keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Melontavaelluksen varusteet ja ruoat

 Kesäkuun melontavaellus Kolovedellä on nyt takanapäin ja lupasin kirjoitella myös reissumme varusteista ja ruoista. Jos joku on lähdössä ensimmäistä kertaa melontavaellukselle kajakin kanssa, hän voi saada näistä pohdinnoista jotain hyötyä.

Melonnan varusteet eroavat vaelluksen varusteista

Melontavaellus eroaa perinteisestä jalkaisin tapahtuvasta vaelluksesta monella tavalla. Suurin ero tulee mielestäni varustautumisessa ja ruokien suunnittelussa. Itselleni avautui vähitellen se tosiasia, että kajakkiin voi ottaa myös sellaisia retkeilyvarusteita, jotka normaalisti jättää rinkasta pois niiden painon takia.

Toinen ero varustautumisessa on kastuminen. Meloessa nimittäin kastuu, vaikka ei molskahtaisikaan kajakista veteen. Meillä oli käytössämme aukkopeitteet, jotka suojasivat alavartaloa roiskeilta. Säätilat suosivat meitä, joten emme kastuneet sateiden takia, ja lämpötila pysyi koko ajan miellyttävänä.

Mietimme kuitenkin reissun aikana, miltä mahtaisi tuntua meloa sateisena ja kylmänä kesänä. Miten voisi varustautua meloessaan niin, että pysyy sateessakin jotenkin kuivana, mutta leirissä olisi myös kuivat ja lämpimät vaatteet vaihdettavaksi? Onkohan ihmisillä tällaisille reissuille varattu kaksi kuoriasua tai miten he ratkaisevat kuivana ja lämpimänä pysymisen ongelman, jos meloessa sataa ja myös leiripaikalla on sadekeli?

Kajakin pakkaamisen niksit

Meillä oli ennestään runsaasti kuivasäkkejä ja -pusseja, ja olemme tottuneet pakkaamaan rinkkaan kaiken kuivasäkeissä, joten pussit ja nyssykät olivat tuttua tavaraa. Kajakin pakkaaminen on melkoista pussukkasavottaa, sillä leiriydyttäessä tarvitsee yllättävän monen pussukan tarvikkeita. Helpointa onkin ottaa 1–2 Ikeakassia, joihin voi purkaa kaikki tarvitsemansa pikku nyssykät kajakista mukaan leiriin. Pakkaamisessa kannattaa suosia tarvikkeiden jakamista pieniin kokonaisuuksiin, joita voi kätevästi sujautella kajakin tavaraluukkuihin ja työntää tarvittaessa ihan kärkeen saakka.

Pakkaamisessa tulee huomioida tavaroiden paino. Painavat tavarat tulee sijoitella tasaisesti ja mieluummin niin, että ne sijaitsevat lähellä melojaa sekä takaosan tavaraluukussa. Etupainoista kajakkia ei kannata viritellä, sillä se vaikeuttaa melomista. Kysyin Facebookin melontaryhmässä sopivasta tavaramäärästä, joka mahtuu kajakkiin. Huomasin kyllä itsekin reissun aikana, että retkikajakkiin mahtuu yllättävän paljon tavaraa, jos tavaraluukkuja on kolme kappaletta, joista yksi on päiväluukku.

Niin sanottu päiväluukku on takaosassa lähellä melojaa, mutta itse jäin pohtimaan, että pystyykö joku ketterä meloja ottamaan päiväluukusta meloessaan tavaroita. Me emme edes yrittäneet, koska se tuntui ajatuksena liian huteralta toiminnalta. Käytimme siis päiväluukkua siihen, että pakkasimme sinne päivän aikana tarvittavia pikkutarvikkeita, sekä myös kaikenlaiset tärkeät ja arvokkaat tavarat.

Kajakin päälle ei kannata lastata runsasta tavaramäärää. Itse säilytin kajakin päällä kuminauhapidikkeiden alla karttaa, kompassia sekä Savotan vedenkantopussia, joka ei kastumisesta hätkähdä. Mitään painavaa tai vedelle herkkää ei tietenkään kannata kannelle kasata.

Tärkeät tarvikkeet käden ulottuville

Kuumuuden vuoksi piti pitää erityisen hyvää huolta nesteytyksestä, välipaloista ja aurinkorasvan käytöstä. Näitä tarvittiin niin paljon, että sijoitimme ne kajakin sisään käden ulottuville. Itselläni on Ospreyn 2 litran vetoinen juomarakko, jonka viritin kajakin istuimen selkänojan taakse ja letkun pujotin aukkopeitteen aukosta. Myös aurinkorasvan sai helposti samaan paikkaan penkin taakse. Välipalat keräsin pikkuiseen kuivapussiin, jonka otin aukkopeitteen alle jalkojen väliin. Sieltä sai kädellä napattua tasaisin väliajoin pientä purtavaa. Välipalat ovat melonnassa yhtä tärkeitä kuin perinteisellä vaelluksellakin.

Juomavesi hoidettiin tällä kertaa vedenpuhdistimen avulla. Ruoanlaittovedet otimme järvestä ja keitimme normaalisti, koska Koloveden järvivesi on varsin puhdasta ja kirkasta. Juomaveden keittäminen on työlästä ja vie paljon kaasua, joten ostin uutena varusteena itselleni vedenpuhdistimen. Valitsin Katadyn Vario -puhdistimen, jossa on mukana myös aktiivihiili, joka vähentää makuhaittoja. Näin voi tulevaisuudessa vaeltaa myös eteläisemmän Suomen reiteillä ja suodattaa itselleen juomavettä kaikenlaisista metsälammista. Suodatin oli tosi helppokäyttöinen ja saimme koko porukalla helposti pumpattua päivän juomavedet pulloihin ja juomarakkoihin. 

Herkkuja mukaan ronskimmin

Ruokalistamme muistutti vaellusten ruokalistaa, mutta muutamia erikoisuuksia otimme mukaan, koska kajakkiin voi niitä tunkea. Erityisiä herkkuoivalluksia olivat tällä reissulla mm. peuran sisäfileet, perunat, tortillat ja niiden erilaiset täytteet, lämpimässä säilyvät suklaavanukastölkit, vihannekset sekä kananmunat. Olipa ihan mahtavaa syödä tuoreita vihanneksia ja tehdä munakasta aamulla! Toki olen vaelluksellakin tehnyt munakasta kuivatuista kananmunista, mutta kyllä tuore on tuore!

Tomaatin pilkkomista Kolovedellä
Tuore tomaatti oli loistava lisä ruokiin.

Ruoista kuivasin kuivurilla jauhelihaa, broilerin jauhelihaa, tomaattimurskaa, paprikasuikaleita, porkkanasuikaleita, perunasuikaleita sekä pakastekasvissuikaleita. Tällä kertaa en ehtinyt kuivaamaan mansikoita, vaikka mansikkahillokkeella sekä vaniljakastikkeella höystetty Uudenkaupungin marenki onkin ollut lempijälkkärini.

Mietimme jälkikäteen, että kajakkiin olisi vielä voinut tunkea hedelmiä ja vaikka jotain leivonnaisia. Muitakin ideoita voisi vielä miettiä. Kokonainen vesimeloni houkutti ajatuksena - vaikka onhan mulla ollut partiokaveri, joka roudasi rinkassaan kokonaisen vesimelonin Kaldoaivin erämaahan...

Melontavaelluksen ruokalista:

Torstai:

* Peuran sisäfilee, paistetut perunat tuorejuustolla, vihersalaatti

* Suklaavanukkaat tölkistä

* Puuroa, leipää, kaakaota ja pussikiisseliä (Oi Blåband, miksi lopetit kuppikiisselien valmistuksen???)

--

Perjantai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää, munakokkelia

* Broilerinjauhelihakeitto kookosmaidolla

* Keksit

* Tortillat kaikilla herkuilla

* Daim-suklaamousse ja vadelmamousse

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää (Kukaan ei kyennyt ähkyltään syömään iltapalaa)

--

Lauantai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää, munakokkelia

* Salamipasta

* Keksit

* Lidlin pussimuusi, pippurikastikepussi, kuivattu jauheliha

* Omena-kaurapaistos, vaniljakastike

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää

--

Sunnuntai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää

* Nuudelia, kuivattuja kasvissuikaleita, kuivattua broilerin jauhelihaa

* Keksit

* Pasta bolognese kuivatusta jauhelihasta, kuivatusta tomaattimurskasta ja sulatejuustosta

* Letut ja vaahterasiirappi

--

Maanantai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää

--

Melontavaelluksen varustelista

(tavarat pakattu kuivasäkkeihin ja minigrippeihin):

- Kelluntaliivit

- Kajakin kuivaamiseen rätti ja pesusieni

- Pelastusköysi 

- Kaksi Ikea-kassia

- Teltta (Kolovedellä on tosi vähän telttapaikkoja, mutta riippumatolle olisi ollut paikkavaihtoehtoja)

- Tarppi (ei ollut sadekelejä, joten emme tarvinneet tällä kertaa)

- Narua (tarvittiin kivikkoisessa maastossa teltan pystytykseen)

- Makuualusta (ilmatäytteinen, koska perinteinen solumuovipötkylä ei mahdu kajakin lastiluukkuun)

- Makuupussi

- Makuupussin silkkinen suojalakana

- Yöasuksi merinokerrasto, ohut buffi, villasukat ja silkkinen kommandopipo

- Gore-takki ja -housut

- Villapaita

- Shortsit

- Kevytuntuvatakki

- Merinokerrasto

- Merinopaita

- Kahdet urheilutrikoot (toiset olivat varalla melontahousuiksi, jos yhdet olisivat kastuneet)

- Alushousuja, muutamia sukkia

- Kolme t-paitaa (ohuita, pieneen tilaan meneviä)

- Leiri-valecrocsit ja paljasjalkakengät

- Hamam-pyyhe ja uikkarit

- Villasukat, kaksi buffia, lapaset

- Käsineet melontaan (Sealskinz): estävät hiertymiä ja pitävät kädet lämpiminä vesiroiskeissa

- Trangia, kaasua ja erillinen pikkuruinen lettupannu

- Tulitikkuaskeja eri paikoissa vesitiiviisti pakattuna

- 2 lautasta, muki, lu-ve-ha, astiapyyhe

- Biohajoava tiskiaine, pari tiskisienen kappaletta (isompi leikattu puoliksi kahteen osaan)

- Juomarakko, pehmeä juomapullo, kova juomapullo

- Vedenkantopussi

- Vedensuodatin (Katadyn Vario)

- Puukko, otsalamppu, telttalamppu

- Istuinalusta

- Roskapusseja

- Powerbank

- Puhelin

- Pienet kiikarit

- Karttalaukku, kartta, kompassi

- Päiväkirja ja kynät

- Aurinkorasvaa, lierihattu, hyttyshattu

- Hammaspesuvälineet, biohajoava saippua

- Vessapaperirulla, savetteja

- Ensiapuvälineet, laastaria, rakkolaastaria, särkylääkkeitä, hyttysvoiteita

- Avaruuslakana





Melontavaellus Kolovedellä: Uutta oppimassa

Tämän kesän vaellus toteutui itselleni uudella tavalla. Päätimme nimittäin tehdä melontavaelluksen Koloveden kansallispuistoon. Porukka oli sama, kuin viime vuoden Hetta-Pallas -vaelluksella, joten luvassa oli leppoisaa yhdessäoloa ja hienojen luontoelämysten bongailua.

Koloveden hiljaisuutta <3
Koloveden kansallispuisto on osa Saimaata. Aluetta halkovat sokkeloiset järvenlahdet, jyrkät kallioseinämät ja louhikkoiset rannat. Jääkausi on muovannut maiseman jylhäksi ja karun näköiseksi. Alueella ei saa liikkua moottoriveneillä ja muutakin liikkumista rajoitetaan luonnon suojelemiseksi. Tämä varmistaa sen, että Kolovesi on superhiljainen paikka. Kun itse hiljenee höpöttämästä, voi kuulla täydellisen äänettömyyden ympärillään.



Vuokrakajakeilla matkaan

Vuokrasimme melontaa varten yksikkökajakit Oravi Villagesta. Vuokraus toimi kätevästi heidän kauttaan. Valmiita kajakit varusteineen odottivat meitä sovitusti lähtöpäivänä. Vuokrattavana olisi ollut myös kaksikkokajakkeja, kanootteja sekä soutuveneitä. Vuokrauksen hintaan sisältyi myös mela, aukkopeite, kartta, yksi iso kuivasäkki sekä pelastusliivit. Meillä oli omat liivit mukanamme, koska ne ovat kuitenkin aina mukavammat. Oma karttakin oli valmiiksi ostettuna, mutta muovitetut vuokrakartat sai kätevästi kajakin päälle melonnan ajaksi.

Kolovesi on melojan paratiisi, sillä sokkeloisen järven kapeissa salmissa ja lahdenpoukamissa saattaa olla hyvinkin tyyntä, vaikka muualla olisi tuulista. Ilmeisesti heinäkuussa kansallispuiston alueella on ruuhkaa, mutta nyt kesäkuun alussa tilanne oli varsin mukava. Ihmisiä näkyi silloin tällöin, mutta yöpymispaikoilla ei ollut juurikaan tungosta. Vain yhden kerran jouduimme vaihtamaan suunnitelmiamme, kun alkuperäisessä yöpymiskohteessamme oli telttapaikat täynnä.

Pääosin Kolovesi on kivikkoista ja kallioista maastoa. Metsähallitus on rakentanut alueelle useita rantautumispaikkoja, joissa on kajakeille sopiva laituri. Näissä paikoissa yöpyminen tapahtuu teltoille varatuilla puisilla lavoilla. Ilman näitä lavoja maasto kuluisi liikaa ja lisäksi olisi haastavaa löytää teltalle edes jollain tavalla tasaista alustaa. Riippumattoilijoille leiripaikoilla on puita, jos valitsee majoitusmuodokseen riipparin.

Mitä vaaditaan melontavaelluksella?

Melontavaellus oli meille kaikille laatuaan ensimmäinen, ja vaikka olenkin vaeltanut runsaasti rinkka selässä, oli tällainen liikkumistapa hyvin erilainen verrattuna tallusteluun. Reissun aikana tuli useita ahaa-elämyksiä ja oivalluksia liittyen ruokiin, varusteisiin ja matkantekoon. Ajattelin kirjoittaa ruoka- ja varusteaiheisen postauksen erikseen, joten listaan tässä muita huomioita melontaan liittyen:

1. Harjoittele melontatekniikkaa ennakkoon

Melonta on tekniikkalaji, ja aina kun liikutaan vesillä, on syytä olla turvallisuusasiat hallussa. Lähdimme melko kokemattomina melojina reissuun, mutta kävimme kuitenkin Saaristomeren Melojien melontaopastuksessa ennen retkeämme. Opastus oli hyödyllinen, sillä saimme opetusta rantautumiseen ja melontatekniikkaan sekä hyviä turvallisuusvinkkejä. Oli helpompaa lähteä kajakkiin, kun oli saanut ennakkoon opetusta.

2. Kartanlukutaitoa tarvitaan

Suunnistaminen vesillä ei ollutkaan samanlaista kuin maastossa suunnistaminen. Alussa meloimme muutamassa kohtaa ohi kohteemme, kun emme osanneet olla tarkkana kartan kanssa. Tämä yllätti itsenikin, koska perinteinen suunnistus on kuitenkin sujunut ihan mallikkaasti vaelluksilla. On siis syytä ymmärtää, että meloessa pitää lukea karttaa tasaisin väliajoin, jotta ei tule ylimääräisiä etappeja.



3. Kunnioita säätiloja

Meille osui reissulle tosi upeat kelit ja aurinko paistoi hienosti joka päivä. Yksi päivä oli todella tuulinen, ja päätimme tuolloin pitää leiripäivän, jolloin emme edenneet kajakeillamme seuraavaan yöpymispaikkaan. Kävimme tuulisena päivänä vain lyhyellä melonnalla katsomassa kalliomaalauksia, ja tämä päätös oli kyllä viisas. Tuuli oli puuskissa yli 10 m/s, joka tuntui melojan hartioissa. Vesillä ollessaan pitää tajuta kunnioittaa muuttuvia säätiloja ja seurata ennusmerkkejä, kuten pilviä ja tuulen suunnan muutoksia. Turhia riskejä ei kannata ottaa. Tuulen lisäksi omia haasteita tuovat paahtava aurinko, joka heijastuu vedenpinnasta. Lisäksi ukkoseen on suhtauduttava suurella vakavuudella, eli pyrittävä maihin ennen ukkosen tuloa. Vesisade ja kylmä sää asettavat vaatimuksia vaatetukselle.

4. Ole valmis muutoksiin

Kuten muussakin retkeilyssä, on melontavaelluksilla tärkeää tehdä suunnitelma, joka joustaa tarpeen vaatiessa. Me muutimme suunnitelmiamme pitkin matkaa. Heti ensimmäisenä päivänä päätimme meloa täysin eri suuntaan, mitä olimme alunperin suunnitelleet, koska halusimme lähteä aluksi myötätuuleen. Lisäksi halusimme ensimmäiseksi melontamatkaksi lyhyen pätkän. Muokkasimme reittiämme oman jaksamisen ja säätilojen mukaan. Se oli viisasta, sillä näin säilytimme voimamme ja pysyimme skarppina.

Melonnan varustelista poikkeaa vaelluksen varustelistasta. Myös ruoka-asiat ovat erilaisia. Kirjoitan tästä syystä erikseen varustautumiseen liittyvän tekstin. Palataan siis sen myötä! Seonnnnnmoro!






sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

Kun suunnitelmat muuttuvat - Yksinvaelluksella Käsivarren erämaassa

 Olen kokonaan unohtanut kirjoittaa yksinvaelluksestani Käsivarren erämaa-alueelle. Mitä ihmettä sellainen meinaa? Reissu oli upea, ja maisemat mielettömät. Ja paljon kertomisen arvoista olisi tästäkin keikasta.

Pitikin sitten kaivella esille vaelluspäiväkirjani, jotta en puhuisi puppua blogissani.

Käsivarren erämaa-alueella tekemäni vaellus oli malliesimerkki siitä, kuinka vaeltajan pitää olla valmis muuttamaan suunnitelmiaan ja joustamaan tilanteen mukaan. Reissun aikana tapahtui monia yllättäviä tapahtumia, jotka tekivät retkestäni erilaisen, mitä olin alunperin kuvitellut.

Reitin uudelleenkalibrointia

Polku Haltille on melko kivinen.
Olin suunnitellut vaeltavani omia polkuja Käsivarren erämaa-alueella, ja olin tutkinut kartasta valmiiksi mahdollisia reittivaihtoehtoja. Käsivarren erämaa-alue sijaitsee Kilpisjärvellä aivan ääripäässä pohjoisinta Suomea. Erämaa-alueen halki kulkee myös Kalottireitti, joka on haastava ja pitkä vaellusreitti Norjan, Ruotsin ja Suomen alueella. Seutu on karua tunturimaisemaa, ja polut hyvin kivikkoisia. 

Alunperin tarkoituksenani oli olla maastossa 5 yötä, mutta näin ei loppujen lopuksi tapahtunut. Kävi nimittäin niin, että yöjuna Turusta Rovaniemelle joutuikin yön aikana seisomaan tuntikausia paikallaan jonkun kaasuvuodon vuoksi. Näin ollen en ehtinyt linja-autoon, joka lähtee kerran päivässä Kilpisjärvelle. Ei siinä itku auttanut, vaan piti yöpyä VR:n piikkiin hotellissa yhden yön verran. Olihan se aika outoa, kun rinkka oli valmiina viikon vaellukseen, ja pitikin vyöryä varusteineen päivineen hotellihuoneeseen ja ihmetellä, mitenkäs tästä seuraavaksi matka jatkuu.

Tein hotellissa yöpyessäni reittisuunnitelmaan muutoksia, koska yhden vuorokauden puuttuminen vaellukselta aiheutti tarvetta muokata reitin pituutta ja suuntaa. Luin karttaa, pohdiskelin ja laskeskelin järkeviä vaihtoehtoja kulkemiseen. Päätin kulkea osan matkasta Haltille vievää vaellusreittiä, ja poiketa reitiltä rauhallisemmille poluille.

Säätila haastaa vaeltajaa

Helle on haastava vaelluskaveri.
Koko reissun aikana koin erilaisia säätilan muutoksia, joista usein kokemattomia vaeltajia varoitellaan. Pohjoisen tunturiluonto on arvaamaton, ja keli voi tarjota yllätyksiä kaikkina vuodenaikoina. Itse pääsin kokemaan hiostavan helteen, railakkaan tuulen, kaatosateen sekä hernerokkasumun. 

Hiostava helle vaivasi alkumatkalla ensimmäisten päivien vaellusetapeilla. Helteessä vedenkulutus kasvaa, ja nestetasapainosta pitää muistaa huolehtia säännöllisesti. Itselleni helle tuottaa ongelmia siinä, että en hikoile, vaan punoitan kirkkaanpunaisena, ja olo on kökkö. Helteellä ei myöskään ruoka maistu niin hyvin, ja se on tietysti energiatasapainon kannalta huonompi juttu. Söin siis väkisin, ja tankkasin vettä tasaisin väliajoin. Onneksi on juomarakko! Sen ansiosta juominen on säännöllisempää.

Toisena yönä yövyin mukavan puron liepeillä, ja säätila muuttui juuri leiriytyessäni. Tuuli yltyi melkoisesti, ja täytyy sanoa, että sellaisessa kelissä teltan pystyttämisessä yksinään on omat haasteensa. Onneksi ei ollut ensimmäinen kerta, kun pystytin telttaa tunturituulessa. Kovassa tuulessa pitää aloittaa pystyttäminen tuulen suunnalta, ja kiilata teltta maahan siitä edeten kohti toista päätyä. Kaikki tarvikkeet, pussukat ja nyssykät on syytä huolehtia tarkkaan talteen, jotta ei tuuli niitä vie mennessään.

Aamuinen sumu on tiheä. Saana ei näy.
Eräänä aamuna heräsin hernerokkasumussa. Se oli myös jännittävä ja opettavainen kokemus, sillä jos sellaiseen sumuun olisi joutunut kesken matkanteon, olisi ollut haastavaa löytää itsensä oikealle reitille. Päätin odotella sumun hälvenemistä ennen kuin jatkaisin matkaani, sillä sumu oli niin tiheä, että aivan vieressä olevaa pientä järveä ei näkynyt. Kaikki ympärilläni katosi valkoiseen usvaan. Oli hienoa seurata sumun poistumista. Melkoinen luonnonilmiö sekin.


Sumu hälvenee. Maisema muuttuu.

Reitit ja maastot muuttuvat

Huomasin vaeltaessani, että aina ei voi luottaa ostamaansa karttaan. Saanajärven liepeille merkitty autiotupa oli purettu, eikä tilalle ollut tullut uutta. Tämä tuli itselleni täytenä yllätyksenä, kun olin laskeskellut pääseväni sadepäivänä kuivattelemaan kamojani tuvan lämpöön. Toisin kävi.

Tällaisessa tilanteessa, kun vettä sataa kaatamalla ja väsymys runtelee raajoja, oli pakko hetkeksi istahtaa puretun autiotuvan jäämistöille ja syödä suklaapatukka. Sen voimin oli parempi tehdä päätöksiä. Maasto oli siinä kohtaa liian kivikkoinen teltalle, joten päätin kiertää Saanajärven ja leiriytyä järven toiseen päähän, jossa oli suhteellisen uusi kotarakennelma. Ratkaisu oli hyvä, sillä sain kuivattua tarvikkeeni kodassa, ja ruoanlaittokin oli huomattavasti mukavampaa kodan lämmössä.



--

Aina kyllä näistä vaellusreissuista oppii kaikenlaista. Tällä kertaa oppimiani asioita olivat:

- Muuttuvan sään kanssa pitää mukautua tilanteeseen. Väkisin ei pidä yrittää eteenpäin.

- Uusikin kartta saattaa olla jo vanhentunut, sillä maasto muuttuu ja vaellusreittien palvelutarjonta saattaa myös muuttua.

- Jos vaelluspäivät vähenevät, on järkevää muokata reitti sopivaksi käytettävissä olevaan aikaan.