalin ensiapuvalmiuden lisäksi pitää miettiä viestintäkeinoja ja toimintamalleja hätätilanteessa. Ajattelin lasten kanssa käydä läpi perusensiapua, ja lisäksi miettiä mahdollisia tilanteita, joissa heidän pitäisi osata toimia omatoimisesti. Parempi on varautua, jolloin kaikilla on turvallinen olo ja selkeä ymmärrys siitä, miten haetaan apua.

Pitänee ottaa kaikkien puhelimet mukaan, ja säilyttää niistä osa sammutettuna viestintävälineen tehtävissä. Olen myös miettinyt, että pitäisikö ostaa erikseen pieni digikamera, kun aina puhelimen kamera syö akun tehokkaasti viikon aikana. Täytyy tutkia, olisiko joku pieni ja kätevä kamera saatavilla järkihintaan.