Äiti-tytär-reissu Seitsemisen kansallispuistoon

Kun korona kosautti kesän vaelluksemme, piti keksiä jotain muuta tilalle. Päätin lähteä tyttären kanssa kahteen maijaan viikonlopun mittaiselle vaellukselle Seitsemisen kansallispuistoon. Kohde valikoitui välimatkan sekä reittivaihtoehtojensa perusteella.

Tiedossa oli siis laatuaikaa vanhemman lapsen kanssa. Harvemmin sitä tulee lähdettyä vain yhden lapsen kanssa liikkeelle. Pitäisi jatkossakin harrastaa tällaista retkeilyä kummankin kanssa erikseen.

Kuka kantaa ja mitä?

Retkellä tuli testattua samalla tulevaisuutta varten lapsen rinkan painoa sekä tyttären kävelykestävyyttä. Omassa rinkassani lähtöpainona oli tällä(kin) kertaa 23 kiloa. Se pisti pohtimaan, sillä viikon reissulla ruokamäärä kasvaa. Täytyy huolellisesti laskea viikon reissun ruokien paino, jotta paino ei nouse yli 25 kilon. Pidän sitä itselleni haamurajana. Sen jälkeen katkeaa kameli-Hanun selkä. Kraks! Onneksi on tullut hankittua se Fjällrävenin Kajka-rinkka, koska sen kanto-ominaisuudet ovat loistavat jopa tällaisissa painomäärissä.

Lapsen rinkka pitää pakata keveäksi.

10-vuotiaalla tyttärellä rinkka painoi lähtöhetkellä 7,5 kiloa. Se tuntui sopivalta hänelle. Ainoa, mikä ei ollut sopiva, oli rinkka. Siitä ei saanut säädettyä painoa pois hartioilta, joten heti reissun jälkeen marssimme Scandinavian Outdoorin myymälään sovittamaan uutta rinkkaa. Valitsimme hänelle uudeksi rinkaksi Osprey Ace 50:n, minkä pitäisi toimia pitkään hänelle.

Nyt täytyy (=saa) lähteä heti uudelle reissulle, jotta pääsee kokeilemaan rinkan toimivuutta käytännössä. Ainakin sen sai säädettyä niin, että paino keskittyy lantiolle. Silloin pääsevät isot lihakset tekemään töitä, eli pakarat, reidet ja lantion seutu.

Seitsemisen poluilla

Seitsemisen kansallispuistossa on useita erilaisia reittivaihtoehtoja, jotka on merkitty kohtuullisen hyvin maastossa. Parissa kohtaa piti hieman tsekkailla omasta kartasta, mihin meidän kuuluisi jatkaa matkaa, mutta yleisesti ottaen kansallispuiston poluilla pärjäsi pelkkien opasteiden avulla.

Reittimme eteni seuraavasti:

Päivä 1: Pysäköimme auton Koveron perinnetilan vieressä olevalle parkkialueelle. Siitä kävelimme 1,3 kilometrin mittaisen matkan Haukilammelle, jossa oli nuotiopaikka, telttapaikkoja sekä puucee. Seitsemisen kansallispuistossa telttailu on sallittua vain telttailupaikoilla. Väkeä oli runsaasti liikkeellä, sillä keli oli mahtava. Sopu sijaa antoi, ja hyvin mekin löysimme itsellemme yöpymiseen sopivan telttapaikan alueelta.

Liesijoen lorinaa

Ruoanvalmistusvettä otimme Haukilammesta, mutta käytin vedenpuhdistukseen Steripen-puhdistajaani. Lisäksi annoin veden kiehua hetken, ennen kuin käytimme sitä ruokiimme. Vesi oli rusehtavan sävyistä, mutta maku ja tuoksu ihan ok.

Päivä 2: Tämä päivä edettiin Haukilammelta Liesijärvelle. Matkaa kertyi ehkä noin 6 kilometriä, mutta kuuman kelin vuoksi matka tuntui välillä jopa pidemmältä. Reitin varrella oli komeita suuria mäntyjä ja keloja, varmasti ikivanhoja päätellen ulkomuodosta. Ainoa vesistö tällä matkalla oli pieni Seitsemisjoki, joka solisi mukavasti kuusten keskellä.

Liesijärvellä oli laavu, 2 nuotiopaikkaa sekä puucee. Teltta-alue oli reilun kokoinen, joten sinne mekin itsemme saimme mukavasti sopimaan. Liesijärvi on ihan oikein järvimäinen järvi, josta vain osa kuuluu kansallispuiston alueeseen. Vastarannalla näkyi olevan mökkejä. Otimme Liesijärvestäkin ruoanvalmistusvettä, ja samat puhdistusmanööverit tein täälläkin.

Majavien puutyöpajan työstöpisteitä.

Päivä 3: Viimeisen päivän etappi oli kaikkein pisin. Kuljimme Liesijärveltä Jokiristille ja sieltä edelleen Koveroon. Matkan pituus oli tällä kertaa noin 8 kilometriä, mutta polku oli suhteellisen tasaista ja hyvää kuljettavaa. Välillä oli varsin lahonneita pitkospuita ja mutaista polkua, mutta monelta osin kulku-ura oli helppoa asteltavaa. Tämä osuus reitistämme oli kätevästi pilkottavissa juuri sopiviin pikku etappeihin, joiden avulla matka tuntui paljon lyhyemmältä.

Matkan varrella sivusimme Liesilammen vierustaa ja Liesijokea. Hienoin elämys taisi meille molemmille olla majavien jäljet, joita näimmekin paljon joenvarsilla. Majavat olivat nukkumassa, mutta jäljet olivat melkoiset.

Ylipäätään kaikki vesistöt ilahduttavat aina reitin varrella, vaikka niistä ei välttämättä juomavettä voisikaan ottaa. Tällä reissulla juomavetenä toimi kotoa kannettu vesi, ja ruoanlaitossa käytimme alueen vesistöistä otettuja vesiä. Pohjois-Suomessa onneksi ainakin vielä vedet ovat niin puhtaita, että juomavettä ei joudu kantamaan hullun tavalla rinkassa mukanaan. Se tekee nimittäin painoa turkasesti.

Muistilista lapsen kanssa vaeltamiseen:

Primus-ruokatermos toimi hyvin lounaskeiton kuskaukseen.

• Suunnittele päivämatkat lyhyiksi. Kävely ei ole lapsen mielestä kiinnostavaa. Leirielämä on.
• Pidä paljon taukoja ja sovi selkeitä etappeja. Kun etappi on saavutettu, ottakaa pienet paussiherkut.
• Huolehdi, että rinkka ei paina liikaa ja että rinkan paino on lantiolla, eikä hartioilla. Sopiva paino riippuu lapsen koosta, peruskunnosta ja reitin pituudesta. 
• Keksi mukavaa ajanvietettä kulkemisen yhteyteen. Bongatkaa luonnosta naamoja, tehkää arvailutehtäviä ja laulakaa tuttuja lauluja. Luonnon ihmeitä kannattaa pysähtyä katsomaan kunnolla ilman rinkkaa.
• Varmista sekä aikuisen että lapsen tasainen energiansaanti ja kunnon ateriat säännöllisesti. Huolehdi myös nestetasapainosta pakollisilla juomatauoilla.
• Nopeuta lounastarjoilua valmistamalla aamulla ruokatermokseen soppa valmiiksi. Näin lounas on helppo syödä missä kohdassa tahansa.

Seitsemisen vanhojen puiden huminaa ja pala vanhaa taivasta.