Uhka vai mahku: Lasten kanssa patikoimaan

Mitä se tarkoittaa käytännössä, kun lähtee lasten kanssa patikoimaan yön yli reissulle tavarat selässään? Tuleeko tuskan parahdus tai onko mahtavata meininkiä? Tulipa testattua kolmen (7-, 8- ja 8-vuotiaan) lapsen kanssa minivaellusta Kuhankuonolla Savojärven kierroksella, ja loppuarvosanaksi annan reissullemme kiitettävän. Hyviä huomioita, onnistumisia ja oppimista tapahtui.

Lasten kanssa lähtiessä on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin asioihin, joita ei ehkä aikuisporukassa pohdi niin huolellisesti. Ja toki osa näistä asioista pätee ihan yhtä lailla aikuisiinkin.

1. Lyhyt reitti

Lähdimme Savojärven kierrokselle Rantapihalta.

Valitse patikointireitiksi lyhyt ja helposti kuljettava polku. Tokaluokan aloittaville lapsille sopiva päivämatka oli vain kolme kilometriä, jolloin perillä jäi enemmän aikaa metsässä touhuamiseen, mustikanpoimintaan ja uimiseen. (ja uimista todella tapahtui - paljon!)

Lapsen pinna on lyhyt, joten pelkkä patikointi on aika nopeasti heidän osaltaan tylsäksi todettu. Polun helppous tekee kulkemisesta vähemmän kolhuisaa. Huomasin, että etenkin toisena patikointipäivänä väsyneet jalat kompastelivat juurissa ja kivikoissa, joten kaatumisia varten piti olla laastarit tanassa. Pitkospuut saivat lapsilta kehuja, koska niissä kulkeminen tuntui heistä kevyeltä.




  
2. Jotain nähtävää ja kiivettävää

Salli kiipeily, loikkiminen ja tasapainoilu. Se on parasta.

Etsi luontoarvoiltaan lasta kiinnostava reitti. Lasta ei pelkkä paarustaminen innosta, ja matkan varrella kannattaa olla jännittäviä kohteita, erilaisia metsätyyppejä, onttoja puita ja jättimäisiä kiviä. Lapsi saa riemua kivelle kiipeämisestä tauon aikana, sillä välin kun aikuinen lojuu tantereella pyyhkien välipalakeksin murusia suupielistään. Kiipeäminen, hyppääminen, tasapainottelu ja loikkelehtiminen ovat lasten energiajuomaa. Hienoja luontoelämyksiä saa lähelläkin, kun vain antaa aikaa taukoihin ja taukokikkailuun. Väsynytkin lapsi kaivelee salaista piiloenergiaansa, kun pääsee välillä temppuilemaan rinkan kantamisen sijaan.

3. Ruokahuolto rullaamaan

Makkara maistuu paremmalta itseveistetyillä tikuilla paistettuna.

Vaelluksella energiaa kuluu, oli aikuinen tai lapsi. Hyvä mieli, jaksaminen ja keskittymiskyky säilyvät kunnon ruokahuollon avulla. Me söimme patikoinnin aikana yhden välipalan, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi voinut varata ainakin toisen välipalapisteen. Jos kävelymatka olisi ollut viiden kilometrin luokkaa, olisi tarvittu lounas puolimatkaan. Päivällistä valmistimme heti saavuttuamme, ja iltapala oli tarkoituksella täyttävä ja tukeva.

Nuotiolettu on retkiruokien aatelia.

Pelkästään rinkan kantaminen selässä kuluttaa energiaa, mutta lasten loputon häröily se vasta kuluttaakin. Lisäksi lasten tapa ruokailla on suorasukaisempi ja kursailemattomampi. Jos ruoka on hyvää, sitä syödään hirveän paljon. Jos ruoka on pahaa, sitä ei syödä kuin molekyylin kokoinen hippunen. Aikuinen söisi nälkäänsä pahaakin retkimössöä, mutta lasten sietokykyä ei kannata lähteä kokeilemaan. Tee retkiruoasta kivaa, hyvää, riittävää ja makoisaa.

Meidän porukassamme erityistä suosiota saivat kaikki mahdolliset keksit ja herkut, nuotioletut, bolognese sekä itse veistettyjen makkaratikkujen nokassa käristetyt maggarat. En ehtinyt tällä kertaa kuivattamaan ruokia kuivurillani, mutta näin lyhyellä retkellä pärjäsimme ilman kuivattuja ruoka-aineita. Seuraavalla kerralla täytyy kuivatella!

4. Huolehdi varusteista

Kuumalla kelillä tarvitaan hengittävät vaatteet.

Ulkoiluhommat kannattaa hoidella maalaisjärjellä valituissa vaatteissa. Liikkuessa tulee lämmin ja seisoskellessa kylmä, joten vatteiden materiaaleilla on iso merkitys. Puuvilla on kostealla kelillä nihkeä, villa lämmittää märkänäkin ja ohuet tekniset materiaalit kuivahtavat hetkessä.

Lapsille ostetaan helposti vaatteita, joissa on kasvunvaraa, mutta kengissä kasvunvara kostautuu ainakin patikkareissuilla. Patikointiin on syytä valikoida tukevat ulkoilujalkineet, jotka ovat oikean kokoiset ja kevyet kulkea. Meidän reissullamme lapset kulkivat jämäkät lenkkarit jalassaan. Kumpparit kulkivat äidin rinkassa käyttämättöminä. Onneksi saimme osaksemme ihanaa auringonpaistetta. Hengittävät paidat ja vilpoiset housut olivat tarpeellisia.

5. Kevennä kantamusta

Pieni tyttö, iso rinkka.

Aikuisen rinkka saisi painaa vaelluksella enintään kolmasosan kantajan painosta. Lapsen kohdalla samaa nyrkkisääntöä ei voi suoraan soveltaa, koska lapsen kasvutapa voi olla hyvin yksilöllinen. Hentoinen lapsi ei jaksa kantaa yhtä paljon, ja peruskunto vaikuttaa kestävyyteen.

Paras kantoväline on laadukas lapselle mitoitettu rinkka tai tukeva reppu. Kapeat hartiat aiheuttavat hieman hankaluutta säätöjen kanssa. Itse kevensin tyttäreni rinkkaa ottamalla osan tarvikkeista omaan rinkkaani. Hänen rinkkansa painoi ehkä viitisen kiloa, mutta säädöt eivät vielä osu kohdalleen. Mitoitus ei mahdollistanut lantiovyön osumista lantiolle, jolloin kantaminen tapahtui valitettavasti hartiavoimin. Tämä vaati sisua ja keksitaukoja.



  
6. Opeta taitoja

Teltat pystyyn lapsityövoimalla.

Retkeilyssä parasta on lasten mielestä uusien taitojen oppiminen. Ota lapset mukaan ruoanlaittoon, opeta retkikeittimen käyttöä ja näytä, miten nuotiolettuja paistetaan. Kaikki yhdessä tekeminen ja taitojen opettelu tekee hyvää - sekä aikuiselle että lapselle.

Lapsi voi olla mukana kaikessa tekemisessä, ja monesti on kyse vain siitä, jaksaako aikuinen antaa lapselle tilaa kokeilla itse tekemistä. Meidän retkellämme kokeiltiin trangian käyttöä, pystytettiin telttoja, haettiin vettä vesikassilla, veisteltiin makkaratikkuja ja kokkailtiin monenlaista. Omat tiskitkin piti tiskata.

7. Elä hetkessä

Älä suunnittele reissua valmiiksi etukäteen. Jos taukoja tarvitaan enemmän, pidä niitä. Jos lapsi haluaa leikkiä metsässä, anna sille aikaa. Jos uinti houkuttaa, kaivele uikkarit ja pyyhe esiin. Jos väsymys ja kiukku iskevät, keksi jotain kivaa.

Lapset ovat loistavia tyyppejä opettamaan hetkessä elämisen taitoa. Katso heistä mallia ja sovella ideaa myös aikuisten vaelluksilla.

Oma kuivuri, oma muona

Mennä täräytin itselleni hyötykuivurin! Onko mahtavaa? Olen jo pitkään haaveillut kyseisestä masiinasta, ja nyt vihdoin ystäväni kuskasi minulle sellaisen reissultaan erääseen nimeltä mainitsemattomaan pohjanmaalaiseen ostoskohteeseen. Kiitos Anna!

Kuivurilla ajattelin kuivata tietenkin retkiruokia lyhyemmille reissuille ja pitemmille vaelluksille. Loistavaa, koska enää ei tarvitse harrastaa kuivausta uunin avulla. Vaellusruokia toki voi kuivata myös uunissa maksimissaan 50 asteen lämmössä uunin luukku raollaan, mutta se vie kauan aikaa, paljon sähköä ja tuntuu pöljältä, kun saman homman hoitaa ketterämmin kuivurilla.

Minun kuivuriini mahtuu viisi kerrosta. Testasin heti koneen kykyjä kuivaamalla metsäretkemme saaliin eli kasan suppiksia. Suppilovahverot ovat ohuita ja helposti kuivuvia sieniä, joten niiden kuivaus vei ykköslämmöllä ehkä noin kahdeksan tuntia. Kuivat suppikset ovat kevyitä, täysin kuivan tuntuisia ja tuoksuvat mahtavalta sieneltä.

Seuraavalla kerralla löysinkin sieniretkellä ollessani läjän herkku- ja voitatteja. Lasten avustamana paloittelin ne kuutioiksi, ja kuivuminen vei ehkä aavistuksen suppiksia pitempään, koska lasten pilkkomissa paloissa oli hieman rouheamman kokoisia ziibaleita. Kuivatessa partikkelit kannattaa pilkkoa ohuiksi ja tasakokoisiksi paloiksi.

Kolmannen testikierroksen huristelin kuivurilla tämän viikon alussa, kun kuivattelin siskolta saamiani kesäkurpitsoja. Kesäkurpitsaa taitaa tulla monen puutarhaan kasapäin. Kuivaus on näppärä keino säilöä ylituotantoa talteen.

Kuivattuja ruokia voi käyttää monella tavalla. Niitä voi turvottaa nesteessä ja käyttää sen jälkeen normaaliin tapaan. Toisaalta niitä voi jauhaa rouheeksi. Esimerkiksi sienijauhe on voimakkaan makuista vaikka mausteena.

Kuivauksessa on hyvä muistaa:

- Paloittele tai siivuta pieniksi ja tasakokoisiksi.

- Kuivaa tuoreita raaka-aineita.

- Asettele väljästi kuivumaan.

- Valmiit aineet tuntuvat rapeilta ja kuivilta, tosin esimerkiksi nestepitoiset hedelmät jäävät nahkean tuntuisiksi.

- Säilytä kuivattuja aineita kuivassa, pimeässä, tuoksuilta suojassa.

Kuivurit hurisevat ennen vaellusta

Alle viikko Kekkostelu-vaellukseemme. Hommia on jokaiselle päivälle, jotta saadaan kamat kasaan ja ruoat reeraan. Vaellusporukkamme on saanut kotitehtävikseen kuivata kaikenlaisia ruoka-aineita, ja itsellenikin näitä kuivaustöitä on siunaantunut. Minulla kun ei ole hyötykuivuria, niin meidän taloudessamme on kiertoilmauuni hurissut tasaiseen tahtiin.

Pelkkää pekonia

Olen kuivattanut sosekeittoa, mansikoita ja pekonia. Ja luit aivan oikein. Pekonia. Tämä on kokeilu, voiko se toimia vaelluksella. Ostin fileepekonia, josta leikkasin mahdolliset rasvareunukset pois. Pilkoin ne pieniksi ja paistoin pannulla melko kuiviksi ja loput rasvat yritin imeyttää paperiin. Kiertoilmauunissa 50 asteessa luukku raollaan nämä pekonipalaset kuivuivat rapeiksi kikkaroiksi vajaassa kahdeksassa tunnissa, ja vielä kerran yritin imeyttää paperiin mahdollisesti tihkuneet rasvatippaset. Nyt pekonit ovat odottamassa vaellukselle lähtöä kylmiössämme, koska en voi mennä mitenkään takuuseen niiden onnistumisesta. Sosekeiton kaveriksi ne peksulit (huom, tuttavallisesti nimeää pekonit hän) on ajateltu. Jos pekonit menevät makkeliksi, onhan meillä sentään krutonkeja.

Tässä peksukkaat eli pekonit kuivuttuaan uunissa muutamien tuntien ajan. Suhtaudun vielä varauksella näihin kavereihin.

Sosekeittoa tulee meidän 17-henkiselle vaellusporukalle sen verran suuri määrä, että olemme jakaneet kuivausurakan neljälle ihmiselle tehtäväksi. Itse tein noin neljän hengen annoksen sosekeittoa, jonka sitten kuivattelin ja jauhoin kuljetusta varten.

 Sosekeitto on tarkoitus syödä vaelluksella lounaaksi krutonkien ja pekonin kanssa, ja lisäämme siihen vasta paikan päällä Koskenlaskija-sulatejuustopalasen makua tuomaan.

Sosekeittooni tuli 

• 1 bataatti
• 6 perunaa
• 6 porkkanaa
• 1 kesäkurpitsa
• 2 valkosipulin kynttä
• puolikas sipuli
• kasvisliemijauhetta ja vettä
• chiliä, rakuunaa, mustapippuria, basilikaa

Keitin sosekeiton ainekset normaalisti kasvisliemessä ja soseutin keiton paksuksi mössöksi. Soseen levitin uunipellille leivinpaperin päälle. Mielestäni kannattaa levittää melko ohut kerros, mutta ei mitään seittiä kuitenkaan. Kuivaus vei parikymmentä tuntia kiertoilmauunissa 50 asteessa, jonka jälkeen sose oli rapeaa levyä. Levyn jauhoin tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Mielenkiintoista oli jauhaessa kokea, miltä tuntuu, kun vahingossa hengittää sosekeittopölyä keuhkoihinsa. Se panee irvistämään tällä tavalla:

Sosekeiton sai kuivana taitettua palasiksi.

Tehosekoitin teki hommansa.

Lopullinen sosekeiton paino oli vajaat 350 g.

Sosekeiton kuivuttua ryhdyinkin heti mansikankuivauspuuhiin. Ostin neljä litraa tuoreita kotimaisia mansikoita ja siivutin ne suhteellisen paksuiksi siivuiksi. Asettelin mansikkasiivut leikkauspinta ylöspäin leivinpaperin päälle pellille vieri viereen.

Jälleen uuni hurisemaan - tai luulen, että uuni ei ollut missään vaiheessa lakannutkaan hurisemasta - ja mansikat löylyttelemään kiertoilmaan 50 asteen lämpöön.

Mansikoiden kuivumisaika oli myös lähes 20 tuntia, koska en noussut yöllä niitä poistamaan uunista. Olivat kuivuttuaan rapeita ja maku oli mansikkaisen kirpeä. Jos kuivattavien tuotteiden välillä pidettäisiin tuoksukilpailuja, niin sanoisin, että mansikka voittaa kaikki kuusi nolla. Ihana tuoksu levisi koko kotiin, kun manzikanmollukoita kuivattelin.

Mansikat matkalla löylyyn.

Mansikka was here.

Kyllä meni neljä litraa mansikkaa pieneksi!

Itselläni oli nämä kuivaushommat kuitenkin melko helppoja kakkuja. Eräällä porukkamme jäsenellä oli jännät paikat, kun pääsi kokeilemaan kananmunan kuivaamista. Munakasta on tiedossa vaelluksemme toiseksi viimeisenä aamuna! Wuhuu!

Kun ruoat on kuivattu, on seuraavana vuorossa kaupan kuivaruokahyllyjen tyhjennys sekä punnitusorgiat partiokolollamme. Huomenna vaa´at vapisevat, ja tänään kävimme täyttämässä ostoskärryt näkkärillä kaurahiutaleilla sekä vaikkasunmillämousseaineksella.

Pasalan bataattikuivaamosta päivää

Kekkostelu-vaellus UKK-kansallispuistoon on noin kuukauden päästä. Huh, nyt kun sen sanoin, niin aika tuntuu niin lyhyeltä. Paljon on vielä tehtävää ja hankittavaa, mutta aloitetaanpa vaikka bataatin kuivaamisesta.

Jaoimme ruokalistalta ruoka-aineiden kuivaushommia kaikille tasapuolisesti, jotta jokainen meistä tekisi ruokansa eteen duunia ja samalla oppisi kuivaamisesta jotain, jos ei sitä aiemmin ole tehnyt. Itselleni tämä on jo sikäli tuttua puuhaa, kun olemme aiemmillakin vaelluksillamme sitä harrastaneet.

Minulle osui tehtävälistalle useita ruoka-aineita, mutta valitsin niistä ensimmäiseksi tuotteeksi bataatin, koska se säilyy kuivattuna helposti tämän tulevan kuukauden. Rasvaa sisältävät ruoka-aineet, kuten jauheliha pitää kuivata vasta juuri ennen lähtöä.

Bataattimöykyt pienemmäksi

Bataattien kuivaus lähti kaupasta valikoiduista viidestä möllykkä-kokoluokkaa olevasta bataatista, joiden yhteispaino oli 2 780 g. Jokainen batskuli (leikkisästi kutsuu hän heitä batskuleiksi) oli yli 500 grammaa. Melkoisia pötkäleitä. Punnitsin bataatit vasta kuorittuna, koska kuori painaa sekin jotain. Kuorimisen jälkeen pilkoin kaikki pieniksi kuutioiksi, ehkä kokoluokkaa 1 cm x 1 cm tai hieman isommiksi.

Kun kuutioiminen oli saatu suoritettua, eikä sormiakaan ollut pilkkoutunut mukaan, esikeitin bataatit kymmenisen minuuttia kunnes olivat hieman pehmenneitä. Eivät kuitenkaan vielä kypsiä. Ja kattilasta siivilän kautta uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Kuivattavat ruoat eivät saisi olla läjissä, vaan ohut kerros varmistaa sen, että jokainen pala kuivuu tasaisesti.

Kuivatin bataatit uunissa kiertoilmassa ja säädin lämpötilan hieman alle 50 asteen. Uunin luukun jätin raolleen puukauhan avulla, jotta kosteus pääsee pois uunista. Kaiken kaikkiaan bataattipalat kuivuivat uunissa 14 tuntia, koska en jaksanut yöllä nousta niitä ottamaan pois. Laitoin ne siis iltapäivällä kolmen aikaan uuniin ja aamulla herättyäni otin ne pois. Vähempikin aika olisi varmasti riittänyt, kyse oli nyt vain syvästä yöunesta.

Bataatit kylpevät aamuauringossa.

Kevyttä kannettavaa

Ja tättärää! Kuivattujen bataattien loppupaino oli 500 grammaa. Melkoinen keventyminen tapahtui siis matkalla. Näiden oranssien pipanoiden kohtalo tulee olemaan vaelluksella ruokkia iso porukkamme kahdella aterialla, eli bataatteja käytämme keskiviikon lounaan kanakeitossa ja perjantain päivällisen porosoosissa. Uskoisin näiden pelittävän oikein hyvin. Ainakin näyttävät hyviltä, tuntuvat kuivilta ja ovat kevyitä kantaa.

Vielä pitäisi jakaa tämä koko määrä pienempiin eriin ruokakuntien käyttöön. Ruoanlaitto on helpompaa, kun on  punnittu valmiiksi pusseihin ruokakunnan jokaisen aterian ainekset. Samalla tulee jaettua reilun pelin hengessä kannettavat tarvikkeet, kun jokainen ruokakunta kantaa omat ruoka-aineensa.

Lopputulos kuivaamishommissa hämmentää aina.Tällä kertaa paino väheni 2 780 grammasta 500 grammaan.

Tässä kahden aterian bataatit koko porukalle. Tämä määrä pitää vielä jakaa pikkuisiin annospusseihin ruokakunnittain kullekin aterialle. Näitähän voisi tarjoilla vaikka kodin lemmikkijyrsijöillekin herkkupaloina. Niin ovat nättiä tavaraa.

Ruokien kuivaamisen perusvinkkejä:

• Voit kuivata lähes mitä vain.
• Kuivaa hyvälaatuisia ja tuoreita raaka-aineita.
• Rasvaa sisältävät ruoat (liha, kala, juustot, jne) kannattaa kuivata juuri ennen lähtöä.
• Muita ruoka-aineita voi kuivata jo kuukausiakin aiemmin.
• Kuivaa ruoat esimerkiksi uunissa tai hyötykuivurissa alle 50 asteen lämmössä.
• Pidä uunin luukku raollaan, jos kuivaat uunissa.
• Esikäsittelyssä tärkeää: tasakokoisuus, pienikokoisuus, esikypsennys tarvittaessa.
• Tahnamaiset asiat (esim. sosekeitto) kuivataan levyksi ja jauhetaan tarvittaessa jauhoksi.
• Pakkaa valmiit kuivatut tuotteet ilmatiiviisti ja suojaa kosteudelta.
• Säilytä rasvaa sisältävät tuotteet viileässä lähtöön saakka.
• Kun otat käyttöön ruokia vaelluksella, kokoa tarvittavat raaka-aineet pussiin ja liota vedessä muutamia tunteja. Tämän jälkeen voit käyttää niitä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.

Ihan kuivaa. Ihan kui vaa.

Siskoplikka ja lankomiäs kuivasivat harjoituksen vuoksi hyötykuivurillaan muutamia koe-eriä ruokaa vaellusta silmällä pitäen. Kokeiluun pääsivät vähärasvainen feta, halloumi ja tofu (savun makuinen). Ohjenuorana käytettiin Piritta Kantojärven kirjaa Viiden tähden vaellus. Kirja on muutenkin osoittautunut mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi vaellusruokaoppaaksi.

Olen jo aiemmilla vaellusreissullani kokeillut erilaisia kuivatettavia ruoka-aineita. Seuraavat ovat ainakin olleet omasta mielestäni oikein toimivia ja hyviä:

• jauheliha
• naudanlihasuikaleet
• broilerinsuikaleet
• katkaravut
• tonnikala
• perunat
• tomaattipyree
• pakastevihannekset, wokkivihannessekoitukset
• sienet

Tulevalla Kekkostelu-vaelluksellamme on mukana sekä kasvissyöjiä että vannoutuneita lihaaneja. Lihan kuivaus on jo tuttua, mutta nyt siis halusin hieman kokeilla muitakin raaka-aineita. Tästä syystä tofu ja juustot pääsivät koekanin ruoaksi.

Kuivaus tapahtui kuulemma yön aikana, eli olivat kaiketi kuivurissa noin kahdeksan tuntia. Tofu siivutettiin ohuiksi siivuiksi, feta oli myös niinikään ohuina siivuina ja halloumi pieninä kuutioina. Kuivuneena ruoat näyttivät tällaisilta:

Tofu oli kevyttä ja rapeahkoa. Feta oli kevyttä ja murenevaa. Halloumi ei ollut kauhean kevyen tuntuista, ja siinä on selvästi niin paljon rasvaa, että varmasti eltaantuu nopeasti. Sitä ei siis kannata välttämättä kuivata rasvaisuutensa vuoksi, tai ainakin se on syytä kuivata juuri ennen reissua.
 






Tässä vielä lähikuvia kustakin raaka-aineesta kuivattuna:

 He ovat fetaa. Kuivattuna murenevaista, kevyttä, tuoksutonta.

 Tässä taas möllöttävät halloumikuutiot kuivattuna. Rasvaisuus näkyy ja tuntuu. Kuutiot ovat melko painavia ja niistä jää sormiin öljyinen tuntu. Kuutiot eivät tuoksu juurikaan.

Nämä veijarit ovat kuivattua tofua. Savun makuista. Savun aromi tuoksuu kuivattunakin. Lastut ovat kuivia ja rapeahkoja. Maistaa nakersin kuivattuna pienen nökäreen, eikä ollut lainkaan pahaa kuivana.













Seuraava vaihe olikin kiintoisa. Eli liottaminen ja palautus käyttökuntoon. Laitoin palaset lillumaan veteen muutamaksi tunniksi. Lopputuloksia seuraavissa kuvissa:

Siinä pojat ovat päässeet kylpyyn. Kukin kylpee omassa kulhossaan. Vaelluksella liotus tapahtuu laittamalla kuivatut raaka-aineet tiiviiseen kannelliseen muovipurkkiin (pakastustölkki), jonne kaadetaan vettä joukkoon. Kuivatut ruoat saavat liota noin 3-4 tuntia, jonka jälkeen ovat käytettävissä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.

Tässä tofusiivut ovat lionneet ja olen sen jälkeen paistanut ne rasvassa pannulla. Maistoin näitä tarkoituksella sellaisenaan, jotta saan parhaan käsityksen mausta ja koostumuksesta. Vaelluksellahan nämä laitettaisiin ruoan sekaan.

Mielestäni tämä oli testin voittajaporukka. Kuivatut tofusiivut palautuivat liotuksessa kuin ennalleen ja paistettaessa ne muuttuivat rapeiksi. Maku oli mielestäni hyvä, ja muistutti alkuperäisen tofun makua.

Halloumit eivät muuttuneet kauhean pehmeiksi liotuksen aikana. Olisikohan kannattanut liottaa pidempään? Joka tapauksessa viskasin halloumit pannulle paistumaan rasvassa. Muuttuivat väriltään tutun ruskistuneen halloumin värisiksi ja paistopinta oli kaunis. Koostumus oli kuitenkin melko kova. Maku muistutti jollain tavalla alkuperäistä halloumia, ehkä hieman tunkkaisempi maku. En ehkä harrastaisi näitä, ainakaan kuivattuna.

Kuivatut fetat liotessaan muuttuivat oikean fetan näköisiksi. Maku olikin sitten toinen juttu. Fetat menettivät liotessaan vedessä sen suolaisuutensa. Eli miltä maistuu feta, josta on suola liuennut pois? No happamalta ja mauttomalta. Mahtaisivatkohan toimia jossain pastasoosissa lisänä? Suolattomuus teki näistä kyllä surkeita ilmestyksiä.











Kaikenlaista ruokaa on suunnitteilla. Kokoonnumme vaellusporukastamme kootulla ruokatiimillä tiistaina, jolloin teemme ensimmäisen ruokalistasuunnitelman. Tästä myöhemmin täällä.