Vaellus ohi - olen todellakin elossa!

Upea Kekkostelu-vaellus UKK-puistoon on ohi. Onhan siitä jo ehtinyt kulua suorastaan kaksi viikkoa, joten reissun sulattelua on ehtinyt tapahtua. Alkusanoiksi todettakoon, että mahtava oli vaelluksemme. Vaikka sanaseppo (vai -seija?) olenkin, en keksi muuta adjektiivia tähän kuin juuri tuon mahtavan. Äännettynä erittäin painokkaasti MAH-TA-VA!

Ajattelin, että kirjoittelen blogiin vähitellen arvioita, joista saattaa olla hyötyä ja iloa muillekin. Tulossa ovat ainakin ruoka- ja varustearviot sekä reittiarviointia. Näistä riittää turinaa niin, että lukijoiden silmät tulevat kuivumaan päähän. Omia valokuvia ei juuri jäänyt kameraani eikä puhelimeen, joten hyödynnän tulevissa bloggauksissani ystävien hienoja tunnelmakuvia. Kiitos siis jo tässä kohtaa Artolle, Niinalle, Timolle ja Minnalle albumien jakamisesta kanssani.

Ylipäätään tämä oli hieno kokemus. Ennätyksellisen suurella joukolla lähdimme. Kaikki sujui sopuisasti ja jouhevasti. Ruoat olivat makoisia ja monelta osin erittäin elämyksellisiä. Oma varustautumiseni onnistui hyvin, ja vielä löytyi parannettavaakin. Reitti oli kaunis, vaikka rankka paikoitellen. Hienoja itsensä ylittämisen kokemuksia tuli monelle.

Arton kuvasaaliista napattua: Keskellä Kekkostelumme reittiä Joukhaispään kyljessä.