Syysvaellus mielessä, mikäs muukaan

Kun edellisestä Lapinvaelluksesta on lähes vuosi aikaa, on hyvä hetki hehkutella tulevaa. Lähdetään ystäväni kanssa reissuun, JEE! Tiedossa on viikon vaellus Hetta-Pallas -vaellusreitillä syksyllä. Into on piukistunut jo nyt.

Perinteikäs tunturireitti

Variksenmarjoja tuntureilla

Hetta-Pallas -reitti on Suomen vanhin vaellusreitti ja sen pituus on 55 km. Reitti kulkee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston komeissa tunturimaisemissa. Reitille ominaista ovat avarat tunturimaisemat ja monet autiotuvat. Itse pidän avotuntureista ja siitä kauas katsomisen mahdollisuudesta, mitä tunturien laet tarjoavat.

Suunnitelmat reissullemme on jo hyvällä mallilla. Tarkoitus on puksutella yöjunalla Rovaniemelle, josta bussilla Hettaan. Bussiyhteys on sen verran myöhään iltapäivällä Hetassa, että yövymme ensimmäisen yön Hetan Kodassa. Ajattelimme nauttia vielä anti-barbaarisen aamiaisen siellä, jonka jälkeen meitä odottaa venekyyti Ounasjärven yli.

Tupien suojaan

Koska vaellusajankohtamme ajoittuu syys-lokakuun vaihteeseen, olemme näppärästi varanneet jo muutamista varaustuvista paikat itsellemme. Eipähän olla täysin säiden armoilla, eli voimme tarvittaessa kuivatella kamoja, jos sattuu tulemaan kissoja, koiria tai muita elukoita taivaalta.

Autiotupa Kaldoaivin erämaassa

Hetta-Pallas -reitillä on useita autio- ja varaustupia, joten kulkijalle on tarjolla suojaa, kun sääolosuhteet tarjoilevat kovuutta. Säiden osalta pitää olla tarkkana ja kunnioittaa luonnonvoimia. Lisäksi varusteet kannattaa olla kunnossa, jotta kulkemisesta voi nauttia kunnolla.

Varustetäydennyksillä onneen

Varusteista puheen ollen. Olen täydentänyt viime vaelluksen jälkeen varustustani vaellussauvoilla. Vuosi sitten pruhjasimme Kaldoaivin erämaan suopätkillä polviamme myöten turvemössössä. Silloin tuli vahva tunne siitä, että vaellussauvoihin taidankin investoida seuraavaksi.

Fjällräven ja Hilleberg in action

Vuoden vaihteessa sain ystäviltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Scandinavian Outdoorin myymälään. Kiljuen ryntäsinkin sinne ja ostin kauan haaveilemani Hillebergin teltan. Itselleni se on telttojen teltta, majoitteiden majoite. Kilon verran kevyempi kuin aiempi telttani, joka ei sekään huono ole.

Silkkinen kosketus

Olen myös ostanut uusia merinovillaisia kalsariasuja, koska tekokuitukalsarit haisoo ja fleece on karmeutta. Äiti-muori halusi ostaa Hannanpäivälahjaksi minulle silkkivillakalsariasun, joten sen ansiosta pääsen nukkumaan sileässä tunnelmassa.

Toinen silkkinen asia, jonka nykyään omistan, on makuupussin silkkinen suojalakana. Ensimmäisen koekäytön jälkeen täytyy kyllä kehua, että onpa ihana tuote! Sileä, miellyttävä iholle, ei hiosta ja tuo lisälämpöä pussiin.

Tällaisia varusteita vielä tekisi mieli hankkia:

• hyvät hanskat
• Gore-Tex-takki ja -housut (vanhat alkavat olla väsyneet)
• vaellussäärystimet kenkien suojaksi
• kevyt ja rinkan peittävä sadeviitta (kaatosadetilanteeseen)
• kevyet ruoanlaittokalut

Kerrospukeutuminen kunniaan

Teimme männä-tammikuussa perheen kanssa laavuretken Pähkinämäen laavulle. Keli oli tuulentuiveroinen ja mittari näytti kahdeksaa pakkasastetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuulen vaikutuksesta pakkanen lähenteli kymmentä astetta. Kerrospukeutumista tarvittiin.

Varustauduimme parhaamme mukaan talvisella kerroksittaisella asustuksella. Kerrospukeutumisessa säähän soveltuvien tuulenpitävien ja kosteutta hylkivien ulkoiluvaatteiden alle puetaan useita ohuita ja hengittäviä vaatekerroksia. 

Parhaita kerrospukeutumisen alus- ja välikerrosvaatteita ovat:

- villavaatteet

- fleece- ja mikrofleeceasut

- ns. tekniset alusasut

- silkkivillakerrastot

Puuvillaa kannattaa välttää ainakin talvipukeutumisessa, sillä se imee kosteutta, kuivuu hitaasti ja tuntuu kylmältä kastuessaan.

Nakit ja potut jäässä

Haastavin osuus kerrospukeutumisessa on varpaiden ja sormien lämpimänä säilyminen. Itse suosin käsieni lämmittäjinä kosteutta hylkiviä merinovillaisia Sealskinz-sormikkaita ja lämminvuorellisia nahkarukkasia. Sormeni palelevat helposti, ja siksi tarvitsen kaksi kerrosta käsiin. 

Talvella jalkineissa on syytä huomioida seuraavat seikat:

- paksupohjaiset eristävät kylmyydeltä

- lämminvuoriset pitävät lämpimämpänä

- reilun kokoisissa mahtuu letkeästi kipristelemään villasukkaan ja laadukkaaseen ulkoilusukkaan verhottu jalkareppana

- jämerä kuviointi pitää ihmistornin pystyssä

Oikeus kalsariasuun

Kerrospukeutumisen ansiosta koko tämä nuotiomakkaraperhe selvisi reissusta lämpimänä.

Sellaista tässä myös pohdiskelin, miten lapsille herkästi puetaan ulkoiluvaatteiden alle kaikenlaista puuvillarytkyä collegepaidoista puuvillalegginsseihin, ja samalla itse kikkaillaan hienoissa teknisissä kalsongeissa. Puolustan muksujen oikeuksia ja vaadin lapsille kunnon ulkokamppeita!

Lapsille kalsonkiasu, fleecepuku ja villahaalarit. Ja mummut kutomaan villavaatteita kasapäin.

Laavu kadoksissa

Olen kerran aikaisemminkin käynyt laavuretkellä samaisella Pähkinämäen laavulla, mutta muistikuvat laavun sijainnista olivat hapertuneet. Netti ei tuonut tilanteeseen apua, sillä Raision kaupungin nettisivuilta ei löytynyt kauhean selkeitä reittiohjeita.

Loppujen lopuksi ajeltuamme ympäri Pähkinämäkeä löysimme laavun parkkipaikalle Santalantietä ajamalla. Se piti päätellä itse karttatietoja yhdistelemällä. Parkkipaikalta on laavulle ehkä 200 metriä. Toinen parkkipaikka Pähkinäpolulla on Metsäkallankadulla. Sieltä matka laavulle on kolmisen kilometriä, joten töppöjalkaisten taapertajatenavien kanssa emme lähteneet niin pitkälle seikkailulle. 

Laavu oli kohtuullisen siistissä kunnossa. Nuotiopaikalla oli järeä joskin vähän vääntynyt grillausritilä ja tulipesä. Siivosimme paikalta roskia, ja sehän on minulle tuttua puuhaa Roska päivässä -liikkeen jäsenenä. 

Maggarat maistuivat ja seuraavaa retkeä jo odottelemme innolla. Tärkeintä on aina eväiden syönti, oli retki mikä hyvänsä.