Kokoanpa tähän muutamia pikku retkiä, joita olen päässyt loppusyksyn aikana tekemään. Tänään oli yksi sellainen pikku retkenpoikanen. Menimme ystävän ja lastemme kanssa Haunisten altaalle ihmettelemään allasta talven kynnyksellä. Koko syksyhän on ollut todella leuto, joten vasta nyt on päästy kunnolla pakkasen puolelle. Pakkaset olivat tehneet tehtävänsä ja Haunisten allas oli jäätynyt kirkkaaksi ihmemaaksi. Hämmentävä näky on jää. Jähmeä - kuin joku olisi käynyt taikaiskusta jäädyttämässä sen elokuvatyyliin. Jäätä olisi katsellut kyllä loputtomiin, ja melko pitkään me retkellä viihdyimmekin. Lapset juoksivat jään pintaa pitkin liukastellen omissa leikeissään ja me puolestamme taas kerran keräsimme ison kasan roskia. Vakio roskankeräyskohde on tuo Hauninen.
Kuva Kuuvasta
Käytiin lokakuussa eväsretkellä Ruissalon Kuuvassa. Kuuvan nokkaa olimme jo kerran aiemminkin etsineet huonolla menestyksellä, mutta nyt otimme uuden yrityksen ja TA-DAA! Nokka löytyi! Nokan kohti Kuuvan nokkaa suuntasivat minun lisäkseni äitini sekä molemmat lapseni. Kuuvan nokkaan mennessä pitää jättää Kuuvannokantien alkupäähän ja jatkaa siitä tallustellen eteenpäin tietä pitkin kohti Kuuvan nokkaa. Nokka löytyy, kun kyseinen tie tulee päätökseensä ja jatkuu suoraan polkuna eteenpäin.
Ja täytyy nyt hehkutella, että enpä ole aikoihin nähnyt niin hienoja puita, mitä polun varressa oli. Iki-iki-iki-iki-vanhoja! Aivan mielettömiä jötkäleitä!
Taaperrettuamme polun läpi pääsimme vihdoin Kuuvan nokan komeille kallioille. Huolimatta melkoisesta myrskytuulesta löysimme itsellemme mukavan evästelypaikan, jossa ihailimme myöhäissyksyn nopeasti laskevaa aurinkoa ja möyryävää merta.
Ja tälläKIN reissulla: Tärkeintä olivat hyvät eväät ja hyvä seura.
Kyllä on ollut hyviä reissuja tänä vuonna. Erityisesti mieleenpainuvana on jäänyt tietysti Kekkostelu-vaellus, joka oli kyllä mahtava elämys. Uutta vaellusta täytyy hetki odottaa, mutta senkin aika vielä tulee. Nyt voisin toivotella kaikille lukijoilleni mettänhaisuja ensi vuodelle!
