Mini-mini-miniretki Haunisten altaalle

Hieno aurinkoinen keli houkutteli pakkaamaan eväät reppuun ja suuntaamaan Haunisten altaalle eväsretkelle kersojen kera. Haunisten allas on minulle tuttu jo niiltä ajoilta, kun tein mahtavan Fauni-koirani kanssa lenkkejä altaan kiertävälle polulle. Niistä ajoista on jo vuosia, mutta yhä näytti allas tutulta silmään.

Kersat kohti altaan kiertoa!

Haunisten allas kesällä.

Haunisten allas sijaitsee Raisiossa ja sitä on käytetty raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. Nykyisin tämä järvenkaltainen valmiste odottaa luultavasti kaupungin toimenpiteitä virkistysalueeksi muuttamiseksi. Laitoinkin tämän päivän reissun jälkeen palautetta Raision kaupungin nettisivujen kautta, että aluetta kannattaisi kyllä ehdottomasti kehittää. Se on hieno ja huolehtimisen arvoinen vesilätäkkö. Allasta kiertää luontopolun tyyppinen polku, joka taitaa olla noin neljän kilometrin pituinen. Rannat ovat kivikkoa, kalliorantoja sekä juurakkoisia töyräitä. Perille pääsee sekä liikuntareittiä pitkin tai autolla Haunisten teollisuusalueelta köröttelemällä.

Roskapussi täyteen, eikä riitä

Reissumme oli lyhyt, lastenmittainen sanoisin. Taapersimme pikkuruisen pätkän allasta kiertävällä polulla ja poikkesimme sopivassa kohtaa rantaan. E-mies heitteli kivenmurikoita järveen ja Liljersson kahlasi rantavedessä väittäen veden olevan tosi lämmintä. Jep jep. Ensi kerralla hän ottakoon uikkarit ja pyyhkeen. Itse tyydyn katselemaan. Pluttaustuokion päätteeksi E-man vaati jo evästaukoa, joten istahdimme silokalliolle murkinoimaan. Naurulokit ja muutamat varikset olivat skarppeina tarkkailemassa, josko tähteitä olisi jäänyt, mutta emme halunneet ruokkia lintuja. Uskon niiden pärjäilevän ihan ilman meidän omenalohkoja ja välipalakeksejä. Tuli ihan Mimmi-lehmän Varis mieleen siitä meitä kytänneestä varis-epelistä.

Se, mihin kiinnitimme heti huomiota saapuessamme altaan äärelle, oli järkyttävä roskien määrä. Onneksi meillä oli roskapussi mukana ja keräsimmekin matkallamme ison pussillisen kaikenlaista tauhkaa. Käsittämätöntä, mitä kakkaa ihmiset jättävät luontoon. En pysty ymmärtämään. Hamppariaterian jäänteet, kertakäyttögrillien jämät, pulloja, tölkkejä, röökitumppeja, lasinsiruja, karkkipapereita....Kaikkea! Otsasuoni tykyttää, kun hieno alue ryönätään roskilla karmeaan kuntoon. Pitää siis tehdä lisää roskahyökkäyksiä ja ottaa roskapihditkin mukaan, niin ei ällötä niin paljon keräillä kaikenlaisia mömmökasoja.

Kertakäyttögrilli on kyllä horror-roska!

Retki oli lyhyt ja ytimekäs, mutta mukavan lapsiystävällinen. Lapsille riittäisi ylipäätään aina pienetkin eväsretket. Aikuiset turhaan luulevat, että seikkailun on oltava monien tuntien mittainen setti, vaikka noin tunnissakin ehtii hyvin virkistäytymään ja ihmettelemään vaikka mitä. Tärkeintä on hyvät eväät, kiipeily ja kivien heittely.

Ajatuksiani siitä, miten Haunisten allasta voisi kehittää:

• roskiksia
• viitoitusten kunnostaminen
• vanhojen muinaisiin vedenottoaikoihin liittyvien kylttien poistaminen
• kylttejä, jotka ohjaavat ihmisiä viemään roskansa pois mukanaan
• luontotietoutta sekä faktaa alueesta tarjoilevia tauluja
• roskatalkoot
• puistokummeja Haunisten altaalle. Raisio tiedottaa -lehdessä voisi kuulutella vapaaehtoisia.
• artikkeleja lehtiin tekojärven tilanteesta ja puhtaanapidon tärkeydestä
• opasteet paikalle, jolloin alueen epämääräisyys karsiutuu

Vesi oli kuulemma lämmintä. En kokeillut.

Oliivitahnan kuivauskokeen tulos yllättää. Katso kuvat!

Kekkostelu-vaellus saa ihmisen tekemään mitä ihmeellisempiä kuivauskokeita. Aiemmin testasin kuivatun mustapaputahnan toimivuutta leivän päälle. Nyt päätin kokeilla kuivata oliivitahnaa eli tapenadea. Pidän itse oliivitahnasta ylipäätään leivän päällä, joten ajattelin huvin ja urheilun vuoksi kokeilla sen kuivaamista.

Käytin tahnan valmistukseen purkillisen oliiveja sekä pari valkosipulin kynttä. Jauhoin ne mössöksi tehosekoittimella ja levitin pellille leivinpaperin päälle kuivumisasentoonsa. Tahnat ja soseet kuivuvat parhaiten suhteellisen ohuena kerroksena leivinpaperille läästittynä. Käytin kuivaamisessa kiertoilmauunia 50 asteessa ja pidin uunin luukkua raollaan. Useita tunteja siinä taisi vierähtää, mutta muistaakseni ei kyllä ainakaan kahdeksaa tuntia enempää mennyt.

Tahna lastuiksi, lastut jauheeksi, jauhe tahnaksi

Kun tahna oli kuivunut rapeiksi lastuiksi, jauhoin sen tehosekoittimessa jauheeksi ja laitoin purkkiin. Säilyttelin jauhetta viikon verran huoneenlämmössä, jonka jälkeen oli makutestin aika. Jauheen sai ennallistettua tahnamaiseen muotoon lisäämällä kolmisen ruokalusikallista vettä sekä lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin pari tippaa sitruunaakin, tunnelman kohottamiseksi.

Päätin levittää tahnaa sekä vaalean leipäpalan että vaelluksella käytettävän näkkärin päälle. Makutestin tulos oli seuraava:

Kiitämme:

+ maistuu, tuoksuu ja näyttää oliivitahnalle, maku ei ole oikeastaan muuttunut
+ jauhe on kevyttä kantaa, eikä vaadi kuin pienen tipan vettä ja haluttaessa pienen öljylirun lisukkeeksi tullakseen tahnaksi jälleen

Moitimme:

- mielestäni suolan maku korostuu aavistuksen verran tahnassa. Voisikohan oliiveja esim. liottaa ennen niiden jauhamista tahnaksi? Onko oliivien suolapitoisuuksissa eroja?
- suolainen oliivitahna ei ole kaupunkiolosuhteissa näkkärille se paras kumppani, mutta voisin ajatella maistuvan metsäolosuhteissa hyvälle.

Ja vielä lopuksi: Kuvat puhukoon vielä puolestaan. Kyllä mä tätä söisin. Herääkin kysymys, voisiko vaikkapa artisokkatahnalle tehdä samoin? Pitääkö lähteä jatkamaan tätä tahnaista tietä?

Oliivitahna matkalla uunin leutoon lämpöön.

Oliivitahna kuivui rapeiksi lastuiksi.

Oliivitahnan kohtalo on jauhaantua.

Oliivitahnan monet muodot. Hän on jauhe.

Eipä paina paljon. Ja säilyisi varmasti pitkään.

Oliivitahnaa ja sirkushuveja

Sämpylällä ysi miikka.

Näkkärillä kasi plus. Rouskis.

Pasalan bataattikuivaamosta päivää

Kekkostelu-vaellus UKK-kansallispuistoon on noin kuukauden päästä. Huh, nyt kun sen sanoin, niin aika tuntuu niin lyhyeltä. Paljon on vielä tehtävää ja hankittavaa, mutta aloitetaanpa vaikka bataatin kuivaamisesta.

Jaoimme ruokalistalta ruoka-aineiden kuivaushommia kaikille tasapuolisesti, jotta jokainen meistä tekisi ruokansa eteen duunia ja samalla oppisi kuivaamisesta jotain, jos ei sitä aiemmin ole tehnyt. Itselleni tämä on jo sikäli tuttua puuhaa, kun olemme aiemmillakin vaelluksillamme sitä harrastaneet.

Minulle osui tehtävälistalle useita ruoka-aineita, mutta valitsin niistä ensimmäiseksi tuotteeksi bataatin, koska se säilyy kuivattuna helposti tämän tulevan kuukauden. Rasvaa sisältävät ruoka-aineet, kuten jauheliha pitää kuivata vasta juuri ennen lähtöä.

Bataattimöykyt pienemmäksi

Bataattien kuivaus lähti kaupasta valikoiduista viidestä möllykkä-kokoluokkaa olevasta bataatista, joiden yhteispaino oli 2 780 g. Jokainen batskuli (leikkisästi kutsuu hän heitä batskuleiksi) oli yli 500 grammaa. Melkoisia pötkäleitä. Punnitsin bataatit vasta kuorittuna, koska kuori painaa sekin jotain. Kuorimisen jälkeen pilkoin kaikki pieniksi kuutioiksi, ehkä kokoluokkaa 1 cm x 1 cm tai hieman isommiksi.

Kun kuutioiminen oli saatu suoritettua, eikä sormiakaan ollut pilkkoutunut mukaan, esikeitin bataatit kymmenisen minuuttia kunnes olivat hieman pehmenneitä. Eivät kuitenkaan vielä kypsiä. Ja kattilasta siivilän kautta uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Kuivattavat ruoat eivät saisi olla läjissä, vaan ohut kerros varmistaa sen, että jokainen pala kuivuu tasaisesti.

Kuivatin bataatit uunissa kiertoilmassa ja säädin lämpötilan hieman alle 50 asteen. Uunin luukun jätin raolleen puukauhan avulla, jotta kosteus pääsee pois uunista. Kaiken kaikkiaan bataattipalat kuivuivat uunissa 14 tuntia, koska en jaksanut yöllä nousta niitä ottamaan pois. Laitoin ne siis iltapäivällä kolmen aikaan uuniin ja aamulla herättyäni otin ne pois. Vähempikin aika olisi varmasti riittänyt, kyse oli nyt vain syvästä yöunesta.

Bataatit kylpevät aamuauringossa.

Kevyttä kannettavaa

Ja tättärää! Kuivattujen bataattien loppupaino oli 500 grammaa. Melkoinen keventyminen tapahtui siis matkalla. Näiden oranssien pipanoiden kohtalo tulee olemaan vaelluksella ruokkia iso porukkamme kahdella aterialla, eli bataatteja käytämme keskiviikon lounaan kanakeitossa ja perjantain päivällisen porosoosissa. Uskoisin näiden pelittävän oikein hyvin. Ainakin näyttävät hyviltä, tuntuvat kuivilta ja ovat kevyitä kantaa.

Vielä pitäisi jakaa tämä koko määrä pienempiin eriin ruokakuntien käyttöön. Ruoanlaitto on helpompaa, kun on  punnittu valmiiksi pusseihin ruokakunnan jokaisen aterian ainekset. Samalla tulee jaettua reilun pelin hengessä kannettavat tarvikkeet, kun jokainen ruokakunta kantaa omat ruoka-aineensa.

Lopputulos kuivaamishommissa hämmentää aina.Tällä kertaa paino väheni 2 780 grammasta 500 grammaan.

Tässä kahden aterian bataatit koko porukalle. Tämä määrä pitää vielä jakaa pikkuisiin annospusseihin ruokakunnittain kullekin aterialle. Näitähän voisi tarjoilla vaikka kodin lemmikkijyrsijöillekin herkkupaloina. Niin ovat nättiä tavaraa.

Ruokien kuivaamisen perusvinkkejä:

• Voit kuivata lähes mitä vain.
• Kuivaa hyvälaatuisia ja tuoreita raaka-aineita.
• Rasvaa sisältävät ruoat (liha, kala, juustot, jne) kannattaa kuivata juuri ennen lähtöä.
• Muita ruoka-aineita voi kuivata jo kuukausiakin aiemmin.
• Kuivaa ruoat esimerkiksi uunissa tai hyötykuivurissa alle 50 asteen lämmössä.
• Pidä uunin luukku raollaan, jos kuivaat uunissa.
• Esikäsittelyssä tärkeää: tasakokoisuus, pienikokoisuus, esikypsennys tarvittaessa.
• Tahnamaiset asiat (esim. sosekeitto) kuivataan levyksi ja jauhetaan tarvittaessa jauhoksi.
• Pakkaa valmiit kuivatut tuotteet ilmatiiviisti ja suojaa kosteudelta.
• Säilytä rasvaa sisältävät tuotteet viileässä lähtöön saakka.
• Kun otat käyttöön ruokia vaelluksella, kokoa tarvittavat raaka-aineet pussiin ja liota vedessä muutamia tunteja. Tämän jälkeen voit käyttää niitä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.

Vaelluksen menyy silvuplee

Monien yön pikkutuntien työn tulos on vihdoin valmis. Kekkostelu-vaelluksen ruokalista on valmis ja ruokamäärätkin alkaa olla laskettuina. Melkoinen urakka, ei voi muuta sanoa. Haluamme syödä vaelluksella mahdollisimman paljon omakuivattuja ruokia, koska niiden maku on miljoona kertaa parempi kuin valmissötkötysten. Lisäksi on mukavaa, kun tietää, mitä syö.

Porukkamme on nyt 17-henkinen. Iso poppoo. Paljon ruokaa. Erilaisia mieltymyksiä. Siinäpä siis on taiteiltu ja laskettu, arvottu ja jaettu. Olemme jakautuneet ruokakuntiin, joissa on aina kaksi henkeä kussakin. Trangiasta syö järkevästi kaksi henkeä. Isoja miehiä en laittaisi kolmen porukoihin, koska siitä ei tule kuin vihaiseksi. Ruokaa pitää saada vaelluksella tarpeeksi ja sen pitää olla hyvälaatuista ja tuhtia energialtaan.

Leirintäalueiden mukavuus on pöytä.

Ruokaa! Ta-daa!

Viikon ruokalista näyttää tällaiselta. Yhdelle ruokakunnalle tulee  kasvisruokaversio. Jokainen laskee lisäksi ruokien yhteyteen itselleen sopivan määrän näkkäriä. Välipaloista aina yksi päivässä on budjetoituna yhteiseen ruokabudjettiimme, ja jokainen varaa itselleen lisäksi haluamiaan lisävälipaloja. Itse ajattelin taas ostaa ainakin säkin merkkareita, koska ne ovat lohtua tuovia ja riittoisia. Lisäksi voisin ostaa pikalohdukkeikseni suklaata ja suolapähkinää.

Kekkostelu-vaelluksen ruoat heinäkuussa 2015 UKK-kansallispuistossa:

Sunnuntai: (noin 14 km)

Aamupala junassa omin eväin
Lounas Kiilopäällä
Pähkinäsekoitus
Tonnikalaruisleipä (valmistetaan Kiilopäällä mukaan otettavaksi)
Poro-fetapasta / Halloumi- tai fetapasta sienillä
Mousse

Maanantai: (n. 13 km)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäriä, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Katkarapupata / Pata soijarouheella
Suklaapatukka
Kvinoa-broilerimössö / Kvinoa-tofumössö
Omenapaistos ja vaniljakastike

Tiistai: (n. 8 + 3,8 km, pitempi saunatauko etappien välissä)

Puuro, marjarouhe, näkkäri, leivänpäälliset, tee/kahvi/kaakao
Kuivahedelmiä
Makaronia ja pussikeitto
Lihakastike, perunamuhennos / Sieni-tofusoosi, perunamuhennos
Letut, retkimansikkahillo

Keskiviikko: (n. 16 km)(OMG!!!)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Kanakeitto / linssikeitto, keksiä
Pähkinäsekoitus
Bolognese / soijarouhebolognese
Suklaamousse pätkiksillä

Torstai: (n. 10 km)

Puuro, kiisseli, näkkäri, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Salamipasta / herkkutattipasta
Myslipatukka
Chili con carne ja riisi / chili con soija ja riisi
Mustikkapiirakka ja vaniljakastike

Perjantai: (n. 12 km)

Munakas, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Sosekeitto, pekonimuru, krutongit / tofumurut pekonin tilalla
Hyvää keksiä
Porokastike, muusi, puolukat / viljapihvit, muusi, puolukat
Mousse

Lauantai: (n. 5 km)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Lounas Kiilopäällä

Jep! Siinäpä ne tällaisena listauksena. Suurin osa ruoista on itse kuivatuista aineksista tehtyjä, mutta parina kertana turvaudumme valmispusseihin.

Voisin vielä postata myöhemmin ruokiemme raaka-aineiden määrät, koska ne saattavat kiinnostaa vaellusta suunnittelevaa hyvinkin paljon. Itse ainakin luin loputtomasti erilaisia vaellusblogeja sekä vaellusruokakirjallisuutta. Muilta oppii paljon, sen lisäksi, että oma vaelluspäiväkirja aiemmilta vaelluksilta opettaa.

Seuraavaksi alkavat kuivurit laulelemaan porukkamme kotinurkissa.

Aamut alkavat vaelluksella mysli- tai puuroannoksella. Leivän päälle ei kyllä kurkkua saa. Kurkku kavaltaa siis tämän kuvan olevan muulta reissulta.

Kiinnostaisi kuskata tacoja tai tortilloja mukanaan tunturille. Chili con carne voisi sopia tällaiseen, mutta ei kermaviiliä rinkkaan kuitenkaan.

Tämä raikas voileipä on muisto Islanninreissulta. Suolaisen hintainen valmis sämpylä oli näinkin runsas täytteiltään. Meidän Kekkostelu-vaelluksella tullaan syömään tätä paremmin.