Vaelluksen ajankohta oli kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja jännitimme viimeiseen saakka ennen lähtöä, pääsemmekö lähtemään Aittajärveltä liikkeelle ja pystymmekö ylittämään Suomujoen. Alkukesän olosuhteet pohjoisessa vaihtelevat, joten tulvatilanne saattaa joskus olla sellainen, että joen ylitys ei ole mahdollinen. Meilläkin oli valmiiksi mietittynä erilaisia varasuunnitelmia, jos Suomujoki olisi vielä vaarallinen kahlattavaksi.
Toukokuun lopussa oli kuitenkin lämmintä keliä myös Pohjois-Suomessa, mikä tarkoitti tulvahuipun ohittamista meidän kannaltamme sopivan ajoissa. Lisäksi Metsähallituksen Luontoon-sivuilta pystyimme näkemään ajantasaisen tiedon Kuutuantien kunnosta, sillä kevään sulamisvedet olivat tietä vaurioittaneet. Onneksi korjaustyöt valmistuivat parahiksi ennen saapumistamme.
Kevään riemua Lapissa
Urho Kekkosen kansallispuisto on laaja ja erämainen alue Inarissa. Erittäin pohjoisessa siis! Olen ollut yhden kerran aiemminkin vaeltamassa siellä - Kekkostelu-vaellus partioporukassa tehtiin kansallispuiston läntisemmissä osissa Luirojärven kierroksella. Tällä kertaa olimme lähdössä itäisempään osaan syrjävyöhykkeelle, jossa autiotuvat ovat harvemmassa ja merkittyjä reittejä ei ole.
Syrjävyöhykkeen luonto on vaihtelevaa. Alueella on runsaasti pohjoisen ikiaikaista mäntymetsää sekä soita, vaaroja ja tuntureitakin. Jokivarret ovat usein juurakkoisia, kivisiä ja hidaskulkuisia. Tuntureilla kulkeminen on kevyempää ja mäntymetsissä pääsee kokemaan avaruuden tuntua, kun aluskasvillisuus on matalaa varpua. Linnuista männiköissä meitä viihdyttivät järripeipot sekä kuukkelit. Myös leppälintuja, laulurastaita ja pajulintuja pääsi lauluvuoroon.
Alkukesällä luonto tursuilee villissä kasvuvaiheessa. Kaikki kukkii, kurnuttaa ja kuhisee. Tunturikasvillisuus oli jo loistossaan, purojen varsia värittivät rentukat ja suopursut. Linnuilla riitti aikaa laulamiseen. Pidän kovasti alkukesästä Lapissa. Olosuhteet vaeltamiseen ovat usein ihanteelliset, kun lämpötilat ovat miellyttäviä ja hyttysten määrä vielä maltillinen.
Kompassin silmänkääntötemput
Neljän yön mittaisella vaelluksellamme reittimme eteni Aittajärveltä Sarvijoelle ja sieltä Paratiisikuruun päiväretken muodossa. Paratiisikurusta palasimme takaisin Sarvijoelle, josta paluureitti Aittajärvelle oli tarkoitus kulkea tunturiylängöllä Kaarnepään kautta takaisin pohjoiseen suunnaten. Ja korostan tässä kohtaa sanaparia OLI TARKOITUS. Kävi nimittäin tällä etapilla hieman toisin kuin olimme suunnitelleet.
Sitä ajattelee olevansa kokenut suunnistaja. Sitä luulee osaavansa lukea karttaa ja kompassia. Sitä uskoo tietävänsä, mistä on tulossa ja minne menossa. Kuitenkin voikin joskus olla niin, että luulo ja usko omiin kykyihin eivät yksistään riitä.
Olimme katsoneet reitin Kaarnepään päällä etenevän mukavasti kohti pohjoista, josta sitten pääsisimme laskeutumaan takaisin alas jokivarteen. Kiipesimme tarmokkaasti huipulle ja kuljimme hyvässä tunnelmassa eteenpäin. Hellepäivä oli hiostava ja aurinko porotti äkäisesti puuttomalla tunturin lakialueella. Lounaan söimme ainoassa varjopaikassa, jonka löysimme, ja lounaan jälkeen jatkoimme päättäväisesti matkaa. Jossain kohdassa kuitenkin alkoi tuntua, että kartta ja todellisuus eivät vastaa toisiaan. 
Oli pakko pysähtyä tuumaamaan, tuijottaa karttaa ja pyöritellä kompassia. Ikään kuin aurinko, kompassi ja kartta olisivat kaikki olleet täysin väärässä, epäkunnossa tai kokonaan menneet sekaisin. Siinä ihmetellessämme asteli yksinäinen vaeltaja rinkka selässään pitkin polkua, jota juuri olimme tuijottaneet ja todenneet, että "tuohon suuntaan emme ainakaan voi kääntyä". Pysäytimme ohikulkijan ja päätimme rohkeasti kysyä häneltä, mistä hän on tulossa ja mihin menossa. Vaeltajan kertoessa oman reittinsä olimme kaatua selällemme ällistyksestä. Olimme tehneet tietämättämme lähes täyskäännöksen vastakkaiseen suuntaan. Tunturin lakialue oli laajuudessaan sekoittanut meiltä suunnan ja olimme aidosti luulleet etenevämme oikeaan suuntaan, vaikka todellisuudessa teimme jättimäisen U-käännöksen. Käsittämätöntä!
Huvittavinta tilanteessa oli se, että niin vahva oli EDELLEEN oma uskomme omaan reitillä pysymiseemme, että epäilimme kompassin, auringon ja kartan lisäksi tämän ohikulkeneen vaeltajan kertomia lauseita ja vaadimme häntä esittelemään kartalta sekä GPS-kellostaan sijaintiamme. Vasta nämä nähtyämme aivomme naksahtelivat hitaasti oikeille raiteilleen ja totuus alkoi valjeta meille.
Meitä auttaneen vaeltajan ansiosta pystyimme korjaamaan kulkusuuntamme oikeaksi ja teimme muutoksen suunnitelmiimme. Erehdys tuotti meille hieman lisää kilometrejä, mutta pääsimme kuitenkin alkuperäisessä aikataulussa takaisin Aittajärvelle.
Eksyminen opettaa
Kartanlukuvirhe oli kokemuksena ainakin itselleni todella opettavainen. Tässä muutamia pointteja, joita kirjoitin itselleni ylös vaelluspäiväkirjaan:
- Tunturien muodot on haastavia hahmottaa, sekä ylhäältä että alhaalta päin katsoen.
- Hyödynnä kompassia riittävän usein, älä luota pelkkään kartanlukutaitoosi. Kokeneellekin käy kömmähdyksiä.
- Kun kuljet porukassa, keskity ja skarppaa. Jutustellessa saattaa fokus suunnistuksessa unohtua.
- Ota selkeitä ja varmasti tunnistettavia kiintopisteitä avuksesi, joiden avulla pysyt reitillä.
- Varaa vaellukselle ylimääräisiä ruoka-annoksia, jotta pärjäät tarvittaessa myös reitin pidentyessä.
- Jos epäilet olevasi eksynyt, pidä kunnollinen tuumaustauko ja palaa takaisin alkuun, jos mahdollista.
Meidän tapauksessamme kävi onnekkaasti, kun satuimme törmäämään tähän satunnaiseen kulkijaan. Ilman häntä olisimme jatkaneet aika paljon pidemmälle, ennen kuin olisimme ymmärtäneet virheemme. Tämä olisi pidentänyt vaellustamme 1-2 vuorokaudella, mikä sinänsä ei olisi ollut vaarallista, mutta harmillista kyllä. Olisimme menettäneet muun muassa auto-juna-paikkamme, joka olisi ollut ennen kaikkea rahallinen menetys. Onneksi näin ei käynyt, ja pääsimme takaisin reitille vain pienellä lisäkulkemisella.
Jokien ylitys on järkilaji
Vielä lopuksi ajattelin kirjoittaa hieman jokien ylityksistä, koska Urho Kekkosen kansallispuistossa niitä osuu kohdalle. Jokien ylitys vaelluksella pitää aina tehdä turvallisesti ja järki päässä. Virtaukset voivat olla kovia ja joen pohjilla möllöttävät kivet vaativat tarkkuutta askellukseen. Lisäksi rinkka selässä tekee kulkemisesta vaativampaa.
Tässä tärkeimmät vinkkini jokien ylittämiseen:
1. Joen ylityksissä jalassa kannattaa olla kevyet ja pitävät jalkineet. Itse suosin ns. halppis-crocseja, jotka kuivuvat nopeasti, pysyvät hyvin jalassa ja pitävät liukkailla kivillä. Ne eivät paina kohtuuttomasti ja lisäksi ne toimivat hyvin leirikenkinä.
2. Joissain vaellusreiteillä saattaa olla ylityskohdissa kahlausta helpottavat vaijerit, joissa on kiinnityslenkkejä käsiä varten. Ylipäätään kannattaa valita ylityskohdaksi vakiintunut kahlaamo, jos sellaisia on tarjolla.
3. Valmistaudu ylitykseen huolellisesti: Suojaa vedelle arat laitteet, kuten puhelin ja GPS-laite pakkaamalla ne kuivasäkkeihin tai suojapussukoihin. Kääri lahkeet tai riisu housut, vaihda kahlauskengät jalkaan ja solmi vaelluskengät toisiinsa kiinni ja kiinnitä ne joko rinkan päälle tai ripusta hartioille. Valitse ylitysvaatteiksi sellaiset, jotka saat kuivumaan helpommin.
4. Vaellussauvat tai puinen tukeva sauva antavat tukea ylitykseen. Jos sauvoja on yksi, se kannattaa pitää ylävirran puoleisessa kädessä.
5. Ennen kuin ylität jokea, avaa rinkan lantiovyö ja rintaremmi, jotta kaatumistilanteessa pääset vapautumaan rinkasta helpommin ja se ei upota sinua veden alle.
6. Keskity ylityksessä kulkemaan jokainen askel harkitusti ja rauhallisesti. Vesi on pohjoisessa todella kylmää, joten seisoskelemaan ei voi jäädä, mutta hosuminen aiheuttaa helposti vaaratilanteita.
7. Jos virta vaikuttaa liian kovalta tai vesi liian syvältä, vaihda ylityspaikkaa tai tee reitin muutos. Turhia riskejä ei kannata ottaa. Jos vesi on yli polvien, on virran voima jo kovempi. Itse en lähtisi ylittämään jokea, jos vesi nousee nivusista ylemmäs. Kovassa virtauksessa en uskaltaisi edes polven ylittävään veteen.
8. Jos ylität porukalla jokea, pidä riittävästi väliä edelliseen.
9. Joen korkeus ja virtaus voi vaihdella runsaasti. Sulamisvedet ja rankat sateet nostavat vedenkorkeuden vaaralliselle tasolle.
10. Ylityksen jälkeen ota aikaa palautumiseen. Kuivaa jalat huolellisesti ennen kuin laitat vaellussukat ja -kengät jalkaan, jotta vältyt hiertymiltä. Laita lämmintä vaatetta päälle, jotta ei jää palelevainen olo.
