Erämaan tamineet - yksivaelluksen varustearvio

Viime viikko kului Muotkatunturin erämaassa. Vaelluksen varusteet noudattelivat paljolti vanhoja tuttuja uria, koska olen jo aiemmista vaelluksistani oppinut monia juttuja. Silti on monia varusteasioita, joista tein päiväkirjaan merkintöjä.

Rinkan lähtöpaino oli täydellä vesikuormalla 23 kiloa ja risat. Paluupaino ilman vettä oli noin 17 kiloa. Tuntuu että mulla nää vaellusvarusteet painavat aina saman verran, olin sitten yksin, kaksin tai isommalla porukalla liikkeellä.

Ahaa-elämys tiskirätistä

Kyselin kesällä Facebookin Vaellus-ryhmässä, mitkä ovat parhaat keinot sadekelillä pakkailla rinkkaa vaelluksella. Sain vinkiksi ottaa mukaan tiskirätin, jolla kuivattelee sisäpuolelta kondensiovedet ja ulkopuolelta sadevedet ennen kuin pakkaa ulkoteltan omaan pussiinsa. Mikä mahtava ahaa-elämys siitä syntyikään, kun sai kokea sen toimivuuden!

Teltan pakkaaminen alkoi aina ensin siitä, että pakkasin sisäteltan kuivana omaan pussiinsa. Tämän jälkeen kuivasin wettex-liinalla ulkoteltasta aina ensin sisäpinnat, koska hyvässäkin teltassa kondensiovettä kertyy kuitenkin aina vähän. Lopuksi vetelin rätillä ulkopinnat, ja tuloksena oli mukavan kuiva tai ainakin pakkauskelpoinen teltta. 

Kuivaushomma aamulla oli myös tällaiselle rautakangelle oikein hyvä keino venytellä ja jumppailla hieman. Siinä tuli kuroteltua käsillään ja taivuteltua itseään monelle kaarelle. Loistava bonus-ominaisuus siis!

Varusteet, joista en luopuisi

Kyllä on monta varustetta, joista tykkään ihan tosi paljon. Yksi uusimmista lemppareistani on Savotan valmistama vedenkantopussi. Sillä saa kannettua ämpärillisen vettä joesta, purosta tai järvestä, ja sen voi laskea täysinäisenä maahan ilman, että se tyhjenee. Kätevää! Toin aina kerralla illan ja aamun ruoanlaittovedet teltan viereen, eikä tarvinnut rampata pikkukattilan kanssa jatkuvasti hakemassa vettä. Pussi on tyhjänä kevyt ja se pakkautuu pieneen tilaan.

Toinen tärkeä veteen liittyvä varuste on Ospreyn juomarakko. Siihen mahtuu kaksi litraa vettä, mutta harvemmin täytän sitä ihan täyteen. Muotkatunturin erämaassa on vettä saatavilla tosi hyvin, joten juomarakossanikin oli vettä vain litran verran kerrallaan. Juomarakon hyvä puoli on se, että sen ansiosta tulee juotua säännöllisesti. Letku töröttää siinä naaman lähellä, niin ei voi unohtaa juomista.

Kulkemisen kannalta tärkeä väline on vaellussauvat. Yksin kulkiessa arvostan erityisesti niiden tuomaa lisäturvaa. Askel ei horjahtele niin helposti, kun on tukipisteitä enemmän tarjolla. Toiset tykkäävät käyttää vain yhtä sauvaa, mutta itselleni sopii kahden vaellussauvan tekniikka. Näissä omissa sauvoissani on myös hyvää se, että niiden pituutta saa säädettyä tarpeen mukaan. Junamatkan aikana on kätevää, että ne menevät ihan lyhyiksi tynkäkepeiksi.

Uusi keitin

Tein juuri ennen reissua vielä varustehankinnan. Ostin itselleni pienen Robensin kaasukeittimen ja siihen sopivan Primuksen pikkukattilan. Aiemmin olen kuljettanut mukanani kaasupolttimollista Trangiaa, mutta se on yksinvaeltajalle hieman painava kapistus, vaikka muuten hyvä ja toimiva peli onkin. Uusi poltin oli kevyt ja ketterä koota. Mielestäni se kulutti kaasuakin vähemmän kuin Trangia - en tiedä. Siltä ainakin tuntui.

Uudella kattilalla oli helppo tehdä pieni yhden hengen satsi ruokaa. Se oli pinnoitettu ja myös siihen kuuluva kansi oli pinnoitettua mallia. Tein sen kanssa yhtenä iltana pikkuruisia lettuja itselleni. Olipa mahtavaa saada ihan letun näköisiä lettuja!

Kalsariongelma

Olen jo pitkään kärvistellyt kalsariongelman kanssa. Haluaisin kunnollisia merinovillaisia kalsariasuja, joissa ei alaselkä paljastuisi ja pakarakanjoni paistaisi. Ärsyttävä tunne, kun tuulee kellarista yläkertaan asti. Tällä reissulla ongelma korostui, sillä sattuipa olemaan harvinaisen tuulinen ja vihmova viikko. Jouduin jatkuvasti venyttelemään kerrastopaitaani alemmas ja nostelemaan kalsonkeja ylemmäs. 

Ennen seuraavaa retkeäni on pakko tehdä merinovillaostoksia! Ja pitää siis löytää riittävän pitkäselkäisiä, löppövyötäröisiä ja mukavan pehmoisia kalsaripukuja. Merinovillan kohdalla olen myös tarkka siitä, että villa on varmasti mulesing-vapaata. 

Varustelista Muotkalla 31.8.-5.9.2021

Perusvarusteet

Rinkka (Fjällräven Kajka 65 litraa) -> Uskollinen juhta! Kestää ja istuu selkään! Painavanakin hyvä!

Vaellussauvat (Leki) -> Kevyet, tukevat ja luotettavat kulkupelit.

Makuupussi (Marmot Angel Fire Lady) -> Onneksi otin lämpimämmän pussin mukaan! Oli kylmää!

Silkkinen suojalakana makuupussiin -> Loistava lämmön lisääjä! Suojaa myös makuupussia kuolaamiselta.

Makuualusta (Tunturisusi) -> Ilmatäytteinen painoi liikaa, joten päädyin tähän vanhaan perinteiseen.

Teltta (Hilleberg Anjan GT 3) -> Tosi hyvä teltta, ja ihanaa kun on kunnollinen eteinen! 

Tarppi (DD Tarp) -> Onneksi otin mukaan! Kahtena iltana laitoin lisäsuojaksi itselleni.

Karttalaukku ja kartat -> Kiinnitin rinkkaan karabiinihakojen avulla niin, että roikkui kaulassani, muttei koskenut niskaani. Sai hyvin luettua karttaa tasaisesti reitin varrella.

Vaatteet:

Vaelluskengät (Meindl) -> Oli kenkien viimeinen reissu. Hyvin palvelleet, mutta nyt kastuivat läpi.

Valecrocsit (mallia Tokman tms.) -> Kevyet ja hyvät leirikengät. Näillä myös on hyvä ylittää kahlaamista vaativat joet. Ylitin näillä Peltojoen.

Takki (Haglöfs Astral) -> Mukava Gore-tex -takki, jossa on verkkovuori. Pitää veden ja hengittää.

Housut (Haglöfs) -> Alkavat olla jo kuluneet, mutta vielä pärjäsin näillä.

Vaellustrikoot (Fjällräven) -> Tykkään vaeltaa näillä. Näiden päälle saa nopeasti kalvohousut.

Vaelluspaita, merinovillaa (Devold) -> Ärsyttävä slim fit -malli, jossa selkä näkyy! En ole slim!

Tauko- ja lämmittelytakki (Uniqlo-untuvatakki) -> Lämmin, kevyt ja ihana! Haluaisin ostaa hupullisen.

Lämmittelypaita (Ruskovillan silkkivillainen kalsaripaita) -> Ihanan pehmeä, mutta kaulus on iso.

Lämmittelykalsarit (jotain teknistä kalsarikangasta) -> Piukeat ja pakarakanjoni paljastui! Ääk!

Yöasu (merinovillaa, kalsaripaita ja kalsarihousut) -> Mukavat ja lötköt, mutta paidan selkämys lyhyt.

Yöpipo (villainen kypärämyssy) -> Lämmin yöllä, mutta pyörii naaman eteen ärsyttävästi.

Yölapaset (villaiset) -> Kylminä öinä välttämättömät!

Yösukat (villasukat) -> Olisin ehkä tarvinnut kahdet, koska tuntuivat yksinään välillä viileiltä.

Vaellussukkia 5 paria (onneksi otin, koska vanhat kengät kastuivat läpi) -> Sopiva määrä!

Pikkuhousuja 5 kpl (Sloggin ovat hyvin istuvat, eivätkä hierrä) -> Pärjäsin tällä määrällä.

Buffihuivi kaulaan -> Pidin ihan koko viikon kaulassa. Olen kaula-palelija!

Buffihuivi päähän (fleecevuorella) -> Mukava pipo, fleece ei kutita.

Sormikkaat käteen (Sealskinz) -> Kestävät sadetta ja lämmittävät kohtuudella.

Huovutetut lapaset -> Tosi lämpimät ja alle mahtuu toiset

Silkkikypärämyssy -> En tällä kertaa käyttänyt, kun yöt oli niin kylmät. Ei paina mitään.

Sporttipyyhe, mallia postimerkki -> Ihan riittävä kooltaan, kun ei siellä puroissa tarkene lotrata.

Ruokailuvarusteet

Kaasupoltin (Robens) -> Pieni ja kätevä. Hyvin toimi!

Bilteman tuulisuoja keittimelle -> Kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva

Kattila ja kansi (Primus) -> Yhdelle hengelle oikein mainio. Paistinpannu sopi lettuihin.

Kaasupullo 2 x 450 g (Primuksen talvikaasua) -> Käytin yhden pullollisen, mutta aina pitää olla varapullo mukana, jos toinen kosahtaa. Talvikaasu oli välttämätön.

Ruokailuvälinepussi, jossa muovilautanen, lusikka-veitsi-haarukka, emalimuki -> Kaikkia tarvitsin.

Astiapyyhe -> En käyttänyt tällä kertaa pikatiskaukseen

Biohajoavaa tiskiainetta pullossa, tiskisieni pilkottuna paloihin -> Pari kertaa käytin, mutta muuten tiskasin kuumalla vedellä ja joskus vaan nenäliinalla pyyhkäisten. Lusikan nuolin puhtaaksi.

Pieni paistinlasta, puinen -> Käytin lettujen paistossa ja kattilan hämmentämisessä. Suojelee pinnoitusta.

Tulitikkuaskeja -> pakkasin useaan eri paikkaan minigrippeihin. Askeja taisi olla mukana varmuudeksi 6 kpl.

Vedenkantopussi, Savotta -> Mainio säkki, jolla saa kannettua ämpärillisen vettä. Kuivuu nopeasti, kevyt.

Juomarakko, Osprey -> Pakottaa laiskan juomarin juomaan vettä. Hyvä ja tukeva! Ei vuoda.

Vedenpuhdistin, -> En montaa kertaa käyttänyt, mutta jossain tilanteissa halusin varmistaa juomaveden puhtauden.

Tarvekalut

Satelliittilähetin, Garmin InReach Mini -> Mainio vempain, jolla varmistan, että perhe tietää tilanteeni.

Puukko -> Nuotion tekemisessä tarpeen. Ja salamin pilkkomisessa.

Jeesusteippiä, pieni rulla -> Jos olisi joku hajonnut, kuten esim. kenkä, niin olisi tarvittu. Nyt onneksi ei tarvittu.

Otsalamppu -> Pari kertaa oli tarvetta yöllä, kun hiippailin teltan ulkopuolella.

Telttalamppu -> Lukemiseen valoa. Ihan kiva, vaikka en paljon tarjennut lueskella.

Narua -> Tarvitsin tarpin kiinnittämiseen. 

Powerbank -> Yhden kerran latasin puhelinta reissun aikana. Pidin puhelimen pääasiassa lentokonetilassa ja öisin sammutettuna. Satelliittilähetintä tai otsalamppua en joutunut lataamaan.

Latausjohto -> Tarvitaan kun ladataan :D

Kompassi -> Varmuudeksi aina mukana. Ja kerran otin suuntaa reissun aikana.

Hyvinvointi ja hygienia

Silmälasit ja kotelo -> Ostin tällä kertaa halppislasit, ja jätin oikeat rillit kotiin.

Vessapaperia 2 rll -> Yksi rulla ei ihan riitä mulla viikoksi.

Kosteuspyyhkeitä 1 pakkaus -> Kaikenlaista voi pikapuhdistaa - esineitä ja elimiä.

Kuukautiskuppi -> Varalla aina mukana

Mefix-laastaria -> Leikkaan valmiiksi paloiksi, eli en ota koko rullaa mukaan. Käytän aina hiertymien ehkäisyssä ja hoidossa. Tälläkin kertaa olivat tarpeen.

Sidetaitoksia muutaman -> Isomman haavan hoidossa tarpeen. Ei onneksi tarvittu tällä kertaa.

Urheiluteippirulla -> Nitkahduksiin ja muihin vaivoihin. En tarvinnut.

Tukiside -> Nyrjähdykseen ensiavuksi. En tarvinnut.

EA-pakkaus, pieni -> Tässä lähinnä painesiteeseen matskut, varmuudeksi.

Särkylääkettä -> Otin sekä parasetamolia että ibuprofeenia. En tarvinnut, koska päivämatkat olivat niin maltilliset.

Pihkasalvaa ja Bepanthenia pienissä minipurkeissa -> Joskus tarvitsee näitä pienet töräykset. Nyt ei ollut tarvetta - tai en jaksanut rasvata rohtunutta nenänalustaa.

Nenäliinoja, pikku pakkauksia 3 kpl -> Monikäyttöisiä! Tiskaukseen, siivoamiseen, niistelyyn ja makuualustan vähäisen kondensioveden kuivaamiseen.

Hammasharja ja -tahna -> Tällä kertaa en kuivattanut tahnaa. En jaksanut kikkailla.

Avaruuslakana -> Hätätilanteiden varalta. En käyttänyt.

Viihde

Puhelin -> Käytän pääasiassa valokuvien ja videoiden ottamiseen. Tunturien laella oli välillä kenttää tarjolla, jolloin viestittelin suvulle kuulumisia. En someta Facebookissa tai Instassa vaelluksen aikana.

Kirja, Kari Hotakaisen Tarina -pokkari -> Oli niin kylmä, etten pystynyt lukemaan kuin vähän iltaisin.

Päiväkirja, A5 vihko-mallinen -> Kirjoitin kylmissäni joka ilta ainakin vähän. 

Kaksi lyijykynää ja terotin -> Lyijykynällä pystyy kirjoittamaan kaikissa keleissä.

Pieni ristikkolehti -> Kylmyys rajoitti ratkojaa.

--

Lisäksi tulevat ruoat, joista kirjoittelen erikseen oman kirjoituksensa. Kaikki tarvikkeet ja vaatteet pakkasin kuivapusseihin, minigrippeihin tai Eskimon Tuplis-pusseihin. Pysyivät kuivana ja järjestyksessä.

Yksinvaelluksen varusteet

 Viime viikkoinen yksinvaellukseni Kuivin reitillä Kevon luonnonpuistossa oli mainio kokemus. Ennen lähtöäni jännitin ehkä eniten sitä, kuinka painavaksi rinkkani pakkautuu, sillä yksinvaelluksella varusteita ei voi jakaa muiden kanssa. Saatuani tavarat rinkkaan olin kuitenkin huojentunut, sillä lähtöpaino rinkassani oli 22 kiloa. Siinä oli mukana jo ruoat ja vedet, joten kohtuullisella taakalla lähdin matkaan.

Vaellukseni pituus oli 8 päivää, ja ajankohta oli siis elokuun viimeinen viikko. Odotin kokevani vaihtelevia kelejä, ja näin myös tapahtui. Kaikkia muita säätiloja oli tarjolla paitsi lumisadetta. Mielestäni onnistuin varusteissani tällä kertaa hyvin, sillä käytin kaikkia mukana olleita vaatteitani ja muista varusteista en jättäisi mitään pois jatkossakaan.

Opiksi itselle ja avuksi muille ajattelin tässä vielä avata rinkkani sisällön kokonaisuudessaan teille. Tällaisella setillä menin erämaahan:

Rinkka (Fjällräven Kajka 65W): Luotettava kantovälineeni, joka sopii juuri mun selälle hyvin. Toimii hyvin painavien kuormien kanssa. On painavampi kuin monet muut rinkat, mutta on todella jämäkkä ja hyvä kantaa. 3 200 g

Teltta (Hilleberg Anjan 3 GT): Tunnelimallinen teltta, joka on kevyt ja hengittävä. Ison absidin ansiosta tavarat on helppo säilyttää kuivana. Yksin nukkuessa suorastaan jättimäinen. 2 300 g

Makuupussi (Rab Neutrino 400) ja silkkilakana (Cocoon mummy liner): Untuvamakuupussi, joka on kevyt kolmen vuodenajan makuupussi. Tällä reissulla oli riittävän lämmin, mutta pohdiskelin pitäisikö vielä jossain kohdassa investoida hieman lämpimämpään versioon. Pakkaskelillä taitaa tässä voima hiipua. Makuupussin sisällä käytän lisälämmikkeenä ja siisteyden vuoksi silkkipussia, joka kyllä on tosi miellyttävä. Tuntuu lämpimältä ja ei hiosta.  Makuupussi ja silkkipussi painoivat yhteensä 1 470 g

Makuualusta (Tunturisusi) Perinteinen makuualustarulla, jossa on tarpeeksi tiivis rakenne pitääkseen pötköttäjän kuivana ja lämpimänä. Lonkat huutavat nykyään kuolemaa kovilla alustoilla, joten vahvasti kyllä olen pohtinut ilmatäytteisen alustan hankintaa. Ennestään kyllä jo sellaisen omistan, mutta se on ollut epäluotettava kaveri. Se tyhjenee yön aikana lähes kokonaan. Vuotokohtaa en ole jaksanut etsiä. 464 g

Juomarakko (Osprey 2 litraa): Otin tälle reissulle ainoastaan juomarakon ja kaksi 0,33 litran vetoista pikkupulloa varalle. Vettä kuljetin pääasiassa vain juomarakossa, koska ruoanlaittovedet sain otettua yleensä puroista, joista ja järvistä. Vain muutamalla kerralla kuljetin pulloissa lisävettä, kun tiesin ettei vedensaantimahdollisuutta matkan varrella ollut tarjolla sopivassa kohtaa. Paino tyhjänä 212 g.

Trangia (25 UL kaasupolttimella): Pakkausvaiheessa karsin tavaroiden määrää saadakseni rinkan kevenemään. Trangiasta otin mukaan vain yhden kattilan (isomman), joka riitti ihan hyvin omien ruokien kokkailuun. Yhden kattilan poistaminen kevensi noin 200 grammaa painosta. Paino kevennettynä 820 g. 

Kaasupullot trangiaan (2 kpl, iso ja pieni): Kaasun kulutus vaihtelee. Kulutukseen vaikuttavat säätila, liekin voimakkuus ja keittoaika. Varasin reissulle ison ja pienen kaasupullon, koska kaasun loppuminen reissulla on harmillista. Ison paino 648 g ja pienen paino 368 g

Goretex-takki (Haglöfs Astral): Tämä takki on itselleni jo toinen tällainen. Tykkään tämän takkimallin hengittävyydestä. Verkkovuorin ansiosta takki ei liimaudu ihoon kiinni. Jotkut goretex-takit ovat muovipussimaisia ja täysin kuorikäyttöön tarkoitettuja. Astral on mielestäni mukavamman tuntuinen. Hyvin piti vettä sateessa, jälleen kerran. 566 g

Goretex-housut (Haglöfs Vandra): Housuni ovat jo useita vuosia vanhat. Huomaan, että vedenpitävyys alkaa heikentyä polvien ja reisien kohdalta. Pitänee jossain kohtaa ostaa uudet. Käytän housuja vain sadekelillä. 512 g

Untuvatakki (Uniqlo): Kevytuntuvatakkini pakkautuu pieneen pussiin ja on tosi lämmin päällä. Käytin tätä päivittäin taukopaikoilla ja iltaisin. Sopii goretex-takin alle ja sellaisenaan käytettäväksi. Ihana on hän! 254 g

Vaellushousut (Fjällräven Abisko Trekking tights): Nämä ovat ns. tiimihousut. Terkkuja vaan Sonjalle ja Mairelle! Käytin pääasiassa näitä jalassani, koska nämä ovat mukavat ja joustavat kulkemiseen. Sateen yllättäessä näiden päälle oli helppo vetää goretex-housut. Oikein hyvät näissä lämpötiloissa! 286 g

Merinovillainen kerrastopaita: Käytin merinopaitaa vaelluspaitana, koska se oli lämmin ja hengittävä. Loppuviikosta paita oli jo melko haiseva, mutta sitä se vaelluksella on. Siedätystä omaan kuonaan. 216 g

Vaelluskengät (Meindl): Olikohan tämä viimeinen pitkä reissuni näillä kengillä. Ovat kyllä tosi hyvin palvelleet kengät, mutta pientä väsymistä on havaittavissa. Voi olla, että vielä pari vuotta saavat toimia vielä työjuhtina. 1 192 g

Vaellussauvat (Leki Cressida): Vaellussauvat ovat mahtava keksintö! En enää näistä luopuisi. Tukevat ja mukavat kulkiessa. Lisäksi nämä estävät käsien turvotusta, kun käsivarret liikkuvat rytmikkäästi. 450 g

Villasukat ja lapaset: Käytin äidin kutomia villasukkia yösukkina. Lapasia käytin tällä kertaa öisin, kun lämpötila putosi lähelle nollaa. Villa on kyllä huippumateriaali! Kosteana se toimii silti. Sukat ja lapaset painoivat yhteensä 242 g.

Sukat: Otin mukaan tällä kertaa kolm et sukat rinkkaan ja yhdet jalkaan. Kaikki sukkani olivat eri valmistajien vaellusmallisia merinovillasekoitesukkia. Merinovilla on miellyttävän lämmin, eikä hiosta liikaa. En käytä koskaan vaeltaessa puuvillasukkia, koska ne vaan eivät toimi vaelluskengän sisällä.  Rinkassa olevat sukat painoivat 196 g.

Pikkuhousut: Otin mukaan kolmet pikkuhousut ja yhdet jalkaan. Pikkuhousuissa on tärkeää hiertämättömyys, eli ei mitään pitsihousuja tai rusettihärvellyksiä. Pikkuhousuja joutuu reissulla pesemään, mutta pyykinpesuainetta ei voi käyttää. Rinkassa olevat pikkarit painoivat yhteensä 106 g.

Merinovillakerrasto: Merinovillakerrasto oli tarpeen varavaatteena, kun sade ja hiki kastelivat vaellusvaatteet. Villassa on voimaa! 372 g

Silkkivillapaita, fleecehousut, merinovillabuffi, silkkikommandopipo: Käytin tätä settiä villasukkien kera öisin. Useimpina öinä tämä oli riittävän lämmin asukokonaisuus, mutta muutamana yönä lämpötila putosi lähelle nollaa, jolloin tarvittiin lisälämpöä = untuvatakki ja villakerrasto. Tämä setti painoi 388 g

Buffihuivi ja sormikkaat: Olen sellainen kaulapaleltuja, joten tarvitsen lähes aina kaulaan jotain lämmikkeeksi. Sormikkaita en yleensä tykkää käyttää, koska melkeinpä aina niissä palelee silti sormet. Nyt kelit olivat niin lämpimät, että pärjäsin ohuella buffihuivilla ja Sealskinz-sormikkaillani. Sadekelillä ja tuulisella ilmalla lämmittivät mukavasti. Paino oli 190 g

Valecrocsit: Olen todennut vale- eli halppis-crocsit parhaimmiksi kengiksi jokien ylityksissä ja leiripaikalla oleskelussa. Valeversiot ovat aitoja Crocseja kevyemmät, ja näillä myös pysyy hyvin pystyssä niljakkailla kivillä. Leiripaikalla on aina mukavaa, kun saa ottaa vaelluskengät pois jalasta ja laittaa villasukat sekä crocsit tilalle. Pehmoisampaa! 206 g

Ruokailuvälinepussi, jossa lautanen, lusikka-veitsi-haarukka, puukko, astiapyyhe, muki: Legendaarinen ruokailuvälinepussini on paksuhkoa kangasta, jossa on vielä merkkejä lisäämässä paksuutta. Se kuitenkin on tarinoita täynnä, joten en voi siitä luopua. Tälläkin reissulla useampi ihminen kyseli pussin ulkonäöstä ja merkeistä. Mukiksi valitsin muovisen ja tukevan kupin, joka pysyy hyvin pystyssä kaikilla alustoilla. Lautasta en käyttänyt kauhean montaa kertaa, koska tajusin, että yksinvaelluksella voin syödä ja kuolata kattilan ja muut astiat mieleni mukaan. Ja sitä myös tein. Ruokailuvälineille tuli painoa yhteensä 454 g.

Pyyhe: Valitsin retkipyyhkeistämme kevyimmän, joka on melko postimerkkimallinen, mutta eipä se tuolla haitanut. Jääkylmissä puroissa peseytyminen on nopeiden hommaa, eikä viipyilevä kuivattelu viileällä säällä houkuttele. Pieni pyyhe riitti ihan hyvin pikapesuihin, ja materiaaliltaan se on sellaista nopeasti kuivuvaa mitä-lie-mikrokuitua. 160 g

Rinkan sadesuoja: Otin loppujen lopuksi Kajka-rinkan oman sadesuojan, koska se oli kevyin meidän suojistamme. Hetta-Pallaksella oli ongelmana saada pysymään se tuulessa paikallaan, mutta tällä reissulla en ongelmaa havainnut. Ehkä rinkan muoto oli erilainen tällä kerralla? 160 g

Vessapaperit: Otin mukaan 1 1/3 rullaa paperia. Viimeisen arkin käytin viimeisenä aamuna, joten tarkaksi veti. Tämä vessapaperiasia on niin henkilökohtainen, ja jokainen joutuu itse sitten pohtimaan omaa paperinkulutustaan. Itselläni viikossa menee enemmän kuin yksi rulla. Ja kaikenlisäksi pitää muistaa, että rullissakin on isoja eroja. Joissakin rullissa on arkkeja tosi vähän, kun taas jotkut ovat mukavan riittoista sorttimenttia. Maailman ärsyttävintä olisi, jos paperit loppuisivat kesken. En kyllä millään rahkasammaleilla haluaisi itseäni pyyhkiellä! 158 g

Vihko, 2 lyijykynää, ristikkolehti: En tällä kerralla ottanut mukaan paksua vaelluspäiväkirjaani, koska se painaa tosi paljon. En myöskään ottanut mukaan kuulakärkikynää, värikyniä, piirustustussia tai vesivärejä. Joskus olen niitäkin rahdannut reissuilleni nimittäin. Pohdin tässä, pitäisikö päiväkirjani merkinnät kirjoittaa jälkikäteen puhtaaksi siihen paksuun päiväkirjaan? Mitenköhän muut toimivat tässä asiassa? Lyijykynävihko on vaan hieman apeaa luettavaa, siis ulkonäön puolesta. Sisältöhän on ihan timanttia. Ristikkolehden osalta täytyy antaa pitkä miinus itselleni. Ostin ihan liian helpon ristikkolehden tälle reissulle. Vähänkö meni hermo siihen, että kirjoittelin vaan niitä sanoja sinne ilman mitään ajatustyötä. Ensi kerralla pitää valita vaikeampi. 140 g

Virtapankit: Otin kaksi virtapankkia mukaan. Molempia käytin puhelimen lataukseen. Muita latauskohteita olisivat saattaneet olla otsalamppu ja Garmin-satelliittilähetin. Näihin en tarvinnut latausta, joten loppuvaiheessa vaellusta uskalsin rennommin käyttää puhelinta viestittelyyn. Kenttää ei reitillä juurikaan ollut, joten suurin osa puhelimenkäytöstäni liittyi valokuvien ottamiseen. Toinen latureistani on tosi hyvä kyllä, mutta se on aika painava. Onkohan sellaisia hyviä latureita, jotka painavat vähemmän, mutta lataavat vielä enemmän? 334 g

Satelliittilähetin (Garmin InReach Mini): Tämä oli välttämätön turvallisuusväline yksinvaelluksellani. Tätä ilman en olisi lähtenyt reissuun. Lähettimellä pystyin lähettämään sijainnin koordinaatteina kotiväelle. Lisäksi lähetin aamuin illoin viestit, joissa ilmoitin, milloin lähdin liikkeelle ja milloin pääsin perille. Tarvittaessa olisin voinut lähettää hätäviestin pelastusviranomaisille, mutta siihen ei onneksi tarvinnut ryhtyä. Puhdasta turvallisuutta siis yhteensä 110 g.

Särkylääkkeet: Mulla oli sekä ibuprofeenia että parasetamolia mukana sellaiset paketilliset kumpaakin. Tällä kertaa ei ollut niin suuria kolotuksia, mitä on joskus ollut jalkaterissä ja nilkoissa. Johtuikohan siitä, että sain mennä ihan omassa tahdissani ja itse valittuja etappeja. En mennyt mitään hirmumatkoja, koska kivampaa oli fiilistellä ja istuskella tunturin rinteellä. Joten särkylääkkeitä ei mennyt tätä määrää, mutta hyvä on olla varalla kuitenkin. 54 g

Kartta: Olen ostanut paljon Calazon Tyvek-karttoja, koska ne kestävät kosteutta ja taittelua. Tämäkin Kevon kartta oli sellainen. Kuivin reitti ei ollut kokonaan samalla mittakaavalla, mutta hyvin se riitti kulkemiseen. Kevon Kuivin reitti on merkitty oranssein maalimerkein ja puutapein, joten eksymisen vaara oli hyvin vähäinen. Karttaa tykkään seurata omaksi ilokseni. Tutkin tuntureita ja maaston muotoja ennakoiden tulevaa. 44 g

Tulitikut: Mukana reissulla minulla oli kolme tulitikkuaskia. Pakkaan ne aina vedenpitävästi minikokoisiin minigrippeihin. Jokainen aski on erikseen, jotta mahdollinen kosteusvaurio ei tuhoaisi koko tulitikkuvarastoa. Yksi aski takin taskussa, yksi aski rinkan lantiovyön taskussa ja yksi aski ruokailuvälinepussissa. Aina löytyy tulitikut, kun niitä tarvitsee! 36 g

Silmälasit ja silmälasikotelo: Lukulasit on pakko olla mukana, koska en näe lukea, kirjoittaa tai tehdä ristikoita. Kartan lukemiseenkin tarvitsisin laseja, ja näin jälkikäteen sain kuulla, että suunnistajille myydään sellaisia kartanlukurillejä, joilla näkisi kauas ilman rillien haittaavaa vaikutusta. Pitää tutkia! Olisivat hyödylliset näillä reissuilla! 160 g

Oliiviöljyä pikkupullossa: Otin mukaan oliiviöljyä minipienessä muovipullossa, jotta sain öljyttyä pastat liukkaiksi. Pastaruoat voivat muuten olla hieman kuivia, jos ei ole kastiketta. Salamipastan ja poropastan kanssa oliiviöljy teki kyllä gutaa. 56 g

Puhelin: No puhelin pitää tietysti olla, ihan jo valokuvienkin vuoksi, mutta myös viestittelytarkoituksiin. Kenttää ei ole erämaassa juurikaan tarjolla, mutta korkeilla paikoilla ja maantietä lähestyttäessä oli kenttä saatavilla. Silloin annoin Whatsappin laulaa, paluumatkalla lähinnä. 208 g

Hammasharja ja -tahna: Tällä kertaa lähdin kikkailemaan näiden asioiden kanssa. Otin hammasharjaksi mukaan kevyen matkahammasharjan, joka oli tullut jostain ilmaispakkauksesta. Tahna olikin tällä kertaa kuivattua! Kokeilin kuivata annospaloiksi hammastahnaa. Uunissa 50 asteessa leivinpaperin päälle puristettuja pikkunökösiä, jotka kuivuivat yhdessä yössä. Hassuja! Käyttötilanteessa piti ottaa nökö suuhun ja möyssätä sitä hetken, jonka jälkeen tahnaa pystyi harjaamaan normaalisti. Yllättävän hyvin toimi kyllä. Painossahan tässä ei kauheasti säästä, koska ei se tahna märkänäkään paljon paina. Tulipahan kokeiltua! 18 g

Savetit: Jätin tällä kertaa toilettisavetit kotiin, koska ne ovat yllättävän painavia pakkauksessaan. Otin mukaan kuitenkin muutamia yksittäispakattuja desinfiointiin tarkoitettuja savetteja. Ja tarvetta niille tuli. Joku oli nimittäin läntännyt PURUKUMIN autiotuvan penkkiin. Ja tietysti meikäläinen istui suoraan siihen purkkaan! Aaaaaaaaargh! No aikani sitä nypittyäni housuista yritin vielä putsata purkkaa savett-pyyhkeillä, ja ihme kyllä sain sen suurinpiirtein puhtaaksi! Että hyödylliset olivat nämä savetit! 56 g

Nenäliinat, kylmägeeli, pieni pruuttaus Bepanthenia ja pihkasalva Abilaria, tukisidos, urheiluteippiä: Tämä oli tällainen varmuuspaketti, jonka otin mukaan. Tällä kertaa en joutunut kylmägeeliä, koska jalkani olivat jostain syystä vähemmän kivuliaat. Bepanthenia ja pihkasalvaa en myöskään tarvinnut, enkä onneksi joutunut käyttämään tukisidosta. Urheiluteippiä käytin varpaiden teippaamiseen, mutta huomasin, että Mefix toimi siinä paremmin. Mefix pysyy varpaissa paremmin kuin urheiluteippi, mutta ei sekään huonoa ole olla mukana. 186 g

Laastaria, Mefix-paloja leikattuna valmiiksi, sakset: Varpaiden ja päkijöiden kovettumat kipeytyvät aina vaelluksella, joten suojaan niitä Mefixillä. Eipähän tule hiertymiä. Laastaria en onneksi tarvinnut, kun säilyin veistellessä vahingoittumattomana. 56 g

Kaksi tyhjää limsapulloa 0,33: Nämä pienemmät limsapullot (0,33) ovat kyllä kätevän kokoisia. Kuljetin niissä talousvettä silloin, kun tiesin että vedenottopaikat ovat vähissä. Muulloin pullot olivat lähinnä koristeena. 36 g

Piuhat elikkäts johdot: Kaikki härvelit vaativat erilaisia johtoja. Pakko nekin on mukaan raahata. 64 g

Suola: Lisäsin suurimmassa osassa ruoistani suolan jo kotona, joten en tarvinnut paljon suolaa matkalla. En tällä kertaa ottanut suolaa muovipurkissa, vaan laitoin sitä minigrippiin pienen määrän. Kaikkea en käyttänyt. 38 g

Junaliput: Tulostin meno- ja paluumatkan junaliput oikein paperille, jos puhelin tekeekin tepposet. 12 g

Hengityssuojaimet: Korona-ajan vaeltajalla pitää olla kertakäyttö-hengityssuojaimia mukana, jos liikkuu julkisilla kulkuneuvoilla, kuten minä tein. Onneksi makuuvaunussa sai olla nakunaamalla. 20 g

Asiat, joita en tällä kertaa tarvinnut lainkaan, mutta ottaisin silti mukaan jatkossakin:

Pikkujesari: Jesarilla korjaa monia asioita. Olen nähnyt jesarin pelittävän rinkan ja vaelluskenkien korjauksessa, ja varmaan se voisi toimia jopa vaatteiden korjauksessa tarvittaessa. Jesari on aina jesari. Eikä tällainen pikkurulla ole liian hankalaa mukaanotettavaksi. 60 g

Vedenpuhdistuslaite (Steripen Adventurer): Tämä vedenpuhdistuslaite perustuu UV-valoon. Valmistajan mukaan tehokas vempain. Tällä kertaa vedet olivat pohjoisessa hyvässä kunnossa. Virtaukset puroissa olivat riittäviä, ja itselleni ei tullut tarvetta käyttää vedenpuhdistuslaitetta. Ruktajärven kohdalla juomaveden otto järvestä ei houkuttanut, koska ihmiset olivat tiskanneet järven rannalla ja käyneet peseytymässä samassa kohdassa. Käytin järven vettä vain keitettynä. Juomavettä en tarvinnut juuri tuossa kohdassa, joten Steripen jäi käyttämättä silläkin kertaa. 100 g

Narua: Otin mukaan pienen kiepin narua, koska narusta on usein iloa. Tällä kerralla naru sai iloita ihan keskenään rinkassa. 20 g

Tiskisieni ja tiskiainetta pikkupullossa: Yleensä olen sivistynyt ja tiskaan tiskiaineella. Vaelluksella yleensä tiskaan riittävän kaukana vesistöstä ja imeytän vedet maahan. Tiskiaineena käytän biohajoavia tiskiaineita. Tällä kertaa, koska olin ihan yksin, niin tiskasin koko reissun ajan pelkästään kiehuvalla vedellä ja lusikalla tökkien :D Koska mä voin! 80 g

Avaruuslakana: Tämä on vain pienikokoinen turvallisuusväline, jonka tarkoitus on ainoastaan toimia apuna, jos joudun makaamaan pitkään paikallaan loukkaantumistilanteessa. Ensiapuväline, jota ei onneksi tarvittu. 60 g

Otsalamppu: Luulin tarvitsevani autiotupien hämärässä otsalamppua, mutta olin joka ilta niin väsynyt, että menin nukkumaan ennen pimeän tuloa. Ilman otsalamppua siis pärjäsin. 88 g

Telttalamppu: Samasta syystä otin myös telttalampun, kun ajattelin että etenkin autiotuvassa on kätevää ripustaa telttalamppu valonlähteeksi. No ei tullut pimeää, kun meikäläisellä sammuivat omat valot jo ennen. 88 g

Roskapusseja muutamia: Nämä olivat varapusseina, jos vaikka kengät olisivat hajonneet ja falskanneet. Ei ollut tarvetta, mutta eipä näistä haittaakaan ole. 26 g

Ja lisäksi tietysti: RUOKAA. Ruokien yhteispaino oli 6 kiloa. Teen ruoista erikseen postauksen, jossa erittelen viikon ruoat sekä niiden määrät. 

-> Rinkan paino lähdössä oli 22 kiloa. 

-> Rinkan paino palatessa oli 16 kiloa. Ruoat oli syöty, joten näinhän sen pitikin mennä!

Yksin erämaahan?

Päässäni on jo vuosia vellonut haave yksinvaelluksesta. Nyt haave on muuttunut tahtotilaksi, ja ajattelin siis toteuttaa tämän reissun joko tänä tai ensi vuonna. Yksinvaeltamiseen liittyy monia asioita, joita olen pohtinut ja selvitellyt, jotta lähtö olisi turvallista ja mukavaa.

1. Kohde

Olen uppoutunut karttojen maailmaan ja pohtinut, mihin mennä. Tämän hetken suunnitelmani on se, että lähden Kevon luonnonpuistoon Kuivin reitille, joka erkanee Kevon reitistä tunturiylängön suuntaan. Olen ollut joskus vuosia sitten Kevon reitillä, mutta Kuivin reitti jäi tuolloin vielä jemmaan odottelemaan. Nyt voisi olla sen aika.

Kuivin reitin plussat yksinvaellukseen:
+ merkitty reitti
+ luonnonpuisto, jossa polulta ei saa poiketa
+ selkeä tunturiylänköinen maasto
+ autiotupia ja kammeja, joissa voi tarvittaessa kuivatella kamojaan.

 Kuivin reitillä on kivikkoistakin polkua, mutta rauhallisesti edeten ja vaellussauvojen tukea hyödyntäen uskoisin, että pääsen turvallisesti kulkemaan. Reitin jokiylityksillä pitääkin olla tarkkana, koska kivet ovat liukkaita, vesi jääkylmää ja virtaus vaikeuttaa askelia. Onneksi ylityspaikoilla on ylityksen avuksi tarkoitetut kahvat.

2. Turvallisuus

Asia, joka eniten on aiheuttanut huolta, on turvallisuus. Yksin kulkiessa ei apu ole heti saatavilla, jos onnistuukin telomaan itsensä. Erämaa-alueilla ei ole kännyköillä kuuluvuutta, joten on turvauduttuva muuhun tekniikkaan. Edessä on satelliittipuhelimen osto.

Olen katsellut, että Garmin InReach Mini voisi mahdollisesti olla minulle sopiva laite. Olisi kyllä kiva kuulla kokemuksia, jos jollain sellainen on käytössä. Satelliittipuhelimen tarkoituksena on ennen kaikkea se, että pystyn lähettämään hätäviestin tarvittaessa. Toisaalta toinen merkitys laitteella on se, että pystyn lähettämään kotiväelle viestejä, että matkani etenee ja olen kunnossa.

3. Rinkan paino

Yksin vaeltaessa ei voi jakaa tavaroita porukan kesken. Kaikki tavara ja ruoka pitää kantaa itse. Siinä on tehtävä vielä tiukempaa karsintaa, mitä on joutunut tekemään aiemmilla reissuillaan. Tällä kertaa ei voi kantaa Anni Polvan kirjaa, vaan korkeintaan minikirjan. Päiväkirja muuttuu pieneksi vihoksi, ja ruokien painavammat spessujutut jäävät pois armotta.

Onneksi olen viime vuosina tehnyt monia hyviä varustehankintoja, joiden ansiosta painavat tarvikkeeni ovat keventyneet. Ainoastaan trangia on edelleen se sama vanha möhkäle. En taida siltikään hankkia pienempää kaasupoltinta kattiloineen.

4. Yksinäisyys

Yksinäisyys on kuulemma normaali tunne yksinvaelluksella. Itse haluan nimenomaan kokea tämän, miltä tuntuu olla todella yksin kaukana muista. Yksinäisyyttä voi toki hieman harjoitella retkeilemällä ennakkoon pienempiä reissuja, mutta pitkä aika pusikoissa on silti erilainen kokemus.

Facebookin vaeltamiseen keskittyneistä ryhmistä olen saanut muutamia hyviä vinkkejä yksinäisyyden karkoittamiseksi:

• Pidä huoli, että olet syönyt ja juonut riittävästi. Murheellinen olo kasvaa uupumuksen mukana.
• Tee teltasta kodikas pesä. 
• Hakeudu vieraiden seuraan, kun taukopaikoilla tapaat ihmisiä.
• Kirjoita päiväkirjaa ja pohdi, mitä mielessäsi liikkuu.
• Katsele maisemaa, lue kirjaa, istu tulilla ja syö jotain hyvää. Hyvä mieli syntyy pienistä asioista.

Äiti-tytär-reissu Seitsemisen kansallispuistoon

Kun korona kosautti kesän vaelluksemme, piti keksiä jotain muuta tilalle. Päätin lähteä tyttären kanssa kahteen maijaan viikonlopun mittaiselle vaellukselle Seitsemisen kansallispuistoon. Kohde valikoitui välimatkan sekä reittivaihtoehtojensa perusteella.

Tiedossa oli siis laatuaikaa vanhemman lapsen kanssa. Harvemmin sitä tulee lähdettyä vain yhden lapsen kanssa liikkeelle. Pitäisi jatkossakin harrastaa tällaista retkeilyä kummankin kanssa erikseen.

Kuka kantaa ja mitä?

Retkellä tuli testattua samalla tulevaisuutta varten lapsen rinkan painoa sekä tyttären kävelykestävyyttä. Omassa rinkassani lähtöpainona oli tällä(kin) kertaa 23 kiloa. Se pisti pohtimaan, sillä viikon reissulla ruokamäärä kasvaa. Täytyy huolellisesti laskea viikon reissun ruokien paino, jotta paino ei nouse yli 25 kilon. Pidän sitä itselleni haamurajana. Sen jälkeen katkeaa kameli-Hanun selkä. Kraks! Onneksi on tullut hankittua se Fjällrävenin Kajka-rinkka, koska sen kanto-ominaisuudet ovat loistavat jopa tällaisissa painomäärissä.

Lapsen rinkka pitää pakata keveäksi.

10-vuotiaalla tyttärellä rinkka painoi lähtöhetkellä 7,5 kiloa. Se tuntui sopivalta hänelle. Ainoa, mikä ei ollut sopiva, oli rinkka. Siitä ei saanut säädettyä painoa pois hartioilta, joten heti reissun jälkeen marssimme Scandinavian Outdoorin myymälään sovittamaan uutta rinkkaa. Valitsimme hänelle uudeksi rinkaksi Osprey Ace 50:n, minkä pitäisi toimia pitkään hänelle.

Nyt täytyy (=saa) lähteä heti uudelle reissulle, jotta pääsee kokeilemaan rinkan toimivuutta käytännössä. Ainakin sen sai säädettyä niin, että paino keskittyy lantiolle. Silloin pääsevät isot lihakset tekemään töitä, eli pakarat, reidet ja lantion seutu.

Seitsemisen poluilla

Seitsemisen kansallispuistossa on useita erilaisia reittivaihtoehtoja, jotka on merkitty kohtuullisen hyvin maastossa. Parissa kohtaa piti hieman tsekkailla omasta kartasta, mihin meidän kuuluisi jatkaa matkaa, mutta yleisesti ottaen kansallispuiston poluilla pärjäsi pelkkien opasteiden avulla.

Reittimme eteni seuraavasti:

Päivä 1: Pysäköimme auton Koveron perinnetilan vieressä olevalle parkkialueelle. Siitä kävelimme 1,3 kilometrin mittaisen matkan Haukilammelle, jossa oli nuotiopaikka, telttapaikkoja sekä puucee. Seitsemisen kansallispuistossa telttailu on sallittua vain telttailupaikoilla. Väkeä oli runsaasti liikkeellä, sillä keli oli mahtava. Sopu sijaa antoi, ja hyvin mekin löysimme itsellemme yöpymiseen sopivan telttapaikan alueelta.

Liesijoen lorinaa

Ruoanvalmistusvettä otimme Haukilammesta, mutta käytin vedenpuhdistukseen Steripen-puhdistajaani. Lisäksi annoin veden kiehua hetken, ennen kuin käytimme sitä ruokiimme. Vesi oli rusehtavan sävyistä, mutta maku ja tuoksu ihan ok.

Päivä 2: Tämä päivä edettiin Haukilammelta Liesijärvelle. Matkaa kertyi ehkä noin 6 kilometriä, mutta kuuman kelin vuoksi matka tuntui välillä jopa pidemmältä. Reitin varrella oli komeita suuria mäntyjä ja keloja, varmasti ikivanhoja päätellen ulkomuodosta. Ainoa vesistö tällä matkalla oli pieni Seitsemisjoki, joka solisi mukavasti kuusten keskellä.

Liesijärvellä oli laavu, 2 nuotiopaikkaa sekä puucee. Teltta-alue oli reilun kokoinen, joten sinne mekin itsemme saimme mukavasti sopimaan. Liesijärvi on ihan oikein järvimäinen järvi, josta vain osa kuuluu kansallispuiston alueeseen. Vastarannalla näkyi olevan mökkejä. Otimme Liesijärvestäkin ruoanvalmistusvettä, ja samat puhdistusmanööverit tein täälläkin.

Majavien puutyöpajan työstöpisteitä.

Päivä 3: Viimeisen päivän etappi oli kaikkein pisin. Kuljimme Liesijärveltä Jokiristille ja sieltä edelleen Koveroon. Matkan pituus oli tällä kertaa noin 8 kilometriä, mutta polku oli suhteellisen tasaista ja hyvää kuljettavaa. Välillä oli varsin lahonneita pitkospuita ja mutaista polkua, mutta monelta osin kulku-ura oli helppoa asteltavaa. Tämä osuus reitistämme oli kätevästi pilkottavissa juuri sopiviin pikku etappeihin, joiden avulla matka tuntui paljon lyhyemmältä.

Matkan varrella sivusimme Liesilammen vierustaa ja Liesijokea. Hienoin elämys taisi meille molemmille olla majavien jäljet, joita näimmekin paljon joenvarsilla. Majavat olivat nukkumassa, mutta jäljet olivat melkoiset.

Ylipäätään kaikki vesistöt ilahduttavat aina reitin varrella, vaikka niistä ei välttämättä juomavettä voisikaan ottaa. Tällä reissulla juomavetenä toimi kotoa kannettu vesi, ja ruoanlaitossa käytimme alueen vesistöistä otettuja vesiä. Pohjois-Suomessa onneksi ainakin vielä vedet ovat niin puhtaita, että juomavettä ei joudu kantamaan hullun tavalla rinkassa mukanaan. Se tekee nimittäin painoa turkasesti.

Muistilista lapsen kanssa vaeltamiseen:

Primus-ruokatermos toimi hyvin lounaskeiton kuskaukseen.

• Suunnittele päivämatkat lyhyiksi. Kävely ei ole lapsen mielestä kiinnostavaa. Leirielämä on.
• Pidä paljon taukoja ja sovi selkeitä etappeja. Kun etappi on saavutettu, ottakaa pienet paussiherkut.
• Huolehdi, että rinkka ei paina liikaa ja että rinkan paino on lantiolla, eikä hartioilla. Sopiva paino riippuu lapsen koosta, peruskunnosta ja reitin pituudesta. 
• Keksi mukavaa ajanvietettä kulkemisen yhteyteen. Bongatkaa luonnosta naamoja, tehkää arvailutehtäviä ja laulakaa tuttuja lauluja. Luonnon ihmeitä kannattaa pysähtyä katsomaan kunnolla ilman rinkkaa.
• Varmista sekä aikuisen että lapsen tasainen energiansaanti ja kunnon ateriat säännöllisesti. Huolehdi myös nestetasapainosta pakollisilla juomatauoilla.
• Nopeuta lounastarjoilua valmistamalla aamulla ruokatermokseen soppa valmiiksi. Näin lounas on helppo syödä missä kohdassa tahansa.

Seitsemisen vanhojen puiden huminaa ja pala vanhaa taivasta.

Uutta oppimassa: Lasten kanssa vaellukselle

Syntyipä tuossa päässäni ajatus lähteä vaellukselle omien lasteni kanssa kolmistaan. Kreisiä tai epäkreisiä, mutta Lemmenjoki kutsuu meitä kesäkuussa! Jee!

Lapseni ovat siis reissun koittaessa 7- ja 10-vuotiaita, ja kun nyt kuitenkin joku kysyy, niin nuorempi on poika ja vanhempi on tyttö. Heillä ei ole ennestään vaelluskokemusta. Päiväretkiä, yöretkiä ja pieniä patikkaretkiä olemme toki yhdessä tehneet. Ajattelisin, että kyllä siitä kivaa tulee.

Vaellukseen valmistautumisessa on tällä kertaa huomioitava eri asioita, mitä aiemmin. Tai sanotaan näin, että tiettyihin asioihin pitää ehkä panostaa enemmän, mitä aikuisreissuilla.

Energiankulutus

Junior master chefin elkeet.

Aikuisen energiankulutus vaelluksella saattaa kasvaa lähes kaksinkertaiseksi, jos reitti on rankka, reissu pitkä ja rinkka painava. Normaali energiankulutus vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta useimmilla peruspulliaisilla se jää alle kahden tuhannen kilokalorin.

Minulle ei ollut ihan selvää, paljonko lasten energiankulutus on, joten piti kahlata netissä. Ruokatieto-sivustolta löytyi melko kompakti taulukko energiankulutuksesta eri ikäisillä. Sen mukaan tällaisten kouluikäisten muksujen kulutus on ihan aikuiseen verrattavaa. Ja kulutuksessa varmasti kasvaa samalla tavalla, kuin meillä aikuisillakin. Eli pitää varata ruokaa ihan tolkulliset määrät koko porukalle.

Maun mukaan

Lasten maku ruokien suhteen on hieman valikoivampi kuin aikuisilla. Mielestäni ruoan pitää olla vaelluksella sellaista, että se varmasti on maistuvaa ja houkuttavaa, sillä energiatasot pitää saada säilymään ja mielialan on oltava korkealla. Paha ruoka ei ilahduta ketään.

Joka tapauksessa ajattelin kuivata taas itse ruokamme. Valmisruoat ei houkuta, ei ainakaan ne valmispussukat, joihin kaadetaan vain vesi joukkoon. Joitain luottotuotteita toki hyödynnän ruokien valmistuksessa. Näitä ovat esimerkiksi valmiskastikkeet sekä jälkkäripussit. Lasten suosikkeja taitavat olla yksinkertaiset ja selkeät ruoat. Chilin kanssa emme lähde leikkimään.

Varusteiden paino

Varusteiden paino on se asia, mikä ehkä eniten huolestuttaa. Omaan rinkkaani tulee nyt enemmän painoa, mitä normaalisti, koska joudun kantamaan sekä teltan että keittimen. Normaalisti aikuisporukalla olemme vuorotelleet näiden kantamista.

Oma ajatukseni oli se, että lapset voivat kantaa ainakin omat makuupussinsa, makuualustan, ruokailuvälineet, välipalat sekä juomapullot. Lisäksi täytyy syynätä, minkä verran voi vaatetta pakata heidän kuormaansa. Rinkan paino saa olla tällaisilla kirpuilla noin 6-8 kiloa, siis oman näkemykseni mukaan.

Ajattelin laskea ruoat tarkkaan ja kuivata kaiken mitä suinkin vain voin. Lisäksi karsin varusteissa kaiken ylimääräisen, eli tällä kertaa en voi raahata esimerkiksi painavaa päiväkirjaani tai Anni Polvan romanttista kirjallisuutta. Uusi telttani on onneksi tosi kevyt. Myös makuupussimme ovat untuvapusseja, joten painoa ei tule niistäkään kohtuuttomasti. Se, mikä painaa paljon, on kaasut ja trangia. Täytyy vielä tehdä vertailua, kannattaisiko ostaa jokin muu keitin ja kattilasarja siihen.

Päivämatkat

Reitiksi valitsin Lemmenjoen vaellusreitin, koska siinä on mukavasti mahdollisuuksia tehdä lyhyempää reissua. Ajattelin, että menemme jokiveneellä osan matkasta, ja vain rengasreitillä vaellamme, jolloin koko matkan pituus on kohtuullinen.

Päivämatkoiksi olen suunnitellut noin 5-8 kilometriä, koska lasten mielestä on kivampaa, kun voi leiriytymisen jälkeen käydä tutkimassa maastoa ja kiivetä vaikka huiputtamaan tuntureita. Lemmenjoella se onnistunee.

Syy, miksi lähdemme niin kauas, on se, että itsekin nautin Lapin luonnosta ja toisekseen, lapseni eivät ole koskaan olleet Lapissa. Nyt on heidän aika kokea Suomen valtavat ulottuvuudet pituussuunnassa.

Ohjelma

Lapsen mieli on sellainen, että sitä ei kiinnosta kilometrimäärät ja treenin tehokkuus, vaan ennemminkin oudot kivet ja kirkkaat purot. Itsekin nautin vaelluksella siitä, että saa pällistellä maisemia ja pitää taukoja. Sitä siis on luvassa lasten kanssa, ihan kunnolla. Meillä ei ole kiire, ja ehdimme ihmettelemään riittävästi. Tarkoitus ei ole reitin suorittaminen, vaan tunturiluonnon
kokeminen kaikilla aisteilla.

Turvallisuus

Normaalin ensiapuvalmiuden lisäksi pitää miettiä viestintäkeinoja ja toimintamalleja hätätilanteessa. Ajattelin lasten kanssa käydä läpi perusensiapua, ja lisäksi miettiä mahdollisia tilanteita, joissa heidän pitäisi osata toimia omatoimisesti. Parempi on varautua, jolloin kaikilla on turvallinen olo ja selkeä ymmärrys siitä, miten haetaan apua.

Pitänee ottaa kaikkien puhelimet mukaan, ja säilyttää niistä osa sammutettuna viestintävälineen tehtävissä. Olen myös miettinyt, että pitäisikö ostaa erikseen pieni digikamera, kun aina puhelimen kamera syö akun tehokkaasti viikon aikana. Täytyy tutkia, olisiko joku pieni ja kätevä kamera saatavilla järkihintaan.

Paluu menneisyyteen: Syysvaellus Hetta-Pallakselle

Nyt, kun täällä Lounais-Suomessa ikuinen syksy vaan jatkuu, niin kehtaan vielä kirjoittaa vaelluksestani Hetta-Pallakselle, joka tuli tehtyä syys-lokakuun vaihteessa. Olin ystäväni kanssa kahdestaan reissussa, ja taas oli kyllä mahtava kokemus tämäkin.

Hetta-Pallas -vaellusreitti on Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitseva noin 50 kilometrin mittainen vaellusreitti, joka polveilee tuntureilta tuntureille komeissa maisemissa. Reitin varrella on useita taukopaikkoja ja autiotupia sekä varaustupia, joten tätä pätkää voin suositella kyllä aloittelevallekin vaeltajalle. Fyysistä kuntoa se kyllä vaatii, sillä reitti pistää ihmisen puuskuttamaan tunturien rinteillä. Maisemat palkitsevat kyllä vaivan, sen sanon.

Ihmisystävälliset päivämatkat

Meillä oli kaverin kanssa maltillinen etenemissuunnitelma, jotta ehdimme nauttimaan maisemista ja ollamöllöttelystä. Reitin voi edetä kummin päin tahansa, mutta meillä suunnaksi valikoitui pohjois-eteläsuunta, eli lähtö Hetasta ja paluu Pallakselle. Mielestäni se oli hyvä ratkaisu, nimittäin Hetan suunnalla alkumatka on hieman kevyempää kulkemista, kun taas Pallaksen suunnalta otetaan kulkijalta kyllä luulot heti pois reippaalla kiipeämisellä.

Reittimerkinnät Hetta-Pallaksella ovat hyvät.

Reissuaikataulumme:

27.9. Yöjuna Turusta Rovaniemelle
28.9. Bussiyhteys Hettaan, yöpyminen Hetan Kota -lomakylässä (Vahva suositus! Hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu.)
29.9. Venekyyti Ounasjärven yli (Hetan Kota) ja kohti ensimmäistä autiotupaa: Pyhäkeron autiotupa (noin 6,7 km)
30.9. Pyhäkeron autiotupa - Sioskurun varaustupa (noin 8 km)
1.10. Sioskurun varaustupa - Hannukurun varaustupa (noin 13 km)
2.10. Hannukurun varaustupa - Nammalakurun varaustupa (noin 13 km)
3.10. Nammalakurun varaustupa - Pallastunturin luontokeskus (noin 13 km) -> Taksilla Keimiölahen maja (Mukava paikka,  hyvät ruoat ja ihanaa päästä saunaan!)
4.10. Bussiyhteys Keimiölahen majan liepeiltä Rovaniemelle. Yöjuna Turkuun

Reitin varrella on autiotupia samoissa paikoissa, missä varaustuvatkin sijaitsevat. Päätimme kuitenkin tällä kertaa ottaa varman päälle ja varasimme itsellemme petipaikat varaustuvista. Varaustuvat ovat autiotupien kaltaisia tupia, joissa on sängyissä patjat ja tyynyt, ja taitaa olla keittiövarusteetkin laajemmat. Yleiskuva itselleni jäi Hetta-Pallaksen varaustuvista, että ne olivat siistejä ja mukavia. Erityisesti erillinen kuivaushuone oli kätevä, kun kelit olivat kuitenkin melko kosteat. Myös Hannukurun sauna oli mieluisa juttu!

Syksystä vaihto talveen

Olimme varautuneet siihen, että sääolosuhteet saattavat vaihdella ja jopa lunta voi tuprauttaa taivaalta. Ja näinhän siinä sitten kävi. Hetta-Pallas -reitti sai reissullamme ensilumen, joten kaikki mukaan otetut lämpimät vaatteet tulivat tarpeeseen. Lumisade alkoi heti ensimmäisenä vaelluspäivänä ja jatkui seuraavana päivänä tuiskuttaen. Nauroimme itsemme tärviölle, kun kahlasimme lumessa välillä polviamme myöten. Kun kiipesimme Pyhäkeron yli, saimme naamamme huurtumaan kunnolla. Olipahan hieno elämys sekin! Luonto näytti voimiaan, mutta me selvisimme.

Tärkeitä huomioita syksyn sääolosuhteista:

• Kunnioita sään muutoksia. Tunturilla säätilat vaihtuvat nopeasti ja näkyvyys saattaa muuttua todella huonoksi ihan hetkessä.
• Varaudu syysvaelluksella siihen, että lunta tulee. Varavaatteet, kunnon pipo, lämpimät käsineet ja varakäsineet ovat tärkeitä. Itselläni oli säänkestävät sormikkaat sekä päällä huovutetut lapaset.
• Lumi kinostuu tuntureilla ja tekee kulkemisen raskaammaksi. Varaudu välipaloilla ja muista juoda! Kylmällä kelillä nesteytys saattaa unohtua.
• Pitkospuut voivat olla lumihangen alla superliukkaat. Vaellussauvat antavat lisätukea liukkaalla polulla ja pitkoksilla. Itse otin yhden kunnon maakosketuksen, kun jalka liukuikin pitkospuun päällä eteenpäin.
• Huolehdi riittävästä energiansaannista ja vaatteiden kuivaamisesta. Muista pukeutua tauolla lämpimämmin. Taukotakki kannattaa pitää helposti saatavilla.

Eräs asia, jonka opin tällä reissulla oli se, miten kannattaisi lounas hoitaa talvisella kelillä. Meille osui nimittäin niin kylmät säätilat, että emme pystyneet pysähtymään tunturien rinteille pidemmäksi aikaa kokkailemaan lounasta. Niinpä etenimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen suoraan tuvalle pitäen vain pieniä taukoja matkan varrella. Tämä oli uuvuttavaa, koska välipaloilla ei ole sama vaikutus, mikä olisi kunnon lounaalla. Jatkossa tiedän, että otan tällaiselle syysreissulle mukaan termospullon, johon valmistan aamulla keittoa syötäväksi matkalla. Eipähän tarvitse kaivella trangiaa tuulessa ja tuiskussa esiin. Nyt täytyisi löytää hyvä termospullo, joka sopisi vaellukselle. Kevyt, mutta luotettava ja lämpimänä pitävä.

Miten keventäisin?

Oman rinkkani lähtöpaino oli alussa 23 kiloa. Se on ihan liikaa tällaiselle töppöjalkaiselle naikkoselle. Olen käynyt ankaraa pohdintaa siitä, miten voisin keventää. Tässä muutamia kevennyskohteita, joita pitää ensi kerralla miettiä, jättääkö pois tai ottaako mukaan.

• Päiväkirjani on tosi painava. Siitä en kyllä millään haluaisi luopua, mutta pohdiskelin, että jos otan paperia mukaan, ja liimaan kirjoitetut arkit päiväkirjaani jälkikäteen? Se on kuitenkin niin hieno kirja, jossa on jo monta vaellusta kirjattuna talteen.
• Luimme tällä(kin) reissulla Anni Polvan romanttisen kirjan. Ehkä ensi kerralla otan vaan pelikortit :D
• Muutamia ruokia oli liikaa. Pitää tsekata ruokamääriä vieläkin tarkemmiksi. Esimerkiksi metwurstin määrä oli liian suuri.

Ruokakantamukseni on aina painavia. Siitä en kuitenkaan lähde tinkimään, sillä osa vaelluksen hohtoa ovat herkulliset vaellusruoat. Myös rinkkani (Fjällräven Kajka 65 litraa) on painava, mutta se on niin mukava, etten siitäkään luovu.

Uhka vai mahku: Lasten kanssa patikoimaan

Mitä se tarkoittaa käytännössä, kun lähtee lasten kanssa patikoimaan yön yli reissulle tavarat selässään? Tuleeko tuskan parahdus tai onko mahtavata meininkiä? Tulipa testattua kolmen (7-, 8- ja 8-vuotiaan) lapsen kanssa minivaellusta Kuhankuonolla Savojärven kierroksella, ja loppuarvosanaksi annan reissullemme kiitettävän. Hyviä huomioita, onnistumisia ja oppimista tapahtui.

Lasten kanssa lähtiessä on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin asioihin, joita ei ehkä aikuisporukassa pohdi niin huolellisesti. Ja toki osa näistä asioista pätee ihan yhtä lailla aikuisiinkin.

1. Lyhyt reitti

Lähdimme Savojärven kierrokselle Rantapihalta.

Valitse patikointireitiksi lyhyt ja helposti kuljettava polku. Tokaluokan aloittaville lapsille sopiva päivämatka oli vain kolme kilometriä, jolloin perillä jäi enemmän aikaa metsässä touhuamiseen, mustikanpoimintaan ja uimiseen. (ja uimista todella tapahtui - paljon!)

Lapsen pinna on lyhyt, joten pelkkä patikointi on aika nopeasti heidän osaltaan tylsäksi todettu. Polun helppous tekee kulkemisesta vähemmän kolhuisaa. Huomasin, että etenkin toisena patikointipäivänä väsyneet jalat kompastelivat juurissa ja kivikoissa, joten kaatumisia varten piti olla laastarit tanassa. Pitkospuut saivat lapsilta kehuja, koska niissä kulkeminen tuntui heistä kevyeltä.




  
2. Jotain nähtävää ja kiivettävää

Salli kiipeily, loikkiminen ja tasapainoilu. Se on parasta.

Etsi luontoarvoiltaan lasta kiinnostava reitti. Lasta ei pelkkä paarustaminen innosta, ja matkan varrella kannattaa olla jännittäviä kohteita, erilaisia metsätyyppejä, onttoja puita ja jättimäisiä kiviä. Lapsi saa riemua kivelle kiipeämisestä tauon aikana, sillä välin kun aikuinen lojuu tantereella pyyhkien välipalakeksin murusia suupielistään. Kiipeäminen, hyppääminen, tasapainottelu ja loikkelehtiminen ovat lasten energiajuomaa. Hienoja luontoelämyksiä saa lähelläkin, kun vain antaa aikaa taukoihin ja taukokikkailuun. Väsynytkin lapsi kaivelee salaista piiloenergiaansa, kun pääsee välillä temppuilemaan rinkan kantamisen sijaan.

3. Ruokahuolto rullaamaan

Makkara maistuu paremmalta itseveistetyillä tikuilla paistettuna.

Vaelluksella energiaa kuluu, oli aikuinen tai lapsi. Hyvä mieli, jaksaminen ja keskittymiskyky säilyvät kunnon ruokahuollon avulla. Me söimme patikoinnin aikana yhden välipalan, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi voinut varata ainakin toisen välipalapisteen. Jos kävelymatka olisi ollut viiden kilometrin luokkaa, olisi tarvittu lounas puolimatkaan. Päivällistä valmistimme heti saavuttuamme, ja iltapala oli tarkoituksella täyttävä ja tukeva.

Nuotiolettu on retkiruokien aatelia.

Pelkästään rinkan kantaminen selässä kuluttaa energiaa, mutta lasten loputon häröily se vasta kuluttaakin. Lisäksi lasten tapa ruokailla on suorasukaisempi ja kursailemattomampi. Jos ruoka on hyvää, sitä syödään hirveän paljon. Jos ruoka on pahaa, sitä ei syödä kuin molekyylin kokoinen hippunen. Aikuinen söisi nälkäänsä pahaakin retkimössöä, mutta lasten sietokykyä ei kannata lähteä kokeilemaan. Tee retkiruoasta kivaa, hyvää, riittävää ja makoisaa.

Meidän porukassamme erityistä suosiota saivat kaikki mahdolliset keksit ja herkut, nuotioletut, bolognese sekä itse veistettyjen makkaratikkujen nokassa käristetyt maggarat. En ehtinyt tällä kertaa kuivattamaan ruokia kuivurillani, mutta näin lyhyellä retkellä pärjäsimme ilman kuivattuja ruoka-aineita. Seuraavalla kerralla täytyy kuivatella!

4. Huolehdi varusteista

Kuumalla kelillä tarvitaan hengittävät vaatteet.

Ulkoiluhommat kannattaa hoidella maalaisjärjellä valituissa vaatteissa. Liikkuessa tulee lämmin ja seisoskellessa kylmä, joten vatteiden materiaaleilla on iso merkitys. Puuvilla on kostealla kelillä nihkeä, villa lämmittää märkänäkin ja ohuet tekniset materiaalit kuivahtavat hetkessä.

Lapsille ostetaan helposti vaatteita, joissa on kasvunvaraa, mutta kengissä kasvunvara kostautuu ainakin patikkareissuilla. Patikointiin on syytä valikoida tukevat ulkoilujalkineet, jotka ovat oikean kokoiset ja kevyet kulkea. Meidän reissullamme lapset kulkivat jämäkät lenkkarit jalassaan. Kumpparit kulkivat äidin rinkassa käyttämättöminä. Onneksi saimme osaksemme ihanaa auringonpaistetta. Hengittävät paidat ja vilpoiset housut olivat tarpeellisia.

5. Kevennä kantamusta

Pieni tyttö, iso rinkka.

Aikuisen rinkka saisi painaa vaelluksella enintään kolmasosan kantajan painosta. Lapsen kohdalla samaa nyrkkisääntöä ei voi suoraan soveltaa, koska lapsen kasvutapa voi olla hyvin yksilöllinen. Hentoinen lapsi ei jaksa kantaa yhtä paljon, ja peruskunto vaikuttaa kestävyyteen.

Paras kantoväline on laadukas lapselle mitoitettu rinkka tai tukeva reppu. Kapeat hartiat aiheuttavat hieman hankaluutta säätöjen kanssa. Itse kevensin tyttäreni rinkkaa ottamalla osan tarvikkeista omaan rinkkaani. Hänen rinkkansa painoi ehkä viitisen kiloa, mutta säädöt eivät vielä osu kohdalleen. Mitoitus ei mahdollistanut lantiovyön osumista lantiolle, jolloin kantaminen tapahtui valitettavasti hartiavoimin. Tämä vaati sisua ja keksitaukoja.



  
6. Opeta taitoja

Teltat pystyyn lapsityövoimalla.

Retkeilyssä parasta on lasten mielestä uusien taitojen oppiminen. Ota lapset mukaan ruoanlaittoon, opeta retkikeittimen käyttöä ja näytä, miten nuotiolettuja paistetaan. Kaikki yhdessä tekeminen ja taitojen opettelu tekee hyvää - sekä aikuiselle että lapselle.

Lapsi voi olla mukana kaikessa tekemisessä, ja monesti on kyse vain siitä, jaksaako aikuinen antaa lapselle tilaa kokeilla itse tekemistä. Meidän retkellämme kokeiltiin trangian käyttöä, pystytettiin telttoja, haettiin vettä vesikassilla, veisteltiin makkaratikkuja ja kokkailtiin monenlaista. Omat tiskitkin piti tiskata.

7. Elä hetkessä

Älä suunnittele reissua valmiiksi etukäteen. Jos taukoja tarvitaan enemmän, pidä niitä. Jos lapsi haluaa leikkiä metsässä, anna sille aikaa. Jos uinti houkuttaa, kaivele uikkarit ja pyyhe esiin. Jos väsymys ja kiukku iskevät, keksi jotain kivaa.

Lapset ovat loistavia tyyppejä opettamaan hetkessä elämisen taitoa. Katso heistä mallia ja sovella ideaa myös aikuisten vaelluksilla.