Kirkkailla jäillä vuosi loppuun

Vuosi on päätöksessään, ja loppusyksy on ollut niin vauhdikas, etten ole ehtinyt juttuja kirjoittelemaan. Mikä sellainenkin selitys muka on?

Kokoanpa tähän muutamia pikku retkiä, joita olen päässyt loppusyksyn aikana tekemään. Tänään oli yksi sellainen pikku retkenpoikanen. Menimme ystävän ja lastemme kanssa Haunisten altaalle ihmettelemään allasta talven kynnyksellä. Koko syksyhän on ollut todella leuto, joten vasta nyt on päästy kunnolla pakkasen puolelle. Pakkaset olivat tehneet tehtävänsä ja Haunisten allas oli jäätynyt kirkkaaksi ihmemaaksi. Hämmentävä näky on jää. Jähmeä - kuin joku olisi käynyt taikaiskusta jäädyttämässä sen elokuvatyyliin. Jäätä olisi katsellut kyllä loputtomiin, ja melko pitkään me retkellä viihdyimmekin. Lapset juoksivat jään pintaa pitkin liukastellen omissa leikeissään ja me puolestamme taas kerran keräsimme ison kasan roskia. Vakio roskankeräyskohde on tuo Hauninen.

Kuvan on ottanut ystäväni Minttu - luontoretkien mahtava kumppani. Itselläni sormet hyhmettyivät jo ilman kuvaamistakin, mutta Minttu kuvasi ihania jää-kuplarykelmämuodostelmia.

Kuva Kuuvasta

Käytiin lokakuussa eväsretkellä Ruissalon Kuuvassa. Kuuvan nokkaa olimme jo kerran aiemminkin etsineet huonolla menestyksellä, mutta nyt otimme uuden yrityksen ja TA-DAA! Nokka löytyi! Nokan kohti Kuuvan nokkaa suuntasivat minun lisäkseni äitini sekä molemmat lapseni. Kuuvan nokkaan mennessä pitää jättää Kuuvannokantien alkupäähän ja jatkaa siitä tallustellen eteenpäin tietä pitkin kohti Kuuvan nokkaa. Nokka löytyy, kun kyseinen tie tulee päätökseensä ja jatkuu suoraan polkuna eteenpäin.

Ja täytyy nyt hehkutella, että enpä ole aikoihin nähnyt niin hienoja puita, mitä polun varressa oli. Iki-iki-iki-iki-vanhoja! Aivan mielettömiä jötkäleitä!

Taaperrettuamme polun läpi pääsimme vihdoin Kuuvan nokan komeille kallioille. Huolimatta melkoisesta myrskytuulesta löysimme itsellemme mukavan evästelypaikan, jossa ihailimme myöhäissyksyn nopeasti laskevaa aurinkoa ja möyryävää merta.

Ja tälläKIN reissulla: Tärkeintä olivat hyvät eväät ja hyvä seura.

Kyllä on ollut hyviä reissuja tänä vuonna. Erityisesti mieleenpainuvana on jäänyt tietysti Kekkostelu-vaellus, joka oli kyllä mahtava elämys. Uutta vaellusta täytyy hetki odottaa, mutta senkin aika vielä tulee. Nyt voisin toivotella kaikille lukijoilleni mettänhaisuja ensi vuodelle!

Eväsretki isolla ikähaarukalla

Päätettiin tehdä eväsretki yhdessä lasten ja äiteemuorin kanssa. Kun osallistujien ikähaarukka on välillä 2-78, niin on vähintäänkin järkevää, että paikka on:

- Lyhyen ajomatkan päässä

- Siisti ja rauhallinen

- Helppokulkuinen

Bonusta tulee, kun retkipaikalta löytyy nuotiopaikka, roskis, puucee, luontopolku, historiallinen vierailukohde sekä tiklejä. No. Näitä kaikkia tarjoili Kuusiston linnanrauniot Kaarinan Kuusistossa. Erinomainen eväsretkikohde juuri tällaiselle rytmiryhmälle!

Aurinko palkitsi meidät mahtavalla paisteella, lämmintä ja mukavaa siis. Jätimme auton parkkipaikalle, jonka jälkeen yksityistie vielä jatkui raunioille asti. Onneksi kuitenkin valitsimme tämän pysäköintivaihtoehdon, sillä ennen raunioita tie mutkittelee ohi Kuusiston kartanon ja kartanon komeiden vanhojen puiden. Enpä ole niin upeita saarneja, puistolehmuksia ja lehtikuusia nähnyt aikoihin!

Tien varrella kasvoi myös hunajakukkaa ja auringonkukkia, joten neitoperhosiakin bongasimme parvikaupalla.

Makkaraa notskilla

Nuotiopaikka sijaitsee raunioiden vieressä, ja siellä oli siistit penkit sekä grilliritilä. Notskipaikan vieressä oli myös puuvarasto, josta olisi klapitkin saatu. 

Meillä oli makoisat eväät, ja todettiin siinä muiden nuotiolle saapuneiden retkeilijöiden kanssa, että vaikka makkarat ovat melko kyseenalaista ruokaa lapsille, niin onhan niissä kuitenkin oma hohtonsa lasten silmissä. - ja hyvä marttyyriäiti syö nöyränä makkarankuoret

Tällaista taidetta bongasimme tien varrelta :) Luontopolku jäi tällä kertaa tutustumatta. Jotain kivaa tiedossa jatkossakin.

Vaelluksen jälkipuintia, osa 2: Varustearvio

Kun tärkein, eli ruoka-asia on läpikäyty, on aika keskittyä arvioimaan Kekkostelu-vaelluksen varusteita. Yleisesti ottaen varusteeni olivat hyvät ja turhaa kannettavaa oli vain muutamia juttuja, joista en olisi jälkeenpäinkään ajatellen luopunut.

Jokaisella on omia tapoja ja omia kotkotuksiaan retkillä, joten ihan suoraan ei voi toisen varustelistaa apinoida. Tästä varustearviostani kuitenkin voi olla jotain hyötyä, kun pakkaa viikon reissulle. Jos ei muuta hyötyä, niin voi ainakin päivitellä, että kaikenlaista se Hanupallo sinne kantoi erämaahan. Ja kiitos taas kuvaajille eli tällä kertaa Niinalle, Timolle ja Sofialle.

Yöpyminen

Hei me yövytään!

Makuupussi -> Vuoden 1988 Joutsen-untuvamakuupussini on kyllä uskollisesti palvellut monen monituisilla reissulla. Sen paino on 950 g, mutta luulen, että ikä on vienyt siitä painoa pois. En punninnut vanhusta, vaan sanotaan nyt silmänlumeeksi, että hän edelleenkin painaa sen saman, mitä kaupasta poistuessaan. Hän, pussi, toimi reissulla oikein hyvin. Yölämpötilat olivat viiden ja kymmenen asteen välillä, enkä todellakaan palellut. Hikipalleroitsin  jostain syystä monena yönä.


Makuualusta -> Tunturisusi, 485 g. Perusrulla, joka ei selittelyjä kaipaa. Riittävän tiivistä materiaalia pitääkseen kosteuden ulkopuolella, ja riittävän paksu, jotta eivät pahimmat juurenroikaleet tuntuneet NIIN pahasti luissa.


Pyjama -> 335 g merinovilla-polyesterkalsaripaita sekä mikrofleecekalsarihousut. Pidin pyjamaa aina illalla heti, kun olin peseytynyt etapin jälkeen. Gore-tex-puvun alla pidetty pyjama oli sopivan lämmin ilta-asu ja kätevä nukkumaan mennessä. Useimpina öinä asu oli niin lämmin, etten todellakaan tarvinnut villasukkia, kommandopipoa tai lapasia. Muut kyllä palelivat öisin.


Yöasusteet -> 300 g, mukaan tarttuivat villainen kommandopipo, fleecekauluri, villalapaset ja -sukat. Muutamina öinä nämä olivat tarpeen, ja useimpina öinä riisuin pois kuumuudessani.

Pintakerros

Rinkka -> Karrimor, 65 litraa. Alussa en saanut säädettyä rinkkaani pois hartioilta, ja paino tuntui tosi raskaalta sen takia. Ekana päivänä rinkka myös hiersi yllättävään paikkaan eli alaselkään ikävän läntin, jota jouduin loppuviikon ajan teippaamaan urheiluteipillä suojaan. Muutaman päivän kuluttua lähdöstä sain säädettyä rinkan paremmaksi, jolloin paino nousi pois hartioilta ja laskeutui lantiolle. Ja onneksi oli Mefix-teippiä ja Artolla oli urheiluteippiä, joilla saimme teipattua yläpyllyn suojaan pahemmalta hiertymiseltä.

Askel on kevyt kuin varaanilla.

Gore-tex-takki -> 650 g, Haglöfsin goretakki oli mainio. Käytin päivittäin tauoilla ja iltaisin leirissä. Takki piti sadetta ja tuulta, eikä hiostanut liikaa.


Gore-tex-housut -> 510 g, Haglöfsin tälle reissulle ostamani gorehousut olivat hyvät sadekelillä ja pitivät lämpimänä iltaisin. Käytin näitä sateella niin, että alla olivat tavalliset ohuet vaellushousuni. Toimi hyvin.

Kun sataa, on varusteiden laadulla merkitystä.

 
Vaellushousut -> Nämä housut olivat koko viikon päälläni. Sastan ikivanhat kahdesta kohtaa katkeavat retkeilyhousut. Mukavat päällä, ehkä hieman roikkuvat lantiolla. Kuivuvat jalassa salaman nopeasti ja ovat kevyet, ilmavat. Isoihin taskuihin mahtuivat kartta, eväät, nenäliinat, puhelin ja vaikka mitä tarvittavaa. Mistä ihmeestä saan uudet, kun näistä aika jättää?

Aclima-merinovillakalsaripaita -> Tämä paita oli koko viikon vaelluspaitanani, ja nyt siis tuli testattua, että merinovillapaita ei todella rupea lemuamaan samalla tapaa, mitä keinokuituiset tekniset kalsaripaidat tekevät. Paita oli vielä viimeisenäkin päivänä inhimillinen, vaikka olin kyllä hikoillut pitkin viikkoa kuin pieni sika. Paita on ehkä parhaimpia ostoksiani aikoihin.

Meind-vaelluskengät -> Jalassa koko viikon. Hyvin toimivat, vaikka en ollutkaan ehtinyt sisäänajaa niitä ihan niin paljon, mitä olisin toivonut. Ja oli kenkä minkälainen hyvänsä, niin meikäläisen vaivasenluut ja vinkurat varpaat on aina pakko teipata, jotta eivät hierry pitkillä matkoilla. Mefix-teippi oli kovassa käytössä, ja vältyin hiertymiltä.

Joidenkin vaelluskengät olivat viimeisellä reissullaan.

 Sukat -> 320 g, 5 paria sukkia. Mukanani oli Jar-X:n pitkiä ulkoilusukkia, Pilkkoset-retkeilysukkia sekä vanhoja retkeilysukkia vuodelta nappi ja nauha.Suoraan pakasta vedetyt Jar-X:n pitkät sukat olivat mukavia. Ulottuivat melkein polveen asti, mikä ei ollut huono asia lainkaan.


Villapaita -> 550 g. Otin isän vanhan ruskeasävyisen villurin, koska se on kudottu ohuehkosta villalangasta ja hiutunut iän myötä vielä ohuemmaksi. Villa lämmittää ihanasti ja tuntuu kosteassakin lämpimältä. Villa on parasta ainetta maailmassa, sanoisin melkein.

Pienet vaatekappaleet

Pikkuhousut -> 125 g, 5 kpl. Kaikki alkkarit eivät olleet mukavuudeltaan huippuluokkaa, mutta minkäs teet. En raaskinut ostaa uusia.


Hanskat ja kauluri -> 150 g, oranssi fleecekauluri ja merinovillaiset Sealskinz-sormikkaat. Molempia käytin paljon. Kelit vaihtelivat, joten välillä piti päivälläkin vetää sormikkaat käteen tuntureilla vaeltaessa.

Pipot -> 80 g, buffihuivi ja fleecepipo. Käytin molempia. Vihasin fleecepipoa, ja käytinkin sitä vain alkuviikolla, kunnes siirryin buffihuiviin. Mitä tästä opimme. Älä ota tyhmiä pipoja mukaan, koska niitä vihaa myös erämaassa. Mieluiten olisin ottanut tavaramerkkini eli perupoikapipon mukaan, mutta se oli melkein 200 g painavampi kuin muut, joten jätin sen nöyrästi kotiin. Buffi oli ihan jees kaveri.


Hyttyshattu ja teepaita -> 140 g. Hyttyshattua käytin muutamia kertoja, mutta t-paitaa en kertaakaan. Kelit eivät olleet kuumia, joten lyhythihaista ei tarvittu. Hyttyshattu on ärsyttävä päässä. Aina on tunkemassa kaakaota suoraan verkon läpi, tai myslilusikka tökkää seinämään.


Uikkarit ja pyyhe -> 375 g, bikinit ja retkeilypyyhe. Otin bikinit aivan turhaan. Vesistöjen ylityksissä en tietenkään pukenut mitään biksuja päälleni, vaan kahlasin katkohousuillani (katkokävelyä?) jokien läpi. Uimassa en myöskään TODELLAKAAN käynyt. Että morjens mun bikineilleni vaan. Pyyhettä käytin joka päivä peseytyessä. Se oli merkillinen säämiskän tuntuinen sporttipyyhe, joka kuivui nopeasti, ja kaipa se ihoakin kuivasi ainakin vähän. Pölö minä, jätin uimatossut kotiin niiden painon takia. Olisi tarvittu monet kerrat niitä kaikissa jokien ylityksissä. Halppiscrocs-kopiot olivat selvästi niitäkin paremmat - ensi kerralla ostan sellaiset mukaan!

Uikkareita ei  tarvittu, mutta uimatossut olisi ollut kova sana ylityksissä.

Bonusrytkyt

Luksuspussi -> 270 g, mikrofleecepaita, pikkuhousut, sukat, tissiliivit. Luksuspussin otin juhlallisesti esiin Kiilopäällä, kun olimme vihdoin maalissa ja olin päässyt peseytymään lavuaarissa. Ah autuuden tunnetta!


Kalsaripuku -> 210 g, ohuin kalsaripukuni, jonka otin varmuudeksi mukaan. Jos olisi ollut kovin sateisia kelejä ja märkää, niin tämä vara-asu olisi tullut ehkä tarpeen. Nyt en käyttänyt kertaakaan. En silti jättäisi pois kuormasta.

Ruoanlaitto

Ruokailuvälinepussi -> 780 g, 2 x muovilautanen, 3 x spork, metallinen lusikka-veitsi-haarukka-yhdistelmä, astiapyyhe, emalimuki, muovinen termosmuki, puukko, tulitikut, kangaspussi. Ruokailuvälinepussini sisältö on yleensä vielä runsaampi, mutta nyt jätin paljon roinaa kotiin. Tällä mentiin ja hyvin pärjättiin. Astioita tarvitsee ruoanlaiton eri vaiheissa ja laiskan tiskaajan iskiessä. Merkittävin opetus tähän tarvikkeeseen liittyen on se, että ei kannata jättää ruokailuvälinepussiaan autiotuvan seinälle roikkumaan, kun jatkaa matkaansa reitillä eteenpäin. Saattaa teettää itkua, tuskaa ja synnyttää toisaalta myös sankaritekoja.


Trangia ja kaasupoltin -> 1060 g. Otin mukaan oman trangiani, koska se on hyväkuntoinen. Trangian kantamisvuoro vaihtui ruokakunnassamme joka päivä, joten välillä rinkkaa sulostutti myös Fjällrävenin Akka RS -teltta (3 kg ja risat) tai sitten vaihtoehtoisesti kuivaruokien turvotuspurkki sekä kaasupullo. Teltan kantaminen oli ikävintä, koska se oli merkittävästi muuta roinaa painavampi.

Vispilä ja lasta -> 50 g. Olivat todella hyödylliset ruoanlaittovälineet, koska trangiaa ei viitsi naarmuttaa omilla ruokailuvälineillään.

Tiskiainepullo -> 70 g. Ostin Etolasta lippukunnalle pikkuisia muovipulloja tiskiainetta varten. Olivat kyllä juuri sopivan kokoisia, edullisia ja pitivät litkut sisällään.

Tiskisienet -> 10 g. Tiskisieni tiskaamiseen ja yksi pata-pata-teräsvillasieni. Tiskisieni kesti hädin tuskin viikon rasitukset. Pata-pataa emme tarvinneet.

Suola -> 150 g. Ostin pikkuisen suolapurkin, jossa oli kätevä muovisirotin. Se ei tietenkään tyhjentynyt tässä ajassa.

Vesipullot -> 3 kpl 0,5 litran pulloja 1,6 kg. Kaksi käyttövesipulloa ja yksi oma juomapullo olivat toimiva systeemi. Käyttövettäkin tarvitaan, kun aina ei ollutkaan sopiva puro juuri ruoanlaittopaikan kohdalla.

Tykötarpeet

Päiväkirja ja kynät -> 510g, melkoinen möllikkä kannettavaksi, mutta tästä en luopuisi. Paksuun kirjaan on kiva kirjoittaa.

Ison päiväkirjan kantajalla riittää sivuja kirjoitettavaksi.

Möllipussi -> 410 g. Pussukka, jonka sisältö oli tarvekalutyyppistä eli otsalamppu, telttalyhty, kompassi, ompeluvälineet, tulitikut. Lamppuja ei tähän vuodenaikaan tarvinnut lainkaan, koska yöt olivat niin valoisia. Kompassia ei tarvittu, mutta hyvä se oli olla varalla mukana. Ompeluvälineitä käytin ja tulitikkuja nyt aina tarvitsee.

Kartat (alkuperäiset) -> 220 g Halusin varmuudeksi ottaa mukaan myös alkuperäiset kartat, koska ikinä ei voi tietää, mihin kuntoon kopiot möyssääntyvät. Ei tarvittu näitä.

Kartat (reittipätkät kopioina) -> 35 g. Karttoja todellakin tarvittiin koko vaelluksen ajan. Reitti ei ole merkitty, vaan kyseessä on ns. vakiintunut kulku-ura. Seurasimme jatkuvasti kartalta, että pysymme oikealla polulla. Jokaisen päivän etappi oli omalla paperillaan, mikä oli hyvä juttu. Yksi arkki kesti aina yhden päivän syynäilyt.

Kamera -> 310 g. Sain lainaksi digikameran, mutta en ottanut sillä sitten kuitenkaan kuvia. Kamera oli sen verran iso, etten voinut kantaa sitä housujen taskussa, jolloin se piti aina laittaa rinkan taskuun. Huomasin heti alkuvaiheessa, ettei sitä tule kaivettua sieltä esille, joten päätin samantien luottaa muiden kuvaamisiin, koska monella oli hyvinkin pieniä kameroita ja puhelimissa mainiota optiikkaa.

Laturit -> 2 kpl 150 g. Sain työkaverilta lainaksi kaksi aurinkokennolaturia, joissa oli myös normaali verkkovirralla ladattava virtalähde. Käytin molemmat akut puhelimen lataamiseen. Aurinko ei paistanut, joten aurinkokennoja en voinut hyödyntää. Olivat kyllä tosi hyvät ja kevyet. Suntrix-merkkiset vimpaimet.

Hyttysmyrkkypyyhkeet -> 70 g. Täysin turhat läpyskät. Hyttysiä oli välillä julmetustikin, mutta en silti käytä hyttysmyrkkyä. Olisi pitänyt se taas uskoa itsestään, että kun en sitä myrkkyä muutenkaan ikinä lykkää, niin en sitä täälläkään lykännyt.


Muovipusseja -> 90 g. (7 kpl) En tainnut tarvita ihan jokaista, mutta lähes kaikki käytin eri tarkoituksissa.

Jotkut käyttivät muovipusseja luovasti jalkasuojina.

Hygienia ja lääkkeet

Vessapaperi -> 105 g, yksi rulla riitti juuri ja juuri viikoksi. Tarkkana pitää olla, ettei ota huonolaatuista rullaa mukaansa. Arkkimäärät nimittäin voivat vaihdella paljon.


Savetit -> 330 g, 2 pkt. Näitä tulee käytettyä monessa tilanteessa. Antavat illuusion puhtaudesta.


Dödö, shampoo, saippua -> 110 g. Otin pikkuiset pullot mukaan, joissa oli vain pieni liru sisällä. Luirojärven saunassa tuli peseydyttyä kunnolla. Samoin Kiilopään lavuaarissa sai pestyä hiuksensa. Puroissa ei tietenkään näitä voi käyttää, enkä käytäkään ikinä.

Hammasharja ja -tahna -> 120 g. Otin hammastahnan jämät mukaan ja hammasharjan kotelo on vain harjaosan peittävä. Ei siis paljoa näistä olisi enää voinut karsia.

Nenäliinoja ja laastaria -> 75 g. Nenäliinoja tuli käytettyä, vaikka ei nuha iskenytkään. Laastaria en tarvinnut, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mihin itsensä kolauttaa.


Mefix -> 20 g. Käytin melkein koko rullan Mefixiä, koska teippasin aina jalkani ongelmakohdista ja myös selän suojausteippausta jouduin välillä uusimaan. Jalat kannattaa teipata jatkossa jo lähdössä, koska ongelmajalat ovat aina ongelmajalat.

Kuukuppi -> 120 g. Eipä onneksi tarvittu, kun siirsin menkkoja.


Rasvat -> 50 g. Käsi- ja naamarasvaa. Olipas mukavaa laittaa näitä saunan jälkeen Luirojärvellä ja maalissa Kiilopäällä. Pientä onnentunnetta iholle.

Tyylistä ei tingitä. Kekkoskorvikset siskoplikalla.

Lääkkeet -> 190 g. Särkylääkkeet olivat todella tarpeen, sillä jakelin niitä myös muille, joilla ei ollut mukana tarpeeksi troppia kipuihin. Itsekin niitä kyllä nappailin, koska kävely sujui mukavammin, kun söi niitä tasaisesti.

Bepanthen -> 30 g. Käytin itse ja lainasin myös muille. Auttaa kaikenlaisten nirhaumien hoidossa. Ei kannata sutia ennen laastarointia, koska laastarin liima ei pysy, jos iho on rasvattu.
 
Kylmägeeli -> 90 g. Käytin kylmägeeliä joka ilta kipuileviin jalkoihin. Ainoa huono puoli on sen väkevät huurut teltassa.

Kylmägeelin avulla pysyy ketteränä!

Ruokaa ja ruoankaltaista

 

Näkkärit -> 2 x 350 g. Lisäsin bonukseksi "parempaa " näkkäriä. Se oli täysin turhaa, koska ei se sen parempaa ollut ja määrällisesti olisi piisannut se normaali kahden paketin näkkärisatsi eli 400 g Koulunäkkiä.

Merkkareita -> 180 g. Liian vähän. Olisi pitänyt olla vielä pikkaisen lissää.

Metwursti -> 400 g. Kuten ruoka-arviossani totean, olisi metwurstia riittänyt viikoksi 300 g per nuppi. Tässä oli sata grammaa liikaa.

Sulatejuusto -> 400g. Ruoka-arviossani tätä pohdiskelin, ja totesin kokonaismäärämme hyväksi. Yhdelle hengelle riittää varmaan yksi iso rasia viikoksi.

Suklaapatukat -> 6 x Fazerin sininen patukka, 250 g.  Loistokas tsemppari jokaiseen päivään. Patukka pelasti aina päivän vaikeimmassa hetkessä.


Energiapatukka, energiageeli, pähkinäpussi -> 210 g. Elämäni ensimmäinen maistiainen energiageelistä. Hirveetä töhnää! Horror! Eikä se energiapatukkakaan järin häävi ollut. Pähkinät olivatkin loppujen lopuksi suolattuja manteleita, mutta hyviä nekin.


Kaakaota -> 275 g. Olisikohan niitä annospusseja ollut 9 kpl? Join usein kaakaomukillisen. Maistuu hyvälle, tuo lämpöä ja suklaatunnelmaa. Teetä ei edes tehnyt mieli.


Myslit -> 350 g . Kolmelle aamulle 70 gramman painoinen annospussi ja yksi bonuspussi. Itse en käyttänyt bonuspussia, mutta tarjosin kaverille vaihturina, koska sattui olemaan mieluisampaa makuvaihtoehtoa hänelle.


Kuppikiisselit -> 135 g. Kolmelle aamulle kuppikiisseli ja yksi bonuskiisseli. Omena-kaneli oli pahan makuista, en halua jatkossa kyllä väkisin litkiä sitä.


Sunnuntai-päivällisainekset -> 550 g. Makaronia, fetaa.


Keskiviikko-jälkkäripätkikset -> 300 g. Oli kyllä kantamisen arvoista kamaa!


Tiistai-jälkkäri -> 100 g. Hillosokeria ja kuivattuja marjoja. Hillo teki letuille gutaa, joten tätä kyllä ilokseen kantaa.


Aprikoosia -> 200 g. Kuten jo ruoka-arviossa todettu, niin tätä tavaraa ei enää ikinä nautita. Kaasuvauriot saattavat olla pysyviä, ainakin henkiset kaasuvauriot.


Tiistai-lounas -> 400 g. Makaronia, pussikeittoa. Ei häävi lounaspala, mutta ei ehkä ihan niin pahaa kuin se karmea pata-aines maanantailla.


Perjantai-päivällinen -> 220 g. Porosoosi oli kyllä todella makoisaa ja kaikki ainekset kannatti kantaa. Tuli niin hyvää ja ruokaisaa.


Alpen-patukka, suklaapatukka, mustapaputahna, tonnikala-annospussi -> 210 g. Kaiken söin, mustapaputahnan viimeisenä aamuna. Tonnikala käytettiin jo lähtöruudussa Kiilopäällä, kun tehtiin valmiit eväsleivät ensimmäiselle etapille.


Vaniljakastikkeet, ma- ja to-jälkkärit -> 475 g. Kyllä jälkkäri on aina jälkkäriä, joten näitä rinkkaan vaan lisäpainoksi.

Rinkan lähtöpaino 21,4 kg.

Jälkipuintia, osa 1: Vaelluksen ruoka-arvio

Aloitan Kekkostelu-vaelluksen jälkipuinnin arvioimalla ruokiamme, koska se lienee vaelluksella tärkeimpiä asioita varusteiden ohella. Kuvat ovat tällä kertaa Niinan albumista, kiitos hänelle!

Yleisiä kommentteja ruoista

Ruoka oli yleisesti ottaen todella hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Kaikki saivat vatsansa täyteen ja energiat riittivät rankalla reitillä hyvin. Itse kuivaamamme ruoka-aineet olivat ainakin omasta mielestäni parhaita. Niihin kannattaa jatkossakin panostaa. Oli myös mukavaa, kun oli niin monenlaisia ruokia. Se toi vaihtelua päiviin, ja aina oli jotain uutta ja mielenkiintoista odotettavaa. Ruokien erilaisuus sai myös mukavasti fanien hajauttamista aikaan, eli jokaiselle löytyi omia suosikkejaan, eikä kenenkään tarvinnut syödä samaa ruokaa montaa kertaa peräkkäin. Ja todettakoon myös, että jälkiruoka jokaisena päivänä toimii! Jälkkäreillä oli iso rooli osana päivällisten sarjaa.

Ruokien kuivaamisessa oli iso urakka, koska porukkamme oli niin valtavan kokoinen. Siinä oli ennakkoon melkoinen laskeminen ja organisointityö, jotta kaikille oli selvää, kuka kuivaa, mitä kuivaa ja kuinka paljon kuivaa. Hienosti kuitenkin homma toimi, kiitos ahkerien kuivaajien. Kuivattujen ruokien turvotusajoiksi riittivät useimmiten ne muutaman tunnin mittaiset väliaikapätkät, jolloin kuljettiin etapilta toiselle. Muutamat raaka-aineet olisivat ehkä voineet turboilla pidempäänkin. Esimerkiksi puolukat ja pienet tofukuutiot vaativat hieman pidempää turvotteluaikaa.

Jokainen ruokapari varustautui itse omilla mausteillaan. Minulla oli maustesäkissä mukana chiliä, timjamia, rakuunaa, mustapippuria, pippurista yrttimaustetta sekä kokonainen valkosipuli. Kaikkia näitä käytimme, ja erityisesti valkosipuli oli suuressa suosiossa. Jakelin kynsiä eri ilmansuuntiin halukkaille.

Kiehu pata kiehu!

Pyöreiksi leikatut leivinpaperit trangian kannessa paistamisen helpottajina toimivat hienosti. Letut kääntyivät ja munakas onnistui upeasti.

Minni tietää, miltä mikin maistuu

 

 Sunnuntai (Kiilopää-Suomunruoktu, 14 km)

 

Lounas: Kiilopäällä porokiusausta / kasvispaistosta -> hyvää ja tuhtia
Välipala: Tonnikala-majoneesiruisleipä / juusto-majoneesiruisleipä -> teimme valmiiksi leivät Kiilopäällä, ja söimme ne reitin varrella. Antoi hyvin voimaa rankkaan aloitusetappiin.
Välipala nro 2: Pähkinöitä ja muita naposteltavia -> Olisi kannattanut jakaa ne valmiiksi sekoituspusseiksi, koska nyt koko porukka joutui kerääntymään yhteen syödäkseen eri makuisia naposteltavia. Olivat kyllä tosi hyviä ja hauskaa maistella erilaisia makuja.
Päivällinen: Poro-fetapastaa / Tofu-fetapastaa -> Oli kyllä todella hyvä ja riittoisa ruoka. Kuivattu poro on kallista, mutta pienikin määrä tällaisessa ruoassa oli ihan hyvää. Fetaa emme kuivanneet, vaan kannoimme Apetinan pahvikuution mukanamme sellaisenaan. Se kun säilyy lämpimässäkin.
Jälkkäri: Valkosuklaa-nougatmousse (Blå Band) -> Ihan kohtuullinen jälkkäri. Melko makea pläjäys, mutta ei mikään ihmeellinen makuelämys.

Maanantai (Suomunruoktu-Tuiskukuru, 15 km)

 

Aamupala: Mysliä 70 g, kuppikiisseli (Lämmin Kuppi), näkkäriä, sulatejuustoa, metwurstia -> Myslin määrä oli hyvä. Kuppikiisseleistä omena-kaneli ei ollut oikein kenenkään suosikkimaku, mutta kyllä sekin upposi kitusiin. Metwurstia oli 400 g / hlö / vko. Se määrä oli liikaa. Meille olisi riittänyt hienosti 300 g / hlö / vko. Sulatejuustoa oli meille 17 henkilölle viikoksi 7 pientä rasiaa ja 5 isoa rasiaa. Se loppui viimeisenä iltana, joten määrä oli melko täsmällinen. Käytimme viimeisenä aamuna kuivattua mustapaputahnaa sulatejuuston korvikkeena. Kaakao-kahvi-teepolitiikkamme oli reissulla se, että ruokakunnittain jokainen oli saanut sumplia omia juomisiaan. Itse join vain kaakaota, koska annospussit ovat käteviä ja kaakaomukilliset lohdullisen makuisia. Teetä en tainnut juoda kertaakaan. Kaakaota kului minulla joka aamu sekä joinakin iltoina.

Näkkärikyykky, slaavikyykyn sukua?

Lounas: Espanjanpata ja katkaravut, herne-maissi-porkkanasekoitus / sama pata soijarouheella -> Tämä ruoka oli kyllä henkilökohtainen kauhunhetkeni. En pidä juurikaan valmispata-aineksista, ja siitä onkin monta vuotta, kun olen viimeksi näitä syönyt. Onko oma makuaistini muuttunut, tai onko patojen makua muutettu. Aivan hirveätä moskaa nämä ovat. Puhtaasti nälänpoistajana toimi, ei tuonut mitään iloa ruokahetkeen.
Välipala: Suklaapatukka -> Kaikille samanlainen perus-Fazerin sininen patukka. Itselläni se lohdutti raskaalla reitillä, kun kulku tuntui vaikealta. Minulla oli näitä muutenkin lisäeväänä. Patukka jokaiselle päivälle oli hieno lisä.
Päivällinen: Kvinoa-tatti-wokkivihannes-broilerimössö / kvinoa-tatti-tofumössö -> Kvinoa oli monelle uusi tuttavuus. Itse pidän kvinoasta todella paljon, ja niin tämäkin ruoka maistui hyvältä. Vaatii reipasta maustamista ja oliiviöljy tekee terää. Herkkutatit oli täysin bonuslisä ruokaamme, koska onnistuin löytämään niitä reitin varrelta niin monta, että saimme ruokaamme tattikuutioita. Valkosipuli sopi tähän ruokaan hienosti.

Kvinoamössö kypsymässä. Jännän äärellä.

Jälkkäri: Omena-kaurapaistos ja vaniljakastike -> Tämä ruoka oli monen suosikki. Otimme reseptin Piritta Kantojärven kirjasta Viiden tähden vaellus. Kiitos siis hänelle herkkuvinkistä.

Kaura-omenapaistos vei kielen.

Tiistai (Tuiskukuru-Luirojärvi 8 km, Luirojärvi-Joukhaispään lähettyvillä oleva seutu 5 km)

Aamupala: Kaurapuuro, näkkäri ja leivänpäälliset -> Teimme puuroa Tuiskukurun autiotuvan kattilassa koko porukalle, niin säästimme omaa kaasuamme. Itselläni oli mukana bonus-kuppikiisseli, koska en oikein tykkää puurosta sellaisenaan. Kiisselin kanssa uppoaa hyvin. Muut höystivät puuroaan voisilmällä tai kaakaojauheella. Toiminee nekin keinot.
Välipala: Kuivatut aprikoosit -> Virhe elämässämme. Hirveät kaasupilvet seurasivat meitä nämä syötyämme. Horror! Kemiallinen ase! Kauheaa tavaraa, vaikkakin ovat hyvänmakuisia. Mutta silti. Oikeesti hei.
Lounas: makaroonit ja pussikeitto kastikkeena -> Hieman kalpea ja totinen ruoka, mutta menettelee kovassa nälässä. Limaisuus haittasi joitain ruokailijoita. Tätä ruokaa voisi ehkä parantaa jotenkin tuunaamalla. Jälkkäriksi meillä oli Ballerina-keksejä. Lohdutti totisen lounaan syöjiä.
Päivällinen: Naudanlihasuikaleita, perunaa, pippurikastiketta /Tofusuikaleita, perunaa, pippurikastiketta -> Tätä ruokaa söimme myös Kevon vaelluksella, ja kuten silloinkin, oli tämä monen suosikkiruoka. Pippurikastike on yllättävän hyvää ja kun perunat ja lihat upotetaan soosiin, syntyy mukava muhennosmainen ruoka. Maistuu hyvältä, on täyttävää ja tuntuu oikealta ruoalta, koska perunasiivut ovat ruokaisia. Kuivatut perunat on kyllä hieno keksintö!
Jälkkäri: Suklaamousse ja Pätkispalat. -> Jälkiruokien yksi suosikeistamme. Makeaa ja ihanaa. Ja auttoi väsyneitä palautumaan raskaasta päivämatkasta.

Ulkonäöstään huolimatta ihana jälkkäri! Pätkispaloilla tuunattu suklaamousse tekee gutaa!

Keskiviikko (Joukhaispään lähiseutu-Lankojärvi, 14 km)

Aamupala: Mysli ja kuppikiisseli, näkkäri ja leivänpäälliset -> Mysli ja kuppikiisseli olivat käteviä tällaisessa yöpymispaikassa, kun käytettävissä ei ollut kämppää, eikä juomaveden täydennystäkään.
Välipala: Pähkinäsekoitus -> Taffelin sekoitus, jossa mm. chilinutseja. Hyvä sekoitus, josta lähes kaikki tykkäsivät. Pähkinäsekoitus sai meidät laulamaan hartaasti: NATS-tyttö NATSityttö NATSaa sinä vaan!
Lounas: Broilerikeitto / tofusuikalekeitto -> Tässä keitossa oli itse kuivatut ainekset, ja kyllä muuten tuli makoisaa. Osa käytti perunaa ja osa nuudeleita perusmassana keitolle. Broilerisuikaleiden lisäksi oli kuivattua tomaattipyrettä, porkkanaa, palsternakkaa ja mausteena kasvisliemikuutio. Monilla oli myös muita mausteita, kuten tabascoa tai nuudelipaketin mausteseospussi. Tästä ruoasta tykättiin.
Päivällinen: Makaronia ja bolognesea (jauheliha / soijarouhe) -> Hyvää perusruokaa itse kuivatuista aineksista. Kuivatun jauhelihan lisäksi oli tomaattimurskaa, porkkanaraastetta ja päälle parmesaania. Makoisa moso!
Jälkkäri: Lettuja ja hilloa -> Letut tehtiin Sunnuntai-lettujauheesta ja hillo tehtiin itse kuivatuista marjoista sekä hillosokerista keittämällä. Hillo oli hyvää ja sen lisukkeeksi meillä oli Sunnuntain kasvispohjaisia vaniljakastiketetroja, jotka säilyvät huoneenlämmössä. Vaniljakastike ja hillo olivat hyvä yhdistelmä letun päälle. Letut kääntyivät hyvin valmiiksi leikattujen leivinpaperiympyröiden ansioista. Kiitos taas Piritta Kantojärvi, Viiden tähden vaellus -kirja!

Torstai (Lankojärvi-Rautulampi, 10 km)

Aamupala:  Puuroa, kiisseliä, näkkäriä, leivänpäällisiä -> Lankojärven hyttyspilvet ajoivat meidät keittämään puuron taas isossa kattilassa autiotuvassa. Kiisseli tehtiin suoraan lautaselle, josta ammensimme ruokakuntamme jäsenille omat annokset.
Välipala: Alpen-patukka oli hyvä välipala tälle etapille, koska reitti oli kevyempi ja lyhyempi. Raskaalle etapille Alpen ei olisi ollut riittävä.
Lounas: Salamipasta / sienipasta -> Salamipötköistä riitti hienosti pastan sekaan kuutioita, ja joukkoon sopivat myös oliiviöljy, valkosipuli sekä parmesaani. Hyvää ruokaa!
Päivällinen: Chili con carne / con soijarouhe ja riisi -> Taas oli todella hyvänmakuista perusruokaa. Itse kuivatuista aineksista tulee parasta mokkoa. Kuivatut pavut, paprikat ja chilimaustettu paseerattu tomaatti tekivät kastikkeesta oikean makuisen. Pikariisi ei ole kauhean pikaa, mutta kyllä tällaisen keittoajan vielä kesti (noin 15 minuuttia).
Jälkkäri: Mustikkapiirakka ja vaniljakastike -> Omenapaistoksen kaltainen mustikkapaistos oli taas napattu vinkkinä Piritta Kantojärven kirjasta. Ihanan makuista, mutta kaupasta ostetut kuivatut mustikat eivät ehkä maistuneet mustikoilta. Mitä lie ulkomailla kasvatettuja pensasmustikkoja olivat, mutta silti hyvää mössöä.

Rautulammen maisemissa salamipastaa.

Perjantai (Rautulampi-Rumakuru, 12 km)

Aamupala: Salami/sienimunakas, näkkäri, leivänpäälliset -> Tämä oli viikon häkellyttävin aamupala. Itse kuivatuista munista itse paistettu munakas trangialla! Käsittämättömän hieno kokemus! Kiitos Piritta Kantojärven kirja, josta saatiin ohje munan kuivaamiseen ja hyödyntämiseen munakkaana. Munakas näytti, tuoksui, maistui ja tuntui munakkaalle. Tätä toistekin! Munajauhe oli liotettavana koko yön yli ja se riitti sopivasti. Nestettä pitää laittaa se määrä, minkä tilavuuden munat ovat raakoina vieneet mittakannusta. Oli kyllä hieno hetki, kun leikkasi munakkaasta ensimmäisen haukkapalansa.

Munakas itse kuivatuista munista paistumassa.

Lounas: Sosekeitto, krutongit, kuivatut pekonimurut / tofumurut -> Pakko todeta, että jos en pidä sosekeitosta kaupunkiolosuhteissakaan, niin ei se muutu herkulliseksi luonnon armoilla. Olipas siis meikäläisen osalta öklö lounas. Söin närppimällä krutongit ja pekonimurut, mutta sosekeitto jäi lautaselle jähmettymään. Muut kyllä söivät kiltisti osuutensa. Minulla on vain tämä henkilökohtainen sosekeittotuska. Pitänee seuraavaksi kokeilla tehdä mustajuuri- tai maa-artisokkakeittoa, niin jokohan uppoaisi paremmin? Ei välttämättä siltikään, kun kotioloissa lotraan niitä kermalla. Krutongit olivat kiva lisä soppaan. Samoin kuivatut pekonimurut, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Olin imeyttänyt niistä kaiken mahdollisen rasvan pois ja käytin fileepekonia, josta poistin rasvapalat pois.
Välipala: Dominokeksit -> Kyllä keksit aina kelpaa!
Päivällinen: Porosoosi ja perunat / viljapihvit ja perunat -> Piritta Kantojärven kirjasta jälleen napsittu ohje, jota kyllä hieman ehkä tuunailimme, mutta kyllä taas itse kuivatut raaka-aineet loistivat makoisuudellaan. Punajuurta, porkkanaa, sieniä, sipulia, palsternakkaa, bataattia, perunaa, tomaattipyrettä (tai oliko paseerattua?) sekä kuivattua poroa Turun Kauppahallin poronlihaan erikoistuneesta myymälästä. Maustekaappi oli taas kovassa käytössä. Nuudeleitakin oli vielä jäljellä, joten heitimme niitäkin sekaan, ja hyvin tuntui toimivan kaikki porukassa.
Jälkkäri: Vadelmamousse (Blå Band) -> Suklaamoussen ohella tämä mousse oli oikein hyvää ja varsin makeaa. Tykkäsin.

Poropataa ja puolukoita Rumakurulla.

Lauantai (Rumakuru-Kiilopää, 5,5 km)

Aamupala: Mysliä, kuppikiisseliä, näkkäriä ja mustapaputahnaa -> Onneksi olin tehnyt annospussit mustapaputahnaa, niin saimme korvattua sulatejuuston puutteen tahnalla.

Loput ruoat syötiin Kiilopäällä ja Sodankylässä sivistyneesti myymälöistä ostaen. Sen huomasin, että kun ruoat olivat olleet niin hyviä viikon aikana, niin ei ollut hirveän suurta tuskaa ja kaipuuta normaaliin ruokaan tai herkkuihin. Ankeammassa ruokavaliossa syntyy hirveitä himotiloja, sen olen aiemmilla vaelluksilla huomannut.

Vaellus ohi - olen todellakin elossa!

Upea Kekkostelu-vaellus UKK-puistoon on ohi. Onhan siitä jo ehtinyt kulua suorastaan kaksi viikkoa, joten reissun sulattelua on ehtinyt tapahtua. Alkusanoiksi todettakoon, että mahtava oli vaelluksemme. Vaikka sanaseppo (vai -seija?) olenkin, en keksi muuta adjektiivia tähän kuin juuri tuon mahtavan. Äännettynä erittäin painokkaasti MAH-TA-VA!

Ajattelin, että kirjoittelen blogiin vähitellen arvioita, joista saattaa olla hyötyä ja iloa muillekin. Tulossa ovat ainakin ruoka- ja varustearviot sekä reittiarviointia. Näistä riittää turinaa niin, että lukijoiden silmät tulevat kuivumaan päähän. Omia valokuvia ei juuri jäänyt kameraani eikä puhelimeen, joten hyödynnän tulevissa bloggauksissani ystävien hienoja tunnelmakuvia. Kiitos siis jo tässä kohtaa Artolle, Niinalle, Timolle ja Minnalle albumien jakamisesta kanssani.

Ylipäätään tämä oli hieno kokemus. Ennätyksellisen suurella joukolla lähdimme. Kaikki sujui sopuisasti ja jouhevasti. Ruoat olivat makoisia ja monelta osin erittäin elämyksellisiä. Oma varustautumiseni onnistui hyvin, ja vielä löytyi parannettavaakin. Reitti oli kaunis, vaikka rankka paikoitellen. Hienoja itsensä ylittämisen kokemuksia tuli monelle.

Arton kuvasaaliista napattua: Keskellä Kekkostelumme reittiä Joukhaispään kyljessä.

 

Rinkan pakkauspäivä

Huomenna on lähtö Kekkostelu-vaellukselle! Wuhuu ja hip hip - hurraa! Tämä iltapäivä meni rinkan sisältöä kootessa. Lattialle kerääntyi vähitellen vaatteet, tarvikkeet ja ruoat, jotka pussukoitsin omiin pikku pakkauksiinsa huolella. Apurina meikäläisellä oli tehomimmi-Liljersson 5 vee, joka halusi auttaa äitiä jollain tavalla. (Koko vaellushommahan on hänen mielestään varsin epäilyttävä keksintö, koska se vie äidin niin kauas ja niin pitkäksi aikaa) No Lilja kirjoitti pussukoihini niiden sisällöt, ja minä pakkasin rytkyjä lähes vakuumiin.

Huomenna laitan kaikki rinkkaan ja teen loppupunnituksen. Laskelmien perusteella rinkan paino pyörii siinä 20 kilon hujakoilla, kuten oli tavoitteenakin. Siitä vähenee sitten ruokien myötä painoa ja teltankantovuoro tuo puolestaan hetkellisesti lisää taakkaa.

Tässä tavaralistani tällä hetkellä:

Makuupussi 950 g

Makuualusta 485 g

Trangia ja kaasupoltin 1060 g

Gore-takki 650 g

Gore-housut 510 g

Pyjama eli kalsaripuku 335 g

Yöpipo, yöhanskat, yökauluri, yösukat 300 g

Kalsaripuku 210 g

Sukat x 5 kpl 320 g

Pyyhe ja bikinit 375 g

Villapaita 550 g

Luksuspussi eli kotimatkalle puhtaat pikkarit, rintsikat, sukat ja paita 270 g

Pikkarit 5 kpl  125 g

Hanskat ja kauluri 150 g

Hyttyshattu ja lyhythihainen paita 140 g

Fleecepipo ja buffihuivi 80 g

Ruokailuvälinepussi, jossa 2 lautasta, 2 mukia, lusikka-veitsi-haarukka, 3 sporkkia, puukko, astiapyyhe 610 g

Vessapaperirulla 105 g

Dödö, shampoo, saippua 110 g

Naamarasva, käsirasva 50 g

Bepanthen 30 g

Mefix-rulla jalkojen teippailuihin rakkojen estoon 20 g

Savett-pyyhkeitä 2 pkt 330 g

Nenäliinoja ja laastaria 75 g

Hammasharja ja -tahna 120 g

Kartat kopioina 35 g

Alkuperäiset kartat 220 g

Päiväkirja ja kynät 510 g

Lääkkeitä (särkylääkettä, Etonoa, yms) 190 g

Tilpehööripussi, jossa kompassi, tulitikut, ompeluvälineet, otsalamppu, telttavalo, yms 410 g

Muovipusseja roskille, pyykeille yms 90 g

Aurinkolaturit 2 kpl 150 g

Kylmägeeliä 90 g

Kamera 310 g

Hyttysmyrkkypyyhkeet 70 g

Desinfektioaine 120 g

Vispilä ja paistinlasta 50 g

Kuukautiskuppi 120 g (toivon todella, ettei tarvita)

Tiskiainepullo 70 g

Tiskisieni, patapata-pala 10 g

Suolapurkki 150 g

Näkkärit 700 g
Metwurstia 400 g
Sulatejuustoa 200 g
Voita 200 g
Myslit 350 g
Kuppikiisselit 135 g
Suklaapatukat 250 g
Energiapatukka, -geeli ja pähkinäpussi 210 g
Rusinaa 320 g
Alpen, suklaapatukka ja mustapaputahna , tonnikalapussi 210 g
Kaakaot 275 g
Aprikoosipussi 200 g
Ti lounas 400 g
Pe päivällinen 220 g
Ti jälkkäri 100 g
Ma ja to jälkkärit 475 g
Ke jälkkäripätkikset 300 g
Su päivällinen 550 g
Vesipullo 3 kpl (0,5 litran limsapulloja) 1600 g
Rinkka 3000 g

Ja huomenna haen merkkareita ja pakkaan vielä muutamia maustepussukoita mukaan.... Tässähän tätä kannettavaa. Voi olla että vielä karsin jotain. Raportoin siitä myöhemmin. Nyt asetun viimeiseksi yöksi omaan pehmoiseen petiini. Seuraava yö kolistellaan junassa.

Kaksi yötä vaellukseen, onko homma hallussa?

Tämä viikko on sulattanut viimeisetkin aivosoluni. Kekkostelu-vaelluksen ennakkovalmistelut vaativat veronsa, joten oikein odotan pääseväni teltan pohjalle lepäämään. Ruokien kuivauspuuhien lisäksi olemme käyneet kaupassa ruokaostoksilla ja suoritimme niin sanotun isojaon. Isojako tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes kaikki ruoka-aineet punnitaan valmiiksi annospusseihin ja niihin merkitään aterian nimi ja viikonpäivä, jolloin ruoka on suunniteltu nautittavaksi.

Käytimme siis partiokololla aikaamme noin viisi tuntia tähän isojakoon. Punnituksessa oli mm. jokaisen henkilökohtaiset aamuiset mysliannokset, aterioiden makaroni-, riisi- ja kvinoamäärät sekä monet muut ruokalistassamme olevat raaka-aineet. Työlästä, mutta mielestäni ruokien valmiiksi punnitseminen, pakkaaminen ja merkitseminen kannattaa. Tässä muutamia syitä:

• ruoat on nyt helpompi pakata rinkkaan vaikkapa päiväkohtaisiin säkkeihin
• rinkkaa käytettäessä vaelluksella ruoat pysyvät paremmin järjestyksessä
• ruokien määrä tulee tarkistettua ja varmistettua, että jokaiselle tulee riittävä annos
• vähentää aivotyön määrää reissulla, koska viikko pöpelikössä aiheuttaa sekopäisyyttä
• ei tule kannettua ylimääräisiä ruoka-aineita, kun kaikki on laskettu ja punnittu

Tämän päivän ilta kuluikin taas yllättäen partiokolon uumenissa. Eilisen isojakosavottamme tulokset jaettiin tänään jokaiselle kotiin vietäväksi ja rinkkaan pakattavaksi. Sama ilmiö toistuu joka vaelluksella: epäusko tuijottaessa omaa kasaansa. Mihin mä nää kaikki tungen? Kummasti oppii karsimaan vaatteissaan ja kaikessa muussakin, jotta saa rinkan painon aisoihin. Sehän pitäisi olla aikuisilla naisilla maksimissaan 20 kiloa ja miehillä 30. Sen yli menevät ovat liian raskaita taakkoja.

Naureskelimme ruokapussukoitamme. Niitä ei pidä mennä avaamaan tuulessa. Sen verran kevyttä tavaraa on nuo kuivatut jutskat. Esimerkiksi kuivatun porkkanaraasteen avaaminen tuulisella säällä aiheuttaa raasteen katoamisen tangentin suuntaan.

Lataukseen apua

Puhelimen lataus on ollut itselläni ongelmana, kun ei ole toivoakaan, että lataus pysyisi koko viikon luurissa, vaikka sen välillä sulkisikin. Ystävällisesti mahtava työkaverini tuli hätiin, ja lainasi kaksi aurinkolaturia, joilla saan tarvittaessa ladattua muutenkin luuriani, ainakin sitten kertaalleen, jos ei aurinko ota paistaakseen.

Olen paljon miettinyt tätä puhelinasiaa. Haluan olla mahdollisimman vähän puhelimessa kiinni, eikä se taida siellä onnistua, koska kenttää ei välttämättä ole ollenkaan. Oli miten oli, on mukavampaa, jos tietää, että puhelimessa on tarvittaessa virtaa jäljellä, jos tilanne vaatisi oikeasti soittamista hätätapauksessa.

Mystiset vatut kuivumassa

Viimehetken kuivaushommaksi kehitin itselleni vielä vadelmien kuivaamisen. Ajattelin, että ne voisivat sopia lettuhillomme maustajiksi. Niinpä lykkäsin taas uuniin kiertoilmalle kuivumaan kaksi pellillistä vattuja. Mikä niissäkin lienee, kun ovat niin hartaita kuivustelijoita? Kestää ja kestää. Ihan kuin jokainen vatun pieni pallukka sisältäisi niin paljon nestettä, että ne pitäisivät sitkeästi kiinni pulleudestaan. Olisikohan jo huomenaamulla kuivaa vattumatskua tarjolla pussitettavaksi?

Kuivurit hurisevat ennen vaellusta

Alle viikko Kekkostelu-vaellukseemme. Hommia on jokaiselle päivälle, jotta saadaan kamat kasaan ja ruoat reeraan. Vaellusporukkamme on saanut kotitehtävikseen kuivata kaikenlaisia ruoka-aineita, ja itsellenikin näitä kuivaustöitä on siunaantunut. Minulla kun ei ole hyötykuivuria, niin meidän taloudessamme on kiertoilmauuni hurissut tasaiseen tahtiin.

Pelkkää pekonia

Olen kuivattanut sosekeittoa, mansikoita ja pekonia. Ja luit aivan oikein. Pekonia. Tämä on kokeilu, voiko se toimia vaelluksella. Ostin fileepekonia, josta leikkasin mahdolliset rasvareunukset pois. Pilkoin ne pieniksi ja paistoin pannulla melko kuiviksi ja loput rasvat yritin imeyttää paperiin. Kiertoilmauunissa 50 asteessa luukku raollaan nämä pekonipalaset kuivuivat rapeiksi kikkaroiksi vajaassa kahdeksassa tunnissa, ja vielä kerran yritin imeyttää paperiin mahdollisesti tihkuneet rasvatippaset. Nyt pekonit ovat odottamassa vaellukselle lähtöä kylmiössämme, koska en voi mennä mitenkään takuuseen niiden onnistumisesta. Sosekeiton kaveriksi ne peksulit (huom, tuttavallisesti nimeää pekonit hän) on ajateltu. Jos pekonit menevät makkeliksi, onhan meillä sentään krutonkeja.

Tässä peksukkaat eli pekonit kuivuttuaan uunissa muutamien tuntien ajan. Suhtaudun vielä varauksella näihin kavereihin.

Sosekeittoa tulee meidän 17-henkiselle vaellusporukalle sen verran suuri määrä, että olemme jakaneet kuivausurakan neljälle ihmiselle tehtäväksi. Itse tein noin neljän hengen annoksen sosekeittoa, jonka sitten kuivattelin ja jauhoin kuljetusta varten.

 Sosekeitto on tarkoitus syödä vaelluksella lounaaksi krutonkien ja pekonin kanssa, ja lisäämme siihen vasta paikan päällä Koskenlaskija-sulatejuustopalasen makua tuomaan.

Sosekeittooni tuli 

• 1 bataatti
• 6 perunaa
• 6 porkkanaa
• 1 kesäkurpitsa
• 2 valkosipulin kynttä
• puolikas sipuli
• kasvisliemijauhetta ja vettä
• chiliä, rakuunaa, mustapippuria, basilikaa

Keitin sosekeiton ainekset normaalisti kasvisliemessä ja soseutin keiton paksuksi mössöksi. Soseen levitin uunipellille leivinpaperin päälle. Mielestäni kannattaa levittää melko ohut kerros, mutta ei mitään seittiä kuitenkaan. Kuivaus vei parikymmentä tuntia kiertoilmauunissa 50 asteessa, jonka jälkeen sose oli rapeaa levyä. Levyn jauhoin tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Mielenkiintoista oli jauhaessa kokea, miltä tuntuu, kun vahingossa hengittää sosekeittopölyä keuhkoihinsa. Se panee irvistämään tällä tavalla:

Sosekeiton sai kuivana taitettua palasiksi.

Tehosekoitin teki hommansa.

Lopullinen sosekeiton paino oli vajaat 350 g.

Sosekeiton kuivuttua ryhdyinkin heti mansikankuivauspuuhiin. Ostin neljä litraa tuoreita kotimaisia mansikoita ja siivutin ne suhteellisen paksuiksi siivuiksi. Asettelin mansikkasiivut leikkauspinta ylöspäin leivinpaperin päälle pellille vieri viereen.

Jälleen uuni hurisemaan - tai luulen, että uuni ei ollut missään vaiheessa lakannutkaan hurisemasta - ja mansikat löylyttelemään kiertoilmaan 50 asteen lämpöön.

Mansikoiden kuivumisaika oli myös lähes 20 tuntia, koska en noussut yöllä niitä poistamaan uunista. Olivat kuivuttuaan rapeita ja maku oli mansikkaisen kirpeä. Jos kuivattavien tuotteiden välillä pidettäisiin tuoksukilpailuja, niin sanoisin, että mansikka voittaa kaikki kuusi nolla. Ihana tuoksu levisi koko kotiin, kun manzikanmollukoita kuivattelin.

Mansikat matkalla löylyyn.

Mansikka was here.

Kyllä meni neljä litraa mansikkaa pieneksi!

Itselläni oli nämä kuivaushommat kuitenkin melko helppoja kakkuja. Eräällä porukkamme jäsenellä oli jännät paikat, kun pääsi kokeilemaan kananmunan kuivaamista. Munakasta on tiedossa vaelluksemme toiseksi viimeisenä aamuna! Wuhuu!

Kun ruoat on kuivattu, on seuraavana vuorossa kaupan kuivaruokahyllyjen tyhjennys sekä punnitusorgiat partiokolollamme. Huomenna vaa´at vapisevat, ja tänään kävimme täyttämässä ostoskärryt näkkärillä kaurahiutaleilla sekä vaikkasunmillämousseaineksella.

Mini-mini-miniretki Haunisten altaalle

Hieno aurinkoinen keli houkutteli pakkaamaan eväät reppuun ja suuntaamaan Haunisten altaalle eväsretkelle kersojen kera. Haunisten allas on minulle tuttu jo niiltä ajoilta, kun tein mahtavan Fauni-koirani kanssa lenkkejä altaan kiertävälle polulle. Niistä ajoista on jo vuosia, mutta yhä näytti allas tutulta silmään.

Kersat kohti altaan kiertoa!

Haunisten allas kesällä.

Haunisten allas sijaitsee Raisiossa ja sitä on käytetty raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. Nykyisin tämä järvenkaltainen valmiste odottaa luultavasti kaupungin toimenpiteitä virkistysalueeksi muuttamiseksi. Laitoinkin tämän päivän reissun jälkeen palautetta Raision kaupungin nettisivujen kautta, että aluetta kannattaisi kyllä ehdottomasti kehittää. Se on hieno ja huolehtimisen arvoinen vesilätäkkö. Allasta kiertää luontopolun tyyppinen polku, joka taitaa olla noin neljän kilometrin pituinen. Rannat ovat kivikkoa, kalliorantoja sekä juurakkoisia töyräitä. Perille pääsee sekä liikuntareittiä pitkin tai autolla Haunisten teollisuusalueelta köröttelemällä.

Roskapussi täyteen, eikä riitä

Reissumme oli lyhyt, lastenmittainen sanoisin. Taapersimme pikkuruisen pätkän allasta kiertävällä polulla ja poikkesimme sopivassa kohtaa rantaan. E-mies heitteli kivenmurikoita järveen ja Liljersson kahlasi rantavedessä väittäen veden olevan tosi lämmintä. Jep jep. Ensi kerralla hän ottakoon uikkarit ja pyyhkeen. Itse tyydyn katselemaan. Pluttaustuokion päätteeksi E-man vaati jo evästaukoa, joten istahdimme silokalliolle murkinoimaan. Naurulokit ja muutamat varikset olivat skarppeina tarkkailemassa, josko tähteitä olisi jäänyt, mutta emme halunneet ruokkia lintuja. Uskon niiden pärjäilevän ihan ilman meidän omenalohkoja ja välipalakeksejä. Tuli ihan Mimmi-lehmän Varis mieleen siitä meitä kytänneestä varis-epelistä.

Se, mihin kiinnitimme heti huomiota saapuessamme altaan äärelle, oli järkyttävä roskien määrä. Onneksi meillä oli roskapussi mukana ja keräsimmekin matkallamme ison pussillisen kaikenlaista tauhkaa. Käsittämätöntä, mitä kakkaa ihmiset jättävät luontoon. En pysty ymmärtämään. Hamppariaterian jäänteet, kertakäyttögrillien jämät, pulloja, tölkkejä, röökitumppeja, lasinsiruja, karkkipapereita....Kaikkea! Otsasuoni tykyttää, kun hieno alue ryönätään roskilla karmeaan kuntoon. Pitää siis tehdä lisää roskahyökkäyksiä ja ottaa roskapihditkin mukaan, niin ei ällötä niin paljon keräillä kaikenlaisia mömmökasoja.

Kertakäyttögrilli on kyllä horror-roska!

Retki oli lyhyt ja ytimekäs, mutta mukavan lapsiystävällinen. Lapsille riittäisi ylipäätään aina pienetkin eväsretket. Aikuiset turhaan luulevat, että seikkailun on oltava monien tuntien mittainen setti, vaikka noin tunnissakin ehtii hyvin virkistäytymään ja ihmettelemään vaikka mitä. Tärkeintä on hyvät eväät, kiipeily ja kivien heittely.

Ajatuksiani siitä, miten Haunisten allasta voisi kehittää:

• roskiksia
• viitoitusten kunnostaminen
• vanhojen muinaisiin vedenottoaikoihin liittyvien kylttien poistaminen
• kylttejä, jotka ohjaavat ihmisiä viemään roskansa pois mukanaan
• luontotietoutta sekä faktaa alueesta tarjoilevia tauluja
• roskatalkoot
• puistokummeja Haunisten altaalle. Raisio tiedottaa -lehdessä voisi kuulutella vapaaehtoisia.
• artikkeleja lehtiin tekojärven tilanteesta ja puhtaanapidon tärkeydestä
• opasteet paikalle, jolloin alueen epämääräisyys karsiutuu

Vesi oli kuulemma lämmintä. En kokeillut.

Oliivitahnan kuivauskokeen tulos yllättää. Katso kuvat!

Kekkostelu-vaellus saa ihmisen tekemään mitä ihmeellisempiä kuivauskokeita. Aiemmin testasin kuivatun mustapaputahnan toimivuutta leivän päälle. Nyt päätin kokeilla kuivata oliivitahnaa eli tapenadea. Pidän itse oliivitahnasta ylipäätään leivän päällä, joten ajattelin huvin ja urheilun vuoksi kokeilla sen kuivaamista.

Käytin tahnan valmistukseen purkillisen oliiveja sekä pari valkosipulin kynttä. Jauhoin ne mössöksi tehosekoittimella ja levitin pellille leivinpaperin päälle kuivumisasentoonsa. Tahnat ja soseet kuivuvat parhaiten suhteellisen ohuena kerroksena leivinpaperille läästittynä. Käytin kuivaamisessa kiertoilmauunia 50 asteessa ja pidin uunin luukkua raollaan. Useita tunteja siinä taisi vierähtää, mutta muistaakseni ei kyllä ainakaan kahdeksaa tuntia enempää mennyt.

Tahna lastuiksi, lastut jauheeksi, jauhe tahnaksi

Kun tahna oli kuivunut rapeiksi lastuiksi, jauhoin sen tehosekoittimessa jauheeksi ja laitoin purkkiin. Säilyttelin jauhetta viikon verran huoneenlämmössä, jonka jälkeen oli makutestin aika. Jauheen sai ennallistettua tahnamaiseen muotoon lisäämällä kolmisen ruokalusikallista vettä sekä lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin pari tippaa sitruunaakin, tunnelman kohottamiseksi.

Päätin levittää tahnaa sekä vaalean leipäpalan että vaelluksella käytettävän näkkärin päälle. Makutestin tulos oli seuraava:

Kiitämme:

+ maistuu, tuoksuu ja näyttää oliivitahnalle, maku ei ole oikeastaan muuttunut
+ jauhe on kevyttä kantaa, eikä vaadi kuin pienen tipan vettä ja haluttaessa pienen öljylirun lisukkeeksi tullakseen tahnaksi jälleen

Moitimme:

- mielestäni suolan maku korostuu aavistuksen verran tahnassa. Voisikohan oliiveja esim. liottaa ennen niiden jauhamista tahnaksi? Onko oliivien suolapitoisuuksissa eroja?
- suolainen oliivitahna ei ole kaupunkiolosuhteissa näkkärille se paras kumppani, mutta voisin ajatella maistuvan metsäolosuhteissa hyvälle.

Ja vielä lopuksi: Kuvat puhukoon vielä puolestaan. Kyllä mä tätä söisin. Herääkin kysymys, voisiko vaikkapa artisokkatahnalle tehdä samoin? Pitääkö lähteä jatkamaan tätä tahnaista tietä?

Oliivitahna matkalla uunin leutoon lämpöön.

Oliivitahna kuivui rapeiksi lastuiksi.

Oliivitahnan kohtalo on jauhaantua.

Oliivitahnan monet muodot. Hän on jauhe.

Eipä paina paljon. Ja säilyisi varmasti pitkään.

Oliivitahnaa ja sirkushuveja

Sämpylällä ysi miikka.

Näkkärillä kasi plus. Rouskis.

Pasalan bataattikuivaamosta päivää

Kekkostelu-vaellus UKK-kansallispuistoon on noin kuukauden päästä. Huh, nyt kun sen sanoin, niin aika tuntuu niin lyhyeltä. Paljon on vielä tehtävää ja hankittavaa, mutta aloitetaanpa vaikka bataatin kuivaamisesta.

Jaoimme ruokalistalta ruoka-aineiden kuivaushommia kaikille tasapuolisesti, jotta jokainen meistä tekisi ruokansa eteen duunia ja samalla oppisi kuivaamisesta jotain, jos ei sitä aiemmin ole tehnyt. Itselleni tämä on jo sikäli tuttua puuhaa, kun olemme aiemmillakin vaelluksillamme sitä harrastaneet.

Minulle osui tehtävälistalle useita ruoka-aineita, mutta valitsin niistä ensimmäiseksi tuotteeksi bataatin, koska se säilyy kuivattuna helposti tämän tulevan kuukauden. Rasvaa sisältävät ruoka-aineet, kuten jauheliha pitää kuivata vasta juuri ennen lähtöä.

Bataattimöykyt pienemmäksi

Bataattien kuivaus lähti kaupasta valikoiduista viidestä möllykkä-kokoluokkaa olevasta bataatista, joiden yhteispaino oli 2 780 g. Jokainen batskuli (leikkisästi kutsuu hän heitä batskuleiksi) oli yli 500 grammaa. Melkoisia pötkäleitä. Punnitsin bataatit vasta kuorittuna, koska kuori painaa sekin jotain. Kuorimisen jälkeen pilkoin kaikki pieniksi kuutioiksi, ehkä kokoluokkaa 1 cm x 1 cm tai hieman isommiksi.

Kun kuutioiminen oli saatu suoritettua, eikä sormiakaan ollut pilkkoutunut mukaan, esikeitin bataatit kymmenisen minuuttia kunnes olivat hieman pehmenneitä. Eivät kuitenkaan vielä kypsiä. Ja kattilasta siivilän kautta uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Kuivattavat ruoat eivät saisi olla läjissä, vaan ohut kerros varmistaa sen, että jokainen pala kuivuu tasaisesti.

Kuivatin bataatit uunissa kiertoilmassa ja säädin lämpötilan hieman alle 50 asteen. Uunin luukun jätin raolleen puukauhan avulla, jotta kosteus pääsee pois uunista. Kaiken kaikkiaan bataattipalat kuivuivat uunissa 14 tuntia, koska en jaksanut yöllä nousta niitä ottamaan pois. Laitoin ne siis iltapäivällä kolmen aikaan uuniin ja aamulla herättyäni otin ne pois. Vähempikin aika olisi varmasti riittänyt, kyse oli nyt vain syvästä yöunesta.

Bataatit kylpevät aamuauringossa.

Kevyttä kannettavaa

Ja tättärää! Kuivattujen bataattien loppupaino oli 500 grammaa. Melkoinen keventyminen tapahtui siis matkalla. Näiden oranssien pipanoiden kohtalo tulee olemaan vaelluksella ruokkia iso porukkamme kahdella aterialla, eli bataatteja käytämme keskiviikon lounaan kanakeitossa ja perjantain päivällisen porosoosissa. Uskoisin näiden pelittävän oikein hyvin. Ainakin näyttävät hyviltä, tuntuvat kuivilta ja ovat kevyitä kantaa.

Vielä pitäisi jakaa tämä koko määrä pienempiin eriin ruokakuntien käyttöön. Ruoanlaitto on helpompaa, kun on  punnittu valmiiksi pusseihin ruokakunnan jokaisen aterian ainekset. Samalla tulee jaettua reilun pelin hengessä kannettavat tarvikkeet, kun jokainen ruokakunta kantaa omat ruoka-aineensa.

Lopputulos kuivaamishommissa hämmentää aina.Tällä kertaa paino väheni 2 780 grammasta 500 grammaan.

Tässä kahden aterian bataatit koko porukalle. Tämä määrä pitää vielä jakaa pikkuisiin annospusseihin ruokakunnittain kullekin aterialle. Näitähän voisi tarjoilla vaikka kodin lemmikkijyrsijöillekin herkkupaloina. Niin ovat nättiä tavaraa.

Ruokien kuivaamisen perusvinkkejä:

• Voit kuivata lähes mitä vain.
• Kuivaa hyvälaatuisia ja tuoreita raaka-aineita.
• Rasvaa sisältävät ruoat (liha, kala, juustot, jne) kannattaa kuivata juuri ennen lähtöä.
• Muita ruoka-aineita voi kuivata jo kuukausiakin aiemmin.
• Kuivaa ruoat esimerkiksi uunissa tai hyötykuivurissa alle 50 asteen lämmössä.
• Pidä uunin luukku raollaan, jos kuivaat uunissa.
• Esikäsittelyssä tärkeää: tasakokoisuus, pienikokoisuus, esikypsennys tarvittaessa.
• Tahnamaiset asiat (esim. sosekeitto) kuivataan levyksi ja jauhetaan tarvittaessa jauhoksi.
• Pakkaa valmiit kuivatut tuotteet ilmatiiviisti ja suojaa kosteudelta.
• Säilytä rasvaa sisältävät tuotteet viileässä lähtöön saakka.
• Kun otat käyttöön ruokia vaelluksella, kokoa tarvittavat raaka-aineet pussiin ja liota vedessä muutamia tunteja. Tämän jälkeen voit käyttää niitä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.