lauantai 20. heinäkuuta 2019

Syysvaellus mielessä, mikäs muukaan

Kun edellisestä Lapinvaelluksesta on lähes vuosi aikaa, on hyvä hetki hehkutella tulevaa. Lähdetään ystäväni kanssa reissuun, JEE! Tiedossa on viikon vaellus Hetta-Pallas -vaellusreitillä syksyllä. Into on piukistunut jo nyt.

Perinteikäs tunturireitti

Variksenmarjoja tuntureilla
Hetta-Pallas -reitti on Suomen vanhin vaellusreitti ja sen pituus on 55 km. Reitti kulkee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston komeissa tunturimaisemissa. Reitille ominaista ovat avarat tunturimaisemat ja monet autiotuvat. Itse pidän avotuntureista ja siitä kauas katsomisen mahdollisuudesta, mitä tunturien laet tarjoavat.

Suunnitelmat reissullemme on jo hyvällä mallilla. Tarkoitus on puksutella yöjunalla Rovaniemelle, josta bussilla Hettaan. Bussiyhteys on sen verran myöhään iltapäivällä Hetassa, että yövymme ensimmäisen yön Hetan Kodassa. Ajattelimme nauttia vielä anti-barbaarisen aamiaisen siellä, jonka jälkeen meitä odottaa venekyyti Ounasjärven yli.

Tupien suojaan

Koska vaellusajankohtamme ajoittuu syys-lokakuun vaihteeseen, olemme näppärästi varanneet jo muutamista varaustuvista paikat itsellemme. Eipähän olla täysin säiden armoilla, eli voimme tarvittaessa kuivatella kamoja, jos sattuu tulemaan kissoja, koiria tai muita elukoita taivaalta.

Autiotupa Kaldoaivin erämaassa
Hetta-Pallas -reitillä on useita autio- ja varaustupia, joten kulkijalle on tarjolla suojaa, kun sääolosuhteet tarjoilevat kovuutta. Säiden osalta pitää olla tarkkana ja kunnioittaa luonnonvoimia. Lisäksi varusteet kannattaa olla kunnossa, jotta kulkemisesta voi nauttia kunnolla.

Varustetäydennyksillä onneen

Varusteista puheen ollen. Olen täydentänyt viime vaelluksen jälkeen varustustani vaellussauvoilla. Vuosi sitten pruhjasimme Kaldoaivin erämaan suopätkillä polviamme myöten turvemössössä. Silloin tuli vahva tunne siitä, että vaellussauvoihin taidankin investoida seuraavaksi.

Fjällräven ja Hilleberg in action
Vuoden vaihteessa sain ystäviltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Scandinavian Outdoorin myymälään. Kiljuen ryntäsinkin sinne ja ostin kauan haaveilemani Hillebergin teltan. Itselleni se on telttojen teltta, majoitteiden majoite. Kilon verran kevyempi kuin aiempi telttani, joka ei sekään huono ole.

Silkkinen kosketus

Olen myös ostanut uusia merinovillaisia kalsariasuja, koska tekokuitukalsarit haisoo ja fleece on karmeutta. Äiti-muori halusi ostaa Hannanpäivälahjaksi minulle silkkivillakalsariasun, joten sen ansiosta pääsen nukkumaan sileässä tunnelmassa.

Toinen silkkinen asia, jonka nykyään omistan, on makuupussin silkkinen suojalakana. Ensimmäisen koekäytön jälkeen täytyy kyllä kehua, että onpa ihana tuote! Sileä, miellyttävä iholle, ei hiosta ja tuo lisälämpöä pussiin.

Tällaisia varusteita vielä tekisi mieli hankkia:

  • hyvät hanskat
  • Gore-Tex-takki ja -housut (vanhat alkavat olla väsyneet)
  • vaellussäärystimet kenkien suojaksi
  • kevyt ja rinkan peittävä sadeviitta (kaatosadetilanteeseen)
  • kevyet ruoanlaittokalut








torstai 18. heinäkuuta 2019

Kesäreissu Jurmoon

Tehtiin koko perheen kesäreissu Jurmoon. Olen itse Jurmon luonnon vankka ihailija ja halusinkin esitellä hienon saaren myös muksuille.

Jurmo, kivien ja jäkälien saari <3
Joten: Rinkat täyteen tavaraa, ruokaa ja vaatteita. (yhden yön reissulle ei voi lähteä ihan pienellä määrällä kamppeita) Auto parkkiin Nauvon Pärnäsin lauttasatamaan, josta yhteysalus Eivor otti meidät kyytiin. Upea palvelu, jossa saamme iloita veronmaksamisen hedelmistä. Yhteysaluksella pääsee kätevästi monelle pikku saarelle Saaristomeren kansallispuistossa, eikä tarvita omaa venettä ollenkaan.
Yhteysalus Eivor saapuu Jurmoon.

Noin neljän tunnin puksuttelu sujui meidän porukalla piispanmunkkeja nassutellen kansipaikoilla maisemia katsellen. Tai oikeastaan emme juuri ehtineet katsella maisemia, kun tuijotimme Uno-pelikorttejamme koko laivamatkan ajan. Edes reipas merituuli ei meitä lannistanut, vaan pidimme korteistamme tiukemmin kiinni.

Teltat ja kivet sulassa sovussa

Yhteysalus saapui Jurmoon puolen päivän kieppeillä. Otimme suoraan suunnan kohti Metsähallituksen telttailualuetta, joka sijaitsee lounaisessa osassa saarta, eli oikealla puolella saarta saavuttaessa mereltä laiturille. Teltta-alueelle on pieni kävelymatka, pääosin pyöreitä kivivalleja pitkin, ja itse teltta-alue on melko kivikkoinen niemi, jossa joutuu hieman sovittelemaan telttaa paikoilleen. Ruuhkaisimpina aikoina telttapaikoista on ehkä hieman pulaa.

Saimme telttamme sovitettua kivikkoon.
Heti majoittumistouhujen alussa Jurmon luonto hoiti itsenäisesti lasten opetustuokion. Nuorimmainen näki nimittäin kyykäärmeen kivikoissa, jonka johdosta turhat kikkailut jäivät pojalta vähemmälle ja rauhallinen käytös astui esiin. :D Hyvä kyy!

Telttailualueella on nuotiopaikka ja pieni puukatos, jossa oli kuivia polttopuita tarjolla. Nuotiopaikan rautarakennelma oli tukeva ja hyväkuntoinen. Oli ilo paistaa illalla lettuja, kun tuli paloi kivasti tukevalla alustalla.





Päivällä kokkailimme Trangia-keittimellä pastasoossia ja illaksi olimme varanneet lettuaineet ja makkaraa. Päätettiin oikein perinteisillä retkieväillä hoitaa tämä reissu.

Trangiakokki kolmonen toimessaan.


Karun kaunis saari

Kiviltä kiville
Käytimme molemmat päivämme Jurmossa luontoa ihaillen. Keli oli perinteisen vaihteleva, sillä ulkosaaristossa pilvet vyöryvät vauhdilla eteenpäin kohti mannerta. Ehdimme saada osaksemme aurinkoa, sadetta, tuulta, hellettä ja kylmääkin keliä. Ja olimme onneksemme varustautuneet kaikkeen, joten meillä oli mahtava meininki.


Jurmon saari on malliltaan pitkulainen ja kapea. Tällä kertaa emme päässeet kävelemään lounaiskärkeen ollenkaan, koska se alue kuuluu rajoitusvyöhykkeeseen, jossa ei saa tallustella lintujen pesimäaikaan. Se ei haitannut meitä, sillä Jurmon koilliskärkeä kohti oli myös hienoa kävellä. Loputtomasti upeita pyöreitä kivivalleja ja ihanaa matalaa kasvillisuutta. Muistuttaa jotenkin Lapin tunturien kasvillisuutta - yhtä pientä ja sinnikästä. Emme kävelleet aivan viimeiseen kärkiosaan saakka, mutta riittävästi kuitenkin.

Niin.. siis...kivistä ei ole pula Jurmossa.



Lopuksi: lisää piispanmunkkia

Toisena päivänä vietimme aikaa lähimaastossa leppoisasti. Saaren loputtomat kivivarastot ovat lapsille aarreaitta. Täällä ei kukaan kiellä heittämästä kiviä veteen. Plops plops!
Kivien heitto Jurmossa? Kivintä ikinä!

Puhtaiden vesien Jurmo. Ihana on se.
Lopulta Eivor pungersi itsensä taas Jurmon satamaan ottaakseen meidät ja monet muutkin matkustajat kyytiinsä. Jurmossa vierailee telttailijoiden lisäksi myös mökkivuokralaisia. Yhteysaluksen kyydissä virittelimme jälleen ankarat Uno-pelit - ja taisi joidenkin lautaselle eksyä myös se piispanmunkki.

--

Jurmo pähkinänkuoressa:


  • pitkänmallinen saari lähellä Utö:tä
  • osa Paraisten kaupunkia
  • erityisen rikas ja omalaatuinen luonto
  • kirkko vuodelta 1846
  • osa Saaristomeren kansallispuistoa
  • majoittuminen mahdollista vuokramökeissä ja merkityllä telttailualueella
  • yhteysaluksella pääsee ympäri vuoden
Sielu ja kroppa lepäävät Jurmossa.