lauantai 29. marraskuuta 2025

Hiiriä ja ihmisiä Helvetinjärven kaamoksessa

Olin haaveillut pimeän ajan retkestä Helvetinjärven kansallispuistoon, ja marraskuussa minulle tulikin sopivasti pari vapaapäivää keskelle viikkoa. Niinpä maanittelin ystäväni mukaan kaamosretkelle. Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla Ruovedellä. Puistossa on jylhiä rotkoja, vanhoja metsiä sekä kauniita järvinäkymiä.


Tavoitteena tällä retkellä oli pienimuotoinen retkeily, yhdessäolo sekä tunnelmointi. Saavuimme iltahämärissä Haukanhiedan parkkipaikalle, jossa auton vieressä touhutessamme kohtasimme poikkeuksellisen tuttavallisen metsähiiren. Hiiri tuli jalkoihimme pyörimään, ja jouduimme tömistelemään jalkojamme saadaksemme hiirulaisen poistumaan kauemmas. Myhäilimme otusta ja siirryimme rannalle varusteinemme. Marraskuun hiljaisuus näkyi luonnossa, tihkusateinen maisema ja tyyni järvi näyttivät hiljentyneen talvenodotukseen. Oli hetki aikaa pystyttää teltta, ennen kuin pimenisi kokonaan.

Hiirien määrä yllättää 

Valmistimme tattirisottoa sekä paistoimme peuraa. Ilta pimeni nopeasti, ja otsalampuille oli tarvetta. Siinä kokkaillessamme huomasimme, että nuotiokatoksen alueella vilahteli hiiriä. Aluksi olimme huvittuneita, mutta melko pian huvittuneisuus alkoi vaihtua epäluuloon ja hämmennykseen. Hiiriä oli nimittäin useita, ja ne tulivat täysin pelottomasti jalkoihimme ja kiipeilivät jopa rinkan päällä, vaikka olimme niiden lähellä. Ja kun otsalampun valokeila osui katoksen ulkopuolelle, näkyi useita hiiriä vilahtelemassa lähimaastossa eri suuntiin. Hiirien määrä alkoi jo ällöttää, ja mietimme, että kaikki tarvikkeemme olisi pakko kuskata auton takakonttiin suojaan. 

Tilanne huipentui siinä kohdassa, kun kävelimme teltan luokse, niin ympärillämme juoksentelevista hiiristä yksi sujahti suoraan teltan alle piiloon. Silloin kääntyi meikäläisen kuppi nurin. En halunnut päätyä tilanteeseen, jossa hiiri nakertaa telttakankaaseen reiän uteliaisuuttaan tai ahneuttaan. En edes pysty kuvittelemaan, kuinka rikki itse olisin, jos teltta menisi tällaisesta syystä rikki.

Teltta vaihtuu taloon

Siinä kaatosateessa seistessämme tuijotimme telttaa, toisiamme sekä vilisteleviä hiirulaisia. Päätimme tehdä voittajan valinnan: vedimme teltan nippuun litimärkänä ja pakenimme autoon miettimään. Erilaiset vaihtoehdot pompsahtelivat keskustelussamme, kunnes loppujen lopuksi päädyimme ajamaan Ruoveden keskustaan yöpymään AirBNB-asunnossa, jonka sieltä satuimme löytämään.

Ajomatka Ruoveden taajamaan aiheutti meissä valtavan naurun remakan. Harmitus vaihtui hysteeriseksi nauruksi ja iloiseksi höpötykseksi. Yöpaikassamme tyhjensimme rinkat varoen, koska pelkäsimme sieltä tulevan lisää hiiriä mestoille. Näin ei onneksi käynyt, ja saimme nukkua yömme rauhassa ilman jyrsijäinvaasiota.

Hyvä reissu, heippa hiiret 

Päätimme seuraavana päivänä mennä kiertämään kansallispuistoa päiväretken muodossa. Ennen päiväretkeämme piipahdimme myös kuuluisassa Vinhan kirjakaupassa, joka todellakin oli vierailun arvoinen paikka! Kansallispuistossa nautimme kosteista kuusikoista, puroista ja upeasta Helvetinkolusta. Hieno luonto ja niin hiljainen marraskuu kietoi meidät syleilyynsä. Päiväretken lounasruoaksi kokkasimme Trangialla quesadillat.


Päivän pituus on tähän vuodenaikaan jo todella lyhyt, ja niinpä päädyimme ajelemaan kotiin pimeässä sadekelissä tihrustellen. Hiiristä huolimatta pikku reissumme oli ollut onnistunut ja ikimuistoinen. Tällaista hiirimäärää en ole ikinä ennen nähnyt, ja olen miettinyt, mistä tuollainen ilmiö voisi johtua. Olen lähes varma siitä, että Haukanhiedan suuri hiiripopulaatio johtui siitä, että kesän ja syksyn retkeilykaudella ihmiset ovat kokkailleet teltta-alueella huolettomasti ja jättäneet ruoantähteitä kaikkialle. Pudonneet makaronit ja leivänmurut ovat olleet hiirille kultakaivos ja kutsu lisääntymään räjähdysmäisesti. Sopii toivoa, että paikalliset ketut, pöllöt sekä ilvekset verottavat hiirikantaa vähitellen.

 

sunnuntai 14. syyskuuta 2025

Hetta-Pallas ja herkkupeput heilumassa tuntureilla

Kesän lopussa oli aika lähteä vaellukselle uudella porukalla. Hetta-Pallas -reitti kutsui minua kolmannen kerran, ja mukaan reissuun lähtivät 12-vuotias poikani sekä luonnon ystävä lankomies. Kolmen tiimillä suuntasimme Suomen yhdelle upeimmista reiteistä. Hetta-Pallas -reitti kiipeää tunturien huipulle ja etenee huikean hienoissa maisemissa. Matkaa reitille tulee 55 km ja se sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Reitti on omasta mielestäni myös fyysisesti varsin haastava. Hetta-Pallasta suositellaan usein aloittelijoille reitin selkeyden ja tiheän tupaverkoston vuoksi. Polku tarjoaa kuitenkin melkoisen jumppatuokion useaksi päiväksi. Jyrkät ja pitkät nousut, kivikkoiset laskeutumiset kuruihin kuluttavat voimia. Parhaiten reissullamme suoriutui urheilullinen poikani, kun me keski-ikäiset vaeltajat olimme kovilla.

Meidän porukassamme oli tärkeää, että ruokaa on riittävästi ja se on maistuvaa. Hyvä energiataso auttaa selviämään kiipeilyistä tunturien huipuille. Ruoalla oli iso merkitys myös jaksamisen kannalta henkisesti. Mukavat herkut toivat mielenvirkistystä!

Tässä muutamia poimintoja reissun herkkuhetkistä:

1. Lankomies esitteli meille rapean ruokalisukkeen: näkkärin kappaleet lautaselle ruoan joukkoon tuovat lisää runsauden tuntua. Näkkärinkappaleet olivat erityisesti poikani suosikkituunaus.

Keksi pitää polulla!

 

2. Keksitauko tekee gutaa! Vaikka keksien kuljettaminen on vaelluksella ärsyttävää, niin onhan se kiva pitää keksitauko silloin, kun tarvitaan jotain iloa elämään.

Näkkäri kuvassa etualalla.

 


3. Kuivatut giflarit! Uutuuskokeilu tuotti iloa. Olin kuivannut ohuita Giflr-pullasiivuja. Upotimme ne kaakaoon kellumaan, mutta ne toimivat myös pikkuisina pullanmakuisina korppuina. Voisihan niistä tehdä myös pullavanukkaan, jos olisi mansikkahilloa ja vaniljakastiketta kaverina?

Oli kyllä tämäkin taas hieno reissu. Matkalla kohtasimme ystävällisiä kanssavaeltajia, jotka kannustivat poikaani ja jutustelivat mukavia kanssamme. Luonto oli yhtä elämyksellinen kuin aina, ja maalissa olimme ylpeitä suorituksestamme. Toipuminen rasituksista veikin sitten enemmän aikaa. Ainakin poikani mielestä kouluun paluu tuntui raskaalta - hän olisi selkeästi tarvinnut toipumisviikon ennen koulua. 

Perinteinen tunturihyppy, boinnngggg!

 

Hetta-Pallas -reitti etenee yläilmoissa


Reippaat tyypit me!


 

 

 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2025

Vaelluksella vatsataudin vaara väijyi vieressä

Teimme tutulla tyttäret ja äidit -porukallamme kesäkuussa vaelluksen Kevon Kuivin reitille. Vaelluksemme joutui kesken kaiken muutospaineisiin, ja lopputuloksena syntyi hieman toisenlainen reissu, mitä ajattelimme. Tämä postaus kertoo vaelluksen turvallisuudesta ja vaeltajan muutosvalmiudesta, koska näiden asioiden parissa jouduimme pakotetusti painiskelemaan keskellä erämaata.

Kesän alussa oli parin kansallispuiston alueella ilmoitettu monia mahatautitapauksia ja suorastaan epidemiastakin puhuttiin UKK-puistossa. Olimme itse tyytyväisiä, että olimme suuntaamassa pohjoisemmas Suomeen, jossa saisimme edetä turvallisesti omassa rauhassa. Kohteeksi oli valittu Kuivin reitti, joka on oma suosikkikohteeni. Muut meidän porukassamme eivät vielä olleet Kuivilla käyneet.

Uhkailevia uutisia ympäri Suomea

Olimme edenneet muutamia päiviä mukavalla mielelllä samalla ihmetellen uutisissa näkyviä kasvavia mahatautipotilaiden lukuja UKK-puiston alueella. Päivittelimme, miten tauti voikaan levitä tuolla vauhdilla ja noin laajalle alueelle. Yöpymispaikallamme Akukammin tuvan ympäristössä oli useita muitakin telttoja - kaikki olivat jatkamassa seuraavaksi Kuivin kämpän suuntaan.

Aamupalaa syödessämme kuulimme lähestyvää moottorin ääntä, ja kammin ohi pomputteli menemään kaksi pelastuslaitoksen mönkijää. Siinä kohdassa pieni huoli heräsi, mutta yritimme vielä psyykata itseämme, että ehkäpä jollakin on jalka murtunut tai ilmaantunut muuta vastaavaa raajavammaa. 

Karu totuus kuitenkin valkeni siinä kohdassa, kun mönkijät palasivat takaisin kyydissään kelmeä mahatautipotilas. Tuntui että oma mahalaukku kääntyi samantien ympäri, ja kylmä hiki norui selässä. Mietimme samantien, missä olimme piipahtaneet, mihin olimme koskeneet.



Suunnanmuutos edessä 

Piti tehdä nopeita päätöksiä ja samalla rauhoitella omaa porukkaa. Emme halunneet jatkaa enää eteenpäin kohti tautipesäkettä, emmekä tällä kertaa halunneet siirtyä erämaa-alueen suuntaan, joten päätimme kääntyä takaisin ja vältellä tupia ja muitakin rakenteita parhaamme mukaan. Kuivin kämppä, Fjellun putous ja Kevon kanjoni jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta ratkaisumme perustui omaan mielenrauhan säilyttämiseen. Emme halunneet kokeilla onneamme jatkamalla eteenpäin sinne suuntaan, jossa tautia oli todettu.

Loppuvaelluksen ajan yövyimme mahdollisuuksien mukaan kaukana muista ihmisistä ja keskityimme rauhoittelemaan toisiamme. Samalla yritimme taistella isoa harmitusta vastaan, mutta olimme myös varmoja siitä, että ratkaisumme oli oikea.

Uusi suunta Jäämerelle

Koska vaellusmatka lyheni merkittävästi, niin olimme autollamme muutamia päiviä aiemmin kuin alunperin oli suunnitelmissa olla. Piti kehittää jotain ohjelmaa, koska junaliput oli varattu tiettyyn päivään. Niinpä päätimme lähteä Norjaan roadtripille!

Yllätysreissu Norjaan ilahdutti ja kevensi mieltä. Pääsimme eroon harmituksestamme, ja näimme komeita vuoria ja Jäämeren. Yövyimme Karigasniemellä sekä Muotkan Ruoktussa, ja iloitsimme siitä, ettemme olleet sairastuneet. Vielä paluumatkalla meitä kuormitti mahataudin pelko - pesimme käsiämme hysteerisinä ja välttelimme ihmisjoukkoja.

Liikaa väkeä, liikaa riskejä?

Vaellus jätti ainakin minuun jälkensä. Suosittuihin vaelluskohteisiin ei enää kiinnosta mennä, vaikka luonto olisikin upea. En halua enää joutua tautipesäkkeisiin.

Retkeily on kasvattanut suosiotaan, mikä on tietysti tosi hieno asia. Suosiolla on myös varjopuolensa. Kirjoitin tässä vielä listaa muistin virkistykseksi, miten meistä jokainen voi ehkäistä tautien leviämistä vaelluskohteissa.

Joka-tyypin vaellushygienia:

- Älä tiskaa astioita puroissa, järvissä tai kaivojen lähellä. Imeytä tiskivesi maahan kaukana vesipisteistä.

- Pese kätesi WC-käyntien jälkeen. Saippuakäsipesu on tehokkain keino ehkäistä tautien leviämistä. Itselläni on pieni palasaippua tai pieni pullo nestesaippuaa WC-pussukassa, ja lisäksi pieni vesipullo.

- Jos vaelluksella joudut pissaamaan tai kakkaamaan luontoon, niin valitse paikka kaukana vesipisteistä ja poluilta etäältä. Kaiva kakkalapiolla kuoppa, johon teet tarpeesi. Polta mahdollisuuksien mukaan paperit (jos ei ole rutikuiva maasto) ja peitä kuoppa. 

- Älä jätä autiotuvissa vettä ämpäriin, vaan tyhjennä vesiastiat lähtiessäsi.

- Kuljeta kaikki roskat mukanasi, ja älä jätä ruoantähteitä leiripaikoille.

Vaelluksemme oli monin tavoin hieno, ja selviydyimme reissusta voittajina. Itselleni tämä opetti myös muutosvalmiudesta, sillä vaeltajan on aina oltava valmis muuttamaan suunnitelmaansa. Härkäpäisesti eteenpäin jatkava vaeltaja saattaa asettaa itsensä tai porukkansa turhaan vaaraan. Muutospaineita voivat aiheuttaa säätilan yllättävät muutokset, terveydentila tai varusterikko. Väkisin ja pahalla sisulla en suosittele matkaa jatkamaan, vaan järki päässä ja viisaita päätöksiä tehden. Reissuja tulee aina uusia!













 

 

 

 

sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Vaellukselle uuden ystävän kanssa

Vuosi on ehtinyt vaihtua, mutta ajattelin silti vielä muistella elokuuta 2024. Tein tuolloin vaelluksen Muotkatunturin erämaa-alueelle. Alue on itsellenikin ennestään tuttu, mutta olen lähtenyt aiemmalla vaelluksellani eri lähtöpaikasta liikkeelle ja kiertänyt erilaisen reitin. Muotkatunturin erämaa sijaitsee pohjoisimmassa Suomessa, ja sen maisemaa kohottelevat muhevat tunturit, joita riittää koluttavaksi hiljaisuuden etsijöille.



Alun perin tarkoituksenani oli lähteä perinteiselle yksinvaellukselle, mutta kevään -24 aikana tulikin hauska yllätyskyykky, elikkäs muutos suunnitelmiin. Työkaverini kysyi minua mukaan vaellukselle, ja pienen harkinnan jälkeen päätin lähteä yhteiselle reissulle. Vaati hieman omien ajatusten järjestelyä, jotta sain yksinvaelluspohdinnat pois systeemistäni.

Työkaverini oli minulle ennestään tuttu vain kevyen kenttäjutustelun pohjalta, joten koin vahvasti, että olen lähdössä melkein ventovieraan ihmisen kanssa. Ajattelinkin kertoa tässä blogitekstissäni hieman siitä, mitkä asiat on hyvä ottaa huomioon, kun tekee vaelluksen uuden ystävän kanssa.



Hyvä suunnittelu johtaa loistavaan käytäntöön

Hyvä suunnittelu on erityisen tärkeää silloin, kun matkaan lähdössä ovat toisilleen vieraat vaelluskumppanukset. Suunnittelemalla ennakkoon vaellusta voidaan saada vaelluksesta ennen kaikkea turvallisempi ja lisäksi paljon mukavampi.

Me aloitimme suunnittelutyömme keskustelemalla ensin Whatsapp-viestien välityksellä. Kävimme läpi omia tavoitteitamme vaelluksen suhteen. Kumpikin kertoi omasta tavastaan vaeltaa ja siitä, mikä itselle on kaikkein tärkeintä vaellusreissuilla. Keskustelujen perusteella vaikutti lupaavalta, sillä olimme kumpikin omien sanojemme mukaan pilvien katselijoita ja fiilistelijöitä, ei niinkään kilometrien nielijöitä.

Päätimme pitää kesän alussa suunnittelupalaverin, jossa sopisimme retken varusteista, reitistä ja muista yksityiskohdista.

Yhteisesti on hyvä sopia ainakin seuraavista asioista:

-       varusteet; kaikkea ei tarvita kaksin kappalein

-       ruokalista; syödäänkö yhteisiä ruokia tai omia

-       turvallisuus; turvallisuusvarusteet, viestintävälineet ja mahdolliset terveyshaasteet

-       päivärytmi; nukutaanko pitkään, lekotellaanko tauoilla

-       vaellusreitti; ajatus reitistä ja mahdollisista varasuunnitelmista

Ennakkosuunnittelu jatkui pitkin kesää, viestittelimme erityisesti ruokailuista, sillä ruoka on itselleni todella tärkeässä osassa vaelluksilla. Päädyimme ratkaisuun, jossa aamupalat ja lounaat sekä välipalat olivat kummallakin omia, mutta päivälliset jälkkäreineen hoidimme yhteisinä aterioina. Tämä oli varmasti toimivin vaihtoehto, oli nopeaa ja helppoa neuvotella päivällisistä, ja lounaat hoituivat omatoimisesti kummallakin omien hyväksi havaittujen systeemien mukaan.



Turvallisuus on tärkeä osa ennakkosuunnittelun aiheena. Keskustelimme ennen kaikkea ensiapuvälineistä, lääkkeistä, ensiaputaidoistamme sekä viestintävälineistä. Itselläni on Garmin Inreach, joka päätyi tällekin reissulle mukaan. Oli tärkeää myös opastaa laitteen käyttö vaelluskaverille, jotta hätätilanteessa sen käyttö onnistuisi kummalta tahansa.

Iloa, oppia ja omaakin rauhaa

Itse vaellus sujui mahtavasti. Kohdallemme osuivat hyvät säätilat, sateitakin saimme, mutta yleisesti ottaen kelit olivat komeita. Pääsimme nauttimaan Muotkan upeista tunturimaisemista ja juttelemaan paljon syvällisiäkin asioita. Viikossa ehtii tutustumaan toisen elämäntarinaan. Oli myös innostavaa kuulla erilaisia vaelluskokemuksia. 

Itselleni oli tärkeää myös saada omaa tilaa ja omaa rauhaa. Olen tottunut vaeltamaan yksin, ja yksinäisyyttä myös kaipasin. Siksi olikin hyvä, että meillä kummallakin oli omat majoitteet, jolloin illan tullen oli hyvä vetäytyä oman teltan uumeniin ja uppoutua omiin ajatuksiin. Oma teltta, oma sekamelska. Henkilökohtainen teltta toimii rauhoittumispesänä yhteisellä vaelluksella.

Kokeneen vaelluskaverin kanssa oli myös opettavaista vaeltaa. Kannattaa olla avoin uusille ajatuksille ja ideoille, ja seurata toisen tapoja toimia. Itse sain vinkkinä, että rinkan voisi kokeilla pakata toiseen järjestykseen. Ajattelin kokeilla seuraavalla vaelluksellani muuttaa pakkausjärjestystä!

Reissu oli loistava ja vaelluksesta jäi taas paljon hyviä muistoja. Parasta oli tietysti ihastella upeita maisemia yhdessä toisen kanssa. Muotkatunturin erämaan karu luonto on kaunis ja täynnä hämmästyttäviä yksityiskohtia. Mikäs sen parempaa kuin hehkutella niitä yhteen ääneen.