Kesäreissu Jurmoon

Tehtiin koko perheen kesäreissu Jurmoon. Olen itse Jurmon luonnon vankka ihailija ja halusinkin esitellä hienon saaren myös muksuille.

Jurmo, kivien ja jäkälien saari <3

Joten: Rinkat täyteen tavaraa, ruokaa ja vaatteita. (yhden yön reissulle ei voi lähteä ihan pienellä määrällä kamppeita) Auto parkkiin Nauvon Pärnäsin lauttasatamaan, josta yhteysalus Eivor otti meidät kyytiin. Upea palvelu, jossa saamme iloita veronmaksamisen hedelmistä. Yhteysaluksella pääsee kätevästi monelle pikku saarelle Saaristomeren kansallispuistossa, eikä tarvita omaa venettä ollenkaan.

Yhteysalus Eivor saapuu Jurmoon.

Noin neljän tunnin puksuttelu sujui meidän porukalla piispanmunkkeja nassutellen kansipaikoilla maisemia katsellen. Tai oikeastaan emme juuri ehtineet katsella maisemia, kun tuijotimme Uno-pelikorttejamme koko laivamatkan ajan. Edes reipas merituuli ei meitä lannistanut, vaan pidimme korteistamme tiukemmin kiinni.

Teltat ja kivet sulassa sovussa

Yhteysalus saapui Jurmoon puolen päivän kieppeillä. Otimme suoraan suunnan kohti Metsähallituksen telttailualuetta, joka sijaitsee lounaisessa osassa saarta, eli oikealla puolella saarta saavuttaessa mereltä laiturille. Teltta-alueelle on pieni kävelymatka, pääosin pyöreitä kivivalleja pitkin, ja itse teltta-alue on melko kivikkoinen niemi, jossa joutuu hieman sovittelemaan telttaa paikoilleen. Ruuhkaisimpina aikoina telttapaikoista on ehkä hieman pulaa.

Saimme telttamme sovitettua kivikkoon.

Heti majoittumistouhujen alussa Jurmon luonto hoiti itsenäisesti lasten opetustuokion. Nuorimmainen näki nimittäin kyykäärmeen kivikoissa, jonka johdosta turhat kikkailut jäivät pojalta vähemmälle ja rauhallinen käytös astui esiin. :D Hyvä kyy!

Telttailualueella on nuotiopaikka ja pieni puukatos, jossa oli kuivia polttopuita tarjolla. Nuotiopaikan rautarakennelma oli tukeva ja hyväkuntoinen. Oli ilo paistaa illalla lettuja, kun tuli paloi kivasti tukevalla alustalla.

Päivällä kokkailimme Trangia-keittimellä pastasoossia ja illaksi olimme varanneet lettuaineet ja makkaraa. Päätettiin oikein perinteisillä retkieväillä hoitaa tämä reissu.

Trangiakokki kolmonen toimessaan.

Karun kaunis saari

Kiviltä kiville

Käytimme molemmat päivämme Jurmossa luontoa ihaillen. Keli oli perinteisen vaihteleva, sillä ulkosaaristossa pilvet vyöryvät vauhdilla eteenpäin kohti mannerta. Ehdimme saada osaksemme aurinkoa, sadetta, tuulta, hellettä ja kylmääkin keliä. Ja olimme onneksemme varustautuneet kaikkeen, joten meillä oli mahtava meininki.


Jurmon saari on malliltaan pitkulainen ja kapea. Tällä kertaa emme päässeet kävelemään lounaiskärkeen ollenkaan, koska se alue kuuluu rajoitusvyöhykkeeseen, jossa ei saa tallustella lintujen pesimäaikaan. Se ei haitannut meitä, sillä Jurmon koilliskärkeä kohti oli myös hienoa kävellä. Loputtomasti upeita pyöreitä kivivalleja ja ihanaa matalaa kasvillisuutta. Muistuttaa jotenkin Lapin tunturien kasvillisuutta - yhtä pientä ja sinnikästä. Emme kävelleet aivan viimeiseen kärkiosaan saakka, mutta riittävästi kuitenkin.

Niin.. siis...kivistä ei ole pula Jurmossa.

Lopuksi: lisää piispanmunkkia

Toisena päivänä vietimme aikaa lähimaastossa leppoisasti. Saaren loputtomat kivivarastot ovat lapsille aarreaitta. Täällä ei kukaan kiellä heittämästä kiviä veteen. Plops plops!

Kivien heitto Jurmossa? Kivintä ikinä!

Puhtaiden vesien Jurmo. Ihana on se.

Lopulta Eivor pungersi itsensä taas Jurmon satamaan ottaakseen meidät ja monet muutkin matkustajat kyytiinsä. Jurmossa vierailee telttailijoiden lisäksi myös mökkivuokralaisia. Yhteysaluksen kyydissä virittelimme jälleen ankarat Uno-pelit - ja taisi joidenkin lautaselle eksyä myös se piispanmunkki.

--

Jurmo pähkinänkuoressa:

• pitkänmallinen saari lähellä Utö:tä
• osa Paraisten kaupunkia
• erityisen rikas ja omalaatuinen luonto
• kirkko vuodelta 1846
• osa Saaristomeren kansallispuistoa
• majoittuminen mahdollista vuokramökeissä ja merkityllä telttailualueella
• yhteysaluksella pääsee ympäri vuoden

Sielu ja kroppa lepäävät Jurmossa.

Koko perhe telttailee

Otettiin perheen kanssa Suomen karttaa haltuun. Itselle nämä tällaiset Suomen kiertomatkat ovat tuttuja jo nuoruudesta, kun ennen lapsia teimme vastaavia reissuja ihan vaan kahdestaan. Tällä kertaa siis pakkasimme autoon nelihenkisen perheemme kamat viikoksi aikomuksenamme kiertää Suomi puolivälin kieppeiltä.







Ajoreitti

Porin potkurit pyörimässä.

Halusimme ajella sellaisen reitin, jossa pystyisimme esittelemään lapsillemme mahdollisimman monenlaisia suomalaisia maisematyyppejä. Ajoreittimme kulki kasitietä pohjoiseen Kalajoelle asti, josta ajoimme poikittain Suomen vaakasuorassa halki Kolille. Sieltä laskeuduimme Punkaharjun tienoille, jonka jälkeen kohti Länsi-Suomea. Ajokilometrejä kertyi yhteensä 1786 km, eli ihan reipas istunto vietettiin autossa sen viikon aikana. Lappiin asti ei tällä kertaa ajettu, mutta toivottavasti
sinnekin päästään joskus toiste.

Sunnuntai: Raisio–Pori (Yyteri)–Kokkola
Maanantai: Kokkola–Kalajoki
Tiistai: Kalajoki–Kajaani–Koli
Keskiviikko: Koli–Punkaharju
Torstai: Punkaharju–Mikkeli–Lahti (Messilä)
Perjantai: Lahti–Tervakoski (Puuhamaa)–Raisio

Halti Big Fun 6 valmiina majoittamaan.

Yöpymiset

Nukuimme neljä yötä teltassa leirintäalueilla ja alkumatkasta yhden yön pääsimme iloksemme nukkumaan sukulaisten luokse. Saimme ystäviltämme lainaksi reissulle Haltin Big Fun 6 -teltan, johon mahduimme hienosti nukkumaan ja happi riitti. Oma neljän hengen telttamme on nimittäin totaalisen hapeton, jos neljä ihmistä sinne sulloutuu.

Haltin Big Fun on malliltaan tunneli, jossa on kummassakin päässä kupolimainen sisäteltta ja keskellä sijaitsee eteistila. Teltta on jännän korkea malliltaan, joten tällainen pygmi nainen mahtui seisomaan siellä mukavasti. Meillä lapset nukkuivat toisessa sisäteltassa ja itse vetäydyimme toiseen.

Leirintäalueilla nukkuminen sujui mukavasti. Kelit olivat lämpimät ja aurinkoiset - jopa niin lämpimät, että aamuyöllä oli kyllä melko hikinen olotila. Makuupusseja ei tarvittu kuin peittomallissa tunnelman vuoksi polvien pehmentäjinä.

Pielisen rannalla maisemamysliä iltapalaksi.

Levottomin yöpymispaikka oli Kalajoen camping, joka mainostikin olevansa Suomen suurin leirintäalue. Melkoinen sutina yötä myöten. Kalajoella kyllä oli hyvät palvelut ja siistit tilat. Hiekkarannalle pääsee suoraan kävelemällä muutamia kymmeniä metrejä. Parhaat maisematelttapisteet ansaitsi Koli camping. Saimme teltan ihan rannalle Pielisen ääreen. Upea iltarusko, hieno mäntymetsä ja rauhallinen leiripaikka.

Kolmannen yön vietimme Punkaharjulla Punkaharju Resortin leirintäalueella. Kävimme ensin kääntymässä lähistöllä Tanhuvaaran urheiluopiston yhteydessä sijaitsevalla camping-alueella, mutta piti poistua sieltä häntä koipien välissä. Telttapaikat olivat rinteessä, joten siinä ei upouudet huoltorakennukset paljon lohduttaneet, jos olisi pitänyt itsensä alamäkeen laittaa nukkumaan. Pakenimme siis Punkaharju Resorttiin, jossa telttailu sujui jo rutiinilla.

Ruokailut

Herkut ja univelat saavat huumorin kukkimaan.

Päätimme tehdä reissaamisesta mahdollisimman rentoa ja ressitöntä. Niinpä söimme mitä milloinkin, missä milloinkin. Välillä itse tehden, välillä ravintoloissa ja kuppiloissa. Pitemmän päälle alkoi kyllä riittää ranut ja purilaiset sekä pizzat, koska niitä kyllä Suomessa tarjoillaan joka mestassa.

Parhaan ruokakokemuksen tarjosi, ainakin aikuisten mielestä, Punkaharjun Lusto-metsämuseon Nila-ravintolassa, jossa saimme herkullista haukea fenkolipedillä sekä kukkakaalipyrettä. Myös Mikkelin Gastropub Eino yllätti makoisilla muikuillaan. Hämmentävin kokemus taisi olla Kajaanin ainoa sushipaikka (lasten toive oli siinä kohdassa Suomea päästä sushille...), jossa saimme kohtuullisen kelvollista sushia pikkuruisissa tiloissa.

Tärkeintä lienee lomaruokailussa asenne: kyllä sitä taas sitten terveellistä ja normaalia kotiruokaa syödään kotona. Lomalla on lupa syödä oudosti ja napostella. Jätskitauko ja matkakarkit tuovat riemua koko perheelle.

Ohjelma

Reissun ohjelma koostui tietenkin ajelusta, välipysähdyksistä sekä yöpymiskohteessa viihtymisestä. Listaanpa tästä merkittävimmät elämyskohteet reitillämme:

Yyterin tuulet saavat leikkimään.

- Yyterin sannat, aina yhtä ihana Yyterin hiekkaranta ja kova tuuli
- Kalajoen hiekkasärkät, ihan yhtä hieno ranta kuin Yyterissä. Pitkälle piisaa matalaa ja lämmintä vettä sekä pehmeää hiekkaa.
- Seikkailupuisto Pakka Kalajoella, tosi ystävälliset nuoret työntekijät ja kivoja ratoja, jopa 5-vuotiaalle alle 120-senttiselle.
- Koli ja Kolin ympäristön komeat maisemat, upeaa kansallismaisemaa voisi istua ihailemassa pitkään.
- Punkaharjun Lusto on hieno metsämuseo. Hyvin toteutettu ja komea rakennus. Lapsillekin riittävän kiinnostava.
- Punkaharjun kaunis vanha harjutie on aina yhtä sykähdyttävän hieno.
- Tervakosken Puuhamaa yllätti hauskuudellaan ja toimivuudellaan. Iäkäs huvittelupaikka oli erittäin kelvollinen lapsikohde monin tavoin: siisti, monipuolinen ja lapsiperheille fiksusti suunniteltu.

Reissusta opittua

Ainahan reissuilla oppii ja kokemukset karttuvat. Tällä kertaa tuntui, että reissumme soljui poikkeuksellisen lupsakkaasti ja rennosti. Liekö osansa hienoilla keleillä, jotka osuivat kohdallemme? Joka tapauksessa tässä listattuna muutamia opinkohtia:

Mahtavuudet

Koli on kyllä kommee paikka! Niin sininen. Niin vihreä.

+ Automatka Suomeen avartaa, etenkin lapsille tärkeä mahdollisuus hahmottaa, kuinka suuri Suomi on ja kuinka erilaisia alueita meillä onkaan.
+ Auto- ja telttareissu loi hyvää yhteishenkeä ja perhetunnelmaa. Pelasimme Unoa yömyöhään, ja nuorimmainen koki sen yhtenä parhaimmista asioista koko reissulla. Yhteistä olemista viiden päivän ajan, mikäs sen mukavampaa. Pitää muistaa suhtautua rennosti ja edetä lasten jaksamisen mukaan.
+ Suomessa on hienoja kohteita, joissa voi vierailla uudestaankin, ja silti ne ovat yhä hienoja.


Nokkelia juttuja

+ keittiötavarat oli kätevää kuskata leirintäalueen keittiörakennukseen, kun ne oli koottu työkalupakkiin

Uimakamat kuivumassa narulla ja yöunet alkamassa.

+ autoon kannattaa varata sopivia viihdykkeitä ja väsymyksen hetkelle pientä herkkua
+ automatkoilla on fiksua keksiä monenlaisia autopelejä. Itse pelasimme mm. arvaa ketä ajattelen sekä klassista arvausleikkiä, jotka kummatkin ovat perheemme omia visaisia arvuutteluleikkejä.
+ pyykkinaru ja pyykkipojat, crocsit ja Uno-kortit tulivat tarpeeseen
+ Unoa pelatessa voi ladata sähköisiä vempeleitä

Ensi kerralla toisin

-> kaikkea tavaroita ei kannata pakata Ikea-kasseihin, vaikka ne tavallaan ovatkin loistavia tavaranlajittelusäkkejä. Autoreissulla olisi kätevää, jos kassin voisi sulkea vetoketjulla ja pyöräytellä nurinniskoin, kun sijoittelee tetris-palojen tapaan näitä kasseja takakonttiin. Avonaista Ikea-kassia ei voi asettaa kuin yhdellä tavalla, koska muuten se kippautuu tyhjäksi.
-> kannattaa ladata laitteet leirintäalueilla, eikä unohtaa hommaa niinku eräät teki välillä...
-> leirintäalueilla on näemmä nykyisin keittiöissä myös jääkaappeja. Tajusimme vähän turhan myöhään, joten säilyttelimme muka-kylmässä kylmälaukussamme jotain iltapalamateriaaleja...