Näytetään tekstit, joissa on tunniste autiotupa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autiotupa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Syysvaellus mielessä, mikäs muukaan

Kun edellisestä Lapinvaelluksesta on lähes vuosi aikaa, on hyvä hetki hehkutella tulevaa. Lähdetään ystäväni kanssa reissuun, JEE! Tiedossa on viikon vaellus Hetta-Pallas -vaellusreitillä syksyllä. Into on piukistunut jo nyt.

Perinteikäs tunturireitti

Variksenmarjoja tuntureilla
Hetta-Pallas -reitti on Suomen vanhin vaellusreitti ja sen pituus on 55 km. Reitti kulkee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston komeissa tunturimaisemissa. Reitille ominaista ovat avarat tunturimaisemat ja monet autiotuvat. Itse pidän avotuntureista ja siitä kauas katsomisen mahdollisuudesta, mitä tunturien laet tarjoavat.

Suunnitelmat reissullemme on jo hyvällä mallilla. Tarkoitus on puksutella yöjunalla Rovaniemelle, josta bussilla Hettaan. Bussiyhteys on sen verran myöhään iltapäivällä Hetassa, että yövymme ensimmäisen yön Hetan Kodassa. Ajattelimme nauttia vielä anti-barbaarisen aamiaisen siellä, jonka jälkeen meitä odottaa venekyyti Ounasjärven yli.

Tupien suojaan

Koska vaellusajankohtamme ajoittuu syys-lokakuun vaihteeseen, olemme näppärästi varanneet jo muutamista varaustuvista paikat itsellemme. Eipähän olla täysin säiden armoilla, eli voimme tarvittaessa kuivatella kamoja, jos sattuu tulemaan kissoja, koiria tai muita elukoita taivaalta.

Autiotupa Kaldoaivin erämaassa
Hetta-Pallas -reitillä on useita autio- ja varaustupia, joten kulkijalle on tarjolla suojaa, kun sääolosuhteet tarjoilevat kovuutta. Säiden osalta pitää olla tarkkana ja kunnioittaa luonnonvoimia. Lisäksi varusteet kannattaa olla kunnossa, jotta kulkemisesta voi nauttia kunnolla.

Varustetäydennyksillä onneen

Varusteista puheen ollen. Olen täydentänyt viime vaelluksen jälkeen varustustani vaellussauvoilla. Vuosi sitten pruhjasimme Kaldoaivin erämaan suopätkillä polviamme myöten turvemössössä. Silloin tuli vahva tunne siitä, että vaellussauvoihin taidankin investoida seuraavaksi.

Fjällräven ja Hilleberg in action
Vuoden vaihteessa sain ystäviltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Scandinavian Outdoorin myymälään. Kiljuen ryntäsinkin sinne ja ostin kauan haaveilemani Hillebergin teltan. Itselleni se on telttojen teltta, majoitteiden majoite. Kilon verran kevyempi kuin aiempi telttani, joka ei sekään huono ole.

Silkkinen kosketus

Olen myös ostanut uusia merinovillaisia kalsariasuja, koska tekokuitukalsarit haisoo ja fleece on karmeutta. Äiti-muori halusi ostaa Hannanpäivälahjaksi minulle silkkivillakalsariasun, joten sen ansiosta pääsen nukkumaan sileässä tunnelmassa.

Toinen silkkinen asia, jonka nykyään omistan, on makuupussin silkkinen suojalakana. Ensimmäisen koekäytön jälkeen täytyy kyllä kehua, että onpa ihana tuote! Sileä, miellyttävä iholle, ei hiosta ja tuo lisälämpöä pussiin.

Tällaisia varusteita vielä tekisi mieli hankkia:

  • hyvät hanskat
  • Gore-Tex-takki ja -housut (vanhat alkavat olla väsyneet)
  • vaellussäärystimet kenkien suojaksi
  • kevyt ja rinkan peittävä sadeviitta (kaatosadetilanteeseen)
  • kevyet ruoanlaittokalut








maanantai 16. lokakuuta 2017

Annos syksyä: Joutsijärven reitti lokakuussa



Päätimme partioporukalla tutustua Porin kaupungin omistamaan Ulvilan Joutsijärven reittiin viime viikonloppuna. Reitti oli meille ennestään tuntematon, joten lähdimme tutkailemaan Joutsijärven maisemia myös sillä silmällä, voisiko sinne toistekin tulla isommalla partsaryhmällä.

Valitsimme reitin lähtöpaikaksi Tammen leirikeskuksen, josta reitti lähtee luontopolkuna järven liepeillä polveillen. Ensimmäisen päivän pituudeksi meille kerääntyi lähemmäs 17 kilometriä, ja toiselle päivälle jäi 13 kilometrin mittainen taival.

Kompastuskiviä

Polut yllättivät meidät kivikkoisuudellaan. Monilta pätkiltään polku oli turkasen kivinen, ja kivet eivät todellakaan olleet aivan pieniä pirpanoita. Liukkaalla syyskelillä sateen niljastuttaessa haavanlehtiä kivien yli taiteilu vaati erityisen paljon tarkkuutta, voimaa, ketteryyttä ja hyvää tasapainoa. Sen huomasi lauantai-iltana, kun vihdoin pääsi yöpymispisteelle, että trapetsitemppuja oli tullut tehtyä rinkka selässä.

Kivikkoisella polulla kulkiessa on tärkeää muistaa ainakin seuraavat seikat:

1. Vaelluskengät on syytä olla nilkkaa tukevat ja hyvin solmittu kiinni. Muista kiristää nauhoja kesken reissun.

2. Taukojen merkitys kasvaa, kun reitti on fyysisesti raskas ja vaatii keskittymistä. Tauolla kannattaa ottaa rinkka pois selästä, voimistella ja venytellä itseään. Erittän tärkeää on pitää energia- ja nestetasapaino kunnossa, jotta ei väsyneenä rupea kompastelemaan polulla.

3. Kävely- tai vaellussauvat voisivat auttaa kulkemisessa. Itselläni ei ole kokemusta, mutta kävi mielessä, kun siellä hoipuimme kuin heinäseipäät.

4. Jätä turvaväli edelliseen tallustelijaan. Kaatuessa voi syntyä kelju lumipalloefekti, jos jono on liian tiheä.

5. Varaa aikaa, kulje hitaasti ja katso jalkoihisi. Kivikkopolulla ei voi kiihdytellä, ja maisemien katsomiseen pitää varata pysähdyshetkiä.



Retkeilyreittien varustelukilpa

Paljon patikointia harrastavana olen huomannut isoja eroja retkeilyreittien kunnossa ja käytettävyydessä varustelun puolesta. Eniten olen käyttänyt Metsähallituksen retkikohteet ovat pääsääntöisesti todella hyväkuntoisia, siistejä ja järkevästi varusteltuja reittejä. Monet kunnat ovat myös saaneet aikaan hienoja retkikohteita, joissa retkeilijän on ilo liikkua.

Mikä tekee reitistä miellyttävän, pohdimme porukalla Joutsijärvellä kiertäessämme. Joutsijärven reitillä hyvää oli erityisesti autiotupien ja muiden majoitusvaihtoehtojen olemassaolo sekä hauska vaijerilautta, jolla pääsi ylittämään vesistön. Ylipäätään retkeilyreitin varustelussa kilpaillaan seuraavista asioista:

- Majoituspaikat: Joutsijärven reissullamme emme valitettavasti päässseet autiotuvan asukkaiksi, koska reitillä oli muutakin väkeä, mutta onneksi pienen lisämatkan päässä oli tarjolla korsu, johon pääsimme yöpymään. Kurkistelimme muutamiin autiotupiin sisälle ja totesimme ne oikein kelvollisiksi ja siisteiksi. Muina vaihtoehtoina olisi vielä ollut laavuja sekä savupirtti ja kota.

- Nuotiopaikat: Tämän reitin varrella oli muutamia nuotiopaikkoja, joiden kunto ei ollut kehuttava. Lisäksi erään nuotiopaikan kohdalla kiellettiin tulenteko. (?) Kaiken kaikkiaan nuotioiden ympäryskivet olivat osittain epämääräisessä kunnossa ja nuotiopohjiin oli jätetty paljon roskia.

- Käymälät: Osassa Joutsijärven pysähdyspaikoista oli tarjolla käymälä. Puuceet olivat täysinäisiä ja sekös satunnaisen vaeltajan pakaroita riemastuttaa. Arvoisat vaellusreittien rakentajat: Tehkää puuceiden tyhjennyssuunnitelma, joka elää ja joustaa vuodenaikojen vaihtuessa ja ihmismäärien kasvaessa. Ällöpylly vessa aiheuttaa pahaa mieltä ja nurkkiin pissailua.

- Polttopuuvarastot: Mietimme Joutsijärven kivikkoisilla poluilla, miten ihmeessä polttopuuhuolto alueella voidaan hoitaa. Vastaus oli ilmeinen: Eipä juuri mitenkään. Olikohan rahan vähyys tai polttopuuvarastojen saavuttamattomuus tehneet sen, että puuvarastot ammottivat tyhjyyttään. Toki yksi syy on varmasti pöljät ihmiset, jotka polttavat puita surutta tuntikausia.

Korsulla yöpyessämme löysimme muutamia märkiä klapeja, mutta muualla puut olivat monesta paikkaa loppu. Olisipa kätevää, jos reitin alussa olisi pankkikortilla toimiva systeemi, jolla saisi lunastettua puuvarastojen yleisavaimen. Hyvistä polttopuista voisi ihan jopa maksaa, sanoisin minä.

- Juomavesipisteet: Pohjois-Suomessa vaeltaessaan voi nauttia ainakin vielä siitä ylellisyydestä, että juomavedet voi napata suoraan purosta. Eteläisemmässä osassa Suomea se ei ihan onnistukaan. En ole (vielä) hankkinut vedenpuhdistukseen tarkoitettua retkeilijän suodatinhärpäkettä, mutta kiinnostaisi kyllä tietää, minkälainen olisi hyvä.

Joutsijärvellä oli muutamia kaivoja, joista pystyimme ottamaan vettä, mutta vedenottopaikkojen vähyys patikointireiteillä aiheuttaa ainakin itselläni sen, että en juo riittävästi. Säästelen vettä ja juon pieniä liruja kerrallaan. Ja sekös naista rusinaksi muuttaa jos mikä.

- Opastusmerkinnät: Joutsijärven reitti oli merkitty punaisilla täplillä, jotka erottuivat mielestäni kohtuullisen hyvin puiden rungoilta. Itse olen enemmän kiinnostunut saatavilla olevien karttojen ominaisuuksista, mutta toki hyvät reittimerkinnät maastossa ilahduttavat. Pitkällä taipaleella olisi mukavaa, jos välillä olisi näkyvillä kylttejä, joissa näkyisi etäisyyksiä eri paikkoihin. Se kannustaa jatkamaan, kun näkee aika ajoin, miten oma eteneminen on sujunut.

- Veden ylitystavat: Aina ei tarvitse vesistöjä ylitellä, mutta kyllä se kummasti antaa intoa kulkuun, kun tietää, että edessä on veden yli kulkemista. Karhunkierroksella ihastuttavat riippusillat, Kevon reitillä kahlauskahvat ja Joutsijärvellä pääsimme kokeilemaan vaijerilauttaa. Oli kyseessä joki, järvi, lampi tai meri - aina on hienoja maisemia, kun pääsee veden päälle.


- Jätehuolto: Viimeisimpänä, vaan ei missään tapauksessa vähimpänä nostan esiin jätehuollon. Mikään ei saa ohimosuonia pullistelemaan enempää kuin roskat maastossa. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi täytyy jättää muovisälää nuotiopohjaan, tupakantumppeja polulle ja juomatölkkejä halkopinoihin? Käsite roskaton retkeily vaatii vielä paljon valistusta ja työtä. Roskasäiliöt nuotiopaikoilla ovat vain vitsi, koska ne täyttyvät nopeammin kuin niitä tyhjennetään. Roudatkaa roskat mukaan, tyypit! Ja keksitään luontopoluille toimiva jätehuoltosydeemi!