Kertoisinko retkistäni?

Mettään mennään. Juu juu! Mutta kyllä taidan silti siitä hieman kirjoittaakin. Ainakin omaksi ilokseni, ja vaikkapa muidenkin iloksi. Retkeily on ihmisen parasta aikaa, ja vaikka tällä hetkellä elämässäni on menossa paljon muutakin, niin kyllä haluan suunnata askeleeni retkille. Lyhyille, pitkille, ihan minne vain.

Tällä hetkellä tähtäimessä on heinäkuun toiseksi viimeinen viikko vuonna 2015. Tiedossa on viikon mittainen vaellus Urho Kekkosen kansallispuistoon. Partiolippukuntamme johtajisto samoajaikäisistä eli 15-vuotiaista nuorista alkaen tekee porukalla reissun itäisen Lapin komeisiin maisemiin. Olen itse jo aivan liekeissä, ja päätinkin tässä liekkitunnelmassani ryhtyä bloggaamaan aiheen ympäriltä. Kekkostelu 2015 -vaellukseen on vielä pitkä aika, mutta paljon on myös tehtävää.

Vaellukselle lähtemisen viehätyksestä eräs merkittävä osa on ennakkosuunnittelussa. Porukan kokoaminen, reitin valinta, karttojen tutkiminen, etappien miettiminen, ruokasuunnittelu, matkakassan kartuttaminen, tarvikehankinnat... Paljon tehtävää, ja alle vuosi aikaa lähtöhetkeen. Kekkonen sentään!