Rinkan pakkauspäivä

Huomenna on lähtö Kekkostelu-vaellukselle! Wuhuu ja hip hip - hurraa! Tämä iltapäivä meni rinkan sisältöä kootessa. Lattialle kerääntyi vähitellen vaatteet, tarvikkeet ja ruoat, jotka pussukoitsin omiin pikku pakkauksiinsa huolella. Apurina meikäläisellä oli tehomimmi-Liljersson 5 vee, joka halusi auttaa äitiä jollain tavalla. (Koko vaellushommahan on hänen mielestään varsin epäilyttävä keksintö, koska se vie äidin niin kauas ja niin pitkäksi aikaa) No Lilja kirjoitti pussukoihini niiden sisällöt, ja minä pakkasin rytkyjä lähes vakuumiin.

Huomenna laitan kaikki rinkkaan ja teen loppupunnituksen. Laskelmien perusteella rinkan paino pyörii siinä 20 kilon hujakoilla, kuten oli tavoitteenakin. Siitä vähenee sitten ruokien myötä painoa ja teltankantovuoro tuo puolestaan hetkellisesti lisää taakkaa.

Tässä tavaralistani tällä hetkellä:

Makuupussi 950 g

Makuualusta 485 g

Trangia ja kaasupoltin 1060 g

Gore-takki 650 g

Gore-housut 510 g

Pyjama eli kalsaripuku 335 g

Yöpipo, yöhanskat, yökauluri, yösukat 300 g

Kalsaripuku 210 g

Sukat x 5 kpl 320 g

Pyyhe ja bikinit 375 g

Villapaita 550 g

Luksuspussi eli kotimatkalle puhtaat pikkarit, rintsikat, sukat ja paita 270 g

Pikkarit 5 kpl  125 g

Hanskat ja kauluri 150 g

Hyttyshattu ja lyhythihainen paita 140 g

Fleecepipo ja buffihuivi 80 g

Ruokailuvälinepussi, jossa 2 lautasta, 2 mukia, lusikka-veitsi-haarukka, 3 sporkkia, puukko, astiapyyhe 610 g

Vessapaperirulla 105 g

Dödö, shampoo, saippua 110 g

Naamarasva, käsirasva 50 g

Bepanthen 30 g

Mefix-rulla jalkojen teippailuihin rakkojen estoon 20 g

Savett-pyyhkeitä 2 pkt 330 g

Nenäliinoja ja laastaria 75 g

Hammasharja ja -tahna 120 g

Kartat kopioina 35 g

Alkuperäiset kartat 220 g

Päiväkirja ja kynät 510 g

Lääkkeitä (särkylääkettä, Etonoa, yms) 190 g

Tilpehööripussi, jossa kompassi, tulitikut, ompeluvälineet, otsalamppu, telttavalo, yms 410 g

Muovipusseja roskille, pyykeille yms 90 g

Aurinkolaturit 2 kpl 150 g

Kylmägeeliä 90 g

Kamera 310 g

Hyttysmyrkkypyyhkeet 70 g

Desinfektioaine 120 g

Vispilä ja paistinlasta 50 g

Kuukautiskuppi 120 g (toivon todella, ettei tarvita)

Tiskiainepullo 70 g

Tiskisieni, patapata-pala 10 g

Suolapurkki 150 g

Näkkärit 700 g
Metwurstia 400 g
Sulatejuustoa 200 g
Voita 200 g
Myslit 350 g
Kuppikiisselit 135 g
Suklaapatukat 250 g
Energiapatukka, -geeli ja pähkinäpussi 210 g
Rusinaa 320 g
Alpen, suklaapatukka ja mustapaputahna , tonnikalapussi 210 g
Kaakaot 275 g
Aprikoosipussi 200 g
Ti lounas 400 g
Pe päivällinen 220 g
Ti jälkkäri 100 g
Ma ja to jälkkärit 475 g
Ke jälkkäripätkikset 300 g
Su päivällinen 550 g
Vesipullo 3 kpl (0,5 litran limsapulloja) 1600 g
Rinkka 3000 g

Ja huomenna haen merkkareita ja pakkaan vielä muutamia maustepussukoita mukaan.... Tässähän tätä kannettavaa. Voi olla että vielä karsin jotain. Raportoin siitä myöhemmin. Nyt asetun viimeiseksi yöksi omaan pehmoiseen petiini. Seuraava yö kolistellaan junassa.

Kaksi yötä vaellukseen, onko homma hallussa?

Tämä viikko on sulattanut viimeisetkin aivosoluni. Kekkostelu-vaelluksen ennakkovalmistelut vaativat veronsa, joten oikein odotan pääseväni teltan pohjalle lepäämään. Ruokien kuivauspuuhien lisäksi olemme käyneet kaupassa ruokaostoksilla ja suoritimme niin sanotun isojaon. Isojako tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes kaikki ruoka-aineet punnitaan valmiiksi annospusseihin ja niihin merkitään aterian nimi ja viikonpäivä, jolloin ruoka on suunniteltu nautittavaksi.

Käytimme siis partiokololla aikaamme noin viisi tuntia tähän isojakoon. Punnituksessa oli mm. jokaisen henkilökohtaiset aamuiset mysliannokset, aterioiden makaroni-, riisi- ja kvinoamäärät sekä monet muut ruokalistassamme olevat raaka-aineet. Työlästä, mutta mielestäni ruokien valmiiksi punnitseminen, pakkaaminen ja merkitseminen kannattaa. Tässä muutamia syitä:

• ruoat on nyt helpompi pakata rinkkaan vaikkapa päiväkohtaisiin säkkeihin
• rinkkaa käytettäessä vaelluksella ruoat pysyvät paremmin järjestyksessä
• ruokien määrä tulee tarkistettua ja varmistettua, että jokaiselle tulee riittävä annos
• vähentää aivotyön määrää reissulla, koska viikko pöpelikössä aiheuttaa sekopäisyyttä
• ei tule kannettua ylimääräisiä ruoka-aineita, kun kaikki on laskettu ja punnittu

Tämän päivän ilta kuluikin taas yllättäen partiokolon uumenissa. Eilisen isojakosavottamme tulokset jaettiin tänään jokaiselle kotiin vietäväksi ja rinkkaan pakattavaksi. Sama ilmiö toistuu joka vaelluksella: epäusko tuijottaessa omaa kasaansa. Mihin mä nää kaikki tungen? Kummasti oppii karsimaan vaatteissaan ja kaikessa muussakin, jotta saa rinkan painon aisoihin. Sehän pitäisi olla aikuisilla naisilla maksimissaan 20 kiloa ja miehillä 30. Sen yli menevät ovat liian raskaita taakkoja.

Naureskelimme ruokapussukoitamme. Niitä ei pidä mennä avaamaan tuulessa. Sen verran kevyttä tavaraa on nuo kuivatut jutskat. Esimerkiksi kuivatun porkkanaraasteen avaaminen tuulisella säällä aiheuttaa raasteen katoamisen tangentin suuntaan.

Lataukseen apua

Puhelimen lataus on ollut itselläni ongelmana, kun ei ole toivoakaan, että lataus pysyisi koko viikon luurissa, vaikka sen välillä sulkisikin. Ystävällisesti mahtava työkaverini tuli hätiin, ja lainasi kaksi aurinkolaturia, joilla saan tarvittaessa ladattua muutenkin luuriani, ainakin sitten kertaalleen, jos ei aurinko ota paistaakseen.

Olen paljon miettinyt tätä puhelinasiaa. Haluan olla mahdollisimman vähän puhelimessa kiinni, eikä se taida siellä onnistua, koska kenttää ei välttämättä ole ollenkaan. Oli miten oli, on mukavampaa, jos tietää, että puhelimessa on tarvittaessa virtaa jäljellä, jos tilanne vaatisi oikeasti soittamista hätätapauksessa.

Mystiset vatut kuivumassa

Viimehetken kuivaushommaksi kehitin itselleni vielä vadelmien kuivaamisen. Ajattelin, että ne voisivat sopia lettuhillomme maustajiksi. Niinpä lykkäsin taas uuniin kiertoilmalle kuivumaan kaksi pellillistä vattuja. Mikä niissäkin lienee, kun ovat niin hartaita kuivustelijoita? Kestää ja kestää. Ihan kuin jokainen vatun pieni pallukka sisältäisi niin paljon nestettä, että ne pitäisivät sitkeästi kiinni pulleudestaan. Olisikohan jo huomenaamulla kuivaa vattumatskua tarjolla pussitettavaksi?

Kuivurit hurisevat ennen vaellusta

Alle viikko Kekkostelu-vaellukseemme. Hommia on jokaiselle päivälle, jotta saadaan kamat kasaan ja ruoat reeraan. Vaellusporukkamme on saanut kotitehtävikseen kuivata kaikenlaisia ruoka-aineita, ja itsellenikin näitä kuivaustöitä on siunaantunut. Minulla kun ei ole hyötykuivuria, niin meidän taloudessamme on kiertoilmauuni hurissut tasaiseen tahtiin.

Pelkkää pekonia

Olen kuivattanut sosekeittoa, mansikoita ja pekonia. Ja luit aivan oikein. Pekonia. Tämä on kokeilu, voiko se toimia vaelluksella. Ostin fileepekonia, josta leikkasin mahdolliset rasvareunukset pois. Pilkoin ne pieniksi ja paistoin pannulla melko kuiviksi ja loput rasvat yritin imeyttää paperiin. Kiertoilmauunissa 50 asteessa luukku raollaan nämä pekonipalaset kuivuivat rapeiksi kikkaroiksi vajaassa kahdeksassa tunnissa, ja vielä kerran yritin imeyttää paperiin mahdollisesti tihkuneet rasvatippaset. Nyt pekonit ovat odottamassa vaellukselle lähtöä kylmiössämme, koska en voi mennä mitenkään takuuseen niiden onnistumisesta. Sosekeiton kaveriksi ne peksulit (huom, tuttavallisesti nimeää pekonit hän) on ajateltu. Jos pekonit menevät makkeliksi, onhan meillä sentään krutonkeja.

Tässä peksukkaat eli pekonit kuivuttuaan uunissa muutamien tuntien ajan. Suhtaudun vielä varauksella näihin kavereihin.

Sosekeittoa tulee meidän 17-henkiselle vaellusporukalle sen verran suuri määrä, että olemme jakaneet kuivausurakan neljälle ihmiselle tehtäväksi. Itse tein noin neljän hengen annoksen sosekeittoa, jonka sitten kuivattelin ja jauhoin kuljetusta varten.

 Sosekeitto on tarkoitus syödä vaelluksella lounaaksi krutonkien ja pekonin kanssa, ja lisäämme siihen vasta paikan päällä Koskenlaskija-sulatejuustopalasen makua tuomaan.

Sosekeittooni tuli 

• 1 bataatti
• 6 perunaa
• 6 porkkanaa
• 1 kesäkurpitsa
• 2 valkosipulin kynttä
• puolikas sipuli
• kasvisliemijauhetta ja vettä
• chiliä, rakuunaa, mustapippuria, basilikaa

Keitin sosekeiton ainekset normaalisti kasvisliemessä ja soseutin keiton paksuksi mössöksi. Soseen levitin uunipellille leivinpaperin päälle. Mielestäni kannattaa levittää melko ohut kerros, mutta ei mitään seittiä kuitenkaan. Kuivaus vei parikymmentä tuntia kiertoilmauunissa 50 asteessa, jonka jälkeen sose oli rapeaa levyä. Levyn jauhoin tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Mielenkiintoista oli jauhaessa kokea, miltä tuntuu, kun vahingossa hengittää sosekeittopölyä keuhkoihinsa. Se panee irvistämään tällä tavalla:

Sosekeiton sai kuivana taitettua palasiksi.

Tehosekoitin teki hommansa.

Lopullinen sosekeiton paino oli vajaat 350 g.

Sosekeiton kuivuttua ryhdyinkin heti mansikankuivauspuuhiin. Ostin neljä litraa tuoreita kotimaisia mansikoita ja siivutin ne suhteellisen paksuiksi siivuiksi. Asettelin mansikkasiivut leikkauspinta ylöspäin leivinpaperin päälle pellille vieri viereen.

Jälleen uuni hurisemaan - tai luulen, että uuni ei ollut missään vaiheessa lakannutkaan hurisemasta - ja mansikat löylyttelemään kiertoilmaan 50 asteen lämpöön.

Mansikoiden kuivumisaika oli myös lähes 20 tuntia, koska en noussut yöllä niitä poistamaan uunista. Olivat kuivuttuaan rapeita ja maku oli mansikkaisen kirpeä. Jos kuivattavien tuotteiden välillä pidettäisiin tuoksukilpailuja, niin sanoisin, että mansikka voittaa kaikki kuusi nolla. Ihana tuoksu levisi koko kotiin, kun manzikanmollukoita kuivattelin.

Mansikat matkalla löylyyn.

Mansikka was here.

Kyllä meni neljä litraa mansikkaa pieneksi!

Itselläni oli nämä kuivaushommat kuitenkin melko helppoja kakkuja. Eräällä porukkamme jäsenellä oli jännät paikat, kun pääsi kokeilemaan kananmunan kuivaamista. Munakasta on tiedossa vaelluksemme toiseksi viimeisenä aamuna! Wuhuu!

Kun ruoat on kuivattu, on seuraavana vuorossa kaupan kuivaruokahyllyjen tyhjennys sekä punnitusorgiat partiokolollamme. Huomenna vaa´at vapisevat, ja tänään kävimme täyttämässä ostoskärryt näkkärillä kaurahiutaleilla sekä vaikkasunmillämousseaineksella.