Yksin erämaahan?

Päässäni on jo vuosia vellonut haave yksinvaelluksesta. Nyt haave on muuttunut tahtotilaksi, ja ajattelin siis toteuttaa tämän reissun joko tänä tai ensi vuonna. Yksinvaeltamiseen liittyy monia asioita, joita olen pohtinut ja selvitellyt, jotta lähtö olisi turvallista ja mukavaa.

1. Kohde

Olen uppoutunut karttojen maailmaan ja pohtinut, mihin mennä. Tämän hetken suunnitelmani on se, että lähden Kevon luonnonpuistoon Kuivin reitille, joka erkanee Kevon reitistä tunturiylängön suuntaan. Olen ollut joskus vuosia sitten Kevon reitillä, mutta Kuivin reitti jäi tuolloin vielä jemmaan odottelemaan. Nyt voisi olla sen aika.

Kuivin reitin plussat yksinvaellukseen:
+ merkitty reitti
+ luonnonpuisto, jossa polulta ei saa poiketa
+ selkeä tunturiylänköinen maasto
+ autiotupia ja kammeja, joissa voi tarvittaessa kuivatella kamojaan.

 Kuivin reitillä on kivikkoistakin polkua, mutta rauhallisesti edeten ja vaellussauvojen tukea hyödyntäen uskoisin, että pääsen turvallisesti kulkemaan. Reitin jokiylityksillä pitääkin olla tarkkana, koska kivet ovat liukkaita, vesi jääkylmää ja virtaus vaikeuttaa askelia. Onneksi ylityspaikoilla on ylityksen avuksi tarkoitetut kahvat.

2. Turvallisuus

Asia, joka eniten on aiheuttanut huolta, on turvallisuus. Yksin kulkiessa ei apu ole heti saatavilla, jos onnistuukin telomaan itsensä. Erämaa-alueilla ei ole kännyköillä kuuluvuutta, joten on turvauduttuva muuhun tekniikkaan. Edessä on satelliittipuhelimen osto.

Olen katsellut, että Garmin InReach Mini voisi mahdollisesti olla minulle sopiva laite. Olisi kyllä kiva kuulla kokemuksia, jos jollain sellainen on käytössä. Satelliittipuhelimen tarkoituksena on ennen kaikkea se, että pystyn lähettämään hätäviestin tarvittaessa. Toisaalta toinen merkitys laitteella on se, että pystyn lähettämään kotiväelle viestejä, että matkani etenee ja olen kunnossa.

3. Rinkan paino

Yksin vaeltaessa ei voi jakaa tavaroita porukan kesken. Kaikki tavara ja ruoka pitää kantaa itse. Siinä on tehtävä vielä tiukempaa karsintaa, mitä on joutunut tekemään aiemmilla reissuillaan. Tällä kertaa ei voi kantaa Anni Polvan kirjaa, vaan korkeintaan minikirjan. Päiväkirja muuttuu pieneksi vihoksi, ja ruokien painavammat spessujutut jäävät pois armotta.

Onneksi olen viime vuosina tehnyt monia hyviä varustehankintoja, joiden ansiosta painavat tarvikkeeni ovat keventyneet. Ainoastaan trangia on edelleen se sama vanha möhkäle. En taida siltikään hankkia pienempää kaasupoltinta kattiloineen.

4. Yksinäisyys

Yksinäisyys on kuulemma normaali tunne yksinvaelluksella. Itse haluan nimenomaan kokea tämän, miltä tuntuu olla todella yksin kaukana muista. Yksinäisyyttä voi toki hieman harjoitella retkeilemällä ennakkoon pienempiä reissuja, mutta pitkä aika pusikoissa on silti erilainen kokemus.

Facebookin vaeltamiseen keskittyneistä ryhmistä olen saanut muutamia hyviä vinkkejä yksinäisyyden karkoittamiseksi:

• Pidä huoli, että olet syönyt ja juonut riittävästi. Murheellinen olo kasvaa uupumuksen mukana.
• Tee teltasta kodikas pesä. 
• Hakeudu vieraiden seuraan, kun taukopaikoilla tapaat ihmisiä.
• Kirjoita päiväkirjaa ja pohdi, mitä mielessäsi liikkuu.
• Katsele maisemaa, lue kirjaa, istu tulilla ja syö jotain hyvää. Hyvä mieli syntyy pienistä asioista.

Äiti-tytär-reissu Seitsemisen kansallispuistoon

Kun korona kosautti kesän vaelluksemme, piti keksiä jotain muuta tilalle. Päätin lähteä tyttären kanssa kahteen maijaan viikonlopun mittaiselle vaellukselle Seitsemisen kansallispuistoon. Kohde valikoitui välimatkan sekä reittivaihtoehtojensa perusteella.

Tiedossa oli siis laatuaikaa vanhemman lapsen kanssa. Harvemmin sitä tulee lähdettyä vain yhden lapsen kanssa liikkeelle. Pitäisi jatkossakin harrastaa tällaista retkeilyä kummankin kanssa erikseen.

Kuka kantaa ja mitä?

Retkellä tuli testattua samalla tulevaisuutta varten lapsen rinkan painoa sekä tyttären kävelykestävyyttä. Omassa rinkassani lähtöpainona oli tällä(kin) kertaa 23 kiloa. Se pisti pohtimaan, sillä viikon reissulla ruokamäärä kasvaa. Täytyy huolellisesti laskea viikon reissun ruokien paino, jotta paino ei nouse yli 25 kilon. Pidän sitä itselleni haamurajana. Sen jälkeen katkeaa kameli-Hanun selkä. Kraks! Onneksi on tullut hankittua se Fjällrävenin Kajka-rinkka, koska sen kanto-ominaisuudet ovat loistavat jopa tällaisissa painomäärissä.

Lapsen rinkka pitää pakata keveäksi.

10-vuotiaalla tyttärellä rinkka painoi lähtöhetkellä 7,5 kiloa. Se tuntui sopivalta hänelle. Ainoa, mikä ei ollut sopiva, oli rinkka. Siitä ei saanut säädettyä painoa pois hartioilta, joten heti reissun jälkeen marssimme Scandinavian Outdoorin myymälään sovittamaan uutta rinkkaa. Valitsimme hänelle uudeksi rinkaksi Osprey Ace 50:n, minkä pitäisi toimia pitkään hänelle.

Nyt täytyy (=saa) lähteä heti uudelle reissulle, jotta pääsee kokeilemaan rinkan toimivuutta käytännössä. Ainakin sen sai säädettyä niin, että paino keskittyy lantiolle. Silloin pääsevät isot lihakset tekemään töitä, eli pakarat, reidet ja lantion seutu.

Seitsemisen poluilla

Seitsemisen kansallispuistossa on useita erilaisia reittivaihtoehtoja, jotka on merkitty kohtuullisen hyvin maastossa. Parissa kohtaa piti hieman tsekkailla omasta kartasta, mihin meidän kuuluisi jatkaa matkaa, mutta yleisesti ottaen kansallispuiston poluilla pärjäsi pelkkien opasteiden avulla.

Reittimme eteni seuraavasti:

Päivä 1: Pysäköimme auton Koveron perinnetilan vieressä olevalle parkkialueelle. Siitä kävelimme 1,3 kilometrin mittaisen matkan Haukilammelle, jossa oli nuotiopaikka, telttapaikkoja sekä puucee. Seitsemisen kansallispuistossa telttailu on sallittua vain telttailupaikoilla. Väkeä oli runsaasti liikkeellä, sillä keli oli mahtava. Sopu sijaa antoi, ja hyvin mekin löysimme itsellemme yöpymiseen sopivan telttapaikan alueelta.

Liesijoen lorinaa

Ruoanvalmistusvettä otimme Haukilammesta, mutta käytin vedenpuhdistukseen Steripen-puhdistajaani. Lisäksi annoin veden kiehua hetken, ennen kuin käytimme sitä ruokiimme. Vesi oli rusehtavan sävyistä, mutta maku ja tuoksu ihan ok.

Päivä 2: Tämä päivä edettiin Haukilammelta Liesijärvelle. Matkaa kertyi ehkä noin 6 kilometriä, mutta kuuman kelin vuoksi matka tuntui välillä jopa pidemmältä. Reitin varrella oli komeita suuria mäntyjä ja keloja, varmasti ikivanhoja päätellen ulkomuodosta. Ainoa vesistö tällä matkalla oli pieni Seitsemisjoki, joka solisi mukavasti kuusten keskellä.

Liesijärvellä oli laavu, 2 nuotiopaikkaa sekä puucee. Teltta-alue oli reilun kokoinen, joten sinne mekin itsemme saimme mukavasti sopimaan. Liesijärvi on ihan oikein järvimäinen järvi, josta vain osa kuuluu kansallispuiston alueeseen. Vastarannalla näkyi olevan mökkejä. Otimme Liesijärvestäkin ruoanvalmistusvettä, ja samat puhdistusmanööverit tein täälläkin.

Majavien puutyöpajan työstöpisteitä.

Päivä 3: Viimeisen päivän etappi oli kaikkein pisin. Kuljimme Liesijärveltä Jokiristille ja sieltä edelleen Koveroon. Matkan pituus oli tällä kertaa noin 8 kilometriä, mutta polku oli suhteellisen tasaista ja hyvää kuljettavaa. Välillä oli varsin lahonneita pitkospuita ja mutaista polkua, mutta monelta osin kulku-ura oli helppoa asteltavaa. Tämä osuus reitistämme oli kätevästi pilkottavissa juuri sopiviin pikku etappeihin, joiden avulla matka tuntui paljon lyhyemmältä.

Matkan varrella sivusimme Liesilammen vierustaa ja Liesijokea. Hienoin elämys taisi meille molemmille olla majavien jäljet, joita näimmekin paljon joenvarsilla. Majavat olivat nukkumassa, mutta jäljet olivat melkoiset.

Ylipäätään kaikki vesistöt ilahduttavat aina reitin varrella, vaikka niistä ei välttämättä juomavettä voisikaan ottaa. Tällä reissulla juomavetenä toimi kotoa kannettu vesi, ja ruoanlaitossa käytimme alueen vesistöistä otettuja vesiä. Pohjois-Suomessa onneksi ainakin vielä vedet ovat niin puhtaita, että juomavettä ei joudu kantamaan hullun tavalla rinkassa mukanaan. Se tekee nimittäin painoa turkasesti.

Muistilista lapsen kanssa vaeltamiseen:

Primus-ruokatermos toimi hyvin lounaskeiton kuskaukseen.

• Suunnittele päivämatkat lyhyiksi. Kävely ei ole lapsen mielestä kiinnostavaa. Leirielämä on.
• Pidä paljon taukoja ja sovi selkeitä etappeja. Kun etappi on saavutettu, ottakaa pienet paussiherkut.
• Huolehdi, että rinkka ei paina liikaa ja että rinkan paino on lantiolla, eikä hartioilla. Sopiva paino riippuu lapsen koosta, peruskunnosta ja reitin pituudesta. 
• Keksi mukavaa ajanvietettä kulkemisen yhteyteen. Bongatkaa luonnosta naamoja, tehkää arvailutehtäviä ja laulakaa tuttuja lauluja. Luonnon ihmeitä kannattaa pysähtyä katsomaan kunnolla ilman rinkkaa.
• Varmista sekä aikuisen että lapsen tasainen energiansaanti ja kunnon ateriat säännöllisesti. Huolehdi myös nestetasapainosta pakollisilla juomatauoilla.
• Nopeuta lounastarjoilua valmistamalla aamulla ruokatermokseen soppa valmiiksi. Näin lounas on helppo syödä missä kohdassa tahansa.

Seitsemisen vanhojen puiden huminaa ja pala vanhaa taivasta.

Uhka vai mahku: Lasten kanssa patikoimaan

Mitä se tarkoittaa käytännössä, kun lähtee lasten kanssa patikoimaan yön yli reissulle tavarat selässään? Tuleeko tuskan parahdus tai onko mahtavata meininkiä? Tulipa testattua kolmen (7-, 8- ja 8-vuotiaan) lapsen kanssa minivaellusta Kuhankuonolla Savojärven kierroksella, ja loppuarvosanaksi annan reissullemme kiitettävän. Hyviä huomioita, onnistumisia ja oppimista tapahtui.

Lasten kanssa lähtiessä on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin asioihin, joita ei ehkä aikuisporukassa pohdi niin huolellisesti. Ja toki osa näistä asioista pätee ihan yhtä lailla aikuisiinkin.

1. Lyhyt reitti

Lähdimme Savojärven kierrokselle Rantapihalta.

Valitse patikointireitiksi lyhyt ja helposti kuljettava polku. Tokaluokan aloittaville lapsille sopiva päivämatka oli vain kolme kilometriä, jolloin perillä jäi enemmän aikaa metsässä touhuamiseen, mustikanpoimintaan ja uimiseen. (ja uimista todella tapahtui - paljon!)

Lapsen pinna on lyhyt, joten pelkkä patikointi on aika nopeasti heidän osaltaan tylsäksi todettu. Polun helppous tekee kulkemisesta vähemmän kolhuisaa. Huomasin, että etenkin toisena patikointipäivänä väsyneet jalat kompastelivat juurissa ja kivikoissa, joten kaatumisia varten piti olla laastarit tanassa. Pitkospuut saivat lapsilta kehuja, koska niissä kulkeminen tuntui heistä kevyeltä.




  
2. Jotain nähtävää ja kiivettävää

Salli kiipeily, loikkiminen ja tasapainoilu. Se on parasta.

Etsi luontoarvoiltaan lasta kiinnostava reitti. Lasta ei pelkkä paarustaminen innosta, ja matkan varrella kannattaa olla jännittäviä kohteita, erilaisia metsätyyppejä, onttoja puita ja jättimäisiä kiviä. Lapsi saa riemua kivelle kiipeämisestä tauon aikana, sillä välin kun aikuinen lojuu tantereella pyyhkien välipalakeksin murusia suupielistään. Kiipeäminen, hyppääminen, tasapainottelu ja loikkelehtiminen ovat lasten energiajuomaa. Hienoja luontoelämyksiä saa lähelläkin, kun vain antaa aikaa taukoihin ja taukokikkailuun. Väsynytkin lapsi kaivelee salaista piiloenergiaansa, kun pääsee välillä temppuilemaan rinkan kantamisen sijaan.

3. Ruokahuolto rullaamaan

Makkara maistuu paremmalta itseveistetyillä tikuilla paistettuna.

Vaelluksella energiaa kuluu, oli aikuinen tai lapsi. Hyvä mieli, jaksaminen ja keskittymiskyky säilyvät kunnon ruokahuollon avulla. Me söimme patikoinnin aikana yhden välipalan, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi voinut varata ainakin toisen välipalapisteen. Jos kävelymatka olisi ollut viiden kilometrin luokkaa, olisi tarvittu lounas puolimatkaan. Päivällistä valmistimme heti saavuttuamme, ja iltapala oli tarkoituksella täyttävä ja tukeva.

Nuotiolettu on retkiruokien aatelia.

Pelkästään rinkan kantaminen selässä kuluttaa energiaa, mutta lasten loputon häröily se vasta kuluttaakin. Lisäksi lasten tapa ruokailla on suorasukaisempi ja kursailemattomampi. Jos ruoka on hyvää, sitä syödään hirveän paljon. Jos ruoka on pahaa, sitä ei syödä kuin molekyylin kokoinen hippunen. Aikuinen söisi nälkäänsä pahaakin retkimössöä, mutta lasten sietokykyä ei kannata lähteä kokeilemaan. Tee retkiruoasta kivaa, hyvää, riittävää ja makoisaa.

Meidän porukassamme erityistä suosiota saivat kaikki mahdolliset keksit ja herkut, nuotioletut, bolognese sekä itse veistettyjen makkaratikkujen nokassa käristetyt maggarat. En ehtinyt tällä kertaa kuivattamaan ruokia kuivurillani, mutta näin lyhyellä retkellä pärjäsimme ilman kuivattuja ruoka-aineita. Seuraavalla kerralla täytyy kuivatella!

4. Huolehdi varusteista

Kuumalla kelillä tarvitaan hengittävät vaatteet.

Ulkoiluhommat kannattaa hoidella maalaisjärjellä valituissa vaatteissa. Liikkuessa tulee lämmin ja seisoskellessa kylmä, joten vatteiden materiaaleilla on iso merkitys. Puuvilla on kostealla kelillä nihkeä, villa lämmittää märkänäkin ja ohuet tekniset materiaalit kuivahtavat hetkessä.

Lapsille ostetaan helposti vaatteita, joissa on kasvunvaraa, mutta kengissä kasvunvara kostautuu ainakin patikkareissuilla. Patikointiin on syytä valikoida tukevat ulkoilujalkineet, jotka ovat oikean kokoiset ja kevyet kulkea. Meidän reissullamme lapset kulkivat jämäkät lenkkarit jalassaan. Kumpparit kulkivat äidin rinkassa käyttämättöminä. Onneksi saimme osaksemme ihanaa auringonpaistetta. Hengittävät paidat ja vilpoiset housut olivat tarpeellisia.

5. Kevennä kantamusta

Pieni tyttö, iso rinkka.

Aikuisen rinkka saisi painaa vaelluksella enintään kolmasosan kantajan painosta. Lapsen kohdalla samaa nyrkkisääntöä ei voi suoraan soveltaa, koska lapsen kasvutapa voi olla hyvin yksilöllinen. Hentoinen lapsi ei jaksa kantaa yhtä paljon, ja peruskunto vaikuttaa kestävyyteen.

Paras kantoväline on laadukas lapselle mitoitettu rinkka tai tukeva reppu. Kapeat hartiat aiheuttavat hieman hankaluutta säätöjen kanssa. Itse kevensin tyttäreni rinkkaa ottamalla osan tarvikkeista omaan rinkkaani. Hänen rinkkansa painoi ehkä viitisen kiloa, mutta säädöt eivät vielä osu kohdalleen. Mitoitus ei mahdollistanut lantiovyön osumista lantiolle, jolloin kantaminen tapahtui valitettavasti hartiavoimin. Tämä vaati sisua ja keksitaukoja.



  
6. Opeta taitoja

Teltat pystyyn lapsityövoimalla.

Retkeilyssä parasta on lasten mielestä uusien taitojen oppiminen. Ota lapset mukaan ruoanlaittoon, opeta retkikeittimen käyttöä ja näytä, miten nuotiolettuja paistetaan. Kaikki yhdessä tekeminen ja taitojen opettelu tekee hyvää - sekä aikuiselle että lapselle.

Lapsi voi olla mukana kaikessa tekemisessä, ja monesti on kyse vain siitä, jaksaako aikuinen antaa lapselle tilaa kokeilla itse tekemistä. Meidän retkellämme kokeiltiin trangian käyttöä, pystytettiin telttoja, haettiin vettä vesikassilla, veisteltiin makkaratikkuja ja kokkailtiin monenlaista. Omat tiskitkin piti tiskata.

7. Elä hetkessä

Älä suunnittele reissua valmiiksi etukäteen. Jos taukoja tarvitaan enemmän, pidä niitä. Jos lapsi haluaa leikkiä metsässä, anna sille aikaa. Jos uinti houkuttaa, kaivele uikkarit ja pyyhe esiin. Jos väsymys ja kiukku iskevät, keksi jotain kivaa.

Lapset ovat loistavia tyyppejä opettamaan hetkessä elämisen taitoa. Katso heistä mallia ja sovella ideaa myös aikuisten vaelluksilla.