Olin haaveillut pimeän ajan retkestä Helvetinjärven kansallispuistoon, ja marraskuussa minulle tulikin sopivasti pari vapaapäivää keskelle viikkoa. Niinpä maanittelin ystäväni mukaan kaamosretkelle. Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla Ruovedellä. Puistossa on jylhiä rotkoja, vanhoja metsiä sekä kauniita järvinäkymiä.
Tavoitteena tällä retkellä oli pienimuotoinen retkeily, yhdessäolo sekä tunnelmointi. Saavuimme iltahämärissä Haukanhiedan parkkipaikalle, jossa auton vieressä touhutessamme kohtasimme poikkeuksellisen tuttavallisen metsähiiren. Hiiri tuli jalkoihimme pyörimään, ja jouduimme tömistelemään jalkojamme saadaksemme hiirulaisen poistumaan kauemmas. Myhäilimme otusta ja siirryimme rannalle varusteinemme. Marraskuun hiljaisuus näkyi luonnossa, tihkusateinen maisema ja tyyni järvi näyttivät hiljentyneen talvenodotukseen. Oli hetki aikaa pystyttää teltta, ennen kuin pimenisi kokonaan.
Hiirien määrä yllättää 
Valmistimme tattirisottoa sekä paistoimme peuraa. Ilta pimeni nopeasti, ja otsalampuille oli tarvetta. Siinä kokkaillessamme huomasimme, että nuotiokatoksen alueella vilahteli hiiriä. Aluksi olimme huvittuneita, mutta melko pian huvittuneisuus alkoi vaihtua epäluuloon ja hämmennykseen. Hiiriä oli nimittäin useita, ja ne tulivat täysin pelottomasti jalkoihimme ja kiipeilivät jopa rinkan päällä, vaikka olimme niiden lähellä. Ja kun otsalampun valokeila osui katoksen ulkopuolelle, näkyi useita hiiriä vilahtelemassa lähimaastossa eri suuntiin. Hiirien määrä alkoi jo ällöttää, ja mietimme, että kaikki tarvikkeemme olisi pakko kuskata auton takakonttiin suojaan.
Tilanne huipentui siinä kohdassa, kun kävelimme teltan luokse, niin ympärillämme juoksentelevista hiiristä yksi sujahti suoraan teltan alle piiloon. Silloin kääntyi meikäläisen kuppi nurin. En halunnut päätyä tilanteeseen, jossa hiiri nakertaa telttakankaaseen reiän uteliaisuuttaan tai ahneuttaan. En edes pysty kuvittelemaan, kuinka rikki itse olisin, jos teltta menisi tällaisesta syystä rikki.
Teltta vaihtuu taloon
Siinä kaatosateessa seistessämme tuijotimme telttaa, toisiamme sekä vilisteleviä hiirulaisia. Päätimme tehdä voittajan valinnan: vedimme teltan nippuun litimärkänä ja pakenimme autoon miettimään. Erilaiset vaihtoehdot pompsahtelivat keskustelussamme, kunnes loppujen lopuksi päädyimme ajamaan Ruoveden keskustaan yöpymään AirBNB-asunnossa, jonka sieltä satuimme löytämään.
Ajomatka Ruoveden taajamaan aiheutti meissä valtavan naurun remakan. Harmitus vaihtui hysteeriseksi nauruksi ja iloiseksi höpötykseksi. Yöpaikassamme tyhjensimme rinkat varoen, koska pelkäsimme sieltä tulevan lisää hiiriä mestoille. Näin ei onneksi käynyt, ja saimme nukkua yömme rauhassa ilman jyrsijäinvaasiota.
Hyvä reissu, heippa hiiret
Päätimme seuraavana päivänä mennä kiertämään kansallispuistoa päiväretken muodossa. Ennen päiväretkeämme piipahdimme myös kuuluisassa Vinhan kirjakaupassa, joka todellakin oli vierailun arvoinen paikka! Kansallispuistossa nautimme kosteista kuusikoista, puroista ja upeasta Helvetinkolusta. Hieno luonto ja niin hiljainen marraskuu kietoi meidät syleilyynsä. Päiväretken lounasruoaksi kokkasimme Trangialla quesadillat.
Päivän pituus on tähän vuodenaikaan jo todella lyhyt, ja niinpä päädyimme ajelemaan kotiin pimeässä sadekelissä tihrustellen. Hiiristä huolimatta pikku reissumme oli ollut onnistunut ja ikimuistoinen. Tällaista hiirimäärää en ole ikinä ennen nähnyt, ja olen miettinyt, mistä tuollainen ilmiö voisi johtua. Olen lähes varma siitä, että Haukanhiedan suuri hiiripopulaatio johtui siitä, että kesän ja syksyn retkeilykaudella ihmiset ovat kokkailleet teltta-alueella huolettomasti ja jättäneet ruoantähteitä kaikkialle. Pudonneet makaronit ja leivänmurut ovat olleet hiirille kultakaivos ja kutsu lisääntymään räjähdysmäisesti. Sopii toivoa, että paikalliset ketut, pöllöt sekä ilvekset verottavat hiirikantaa vähitellen.
