Varustehankintojen kevät (ja vähän kesäkin)

Nyt on kuulkaas vaellusta varten hommattu yhtä sun toista. Ja lahjaksikin on saatu. Päivitin kalustoni kuntoon, ja nyt on hyvä lähteä reissuun (joka siis häämöttää jo viikon päästä) (!).

Hankinta nummero 1: RINKKA

Ostin sitten sen himoitsemani rinkan. Päädyin Fjällräven Kajkaan, koska sain sen säädettyä testipainoilla parhaiten omaan selkääni sopivaksi. Sain muuten mahtavan hyvää palvelua Scandinavian Outdoor -liikkeessä. Myyjä jaksoi syynätä kanssani rinkan sopivuutta ja istuvuutta, jotta löytyi se paras säätö ja sopivin malli. Erilaisia punnuksia laitettiin rinkkaan ja kokeiltiin, miltä tuntuu selässä. Ihanasti hän nousee ylös hartioilta, ja paino laskeutuu lantiolle.

Malli on nimenomaan naisten malli ja kooltaan sopivat 65 litraa. Sillä litramäärällä olen kokenut pärjääväni, etenkin, kun rinkan taskut ja remelit ovat sopivan mallisia. Kuten jo aiemminkin kirjoittelin, olen aika tarkka taskujen ja remmien malleista, joten niitäkin tsiigailin ostaessani. Värivaihtoehtoja ei tällä kertaa ollut tarjolla muita kuin tämä musta, mutta musta on ihan kätevä siinä mielessä, että se ei pinty nuhruiseksi niin helposti.

Täsä hän on:

Fjällräven Kajka. Mää olen hänestä nii ylppee!

Odotan jo innolla tulevaa vaellustamme. Hieman jo pääsin tätä rinkkaa testaamaan kevään lopussa partsaretkellä, mutta ei siinä ihan vielä päässyt kantamaan todellista taakkaa selässään.

Hankinta nro 2: VAELLUSHOUSUT

Samalla, kun ostin rinkan, ostin myös uudet vaellushousut. Ensi viikon loppupuolella on vissiin vieläkin karseaa hellettä luvassa Lapin pohjoisiinkin osiin, joten katsotaan nyt, miten vaellushousujeni käy. Ovatko liian kuumat, tai voiko niissä taivaltaa?

Omalla kohdallani housujen osto on aina lähtökohtaisesti pientä tuskaa. Olen töppöjalkainen, mutta lantioni ja vyötäröni on ihan normaalin naisen mitoissa. Kaikki housut ovat aina sellaisia, joissa on lahkeen pituus ihan pielessä.

Juomarakko pulleana.

Mikäköhän siinäkin on, että tynkämittaisia retkeilijöitä ei huomioida housujen valmistuksessa? Tai välillä huomioidaan, mutta mielestäni liian vähän.
Vaellushousuista minulla ei nyt satu olemaan kuvaa, mutta ainoat sopivat löytyivät Fjällrävenin mallistosta. Niissä on lahkeessa kiristysmahdollisuus, joten töppöjalkaisuus ei haittaa. Jee!

Hankinta nro 3: JUOMARAKKO

Tämä juomarakko ei ollut oma hankintani, vaan suorasukainen toive äitienpäivälahjaksi - jonka myös sain. Mahtavaa! Tähän asti olen pelannut vesipullona toimivan vanhan limsapullon kanssa. Tuntuu juhlalliselta nostaa rakko selkäänsä ja sujauttaa letku upouuden rinkan letkupaikalle. Tekninen meininki!

Uuden juomarakkoni kanssa ihmettelin ensin, miten se huolletaan - tai lähinnä miten sen saa parhaiten kuivattua? Onkohan joku keksinyt vielä paremman keinon kuin laittaa limsapullo sinne pussin sisään pitämään sitä auki kuivumisen ajan? Ja toinen, mitä mietin, oli se, että näitähän taitaa olla paljon isompiakin säkkejä selkään ripustettavaksi. Missä tilanteissa vettä mahtaa kulua jättiläismääriä? Ehkä jossain aavikko-olosuhteissa tai muuten jossain tosi kuumassa?

On se kiva, kun on äitienpäivä, niin voi saada tällaisia toivelahjoja. Kannatti tuottaa pari lasta maailmaan.

Hankinta nro 4: HALPPIS-CROCSIT

Halppis-crocsit tassutteluun taukopaikoille

Useiden reissujen jälkeen olen sen nyt oppinut, kiitos ystäväni Niinan: Halppis-crocsit toimivat parhaiten vaelluksilla yöpymispaikan tassuttelukenkinä sekä jokien ylityksissä. Halppis-crocseissa muovi on kevyttä, eli ne eivät juurikaan paina rinkassa. Crocsin kopiot kuivuvat hyvin, eli jokia kahlatessa ei haittaa, vaikka kenkä kastuu. Aiemmin käytin ylityksissä uimatossuja, mutta ne eivät kuivu millään pohjoisen viileissä keleissä, ja ne painavat karsean paljon, etenkin märkänä.

Näissä tohveleissa on mahtavaa astella yöpymispaikassa, kun koko päivän on ensin vaeltanut vaelluskengissä. Ostin tarkoituksella sellaiset, että villasukka mahtuu jalkaan, koska villasukka on aina villasukka. Lisäksi bonuksena on tietenkin halpa hinta.

Hankinta nro 5: UNTUVAMAKUUPUSSI

Tämä oli viimeisin hankintani vielä tässä heinäkuun puolella. Vanha untuvapussini täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Hän on iäkäs Joutsen Superlight 850 g, ja voin kertoa, että hänessä on PALJON lukemia unimittarissa. Olen käyttänyt Joutsenen pussia ehdottomasti kaikkein eniten makuupusseistani, sillä se on ollut kevyt ja lämmin. Nykyisin, johtuen iästä, se on ehkä aavistuksen ei-niin-lämmin, mutta yhä edelleen hän sopii hyvin lämpimiin öihin ja sisämajoitukseen.

Niinpä päätin, että jospa nyt kuitenkin vielä ennen reissua ostan sen uuden untuvapussin, jota olen haikaillut. Untuvapussi syystä, että:
1. Se on kevyt
2. Se pakkautuu pieneen tilaan.
3. Se on lämmin.

Untuvapussien hintahaitari on iso, riippuen siitä, minkälaatuista untuvaa käytetään ja mihin lämpötilaan pussi on tarkoitettu. Itse tarvitsen kolmen vuodenajan pussia, joten niitä lähdin syynäilemään. Löysin vertailemalla mieleisen, ja päädyin lopulta Rabin Neutrino 400:aan, ja miesten malliin, vaikka koko siinä olikin isompi, mutta meidän perheessä saattaa tätä pussia käyttää myös muutkin kuin minä, niin parempi olla yleiskokoinen makuupussi. Pussin paino on reilut 800 grammaa, joten kevyt on kantamus.

Tässä pussissa on ainakin valmistajan mukaan käytetty eettisesti tuotettuja untuvia. Lisäksi se on käsitelty vettä hylkiviksi, joten pussin pitäisi paremmin sietää kosteitakin kelejä. Ainakin nyt yhden viikon telttareissun kokemuksella pussi tuntui tosi mukavalta ja lämpimältä. Se myös pakkautuu juuri täydelliseen ohueen makkaramaiseen muotoon. Tykkään makkaramaisuudesta makuupussissa. Sen saa hyvin pakattua rinkan läpän alle.

...Vielä siitä vanhasta makuupussistani. Miten olen saanut untuvapussin kestämään kaikki ne partsaretket 30 vuoden ajan? Ehkä muutamia syitä osaan arvata:
1) Olen säilyttänyt makuupussia avonaisena varaston kaapissa ilmavasti roikkuen.

Joutsen 30 vee ja mä. Siinä varmaan  on sellainen pari.

2) Olen pessyt pesuohjeen mukaan pari kertaa. Kuivausrummussa olen kuivannut pesun päätteeksi, hellävaraisella kuivausohjelmalla.
3) Olen tuulettanut ja kuivannut pussia reissun aikana mahdollisuuksien mukaan.
4) Joutsenen pussi on luultavasti ollut laadukasta tekoa. Vetoketju toimii yhä hyvin. Untuvat eivät ole karanneet. Kaikki osat toimivat.

Saa nähdä, miten Rab pärjää jatkossa. Pääsenkö viettämään myös hänen 30-vuotisjuhliaan? Olenko eläkeikäisenä Rabin kanssa reissunaisena?

Tässä kunnianosoituksena vielä kuva Joutsenen pussista. Voisin järkätä hänelle pippalot tässä joskus. Kuka lähtisi makuupussibileisiin?

Uhka vai mahku: Lasten kanssa patikoimaan

Mitä se tarkoittaa käytännössä, kun lähtee lasten kanssa patikoimaan yön yli reissulle tavarat selässään? Tuleeko tuskan parahdus tai onko mahtavata meininkiä? Tulipa testattua kolmen (7-, 8- ja 8-vuotiaan) lapsen kanssa minivaellusta Kuhankuonolla Savojärven kierroksella, ja loppuarvosanaksi annan reissullemme kiitettävän. Hyviä huomioita, onnistumisia ja oppimista tapahtui.

Lasten kanssa lähtiessä on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin asioihin, joita ei ehkä aikuisporukassa pohdi niin huolellisesti. Ja toki osa näistä asioista pätee ihan yhtä lailla aikuisiinkin.

1. Lyhyt reitti

Lähdimme Savojärven kierrokselle Rantapihalta.

Valitse patikointireitiksi lyhyt ja helposti kuljettava polku. Tokaluokan aloittaville lapsille sopiva päivämatka oli vain kolme kilometriä, jolloin perillä jäi enemmän aikaa metsässä touhuamiseen, mustikanpoimintaan ja uimiseen. (ja uimista todella tapahtui - paljon!)

Lapsen pinna on lyhyt, joten pelkkä patikointi on aika nopeasti heidän osaltaan tylsäksi todettu. Polun helppous tekee kulkemisesta vähemmän kolhuisaa. Huomasin, että etenkin toisena patikointipäivänä väsyneet jalat kompastelivat juurissa ja kivikoissa, joten kaatumisia varten piti olla laastarit tanassa. Pitkospuut saivat lapsilta kehuja, koska niissä kulkeminen tuntui heistä kevyeltä.




  
2. Jotain nähtävää ja kiivettävää

Salli kiipeily, loikkiminen ja tasapainoilu. Se on parasta.

Etsi luontoarvoiltaan lasta kiinnostava reitti. Lasta ei pelkkä paarustaminen innosta, ja matkan varrella kannattaa olla jännittäviä kohteita, erilaisia metsätyyppejä, onttoja puita ja jättimäisiä kiviä. Lapsi saa riemua kivelle kiipeämisestä tauon aikana, sillä välin kun aikuinen lojuu tantereella pyyhkien välipalakeksin murusia suupielistään. Kiipeäminen, hyppääminen, tasapainottelu ja loikkelehtiminen ovat lasten energiajuomaa. Hienoja luontoelämyksiä saa lähelläkin, kun vain antaa aikaa taukoihin ja taukokikkailuun. Väsynytkin lapsi kaivelee salaista piiloenergiaansa, kun pääsee välillä temppuilemaan rinkan kantamisen sijaan.

3. Ruokahuolto rullaamaan

Makkara maistuu paremmalta itseveistetyillä tikuilla paistettuna.

Vaelluksella energiaa kuluu, oli aikuinen tai lapsi. Hyvä mieli, jaksaminen ja keskittymiskyky säilyvät kunnon ruokahuollon avulla. Me söimme patikoinnin aikana yhden välipalan, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi voinut varata ainakin toisen välipalapisteen. Jos kävelymatka olisi ollut viiden kilometrin luokkaa, olisi tarvittu lounas puolimatkaan. Päivällistä valmistimme heti saavuttuamme, ja iltapala oli tarkoituksella täyttävä ja tukeva.

Nuotiolettu on retkiruokien aatelia.

Pelkästään rinkan kantaminen selässä kuluttaa energiaa, mutta lasten loputon häröily se vasta kuluttaakin. Lisäksi lasten tapa ruokailla on suorasukaisempi ja kursailemattomampi. Jos ruoka on hyvää, sitä syödään hirveän paljon. Jos ruoka on pahaa, sitä ei syödä kuin molekyylin kokoinen hippunen. Aikuinen söisi nälkäänsä pahaakin retkimössöä, mutta lasten sietokykyä ei kannata lähteä kokeilemaan. Tee retkiruoasta kivaa, hyvää, riittävää ja makoisaa.

Meidän porukassamme erityistä suosiota saivat kaikki mahdolliset keksit ja herkut, nuotioletut, bolognese sekä itse veistettyjen makkaratikkujen nokassa käristetyt maggarat. En ehtinyt tällä kertaa kuivattamaan ruokia kuivurillani, mutta näin lyhyellä retkellä pärjäsimme ilman kuivattuja ruoka-aineita. Seuraavalla kerralla täytyy kuivatella!

4. Huolehdi varusteista

Kuumalla kelillä tarvitaan hengittävät vaatteet.

Ulkoiluhommat kannattaa hoidella maalaisjärjellä valituissa vaatteissa. Liikkuessa tulee lämmin ja seisoskellessa kylmä, joten vatteiden materiaaleilla on iso merkitys. Puuvilla on kostealla kelillä nihkeä, villa lämmittää märkänäkin ja ohuet tekniset materiaalit kuivahtavat hetkessä.

Lapsille ostetaan helposti vaatteita, joissa on kasvunvaraa, mutta kengissä kasvunvara kostautuu ainakin patikkareissuilla. Patikointiin on syytä valikoida tukevat ulkoilujalkineet, jotka ovat oikean kokoiset ja kevyet kulkea. Meidän reissullamme lapset kulkivat jämäkät lenkkarit jalassaan. Kumpparit kulkivat äidin rinkassa käyttämättöminä. Onneksi saimme osaksemme ihanaa auringonpaistetta. Hengittävät paidat ja vilpoiset housut olivat tarpeellisia.

5. Kevennä kantamusta

Pieni tyttö, iso rinkka.

Aikuisen rinkka saisi painaa vaelluksella enintään kolmasosan kantajan painosta. Lapsen kohdalla samaa nyrkkisääntöä ei voi suoraan soveltaa, koska lapsen kasvutapa voi olla hyvin yksilöllinen. Hentoinen lapsi ei jaksa kantaa yhtä paljon, ja peruskunto vaikuttaa kestävyyteen.

Paras kantoväline on laadukas lapselle mitoitettu rinkka tai tukeva reppu. Kapeat hartiat aiheuttavat hieman hankaluutta säätöjen kanssa. Itse kevensin tyttäreni rinkkaa ottamalla osan tarvikkeista omaan rinkkaani. Hänen rinkkansa painoi ehkä viitisen kiloa, mutta säädöt eivät vielä osu kohdalleen. Mitoitus ei mahdollistanut lantiovyön osumista lantiolle, jolloin kantaminen tapahtui valitettavasti hartiavoimin. Tämä vaati sisua ja keksitaukoja.



  
6. Opeta taitoja

Teltat pystyyn lapsityövoimalla.

Retkeilyssä parasta on lasten mielestä uusien taitojen oppiminen. Ota lapset mukaan ruoanlaittoon, opeta retkikeittimen käyttöä ja näytä, miten nuotiolettuja paistetaan. Kaikki yhdessä tekeminen ja taitojen opettelu tekee hyvää - sekä aikuiselle että lapselle.

Lapsi voi olla mukana kaikessa tekemisessä, ja monesti on kyse vain siitä, jaksaako aikuinen antaa lapselle tilaa kokeilla itse tekemistä. Meidän retkellämme kokeiltiin trangian käyttöä, pystytettiin telttoja, haettiin vettä vesikassilla, veisteltiin makkaratikkuja ja kokkailtiin monenlaista. Omat tiskitkin piti tiskata.

7. Elä hetkessä

Älä suunnittele reissua valmiiksi etukäteen. Jos taukoja tarvitaan enemmän, pidä niitä. Jos lapsi haluaa leikkiä metsässä, anna sille aikaa. Jos uinti houkuttaa, kaivele uikkarit ja pyyhe esiin. Jos väsymys ja kiukku iskevät, keksi jotain kivaa.

Lapset ovat loistavia tyyppejä opettamaan hetkessä elämisen taitoa. Katso heistä mallia ja sovella ideaa myös aikuisten vaelluksilla.