Metsässä kaikki kääntyy hyväksi

Olipa reissu ja tulipa tehtyä! Nimittäin. Tehtiin tammikuisen sunnuntai-iltapäivän ratoksi nassikoiden kanssa eväsretki tutulle Haunisten altaalle. Tammikuun ollessa lopuillaan huomaa valon riittävän pitkälle iltapäivään. Siitä sainkin kimmokkeen pakata eväät reppuun ja suunnata altaalle.

Tällä reissulla moni asia meni toisaalta aivan pieleen, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että tämä retki osoitti taas sen, kuinka metsässä kaikki kääntyy hyväksi. Metsä on melkoinen voimanlähde.

Lupaus trangiaruoasta

Retkireppuun pakkasimme trangian ja lupasin lapsille, että paistetaan altaan rantamilla nakkimunakasta sekä lämmitellään kaakaota. Trangia on heille kovin uusi tuttavuus, mutta itselleni se on toki tuttu retkitarvike. Ostin aikoinaan itselleni oman trangiakeittimen ja kaasupolttimen siihen, koska olin kyllästynyt lainailemaan omille retkilleni partiolippukuntani kamoja. Ja kyllä oma on aina oma.

Tällä kertaa en aikonut tehdä munakasta vaellustyyliin kuten Kekkostelu-vaelluksellamme teimme kuivatusta munasta, vaan tällä kertaa esivalmistelin ainekset kotona purnukoihin ja nappasin ne reppuun paistamista odottelemaan. 

Mikä kosahti, vai kosahtiko mikkää?

 Retkellä tapahtui monia asioita, jotka alkoivat kiristää omaa aikuispääkoppaani. Lapset eivät asioista tuntuneet harmistuvan, mutta itseäni otti pannuun seuraavat asiat (tässä tapahtumajärjestyksessä):

- Auto jäi parkkipaikalle saapuessa jumiin jäiselle tielle sutimaan
- Kävelyreitti oli muuttunut kivikovaksi jäiseksi paanaksi, jossa ei pystynyt kävelemään
- Joku oli jättänyt koirankakan keskelle kävelyreittiä
- Emme pystyneet kulkemaan kivalle vakiopaikallemme asti, vaan tyydyimme lähimpään mahdolliseen kohtaan, mihin pystyimme itsemme asettamaan.
- Puhelimesta tyhjeni akku kylmässä, joten en saanut kuvattua kuin pari hassua kuvaa.
- Kaasusäiliö osoittautui melkein tyhjäksi, kun aloin kokkailemaan. Nakit ehdin paistaa, mutta munakas seisoi surullisena pannussa olemattoman liekin lepattaessa pannun alla.
- Pimeni uhkaavasti, koska ruoanlaitossa menikin enemmän aikaa, mitä olin varannut.

Ruoan hitaaaaaaaaaasti valmistuessa jouduin tekemään hätäratkaisuja munakkaan suhteen. Kumosin munamössön kattilaan ja teinkin nakkikokkelia. Kattila oli lähempänä pientä liekinjäännettä, joten sain munat sittenkin kypsymään huolellisella hauduttamisella. Ja silloin tajuntaani ravisteli eskari-ikäinen tyttäreni, joka totesi: "Ei tämä äiti mikään huono eväsretki ole. Onneksi saatiin sittenkin munakasta!"

Silloin pysähdyin. Mitä ihmettä tässä ärhentelen. Hieno Haunisten allas jääkuoren alla. Pilvinen iltapäivä tummumassa iltaan. Rauhallista ja hiljaista. Ihan turhaa kiristelyä, koska asiathan kaikki muuttuivat hyviksi.

Tässä vielä turhien valitusteni kumoajat:
+ Sain auton kuitenkin irti jäästä, enkä tarvinnut kenenkään apua. Eikä se edes jäänyt pahasti kiinni. Oikeasti se oli vain ihan hetken jumissa. Ehkä muutamia sekunteja.
+ Liukas paana oli lasten mielestä hauska, koska siinä pystyi liukumaan peppumäkeä ja luistelemaan.
+ Koirankakka ei ollut keskellä. Se oli enemmän vasemmassa reunassa kuitenkin. Ja jäässä sekin, joten tuskin olisi sutannut meitä.
+ Oli kiva kokeilla joku muukin paikka retkieväiden syömiseen. Ja sitäpaitsi tällä valitsemallamme paikalla oli juuri sopiva pöytäkivi. Ja hirmuinen määrä osmankäämien patukoita ilahdutti etenkin E-miestä.
+ Sain otettua ne pari kuvaa, ja eipähän ollut liikaa kameran kanssa näpläämistä.
+ Kaasusäiliö riitti kuitenkin lopulta nakkikokkelin kypsentämiseen ja sain jopa kaakaomaidonkin lämmitettyä riittävän lämpimäksi. Liekki oli säästöliekki, mutta ruokaa saimme.
+ Ehdimme autolle ennen pimeän tuloa. Näimme hienon auringon kajastuksen pilvien välissä.

Että sanonko mitä? Positiivisuutta peliin kansalaiset! Asiat ovat monesti oikein hyvin. Me aikuiset vain laitamme tuhruiset linssit silmille turhan usein. Onneksi on lapsia ja metsiä, joiden avulla näkökyky palautuu.

Seuraavalla kerralla täysin kaasupulloin ja riemu rinnoin reissuun!

Kirkkailla jäillä vuosi loppuun

Vuosi on päätöksessään, ja loppusyksy on ollut niin vauhdikas, etten ole ehtinyt juttuja kirjoittelemaan. Mikä sellainenkin selitys muka on?

Kokoanpa tähän muutamia pikku retkiä, joita olen päässyt loppusyksyn aikana tekemään. Tänään oli yksi sellainen pikku retkenpoikanen. Menimme ystävän ja lastemme kanssa Haunisten altaalle ihmettelemään allasta talven kynnyksellä. Koko syksyhän on ollut todella leuto, joten vasta nyt on päästy kunnolla pakkasen puolelle. Pakkaset olivat tehneet tehtävänsä ja Haunisten allas oli jäätynyt kirkkaaksi ihmemaaksi. Hämmentävä näky on jää. Jähmeä - kuin joku olisi käynyt taikaiskusta jäädyttämässä sen elokuvatyyliin. Jäätä olisi katsellut kyllä loputtomiin, ja melko pitkään me retkellä viihdyimmekin. Lapset juoksivat jään pintaa pitkin liukastellen omissa leikeissään ja me puolestamme taas kerran keräsimme ison kasan roskia. Vakio roskankeräyskohde on tuo Hauninen.

Kuvan on ottanut ystäväni Minttu - luontoretkien mahtava kumppani. Itselläni sormet hyhmettyivät jo ilman kuvaamistakin, mutta Minttu kuvasi ihania jää-kuplarykelmämuodostelmia.

Kuva Kuuvasta

Käytiin lokakuussa eväsretkellä Ruissalon Kuuvassa. Kuuvan nokkaa olimme jo kerran aiemminkin etsineet huonolla menestyksellä, mutta nyt otimme uuden yrityksen ja TA-DAA! Nokka löytyi! Nokan kohti Kuuvan nokkaa suuntasivat minun lisäkseni äitini sekä molemmat lapseni. Kuuvan nokkaan mennessä pitää jättää Kuuvannokantien alkupäähän ja jatkaa siitä tallustellen eteenpäin tietä pitkin kohti Kuuvan nokkaa. Nokka löytyy, kun kyseinen tie tulee päätökseensä ja jatkuu suoraan polkuna eteenpäin.

Ja täytyy nyt hehkutella, että enpä ole aikoihin nähnyt niin hienoja puita, mitä polun varressa oli. Iki-iki-iki-iki-vanhoja! Aivan mielettömiä jötkäleitä!

Taaperrettuamme polun läpi pääsimme vihdoin Kuuvan nokan komeille kallioille. Huolimatta melkoisesta myrskytuulesta löysimme itsellemme mukavan evästelypaikan, jossa ihailimme myöhäissyksyn nopeasti laskevaa aurinkoa ja möyryävää merta.

Ja tälläKIN reissulla: Tärkeintä olivat hyvät eväät ja hyvä seura.

Kyllä on ollut hyviä reissuja tänä vuonna. Erityisesti mieleenpainuvana on jäänyt tietysti Kekkostelu-vaellus, joka oli kyllä mahtava elämys. Uutta vaellusta täytyy hetki odottaa, mutta senkin aika vielä tulee. Nyt voisin toivotella kaikille lukijoilleni mettänhaisuja ensi vuodelle!

Eväsretki isolla ikähaarukalla

Päätettiin tehdä eväsretki yhdessä lasten ja äiteemuorin kanssa. Kun osallistujien ikähaarukka on välillä 2-78, niin on vähintäänkin järkevää, että paikka on:

- Lyhyen ajomatkan päässä

- Siisti ja rauhallinen

- Helppokulkuinen

Bonusta tulee, kun retkipaikalta löytyy nuotiopaikka, roskis, puucee, luontopolku, historiallinen vierailukohde sekä tiklejä. No. Näitä kaikkia tarjoili Kuusiston linnanrauniot Kaarinan Kuusistossa. Erinomainen eväsretkikohde juuri tällaiselle rytmiryhmälle!

Aurinko palkitsi meidät mahtavalla paisteella, lämmintä ja mukavaa siis. Jätimme auton parkkipaikalle, jonka jälkeen yksityistie vielä jatkui raunioille asti. Onneksi kuitenkin valitsimme tämän pysäköintivaihtoehdon, sillä ennen raunioita tie mutkittelee ohi Kuusiston kartanon ja kartanon komeiden vanhojen puiden. Enpä ole niin upeita saarneja, puistolehmuksia ja lehtikuusia nähnyt aikoihin!

Tien varrella kasvoi myös hunajakukkaa ja auringonkukkia, joten neitoperhosiakin bongasimme parvikaupalla.

Makkaraa notskilla

Nuotiopaikka sijaitsee raunioiden vieressä, ja siellä oli siistit penkit sekä grilliritilä. Notskipaikan vieressä oli myös puuvarasto, josta olisi klapitkin saatu. 

Meillä oli makoisat eväät, ja todettiin siinä muiden nuotiolle saapuneiden retkeilijöiden kanssa, että vaikka makkarat ovat melko kyseenalaista ruokaa lapsille, niin onhan niissä kuitenkin oma hohtonsa lasten silmissä. - ja hyvä marttyyriäiti syö nöyränä makkarankuoret

Tällaista taidetta bongasimme tien varrelta :) Luontopolku jäi tällä kertaa tutustumatta. Jotain kivaa tiedossa jatkossakin.

Mini-mini-miniretki Haunisten altaalle

Hieno aurinkoinen keli houkutteli pakkaamaan eväät reppuun ja suuntaamaan Haunisten altaalle eväsretkelle kersojen kera. Haunisten allas on minulle tuttu jo niiltä ajoilta, kun tein mahtavan Fauni-koirani kanssa lenkkejä altaan kiertävälle polulle. Niistä ajoista on jo vuosia, mutta yhä näytti allas tutulta silmään.

Kersat kohti altaan kiertoa!

Haunisten allas kesällä.

Haunisten allas sijaitsee Raisiossa ja sitä on käytetty raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. Nykyisin tämä järvenkaltainen valmiste odottaa luultavasti kaupungin toimenpiteitä virkistysalueeksi muuttamiseksi. Laitoinkin tämän päivän reissun jälkeen palautetta Raision kaupungin nettisivujen kautta, että aluetta kannattaisi kyllä ehdottomasti kehittää. Se on hieno ja huolehtimisen arvoinen vesilätäkkö. Allasta kiertää luontopolun tyyppinen polku, joka taitaa olla noin neljän kilometrin pituinen. Rannat ovat kivikkoa, kalliorantoja sekä juurakkoisia töyräitä. Perille pääsee sekä liikuntareittiä pitkin tai autolla Haunisten teollisuusalueelta köröttelemällä.

Roskapussi täyteen, eikä riitä

Reissumme oli lyhyt, lastenmittainen sanoisin. Taapersimme pikkuruisen pätkän allasta kiertävällä polulla ja poikkesimme sopivassa kohtaa rantaan. E-mies heitteli kivenmurikoita järveen ja Liljersson kahlasi rantavedessä väittäen veden olevan tosi lämmintä. Jep jep. Ensi kerralla hän ottakoon uikkarit ja pyyhkeen. Itse tyydyn katselemaan. Pluttaustuokion päätteeksi E-man vaati jo evästaukoa, joten istahdimme silokalliolle murkinoimaan. Naurulokit ja muutamat varikset olivat skarppeina tarkkailemassa, josko tähteitä olisi jäänyt, mutta emme halunneet ruokkia lintuja. Uskon niiden pärjäilevän ihan ilman meidän omenalohkoja ja välipalakeksejä. Tuli ihan Mimmi-lehmän Varis mieleen siitä meitä kytänneestä varis-epelistä.

Se, mihin kiinnitimme heti huomiota saapuessamme altaan äärelle, oli järkyttävä roskien määrä. Onneksi meillä oli roskapussi mukana ja keräsimmekin matkallamme ison pussillisen kaikenlaista tauhkaa. Käsittämätöntä, mitä kakkaa ihmiset jättävät luontoon. En pysty ymmärtämään. Hamppariaterian jäänteet, kertakäyttögrillien jämät, pulloja, tölkkejä, röökitumppeja, lasinsiruja, karkkipapereita....Kaikkea! Otsasuoni tykyttää, kun hieno alue ryönätään roskilla karmeaan kuntoon. Pitää siis tehdä lisää roskahyökkäyksiä ja ottaa roskapihditkin mukaan, niin ei ällötä niin paljon keräillä kaikenlaisia mömmökasoja.

Kertakäyttögrilli on kyllä horror-roska!

Retki oli lyhyt ja ytimekäs, mutta mukavan lapsiystävällinen. Lapsille riittäisi ylipäätään aina pienetkin eväsretket. Aikuiset turhaan luulevat, että seikkailun on oltava monien tuntien mittainen setti, vaikka noin tunnissakin ehtii hyvin virkistäytymään ja ihmettelemään vaikka mitä. Tärkeintä on hyvät eväät, kiipeily ja kivien heittely.

Ajatuksiani siitä, miten Haunisten allasta voisi kehittää:

• roskiksia
• viitoitusten kunnostaminen
• vanhojen muinaisiin vedenottoaikoihin liittyvien kylttien poistaminen
• kylttejä, jotka ohjaavat ihmisiä viemään roskansa pois mukanaan
• luontotietoutta sekä faktaa alueesta tarjoilevia tauluja
• roskatalkoot
• puistokummeja Haunisten altaalle. Raisio tiedottaa -lehdessä voisi kuulutella vapaaehtoisia.
• artikkeleja lehtiin tekojärven tilanteesta ja puhtaanapidon tärkeydestä
• opasteet paikalle, jolloin alueen epämääräisyys karsiutuu

Vesi oli kuulemma lämmintä. En kokeillut.