Kun suunnitelmat muuttuvat - Yksinvaelluksella Käsivarren erämaassa

 Olen kokonaan unohtanut kirjoittaa yksinvaelluksestani Käsivarren erämaa-alueelle. Mitä ihmettä sellainen meinaa? Reissu oli upea, ja maisemat mielettömät. Ja paljon kertomisen arvoista olisi tästäkin keikasta.

Pitikin sitten kaivella esille vaelluspäiväkirjani, jotta en puhuisi puppua blogissani.

Käsivarren erämaa-alueella tekemäni vaellus oli malliesimerkki siitä, kuinka vaeltajan pitää olla valmis muuttamaan suunnitelmiaan ja joustamaan tilanteen mukaan. Reissun aikana tapahtui monia yllättäviä tapahtumia, jotka tekivät retkestäni erilaisen, mitä olin alunperin kuvitellut.

Reitin uudelleenkalibrointia

Polku Haltille on melko kivinen.

Olin suunnitellut vaeltavani omia polkuja Käsivarren erämaa-alueella, ja olin tutkinut kartasta valmiiksi mahdollisia reittivaihtoehtoja. Käsivarren erämaa-alue sijaitsee Kilpisjärvellä aivan ääripäässä pohjoisinta Suomea. Erämaa-alueen halki kulkee myös Kalottireitti, joka on haastava ja pitkä vaellusreitti Norjan, Ruotsin ja Suomen alueella. Seutu on karua tunturimaisemaa, ja polut hyvin kivikkoisia. 

Alunperin tarkoituksenani oli olla maastossa 5 yötä, mutta näin ei loppujen lopuksi tapahtunut. Kävi nimittäin niin, että yöjuna Turusta Rovaniemelle joutuikin yön aikana seisomaan tuntikausia paikallaan jonkun kaasuvuodon vuoksi. Näin ollen en ehtinyt linja-autoon, joka lähtee kerran päivässä Kilpisjärvelle. Ei siinä itku auttanut, vaan piti yöpyä VR:n piikkiin hotellissa yhden yön verran. Olihan se aika outoa, kun rinkka oli valmiina viikon vaellukseen, ja pitikin vyöryä varusteineen päivineen hotellihuoneeseen ja ihmetellä, mitenkäs tästä seuraavaksi matka jatkuu.

Tein hotellissa yöpyessäni reittisuunnitelmaan muutoksia, koska yhden vuorokauden puuttuminen vaellukselta aiheutti tarvetta muokata reitin pituutta ja suuntaa. Luin karttaa, pohdiskelin ja laskeskelin järkeviä vaihtoehtoja kulkemiseen. Päätin kulkea osan matkasta Haltille vievää vaellusreittiä, ja poiketa reitiltä rauhallisemmille poluille.

Säätila haastaa vaeltajaa

Helle on haastava vaelluskaveri.

Koko reissun aikana koin erilaisia säätilan muutoksia, joista usein kokemattomia vaeltajia varoitellaan. Pohjoisen tunturiluonto on arvaamaton, ja keli voi tarjota yllätyksiä kaikkina vuodenaikoina. Itse pääsin kokemaan hiostavan helteen, railakkaan tuulen, kaatosateen sekä hernerokkasumun. 

Hiostava helle vaivasi alkumatkalla ensimmäisten päivien vaellusetapeilla. Helteessä vedenkulutus kasvaa, ja nestetasapainosta pitää muistaa huolehtia säännöllisesti. Itselleni helle tuottaa ongelmia siinä, että en hikoile, vaan punoitan kirkkaanpunaisena, ja olo on kökkö. Helteellä ei myöskään ruoka maistu niin hyvin, ja se on tietysti energiatasapainon kannalta huonompi juttu. Söin siis väkisin, ja tankkasin vettä tasaisin väliajoin. Onneksi on juomarakko! Sen ansiosta juominen on säännöllisempää.

Toisena yönä yövyin mukavan puron liepeillä, ja säätila muuttui juuri leiriytyessäni. Tuuli yltyi melkoisesti, ja täytyy sanoa, että sellaisessa kelissä teltan pystyttämisessä yksinään on omat haasteensa. Onneksi ei ollut ensimmäinen kerta, kun pystytin telttaa tunturituulessa. Kovassa tuulessa pitää aloittaa pystyttäminen tuulen suunnalta, ja kiilata teltta maahan siitä edeten kohti toista päätyä. Kaikki tarvikkeet, pussukat ja nyssykät on syytä huolehtia tarkkaan talteen, jotta ei tuuli niitä vie mennessään.

Aamuinen sumu on tiheä. Saana ei näy.

Eräänä aamuna heräsin hernerokkasumussa. Se oli myös jännittävä ja opettavainen kokemus, sillä jos sellaiseen sumuun olisi joutunut kesken matkanteon, olisi ollut haastavaa löytää itsensä oikealle reitille. Päätin odotella sumun hälvenemistä ennen kuin jatkaisin matkaani, sillä sumu oli niin tiheä, että aivan vieressä olevaa pientä järveä ei näkynyt. Kaikki ympärilläni katosi valkoiseen usvaan. Oli hienoa seurata sumun poistumista. Melkoinen luonnonilmiö sekin.

Sumu hälvenee. Maisema muuttuu.

Reitit ja maastot muuttuvat

Huomasin vaeltaessani, että aina ei voi luottaa ostamaansa karttaan. Saanajärven liepeille merkitty autiotupa oli purettu, eikä tilalle ollut tullut uutta. Tämä tuli itselleni täytenä yllätyksenä, kun olin laskeskellut pääseväni sadepäivänä kuivattelemaan kamojani tuvan lämpöön. Toisin kävi.

Tällaisessa tilanteessa, kun vettä sataa kaatamalla ja väsymys runtelee raajoja, oli pakko hetkeksi istahtaa puretun autiotuvan jäämistöille ja syödä suklaapatukka. Sen voimin oli parempi tehdä päätöksiä. Maasto oli siinä kohtaa liian kivikkoinen teltalle, joten päätin kiertää Saanajärven ja leiriytyä järven toiseen päähän, jossa oli suhteellisen uusi kotarakennelma. Ratkaisu oli hyvä, sillä sain kuivattua tarvikkeeni kodassa, ja ruoanlaittokin oli huomattavasti mukavampaa kodan lämmössä.

--

Aina kyllä näistä vaellusreissuista oppii kaikenlaista. Tällä kertaa oppimiani asioita olivat:

- Muuttuvan sään kanssa pitää mukautua tilanteeseen. Väkisin ei pidä yrittää eteenpäin.

- Uusikin kartta saattaa olla jo vanhentunut, sillä maasto muuttuu ja vaellusreittien palvelutarjonta saattaa myös muuttua.

- Jos vaelluspäivät vähenevät, on järkevää muokata reitti sopivaksi käytettävissä olevaan aikaan.

Hetta-Pallas, äiti-tytär, super-kiva

 Teimme alkukesän iloksi neljän yön mittaisen vaelluksen legendaariselle Hetta-Pallas -reitille neljän hengen porukassa. Matkaan lähtivät äidit ja tyttäret, mikä olikin oikein hauska kombinaatio reissulle. Vaellus oli nuorille lähes 13-vuotiaille tytöille toinen laatuaan ja huomattavasti pidempi kuin aiempi Lemmenjoen vaelluksemme. Pitkistä ja ylämäkivoittoisista päivämatkoista selvittiin sisulla, huumorilla sekä hyvillä eväillä. 

Itselleni tämä olikin jo toinen kerta Hetta-Pallaksella, mutta vuodenaika oli tuolloin ensimmäisellä kerralla loppusyksy. Tämänkertainen retki oli yhtä kevään ilotulitusta, lintujen ääniä, kukkia ja auringon paistetta. Viimeksi maisema oli lumen peittämä ja taivas sumuinen. Molemmat vaellukset hienoja omalla tavallaan.

Kevään riemuja

Kesäkuun alku on hienoa aikaa Lapissa. Luonto on täydellä höyryllä läsnä kaikkialla. Meille osui hienoja luontoelämyksiä joka päivälle. Olimme kaikesta näkemästämme aivan intona.

TOP-5 luontoelämykset tällä vaelluksella:

1. Kiipesimme hiki otsalla noruen ja jalat vapisten ylös kohti Lumikeron huippua. Juuri ennen viimeistä puristusta, kun olimme jo epätoivoisia, meidän eteemme tuli RIEKKOPARISKUNTA juoksemaan ylös rinnettä kannustaen meitä kiipeämään. He olivat meidän omat tunturien personal trainerimme! Hassuja pyyleviä lintuja, jotka juoksivat höyhenhousut jalassa matalina ja nostivat aina pään pystyyn pysähtyessään kuikuilemaan meidän menoamme.

2. Matkalla Sioskurun kämpälle eteemme lennähti KAKSI KÄKEÄ ihan lähelle meitä. Uros istui kivellä ja kukkui siipiään riiputtaen. Naaras ei kommentoinut mitään, mutta istui pienen pensaan oksalla kuunnellen ukkonsa ulinoita. Harvoin pääsee näkemään käkeä, saatikka näin lähietäisyydeltä!

3. Juuri ennen Pyhäkeron huippua on ihanan kirkasvetinen tunturijärvi. Järven vesi ja kauneus olivat toki elämys sinänsä sekin, ja erityisen hienon hetken koimme, kun näimme useita TUNTURIKIHUJA järven ympäristössä. Upean näköinen ja siropiirteinen lintu, jonka pyrstö on kuin terävä keihäs.

4. Hannukurun kämpältä jatkaessamme matkaa pompahti polun reunan mustikkapensaista pieni pikkuruinen pienenpieni JÄNIKSENPOIKANEN. Se nökötti hetken polulla ja pompahteli pallopylly pyöreänä ja takatassut pehmoisina karvaläpsyköinä pois meidän läheltämme. Ilme oli jänösellä hieman nyreä, koska olimme selvästi keskeyttäneet hänen päiväunensa pahasti. Suloisempaa ei olla saata! Ja mikä mahtava suojaväritys!

5. Tunturien rinteillä ja purojen rannoilla lensi joka päivä erilaisia KAHLAAJALINTUJA. Osa oli tuttuja, osa jäi epäselviksi. Kapustarinnan vinkaisut olivat selkeä tapaus, ja linnun graafinen höyhenpuku näkyi selkeänä maisemassa. Näimme myös omasta mielestämme pikkukuovin, mutta kokeneempi lintubongari voisi todeta havaintomme myös kuoviksi, mene ja tiedä. Eräs kahlaaja lensi pitkien kinttujensa kanssa Sioskurun puron rantamille. En vieläkään tiedä, kuka hän loppujen lopuksi oli, mutta siro ja kaunis lintu kyllä.

Kesäkuun alussa tapahtuvan vaelluksen haasteena on aina talven väistymisen jännittäminen. Ehtiikö lumet sulamaan? Lähteekö järvistä jäät? Tulviiko purot? Vettyykö polut liejuisiksi? Meillä kävi sikäli onni, että Ounasjärven jäät olivat ehtineet lähteä muutamaa viikkoa aiemmin ja tuntureilla oli lunta enää laikkuina. Polut olivat kuivat ja mukavat kävellä, mutta Hetta-Pallas -reitillä ne taitavat kyllä olla aina melko kuivia, koska polku kulkee pitkin tunturien rinteitä ylös ja alas. Suomaisemissa ja purojen varsilla olisikin varmasti enemmän vettynyt meininki.

Joka reissulla oppii uutta

On se jännä, miten jokainen vaellus opettaa uutta, vaikka niitä olisikin jo tehnyt monia ennestään. Itselleni tämä oli yhdeksäs vaellukseni, ja tytöille tämä oli toinen Lappiin suuntautuva reissu. Vuosi sitten harjoittelimme heidän kanssaan Lemmenjoen kansallispuistossa Kultareitillä. 

Kysyin Liljalta, mitkä olivat hänelle opettavaisia asioita tällä vaelluksella. Hän nosti esiin uuden juomarakon käytön. Vesirakko rinkassa oli hänelle uusi varuste, ja selkeästi se lisäsi vedenkulutusta merkittävästi. Kaksi litraa kului päivän aikana helposti, joten nestetytys toimi kivasti. Ainoa, mitä itse pohdin, että pitäisikö välillä ottaa urheilujuomaa mukiin, jotta nesteet imeytyisivät kunnolla.

Pitkät päivämatkat (pisimmillään 14 km) olivat Liljalle uusi kokemus. Hän itse totesi nyt jälkikäteen, että kävellessä ei pidä miettiä matkan pituutta, vaan uskoa siihen, että maali saavutetaan ennen pitkää. 

Minä opin tällä reissulla seuraavaa:

- Lidlin muusijauhe, Pirkan kermakastikepussi ja kuivattu jauheliha muodostavat maukkaan ruoan, joka tuntui ihan hauskalta vaihtelulta pasta- ja keittoruokiin.

- Letut ovat rasittava jälkiruoka. On nimittäin käynyt ennenkin, että emme ole jaksaneet paistaa lettuja vaelluksella, ja taas tapahtui tämä sama tragedia. Lettukekkerit siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.

- Juomarakon lisäksi voisi olla kätevää kuljettaa mukanaan ruoanlaittovesiä erillisissä pulloissa. Olen aiemmilla vaelluksilla ottanut kaksi 0,33 litran pikkuista muovipulloa, joihin olen ottanut aina päivän lounasta varten vettä kannettavaksi, niin ei tarvitse juomarakosta yrittää ottaa ruoanlaittovettä kattilaan. Muovipullot ovat jotenkin tönkköjä ja vaikeita pakata, joten kadehdin vaelluskaverini pulloja koko reissun ajan. Pitää hommata HydraPak-pullot ensi kerraksi. Ne ovat käteviä, koska ne saa ripustettua rinkan päälle, ja tyhjinä ne ovat kevyitä ja littanoita.

- Pitkällä päivämatkalla on tärkeää varmistaa kunnollinen energiataso myös loppuosuudella. Monesti voi ajatella, että "ei ole enää paljon jäljellä, niin mennään nyt vaan eteenpäin". Loukkaantumisen riski kasvaa ja toisaalta myös mieleen voi jäädä ikäviä muistoja väsyneenä kulkemisesta. Kunnon tauko myös loppumatkalla kannattaa. Pelkällä pähkinällä tai suklaalla ei pärjää, vaan esimerkiksi ruisleipä antaa sopivasti potkua. Me pysähdyimme jopa keittämään päivällisen juuri ennen Nammalakurua, koska olimme jo niin väsyneitä, että tarvitsimme päivän toisen kunnollisen aterian.

- Muutamat tuotteet ovat kyllä ihan parhaita ja tärkeitä. Tämän kertaiset kehut, kiitokset, ruusut ja papukaijamerkit menevät särkylääkevalikoimalle (parasetamolia ja ibuprofeenia vuoronperään), magnesium-poretabletille (maistuva juoma ja kannustava placebo-vaikutus), Mefix-haavateipille (hiertymien ehkäisyssä mainio), aurinkorasvalle (tuntureilla aurinko on armoton) sekä rakkolaastareille (helpottivat varpaiden kipupisteitä).

Täydet pisteet meille!

Vaellus oli kyllä kaikin puolin todella onnistunut. Suurin syy siihen on varmasti vaellusseura. Positiivisella vireellä ja hyvällä huumorilla pärjää loistavasti myös silloin, kun väsymys alkaa painaa jaloissa. Itselleni luonnon kauneuden ihailu ja uusien lajien opettelu on tärkeää, ja siksi olikin innostavaa saada ympärilleen porukka, joka oli yhtä kiinnostunut luonnonilmiöistä. 

Voisin vielä tehdä erillisen postauksen, jossa listaan vaelluksen ruoat ja kommentoin ne lyhyesti. Se on moro siihen saakka siis!

Erämaan tamineet - yksivaelluksen varustearvio

Viime viikko kului Muotkatunturin erämaassa. Vaelluksen varusteet noudattelivat paljolti vanhoja tuttuja uria, koska olen jo aiemmista vaelluksistani oppinut monia juttuja. Silti on monia varusteasioita, joista tein päiväkirjaan merkintöjä.

Rinkan lähtöpaino oli täydellä vesikuormalla 23 kiloa ja risat. Paluupaino ilman vettä oli noin 17 kiloa. Tuntuu että mulla nää vaellusvarusteet painavat aina saman verran, olin sitten yksin, kaksin tai isommalla porukalla liikkeellä.

Ahaa-elämys tiskirätistä

Kyselin kesällä Facebookin Vaellus-ryhmässä, mitkä ovat parhaat keinot sadekelillä pakkailla rinkkaa vaelluksella. Sain vinkiksi ottaa mukaan tiskirätin, jolla kuivattelee sisäpuolelta kondensiovedet ja ulkopuolelta sadevedet ennen kuin pakkaa ulkoteltan omaan pussiinsa. Mikä mahtava ahaa-elämys siitä syntyikään, kun sai kokea sen toimivuuden!

Teltan pakkaaminen alkoi aina ensin siitä, että pakkasin sisäteltan kuivana omaan pussiinsa. Tämän jälkeen kuivasin wettex-liinalla ulkoteltasta aina ensin sisäpinnat, koska hyvässäkin teltassa kondensiovettä kertyy kuitenkin aina vähän. Lopuksi vetelin rätillä ulkopinnat, ja tuloksena oli mukavan kuiva tai ainakin pakkauskelpoinen teltta. 

Kuivaushomma aamulla oli myös tällaiselle rautakangelle oikein hyvä keino venytellä ja jumppailla hieman. Siinä tuli kuroteltua käsillään ja taivuteltua itseään monelle kaarelle. Loistava bonus-ominaisuus siis!

Varusteet, joista en luopuisi

Kyllä on monta varustetta, joista tykkään ihan tosi paljon. Yksi uusimmista lemppareistani on Savotan valmistama vedenkantopussi. Sillä saa kannettua ämpärillisen vettä joesta, purosta tai järvestä, ja sen voi laskea täysinäisenä maahan ilman, että se tyhjenee. Kätevää! Toin aina kerralla illan ja aamun ruoanlaittovedet teltan viereen, eikä tarvinnut rampata pikkukattilan kanssa jatkuvasti hakemassa vettä. Pussi on tyhjänä kevyt ja se pakkautuu pieneen tilaan.

Toinen tärkeä veteen liittyvä varuste on Ospreyn juomarakko. Siihen mahtuu kaksi litraa vettä, mutta harvemmin täytän sitä ihan täyteen. Muotkatunturin erämaassa on vettä saatavilla tosi hyvin, joten juomarakossanikin oli vettä vain litran verran kerrallaan. Juomarakon hyvä puoli on se, että sen ansiosta tulee juotua säännöllisesti. Letku töröttää siinä naaman lähellä, niin ei voi unohtaa juomista.

Kulkemisen kannalta tärkeä väline on vaellussauvat. Yksin kulkiessa arvostan erityisesti niiden tuomaa lisäturvaa. Askel ei horjahtele niin helposti, kun on tukipisteitä enemmän tarjolla. Toiset tykkäävät käyttää vain yhtä sauvaa, mutta itselleni sopii kahden vaellussauvan tekniikka. Näissä omissa sauvoissani on myös hyvää se, että niiden pituutta saa säädettyä tarpeen mukaan. Junamatkan aikana on kätevää, että ne menevät ihan lyhyiksi tynkäkepeiksi.

Uusi keitin

Tein juuri ennen reissua vielä varustehankinnan. Ostin itselleni pienen Robensin kaasukeittimen ja siihen sopivan Primuksen pikkukattilan. Aiemmin olen kuljettanut mukanani kaasupolttimollista Trangiaa, mutta se on yksinvaeltajalle hieman painava kapistus, vaikka muuten hyvä ja toimiva peli onkin. Uusi poltin oli kevyt ja ketterä koota. Mielestäni se kulutti kaasuakin vähemmän kuin Trangia - en tiedä. Siltä ainakin tuntui.

Uudella kattilalla oli helppo tehdä pieni yhden hengen satsi ruokaa. Se oli pinnoitettu ja myös siihen kuuluva kansi oli pinnoitettua mallia. Tein sen kanssa yhtenä iltana pikkuruisia lettuja itselleni. Olipa mahtavaa saada ihan letun näköisiä lettuja!

Kalsariongelma

Olen jo pitkään kärvistellyt kalsariongelman kanssa. Haluaisin kunnollisia merinovillaisia kalsariasuja, joissa ei alaselkä paljastuisi ja pakarakanjoni paistaisi. Ärsyttävä tunne, kun tuulee kellarista yläkertaan asti. Tällä reissulla ongelma korostui, sillä sattuipa olemaan harvinaisen tuulinen ja vihmova viikko. Jouduin jatkuvasti venyttelemään kerrastopaitaani alemmas ja nostelemaan kalsonkeja ylemmäs. 

Ennen seuraavaa retkeäni on pakko tehdä merinovillaostoksia! Ja pitää siis löytää riittävän pitkäselkäisiä, löppövyötäröisiä ja mukavan pehmoisia kalsaripukuja. Merinovillan kohdalla olen myös tarkka siitä, että villa on varmasti mulesing-vapaata. 

Varustelista Muotkalla 31.8.-5.9.2021

Perusvarusteet

Rinkka (Fjällräven Kajka 65 litraa) -> Uskollinen juhta! Kestää ja istuu selkään! Painavanakin hyvä!

Vaellussauvat (Leki) -> Kevyet, tukevat ja luotettavat kulkupelit.

Makuupussi (Marmot Angel Fire Lady) -> Onneksi otin lämpimämmän pussin mukaan! Oli kylmää!

Silkkinen suojalakana makuupussiin -> Loistava lämmön lisääjä! Suojaa myös makuupussia kuolaamiselta.

Makuualusta (Tunturisusi) -> Ilmatäytteinen painoi liikaa, joten päädyin tähän vanhaan perinteiseen.

Teltta (Hilleberg Anjan GT 3) -> Tosi hyvä teltta, ja ihanaa kun on kunnollinen eteinen! 

Tarppi (DD Tarp) -> Onneksi otin mukaan! Kahtena iltana laitoin lisäsuojaksi itselleni.

Karttalaukku ja kartat -> Kiinnitin rinkkaan karabiinihakojen avulla niin, että roikkui kaulassani, muttei koskenut niskaani. Sai hyvin luettua karttaa tasaisesti reitin varrella.

Vaatteet:

Vaelluskengät (Meindl) -> Oli kenkien viimeinen reissu. Hyvin palvelleet, mutta nyt kastuivat läpi.

Valecrocsit (mallia Tokman tms.) -> Kevyet ja hyvät leirikengät. Näillä myös on hyvä ylittää kahlaamista vaativat joet. Ylitin näillä Peltojoen.

Takki (Haglöfs Astral) -> Mukava Gore-tex -takki, jossa on verkkovuori. Pitää veden ja hengittää.

Housut (Haglöfs) -> Alkavat olla jo kuluneet, mutta vielä pärjäsin näillä.

Vaellustrikoot (Fjällräven) -> Tykkään vaeltaa näillä. Näiden päälle saa nopeasti kalvohousut.

Vaelluspaita, merinovillaa (Devold) -> Ärsyttävä slim fit -malli, jossa selkä näkyy! En ole slim!

Tauko- ja lämmittelytakki (Uniqlo-untuvatakki) -> Lämmin, kevyt ja ihana! Haluaisin ostaa hupullisen.

Lämmittelypaita (Ruskovillan silkkivillainen kalsaripaita) -> Ihanan pehmeä, mutta kaulus on iso.

Lämmittelykalsarit (jotain teknistä kalsarikangasta) -> Piukeat ja pakarakanjoni paljastui! Ääk!

Yöasu (merinovillaa, kalsaripaita ja kalsarihousut) -> Mukavat ja lötköt, mutta paidan selkämys lyhyt.

Yöpipo (villainen kypärämyssy) -> Lämmin yöllä, mutta pyörii naaman eteen ärsyttävästi.

Yölapaset (villaiset) -> Kylminä öinä välttämättömät!

Yösukat (villasukat) -> Olisin ehkä tarvinnut kahdet, koska tuntuivat yksinään välillä viileiltä.

Vaellussukkia 5 paria (onneksi otin, koska vanhat kengät kastuivat läpi) -> Sopiva määrä!

Pikkuhousuja 5 kpl (Sloggin ovat hyvin istuvat, eivätkä hierrä) -> Pärjäsin tällä määrällä.

Buffihuivi kaulaan -> Pidin ihan koko viikon kaulassa. Olen kaula-palelija!

Buffihuivi päähän (fleecevuorella) -> Mukava pipo, fleece ei kutita.

Sormikkaat käteen (Sealskinz) -> Kestävät sadetta ja lämmittävät kohtuudella.

Huovutetut lapaset -> Tosi lämpimät ja alle mahtuu toiset

Silkkikypärämyssy -> En tällä kertaa käyttänyt, kun yöt oli niin kylmät. Ei paina mitään.

Sporttipyyhe, mallia postimerkki -> Ihan riittävä kooltaan, kun ei siellä puroissa tarkene lotrata.

Ruokailuvarusteet

Kaasupoltin (Robens) -> Pieni ja kätevä. Hyvin toimi!

Bilteman tuulisuoja keittimelle -> Kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva

Kattila ja kansi (Primus) -> Yhdelle hengelle oikein mainio. Paistinpannu sopi lettuihin.

Kaasupullo 2 x 450 g (Primuksen talvikaasua) -> Käytin yhden pullollisen, mutta aina pitää olla varapullo mukana, jos toinen kosahtaa. Talvikaasu oli välttämätön.

Ruokailuvälinepussi, jossa muovilautanen, lusikka-veitsi-haarukka, emalimuki -> Kaikkia tarvitsin.

Astiapyyhe -> En käyttänyt tällä kertaa pikatiskaukseen

Biohajoavaa tiskiainetta pullossa, tiskisieni pilkottuna paloihin -> Pari kertaa käytin, mutta muuten tiskasin kuumalla vedellä ja joskus vaan nenäliinalla pyyhkäisten. Lusikan nuolin puhtaaksi.

Pieni paistinlasta, puinen -> Käytin lettujen paistossa ja kattilan hämmentämisessä. Suojelee pinnoitusta.

Tulitikkuaskeja -> pakkasin useaan eri paikkaan minigrippeihin. Askeja taisi olla mukana varmuudeksi 6 kpl.

Vedenkantopussi, Savotta -> Mainio säkki, jolla saa kannettua ämpärillisen vettä. Kuivuu nopeasti, kevyt.

Juomarakko, Osprey -> Pakottaa laiskan juomarin juomaan vettä. Hyvä ja tukeva! Ei vuoda.

Vedenpuhdistin, -> En montaa kertaa käyttänyt, mutta jossain tilanteissa halusin varmistaa juomaveden puhtauden.

Tarvekalut

Satelliittilähetin, Garmin InReach Mini -> Mainio vempain, jolla varmistan, että perhe tietää tilanteeni.

Puukko -> Nuotion tekemisessä tarpeen. Ja salamin pilkkomisessa.

Jeesusteippiä, pieni rulla -> Jos olisi joku hajonnut, kuten esim. kenkä, niin olisi tarvittu. Nyt onneksi ei tarvittu.

Otsalamppu -> Pari kertaa oli tarvetta yöllä, kun hiippailin teltan ulkopuolella.

Telttalamppu -> Lukemiseen valoa. Ihan kiva, vaikka en paljon tarjennut lueskella.

Narua -> Tarvitsin tarpin kiinnittämiseen. 

Powerbank -> Yhden kerran latasin puhelinta reissun aikana. Pidin puhelimen pääasiassa lentokonetilassa ja öisin sammutettuna. Satelliittilähetintä tai otsalamppua en joutunut lataamaan.

Latausjohto -> Tarvitaan kun ladataan :D

Kompassi -> Varmuudeksi aina mukana. Ja kerran otin suuntaa reissun aikana.

Hyvinvointi ja hygienia

Silmälasit ja kotelo -> Ostin tällä kertaa halppislasit, ja jätin oikeat rillit kotiin.

Vessapaperia 2 rll -> Yksi rulla ei ihan riitä mulla viikoksi.

Kosteuspyyhkeitä 1 pakkaus -> Kaikenlaista voi pikapuhdistaa - esineitä ja elimiä.

Kuukautiskuppi -> Varalla aina mukana

Mefix-laastaria -> Leikkaan valmiiksi paloiksi, eli en ota koko rullaa mukaan. Käytän aina hiertymien ehkäisyssä ja hoidossa. Tälläkin kertaa olivat tarpeen.

Sidetaitoksia muutaman -> Isomman haavan hoidossa tarpeen. Ei onneksi tarvittu tällä kertaa.

Urheiluteippirulla -> Nitkahduksiin ja muihin vaivoihin. En tarvinnut.

Tukiside -> Nyrjähdykseen ensiavuksi. En tarvinnut.

EA-pakkaus, pieni -> Tässä lähinnä painesiteeseen matskut, varmuudeksi.

Särkylääkettä -> Otin sekä parasetamolia että ibuprofeenia. En tarvinnut, koska päivämatkat olivat niin maltilliset.

Pihkasalvaa ja Bepanthenia pienissä minipurkeissa -> Joskus tarvitsee näitä pienet töräykset. Nyt ei ollut tarvetta - tai en jaksanut rasvata rohtunutta nenänalustaa.

Nenäliinoja, pikku pakkauksia 3 kpl -> Monikäyttöisiä! Tiskaukseen, siivoamiseen, niistelyyn ja makuualustan vähäisen kondensioveden kuivaamiseen.

Hammasharja ja -tahna -> Tällä kertaa en kuivattanut tahnaa. En jaksanut kikkailla.

Avaruuslakana -> Hätätilanteiden varalta. En käyttänyt.

Viihde

Puhelin -> Käytän pääasiassa valokuvien ja videoiden ottamiseen. Tunturien laella oli välillä kenttää tarjolla, jolloin viestittelin suvulle kuulumisia. En someta Facebookissa tai Instassa vaelluksen aikana.

Kirja, Kari Hotakaisen Tarina -pokkari -> Oli niin kylmä, etten pystynyt lukemaan kuin vähän iltaisin.

Päiväkirja, A5 vihko-mallinen -> Kirjoitin kylmissäni joka ilta ainakin vähän. 

Kaksi lyijykynää ja terotin -> Lyijykynällä pystyy kirjoittamaan kaikissa keleissä.

Pieni ristikkolehti -> Kylmyys rajoitti ratkojaa.

--

Lisäksi tulevat ruoat, joista kirjoittelen erikseen oman kirjoituksensa. Kaikki tarvikkeet ja vaatteet pakkasin kuivapusseihin, minigrippeihin tai Eskimon Tuplis-pusseihin. Pysyivät kuivana ja järjestyksessä.

Yksinvaellus Muotkalla - pungertamassa poluttomilla patikkamailla

Toteutin taas yksinvaelluksen tänäkin vuonna. Valitsin tällä kertaa kohteekseni Muotkatunturin erämaa-alueen. Reissulle tuli mittaa kuusi vuorokautta, ja reitin pituutta en osaa tarkasti sanoa. Puhelimen tekemä mittaus näytti 52,7 km, ja se voi hyvinkin pitää paikkansa. Päivämatkat eivät olleet pitkiä - ainakaan linnuntietä mitattuna.

Vaellus erämaassa poluttomilla alueilla poikkeaa merkityillä reiteillä vaeltamisesta monella tapaa. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin liikkeelle ilman tarkkaa reittisuunnitelmaa. Olin toki kartalta valinnut alueen, jossa ajattelin pysyä ja myös pohtinut ennakkoon mahdollisia kulkusuuntia. Lisäksi kyselin vinkkejä ja neuvoja lomakylä Muotkan Ruoktun isännältä Hans Niittyvuopiolta, joka tuntee seudun kuin omat taskunsa.

Valmistaudu erämaareissuusi

Erämaa-alueelle suunnatessaan ainakin nämä asiat kannattaa huomioida jo ennakkosuunnittelussa:

1) Poluttomalla alueella pitää osata suunnistaa. Siitä ei voi tinkiä yhtään! Merkityillä reiteilläkin toki
suunnistustaito on tärkeä, mutta kun valmista kulku-uraa ei ole ja edessä on eri muotoisia tuntureita, järviä, notkelmia ja kivikkoalueita, on osattava lukea näitä myös kartalla. Se tekee kulkemisesta turvallisempaa ja mukavampaa. Karttaa pitää lukea tasaisin välein, eikä voi unohtua kulkemaan sokkona.

2) Erämaa-alueella ei ole Metsähallituksen autiotupia ja päivätupia, ei huusseja, ei polttopuukatoksia tai muitakaan fasiliteetteja. Vaelluksella pitää siis pystyä pärjäämään pelkästään omin varustein. Teltta tai muu majoite on välttämätön. Puskapissailu ja -kakkailu on osa vaelluksen arkea. 

3) Perinteiset erätaidot ovat tarpeen, kun tuuli mylvii tuntureilla ja sade piiskaa naaman rohtuneeksi. Ennen vaellukselle lähtöä kannattaa opetella nuotion sytyttämistä hankalissakin olosuhteissa. Valmiita halkoja ei ole tarjolla, vaan tunturin vähäisistä oksista ja risuista pitää osata viritellä kuivattelutulet, jos kovin pahasti pääsee kastumaan.

4) Säätilat tunturialueilla vaihtuvat huimaavan nopeasti. Kirkas auringonpaiste voi muuttua lumimyräkäksi hetkessä, ja sumu saattaa yllättää kulkijan. Vaeltajalta vaaditaan erityisen suurta valppautta, jotta muistaa seurata pilvien liikkeitä, tuulen suuntia ja lämpötilojen muutoksia.

5) Poluton kilometri ei ole sama kuin merkityn retkeilyreitin kilometri. Maasto on täynnä haasteita, joita ei pysty kartasta näkemään. Jalalle sopivimmat askeleen paikat täytyy itse etsiä silmäilemällä ympärilleen ja ennakoimalla karttaa lukien. Kokemus tuo lisää maastotyyppien tuntemusta. Itse ainakin huomasin olevani tässä noviisi, eli jouduin aika paljon hakemaan sopivinta kulkulinjaa tunturin rinteillä.

6) Itsestään huolehtiminen on tärkeintä. Lepo, lämpö ja ruoka - niistä syntyy hyvä olo. On muistettava vaihtaa vaatteet kuiviin leirivaatteisiin, kun majoittuu. Ruokaa tulee syödä tasaisin väliajoin, vaikka ei näläntunnetta tulisikaan. Aivot tarvitsevat skarpisti toimiakseen kunnollista ravintoa ja levollisen yöunen.

7) Ei saa olla pässi. Pitää osata tunnistaa itsessään väsymys, nälkä ja epävarmuus. Eksyksiin joutuu helpommin, jos luupäisenä uskoo omiin kykyihinsä liikaakin. Pitää pystyä lyhentämään päivän etappiaan, jos tuntuu, ettei jalka nouse ja pää pelitä.

8) Erämaa-alueilla ei yleensä ole matkapuhelimissa kuuluvuutta muualla kuin korkeimpien tunturien yläosissa. Kannattaa siis miettiä, miten hälytät apua, jos satut vaikkapa loukkaamaan itsesi. Itselläni on turvavälineenä pieni satelliittiviestintälaite Garmin InReach Mini. Se on hyvä varmistus hätätilanteiden varalta. Lisäksi samalla laitteella saan viestitettyä kotiväelle tiedoksi, että kaikki on hyvin. Sekin on nimittäin tärkeää.

Muotkan viikon kokemuksia

Viikko Muotkalla oli todella tuulinen ja melko sateinen.Tuuli puhalsi pitkin tuntureita ja saavutti helposti myös laakso-osat sekä pienten tunturijärvien rannat. Sateen ja tuulen yhdistelmä vaati oikeasti tsemppihenkeä, sillä kuivana ja lämpimänä pysyttely vei aikaa. Koin onnentunteita aina päästessäni illalla lämpimään makuupussiin. Onneksi muuten otin lämpimämmän untuvamakuupussin mukaan!

Suunnistaminen sujui mielestäni kohtuullisen luotettavasti. Vaikeimpia suunnistettavia osuuksia olivat tunturiylänköjen avokallio- ja louhikko-osat. Oli haastavaa nähdä kartasta sopivinta kulkureittiä niihin. Lisäksi laskeutuessani alas Peltoaivilta Peltojärven rantaan, jouduin suorittamaan hirveää rämpimistä. Kaikki purot ja soistuvat osuudet eivät näkyneet kartalla, ja näissä kasvoi myös tietysti korkeampaa suokasvillisuutta, kuten suopursua ja vaivaiskoivua. Melkoista pruhjaamista oli niissä kohdin.

Vesihuolto Muotkalla on helppoa. Joka puolella on puroja ja pieniä tunturijärviä. Ei tarvitse kantaa isoa määrää vettä kulkiessaan. Itse tykkään omasta Ospreyn juomarakosta, koska sen avulla tulee juotua säännöllisesti. Letku lerpattaa naaman vieressä muistuttaen juomisen tärkeydestä.

Onnistuin varustelussani ja ruokavalinnoissani hyvin. Kirjoitan vielä erikseen varuste- ja ruoka-arvion blogiin, jahka ehdin. Kaiken kaikkiaan reissu oli taas varsin opettavainen ja mahtava kokemus. Retkessäni oli seikkailun tuntua, omaa rauhaa ja luonnon ihmettelyä. Ja sitähän minä lähdin hakemaankin.

Kuvia ja videoita Muotkalta voi käydä pällistelemässä Instatilin puolella @hanupallo

Lapset ja lapsenmieliset Lemmenjoella

Tulipa vihdoin toteutettua vaellus Lemmenjoella lasten kanssa! Vuosi sitten piti jo toteuttaa tämä reissu, mutta nyt pääsimme unelmista tekoihin. Retkiseurueemme koostui 4 lapsesta ja 2 aikuisesta. Olin porukastamme ainoa, jolla oli kokemusta pitkistä vaelluksista, mutta kaikilla oli kuitenkin retkeily- ja telttailukokemusta.

Kultareitti haltuun

Kiersimme Lemmenjoen kansallispuistossa legendaarisen Kultareitin, joka lähtee Lemmenjoen varrelta kohti tunturialueita ja kullankaivuuseutuja. Reitti esitellään kierrettäväksi myötäpäivään, mutta me toteutimme sen vastapäivään. Katsoin nimittäin etukäteen karttaa ja totesin, että Hengenahdistuksen nousuksi kutsuttu alkuosuus vaikutti lapsiporukalle liian jyhkeältä aloitukselta. Aloitimme tästä syystä kierroksemme Ravadasjärveltä, ja kiittelimme itseämme tästä valinnasta jälkikäteen. Ravadasjärveltä lähtevä nousu on myös jyrkkä ja panee puhisemaan, mutta se oli kuitenkin inhimillisempi aloitustapa.

Ennen reitille pääsyä ja vaelluksen päätteeksi yövyimme Lemmenjoen varrella Ahkun Tuvan mökeissä. Oli mukavaa lasten kanssa valmistautua rauhassa lähtöön ja palatessa sauna maistui koko porukalle. Ahkun Tuvan rannasta lähtikin sitten jokivenekuljetus Lemmenjoen Kultareitin lähtöpisteeseen. Jokivenekyyti oli kaikkien mielestä tosi hauska lisäys tähän retkeen. Etenkin menomatkalla oli lämmin keli, jolloin veneessä istuminen oli suorastaan kesäisen kepeää. Paluumatkalla piti olla enemmän vaatetta päällä. 

Olimme varanneet kuljetukset ennakkoon, mikä oli lasten kanssa liikkuessa meille tärkeää. Parempi olla selvät sävelet matkalle. Eräs asia, mitä jäin miettimään venekuljetuksesta, oli sen aikataulu. Alkukesällä jokivene lähtee Njurgulahdesta kello 17. Yöjuna saapuu Rovaniemelle klo 11 jälkeen. Tämä yhdistelmä ei oikein toimi, eli yöjunalla tullessa ei ehdi järkevästi ajamaan tuohon kello viideltä lähtevään jokiveneeseen. Aikataulun pienellä muutoksella pystyisi vaelluksen aloittamaan jo samana päivänä halutessaan.

Vaelluksella etenimme seuraavien etappien mukaisesti:

Ravadasjärvi - Ravadasniemi (3,1 km) + edestakainen kävely ilman rinkkoja Ravadaskönkäälle (1,9 km)

Ravadasniemi - Mattit Ravadas (3,1 km) + vierailu ilman rinkkoja Karhu Korhosen kirjastolla (9,2 km)

Mattit Ravadas - Morgamoja (7,7 km)

Morgamoja - Kultahamina (4,6 km)

Etappien pituus oli oikein hyvä. Ensimmäisenä päivänä on aina hyvä olla lyhyehkö osuus, koska kaikki vaeltajat sen tietävät: tapahtuu nimittäin karmaiseva vartaloshokki eli lihakset ja koko keho ovat täysin järkyttyneitä siitä, että yhtäkkiä pitääkin kantaa rinkkaa ja kulkea ylämäkeen. Seuraava vaelluspäivä on usein jo helpompi.

Vaihtelevia maisemia

Lemmenjoen Kultareitti on maisemiltaan tosi upea. Jokivarren ympäristössä on avaraa mäntymetsää, jossa näkyi selvästi jääkauden jättämät jäljet. Metsä oli harjumaista kumpuilevaa ja kaartuvaa. Näimme alkuosuudella paljon kuukkeleita ja järripeippoja. 

Kun edettiin kauemmas Lemmenjoesta, maisema muuttui tunturinäkymään. Pääsimme avotunturiin asti, kun kävimme Karhu Korhosen kirjastolla. Siellä puuttomilla rinteillä oli hauska tähystää kaukaisuuteen ja seurata erilaisten pilvimuodostelmien liikkeitä. Karhu Korhosen kirjasto itsessään oli myös kävelemisen arvoinen kohde. Keskellä tyhjyyttä ja hiljaisuutta nököttelee hän siellä yksinään. Ihmeellinen pikku mökkeröinen.

Kultareitti nousee Gaskoáivin laelle. Myös siellä puuraja jäi taakse, joten pääsimme nauttimaan viilentävästä tunturituulesta aurinkoisella säällä. Huomaamattaan sitä aika paljon sai aurinkoa kasvoihinsa, kun tuulen tuivertaessa ei huomannut ajatella paahtavaa valopalloa taivaalla. Aurinkorasva olisi voinut olla fiksu veto. Mukana oli, mutta eipä se rinkassa poskia rasvaa.

Reitin loppuosuus Morgamojalta Kultahaminaan oli alamäkeä. Mietimme koko matkan tätä pätkää kävellessämme, kuinka tässä olisi ollut melkoinen punnertaminen ylöspäin, jos olisimme kulkeneet reitin toiseen suuntaan. Hengenahdistuksen nousu on nimensä veroinen! Alaspäin mennessä se oli lähinnä tarkkuutta ja vaellussauvoja vaativa polku, joka oli irtokivien ja hiekan peittämä mokkurainen ura.

Lasten kanssa leppoisasti

Lasten kanssa vaeltaminen sujui loistavasti. Olimme valmistautuneet ennakkoon miettimällä tarkkaan sekä reitin että varusteet. Olen aiemmin kirjoittanut lasten kanssa vaeltamisesta, ja nämä neuvot toimivat myös omalla reissullamme. Keskityimme siihen, että menemme leppoisalla meiningillä ja huolehdimme kaikkien jaksamisesta.

Tässä muutamia asioita, jotka nousivat esiin Lemmenjoen vaelluksella:

1. Ruoka maistuu vaelluksella aivan eri tavalla. Jos lapsi ei kotona himoitse metvurstileipää, hän saattaa vaelluksella haluta sitä tonnikaupalla. Kannattaa kuitenkin miettiä, että ruokalista on edes jollain tavalla lapselle mieluisa. Inhokkiruokien syömistä ei kannata alkaa harjoittelemaan vaelluksen aikana.
2. Vaelluksella tulee usein nälkä. Riittävät ruoka-annokset, energiapitoinen ruoka ja voimaa antavat välipalat ovat tärkeitä lasten kanssa liikuttaessa. Lapsi ei kykene sietämään nälkää ja väsymystä samalla mitalla, miten aikuinen pystyy. (eikä kyllä aikuisenkaan tarvitse vaelluksella kärvistellä nälässä) Lisäksi lapsi ei aina tunnista nälkää, vaan muuttuu hetkessä äkäiseksi tai väsyneeksi ilman varoituslauseita.
3. Rinkka pitää olla etukäteen hyväksi todettu ja siinä pitää olla lapsen vartaloon sopivat säädöt. Testaa rinkkaa myös täyteen pakattuna, kun kokeilet säätöjä. Lantiovyön sijainti ja kiristettävyys ovat tärkeitä asioita. Jos lapsi on kuin pulkannaru (monet lapset ovat), niin rinkan valinnassa joutuu tekemään hieman töitä. Hyvä rinkka tekee kulkemisesta mukavaa.
4. Myös lapsen rinkka on syytä punnita ennen lähtöä. Jokainen tuntee oman lapsensa kunnon ja kestävyyden. Itse olen sitä mieltä, että lapselle on järkevää pakata kevyt rinkka, jolloin hänellä on myös kevyt mieli. Oma kahdeksanvuotias poikani kantoi noin kuuden kilon rinkkaa ja kohta 12-vuotias tyttöni kuskasi selässään reilut 7-kiloista rinkkaa. Heidän rinkkansa olivat Osprey Ace 50 ja Osprey Ace 38. Hyvät ja erittäin säädettävät rinkat, joihin mahtui kivasti lasten omat romppeet. Itse kannoin omassa rinkassani majoitteen, keittimen sekä meidän perheen ruoat. Välipalat tungin jokaisen omaan rinkkaan.
5. Autiotupakulttuurista kannattaa kertoa lapsille paljon. Autiotuvat ovat hieno palvelu vaeltajille, mutta niiden käyttö ja etiketti on syytä tuntea. Pääsimme Morgamojan tuvalle ensimmäisinä, jolloin päätimme sijoittua sinne yöpymistä varten. Ehdin onneksi kuitenkin lapsille kertoa, että myös muilla ihmisillä on oikeus tulla tupaan ja ensimmäisinä tulleet antavat tilaa myöhemmin saapuville. Näin meille myös kävi, kun tupaan alkoi tursua ihmisiä yhä enemmän. Lopulta päätimme lähteä sateeseen pystyttämään telttojamme. Hieman se vaati lasten motivointia, mutta uskon, että nukuimme ulkona paljon paremmin kuin täpötäydessä tuvassa.
6. Lapsille hazardihommat ovat normaalia arkea. Lasten pitää saada kiivetä, hyppelehtiä ja möyriä. Vaikka näissä hommissa on tietysti myös loukkaantumisen riski olemassa, ei mielestäni vaelluksellakaan pidä lähteä kieltämään lasta liikkumasta. Anna kahlata tunturipuroon, salli kivien päällä loikkelehtimiset ja rohkaise juoksemaan metsässä. Jos sattuu vahinko, niin sitten paikataan.
7. Pidä päivämatkat lyhyinä. Pidä tauko aina, kun siltä tuntuu. Lyhyiden päivämatkojen ansiosta voitte pitää monta levähdyshetkeä matkan aikana, jolloin luontoa ehtii ihailemaan kunnolla.
8. Varaudu asioihin. Varavälipalat, varahanskat, varasulatejuusto ja monet vara-jutut tulivat käyttöön meidänkin reissullamme. Vara ei kaatanut venettämme, tälläkään kertaa.
   
   
   

Ja vielä loppuun muutamia juttuja, joita en lakkaa ylistämästä:

- Mun oma rinkkani, Fjällräven Kajka 65 W. Palvelee painavien kuormien kantamisessa kuin unelma.

- Vaellussauvat. Ihan loistokas apukaksikko tuuppaamaan ja jarruttamaan polulla.

- Juomarakko. Olisin varmasti rusina, jos joisin pullosta. Juomarakon ansiosta tulee juotua tasaisesti pieniä määriä.

- Upouusi ostokseni: Savotan vedenkantokassi. Ihan mahtava vempain. Sillä sai kannettua kaikki vedet ketterästi ruoanlaittopaikalle. Hassu löllykkä täytenä. Tyhjänä kevyt kantaa.

- Lempiruokani porokeitto sekä kookosbroilerikeitto itse kuivatuista aineksista. Aina toimivat!

- Kuivatut ruoka-aineet: Taas keveni kuorma huomattavasti, kun jaksoi nähdä vaivaa kuivaushommeleihin.

- Kookosmaitojauhe: aasiakauppojen kiva tuote, jolla saa makua broilerisoppaan. 

- Ruokien pakkaaminen päiväkohtaisesti: Pysyvät järjestyksessä, kun kerää jokaisen päivän ruoat erikseen omaan minigripsäkkiinsä.

- Eskimo Tuplikset: Kestäviä ja sopivat myös ruokien ennallistamiseen

Yksinvaelluksen ruoat - punnittua energiaa

 Yksinvaelluksen varusteet ja tunnelmat on ruodittu, mutta vielä pitää käsitellä eräs tärkeä osa-alue - nimittäin ruoka. Minulle vaelluksen ruokailuilla on iso merkitys. Ruoka tuo totta kai energiaa ja lämpöä, mutta yhtä lailla se tuo myös hyvää mieltä ja tsemppihenkeä. Ankea ruoka ankeuttaa. Hyvä ruoka hyvittelee. Näin se on minun kohdallani. Muut voivat ajatella omalla tavallaan.

Yksinvaelluksella piti miettiä hieman tarkemmin ruoka-asiaa, koska ruokien paino ei saanut nousta liian suureksi. Muuten olisi tullut rinkan kokonaispainoksi turhan suuri lukema.

Maisemakeittiö

Ylipäätään suunnittelin vaelluksen ruokalistan niin, että ruoat olisivat:

- Energiapitoisia

- Hyvän makuisia

- Kevyitä kantaa

- Helposti trangialla valmistettavia

- Keittimen kaasua säästäviä

- Pieneen tilaan pakkautuvia

- Vaihtelevia

Trangian kohdalla tein sen ratkaisun pakatessani, että jätin yhden kattilan kotiin. Koko reissun tein siis vain yhdellä kattilalla, mikä asetti omat rajoituksensa ruoanlaittoon.

Ruokalista viikoksi

Porosalamipasta

Reissuni eteni ruokien kera suurin piirtein tähän malliin:

Perjantai 21.8. Yöjuna Rovaniemelle klo 20.05, vaihto Tampereella klo 21.45 (lähtee klo 23.05)

 -> Evästä junaan

 

Lauantai 22.8. Juna Rovaniemellä klo 7.38, bussi Karigasniemelle klo 11.20

Perillä Sulaojalla noin klo 18.15

Kävely Sulaoja – Luomusjoki 2 km

-> Aamupalaa Rovaniemellä, evästä bussiin

-> Iltaruoka Luomusjoella: Salamipasta, näkkäriä, teetä

 

Sunnuntai 23.8. Luomusjoki – Geavvogeaslattu 13 km 

Aamupala: Mysli, kiisseli, näkkäri, kaakao

Lounas: Jauhelihakeitto

Välipalaa: Pähkinöitä

Päivällinen: Kvinoasössö

Iltapala: Teetä, näkkäriä, suklaata

 

Maanantai 24.8. Geavvogeasslattu – Fjellun putous 15 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, näkkäri, kaakao

Lounas: Poro-tattipasta

Välipalaa: Myslipatukka

Päivällinen: Chili con carne

Iltapala: Teetä, näkkäriä, kaura-omenapaistos ja vaniljakastike

 

 Tiistai 25.8. Fjellu - Guivin autiotupa 13 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, näkkäri, kaakao

Lounas: Broilerijauhelihakeitto

Välipalaa: Pähkinöitä

Päivällinen: Kaalipata

Iltapala: Mansikkasössö, vaniljakiisseli, teetä, näkkäriä

 

Keskiviikko 26.8. Guivi - Akukammi 10 km

Aamupala: Mysliä, kiisseliä, kaakao, näkkäri

Lounas: Nuudelikeitto, näkkäri

Välipalaa: Pähkinää, suklaata

Päivällinen: Bolognesepasta

Iltapala: Suklaata, näkkäriä, teetä

 

Torstai 27.8. Akukammi - Njaugoaivi 7,5 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, kaakao, näkkäri

Lounas: Italianpata soijarouheella

Välipalaa: Myslipatukka

Päivällinen: Porokeitto

Iltapala: Näkkäriä, kaakaota, suklaata

 

Perjantai 28.8. Njaugoaivi – Ruktajärvi 6 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, kaakao, näkkäri

Lounas: Italiannpata soijarouheella

Välipalaa: Pähkinää, suklaata

Päivällinen: Nuudelimössö, broilerinjauheliha, kasvikset

Iltapala: tee, näkkäri, suklaa

 

Lauantai 29.8. Ruktajärvi - Luomusjoki 10 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, kaakao, näkkäri

Lounas: Nuudelit, soijarouhe, kasvikset

Välipalaa: Myslipatukka

Päivällinen: Jauhelihakastike, muusi

Iltapala: Näkkäri, kaakao

 

Sunnuntai 30.8. Luomusjoki -Sulaoja 2 km

Bussi Sulaojalla noin klo 10.56

Bussi Rovaniemellä klo 17.25

Yöjuna Turkuun klo 21, vaihto Tampereella klo 5.39

Aamupala: Mysliä, kaakao, näkkäri

Välipala ennen bussia: Pähkinöitä, myslipatukka

-> Bussissa ostaen lounaspalaa

-> Rovaniemellä ruokaa ja evästä yöjunaan

 

Maanantai 31.8. klo Juna Turussa klo 7.33

Kuivattavat ruoka-aineet

Kuivattuja ruokia

Suurin osa ruoka-aineista olivat itse kuivaamiani. Seuraavat asiat päätyivät kuivuriin:

- jauheliha ja broilerinjauheliha (useaan eri ruokaan)

- poronkäristysliha (porokeittoon)

- keittovihannessuikaleet (keittoihin)

- perunasuikaleet (keittoihin)

- tomaattimurska (bologneseen ja chili con carneen)

- mansikat (marenkijälkkäriin)

- omenakuutiot (kaura-omenapaistokseen)

- kidney- ja mustapavut (kvinoamössöön)

- wokkivihannekset (kvinoamössöön)

- porkkanaraaste (bologneseen)

- kaalisuikaleet (kaalipataan)

- porkkanasiivut (kaalipataan)

- paprikasiivut (taisin sekoitella moneen ruokaan)

- paseerattu tomaatti (chili con carneen)

- herkkutatit (kuivattu jo viime syksynä)

Kaikki ruoat järjestyksessä

Keräsin ruoat valmiiksi omiin pusseihinsa. Käytin tällä kertaa Eskimo Tuplis -pusseja, jotka olivat kyllä tosi tiiviitä ja kestäviä. Käytin pusseja myös ruokien ennallistamiseen, eli laitoin vettä sekaan ja pussin sijoitin hölskymään trangian sisälle siksi aikaa, kun kuljin päivän etappia. Pussi säilyi trangian sisällä hyvin ehjänä ja suljettuna.

Jokainen ateria oli omassa pussissaan. Lisäksi pakkasin ruoat päiväkohtaisesti isompiin Tuplis-pusseihin. Näin oli helppo ja selkeä hallinnoida päivän ruokia. Otin esille kyseisen päivän ruokapussin, josta ammensin sen päivän ajan ruokia. Eipähän tarvinnut joka kerta säheltää ja etsiä, missä mikäkin pussukka löytyy.

Yksinäinen aamunäkkäri

Viikon grammat

Punnitsin mielenkiinnosta kaikki ruokapussit eri päivien osalta:

Lauantai 218 g

Sunnuntai 492 g

Maanantai 646 g

Tiistai 556 g

Keskiviikko 616 g

Torstai 396 g

Perjantai 526 g

Lauantai 558 g

Sunnuntai 306 g

Lisäksi mukana:

Näkkärit 400 g

Metwursti 300 g

Sulatejuusto 400 g

Vararuokia ja muuta tarpeellista keittiöön 684 g

Ruoat painoivat yhteensä: 6 098 g

Huolestuneena pohdiskelin ennakkoon, onko määrä yhtään oikeanlainen. Kysyin jopa kokeneemmilta mielipidettä, eli laitoin keskustelunavauksen Facebookissa Vaellus-ryhmään, jossa useampi vakuutteli, että kuuden kilon ruokamääräni kuulosti ihan sopivalta. Hassua, miten sitä suhtautui paljon epävarmemmin tähän tilanteeseen, kuin partioreissujen vaellusruokien arviointiin. Niissä olen ollut hyvin selkeällä mielellä ja sillä ajatuksella, että ruokaa on tarpeeksi.

Kvinoasössö oli mauton. Plööh.

Energiamääriä en erikseen laskenut, koska arvioin niitä silmämääräisesti suunnitellessani ruokalistaa. Vaelluksella kulutus kasvaa jonkin verran, joten energiansaannista pitää huolehtia. Siksi on tärkeää, että ruoka on omasta mielestä hyvää, jotta sitä myös tulee syötyä tarpeeksi. Kvinoamössöni oli tällä kertaa melko ankeaa, ja ruoka sattui olemaan juuri silloin vuorossa, kun päälleni hyökkäsi ukkoskuuro. Litimärissä olosuhteissa ei kvinoamössö maittanut oikein lainkaan, mutta pupelsin sitä väkisin niin, että vatsa täyttyi.

Loppuarvio ruoista

Kaiken kaikkiaan ruoat olivat oikein hyviä ja maittavia. Tässä loppuun vielä muutamia huomioitani ruoista ja niiden pakkaamisesta:

1) Olipas kätevää, kun olin lisännyt moniin ruokapussukoihini mausteet jo valmiiksi. Eipähän tarvinnut mittailla paikan päällä suolaa, liemijauhetta tms.

2) Yhden päivän ruokatarpeet niputin yhteen isoon Tuplis-pussiin. Se on loistava systeemi. Siirsin päiväpussin aina rinkan alaosaan, jossa säilytin trangiaa, kaasua ja ruokailuvälinepussia. Helppoa ja nopeaa!

3) Turha yrittää esittää, että tykkäisi pavuista vaelluksella, jos ei niistä kotonakaan kauheasti välitä :D

4) Riisiä ei kannata ottaa kokonaista Uncle Ben´s keitinpussiannosta (125 g). Se oli ihan liikaa meikäläiselle. Puolet vähemmän riittää.

5) Joskus voisi kokeilla näkkärin sijasta ohutta ruisleipää? Muuttuukohan se viikossa superkovaksi?

6) Jälkkärit ovat tärkeitä myös yksinvaelluksella, mutta helppous kannattaa muistaa. Yksin ei aina jaksa ruveta kikkailemaan. Enemmän nautiskelee pienimuotoisesta kaakaosta ja keksistä, kun ei oikein voi hehkutella jälkkärin tuomaa iloaan muille.