torstai 6. syyskuuta 2018

Tie Kaldoaiviin kulkee vatsan kautta: yhteenveto vaellusruoista

Myös luonto tarjoaa antimiaan reissuilla.
Kuten aiemmassa postauksessani lupasin, niin erittelen vielä Kaldoaivin reissun ruoka- ja tavaramäärät. Näistä on toivottavasti hyötyä niille, jotka haluavat uusia ideoita vaelluksilleen tai sitten apua ensikertalaisille.

Olimme jakaneet vaellusporukkamme 2–3 hengen ruokakuntiin, jotta ruokien suunnittelusta ei muodostuisi kosmisen suurta urakkaa. (Muutama vuosi takaperin meillä oli koko köörillä sama ruokalista ja organisoin silloin jättimäisen ruokien kuivauksen ja punnitsemisen. En tee samaa toiste.)

Hyvä ruoka, parempi vaellus

Meidän kolmihenkisellä naisporukallamme oli ennen kaikkea herkuttelut mielessä, kun suunnittelimme ruokalistaamme. Itselleni ruoan merkitys nousee vaelluksella ihan tosi suureen osaan, sanoisin jopa että kolme tärkeintä asiaa vaelluksella ovat MINULLE:
1. Hienot maisemat ja luontoelämykset
2. Vaellusporukan huumori ja yhteishenki
3. Herkullinen ruoka

Yksi jälkkärisuosikkimme: marenkiherkku.
Onhan niitä muitakin tärkeitä asioita, kuten itsensä ylittäminen ja yksinkertainen elämänmeno, mutta ruoka nousee tosiaankin meikäläisellä kärkikolmikkoon. Tiedän, että on monia ihmisiä, jotka eivät välitä vaelluksella, onko ruoka suolaista, mautonta tai koko ajan sitä samaa mössöä. Olisikin muuten
hauskaa kuulla, mitkä asiat ovat heidän kolmen kärjessään vaelluksen hienouksista.

Itse tehty on makoisinta

No, me suunnittelimme listamme niin, että joka päivä oli aamupala, lounas, välipala ja päivällinen. Ja joka päivälle oli eri ruoat, ja päivällisiin kuului myös aina jälkiruoka. Halusimme hyvänmakuista ja pääosin itse tehtyä ruokaa, joten se tarkoitti sitä, että edessä oli kuivurin hurinaa useiden viikkojen ajan. Näin jälkikäteen voin kyllä todeta, että taas kannatti se urakka. Oli meinaan mahtavat sapuskat koko viikon ajan!

Itse tehtynä ruoat maistuvat minun mielestäni kotoisilta ja niiltä oikeilta ruoka-aineilta. Pussiruoissa tuppaa olemaan se mystinen teollisuuden maku, josta en itse niin pir´ välii. Mikä lie maku sitten onkaan.

Rohkeasti kuivaamaan

Munakas itse kuivatuista munista.
Kuivasimme paljon erilaisia aineita, joista suurin osa oli jo meille ennestään tuttuja kuivattavina raaka-aineina. Emme siis olleet ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, emmekä kananmunaa kuivaamassa.

Ja kananmunaahan me kuivasimme taas kerran. Siitä olen jo aiemminkin blogissani hehkutellut, kuinka hyvältä maistuukaan aamupalamunakas, ihan vaan vaihtelun vuoksi siellä puurohiutaleiden ja myslipussukoiden välissä!

Jos kuivaaminen ei vielä ole ehtinyt tulla tutuksi, niin kannattaa lukea blogistani aiempien vuosien kuivausaiheisia postauksia. Niitäkin löytyy.


Tässä kuitenkin kertauksena muutamia pääasioita ruokien kuivaamiseen:


  • Käytä puhtaita, tuoreita ja siistejä ruoka-aineita. Liha kannattaa olla vähärasvaista.
  • Kuivata voit lähes mitä vain: vihanneksia, hedelmiä, juureksia, lihaa, kalaa, yrttejä, sieniä, kananmunaa ja vaikkapa valmiita sosekeittoja tai tomaattimurskaa. Kannattaa kokeilla monenlaisia juttuja vaikka ennakkoon, niin tietää, mikä toimii ja miten sitä voi hyödyntää ruoanlaitossa.
  • Kuivaamiseen sopivat esimerkiksi hyötykuivuri ja miedossa lämmössä (max 50 astetta) oleva uuni, luukku hieman raollaan.
  • Tee kuivattavista ruoka-aineista ohuita siivuja, lastuja, raastetta tai pieniä kuutioita. Tahnamaiset kannattaa levittää ohuelti leivinpaperin päälle.
  • Kypsennä lihat ja kalat ilman rasvaa ennen kuivaamista.
  • Esikeitä juurekset siivuina ennen kuivausta, jolloin niiden keittoaika on vaelluksella lyhyempi ja esimerkiksi perunat eivät tummu kuivattaessa niin pahasti.
  • Kuivumisaika riippuu kuivattavasta raaka-aineesta ja sen palakoosta. Kuivumisaika voi olla muutamista tunneista jopa reilusti yli 12 tuntiin.
  • Kuiva tuote on selkeästi kuivan tuntuinen ja kevyt. Jotkin tuotteet jäävät kuivauksessa jännän nahkamaisen tuntuisiksi, kuten esimerkiksi omena.
  • Älä kuivata liian kuumassa, koska ei ole tarkoitus kypsentää tuotetta, vaan kuivattaa.
  • Kuivatettavat määrät lasketaan normaalisti tuoreiden ruokien määrissä. Eli esimerkiksi jos ajattelet varaavasi 100 g jauhelihaa / hlö bolognesea varten, osta se määrä tuoretta jauhelihaa kuivatettavaksi. 
  • Säilytä kuivatut ruoat kuivassa paikassa. Lihatuotteet suosittelen kuivattamaan lähellä lähtöajankohtaa ja säilyttämään ne jääkaapissa, koska niissä on kuitenkin ainakin pieni määrä rasvaa joukossa.
  • Juurekset hyötykuivurin lämmössä.
  • Kun otat kuivattua ruokaa käyttöön vaelluksella, laita se muutamaa tuntia ennen tiiviiseen purkkiin ja vettä joukkoon. Ainekset imevät veden itseensä ja ruokaa valmistettaessa ne voidaan hyödyntää normaalisti. Esimerkiksi lounaalle varatut kuivatut bologneseainekset (jauheliha, tomaattimurska ja porkkanaraaste) laitetaan aamupalan yhteydessä turpoamaan turvotuspurkkiin. 

Ruokalaskelma tärähtää tästä

Ja nyt tulee tämän blogitekstin jyty osuus, eli viikon reissumme ruoat ja niihin tarvittujen ainesten määrät. Ruokalaskelma on siis tehty kolmelle naisihmiselle, jotka arvostavat herkkuja ja vaihtelua. Varoitus. Taulukon tuijottelu saattaa aiheuttaa silmien kuivumista. :D

PäiväRuokaAineksetMäärätKuivaus?
LaPihvit

Pihvit3 kpl
Röstiperunat10-12 kpl








Suolaa1/2 tl
Voitanokare
HannanpäiväkakkuKakkupohja1 kpl
Kermaa1 tlk
Mansikoita1-2 litraa
SuSu-aamupalaPehmeä leipä3 paria
Majoneesia1 prk
Tonnikalaa3 annospussia
KaakaoItse otetaan
KahviItse otetaan
PekonipastaPastaa300 g
Pekonia1 pktKUIVATAAN
Valkosipulia1 kynsi
Parmesaania1 pala
Sipulia1 kpl
Paprikaa1 kplKUIVATAAN
Kuivattuja sieniähyppysellinen
Su-välipalaAlpen-patukka3 kpl
KookoskanaKanasuikaleet300 gKUIVATAAN
Riisi180 g (noin 2 dl)
Kookosmaito1 tlk
Öljyä2 rkl
Currya1 rkl
Suolaa1/2 tl
Sipulia1 kpl
Wok-vihannekset1/2 pussi (450 g)KUIVATAAN
Soijakastike2 rkl
Chilitahna1 tl
Lime2 rkl
PätkismousseMousse1 pussi
Maitojauhe1 dl
Pätkikset1 pussi
MaMa-aamupalaKaurahiutale135 g (reilu 3 dl)
Kuppikiisseli3 pussia
NäkkäriäItse otetaan
Metwurstia300 g / hlö /vko
Sulatejuustoa1 rasia / hlö / vko
KaakaoItse otetaan
KahviItse otetaan
JauhelihakeittoJauhelihaa200 gKUIVATAAN
Perunaa4 kplKUIVATAAN
Porkkanaa1 kplKUIVATAAN
Palsternakka1/2 kplKUIVATAAN
Kasvisliemijauhetta1 tl
Tomaattimurskaa1/2 prkKUIVATAAN
Tomaattipyrettä1 rklKUIVATAAN
Valkosipulia1 kynsi
Paprikaa1 kplKUIVATAAN
Suolaa0,75 tl
Sokeria1/2 rkl
Mustapippuria
Paprikajauhetta1/2 rkl
Ma-välipalaPähkinäsekoitus1 pussi
PorokastikeKuivattua poroa50 g
Perunoita6 kplKUIVATAAN
PuolukoitaKUIVATAAN
Soijarouhetta20 g
BataattiaPalaKUIVATAAN
Palsternakkaa1/2 kplKUIVATAAN
Porkkanaa1 kplKUIVATAAN
Punajuurta (esikeitettynä)1 kplKUIVATAAN
Tomaattimurskaa1/2 prkKUIVATAAN
Valkosipulia1 kynsi
Mustapippuria
Meiramia
Timjamia
Valkopippuria
Basilikaa
VoitaNokare
PuolukkapiirasPuolukoita40 gKUIVATAAN
Voita3 rkl
Kaurahiutaleita70 g
Intiaanisokeria3 tl
Kinuskikastiketta1 purkki
TiTi-aamupalaMysliä70 g / hlö
Kuppikiisseli3 pussia
NäkkäriäItse otetaan
Metwurstia
Sulatejuustoa
KaakaoItse otetaan
KahviItse otetaan
ViljapihvitViljapihviaines1 pussi
Nuudelia3 laattaa
Ti-välipalaKeksejä1 pkt
SalamipastaPastaa300 g
SalamiaPötkö
Kuivattuja sieniähyppysellinen
Fetaa1/2 palaKUIVATAAN
ParmesaaniaPala
OliiviöljyäLoraus
Valkosipulia1 kynsi
Yrttimausteita
Mustapippuria
MarenkiylläriMarenkia6 rengasta
Mansikoita1 litraKUIVATAAN
MustikoitaPikku satsiKUIVATAAN
Karpaloita kuivattunaPikku satsi
Vaniljakastike1 pussi
Maitojauhe1 dl
KeKe-aamupalaMunaa60 g (kuivattuna)KUIVATAAN
Maitojauhetta1 rkl
Salamia30 g
Fetaa1/2 palaKUIVATAAN
Tomaattia1 kplKUIVATAAN
KanakeittoKanasuikaleet300 gKUIVATAAN
Perunaa4 kplKUIVATAAN
Porkkanaa1 kplKUIVATAAN
Palsternakkaa1/2 kplKUIVATAAN
BataattiaPalaKUIVATAAN
NuudeliaPari laattaa
Tomaattimurskaa1/2 prkKUIVATAAN
Yrttimausteita, chiliä
Kasvisliemijauhetta1 tl
Ke-välipalaPatukka3 kpl
BolognesePastaa300 g
Jauhelihaa200 gKUIVATAAN
Soijarouhetta1 dl
Paseerattua tomaattia1/2 prkKUIVATAAN
Porkkanaraastetta1 porkkanaKUIVATAAN
Mausteita
MariannemousseSuklaamousse1 pussi
Mariannerouhe1/2 pussia
Kaurakeksejä9 kpl
Maitojauhe1 dl
ToTo-aamupalaKaurahiutale135 g (reilu 3 dl)
Kuppikiisseli3 pussia
NäkkäriäItse otetaan
Sulatejuustoa
Metwurstia
KaakaoItse otetaan
KahviItse otetaan
Tofu-nuudeliwokkiNuudelia3 laattaa
Tofua tai nyhtökauraa1 pktKUIVATAAN
Wok-vihannekset1/2 pussi (450 g)KUIVATAAN
ÖljyäLoraus
Chilitahna
Valkosipulia1 kynsi
Cashew-pähkinöitäKourallinen
Chiliä1 kplKUIVATAAN
LimeLiraus
To-välipalaPähkinäsekoitus1 pussi
LihakastikeNaudanlihasuikaleet300 gKUIVATAAN
Kastike1 pussi
Kuivattuja sieniäKourallinen
Perunaa6 kplKUIVATAAN
Valkosipulia1 kynsi
Mausteita
ViettelysmaljatSuklaakeksejä
Vaniljakastiketta1 pussi
Maitojauhetta1 dl
Lime1 kpl
Sokeria0,5 dl
Maissisuurustetta1 rkl
NuotiorieskatPerunahiutaleita0,5 dl
kiehuvaa vettä1 dl
kylmää vettä1 dl
ohrajauhoja1,5 dl
0,5 tl leivinjauhetta
kuivattua munaa7 g
öljyä2 tl
voita4 tl
sormisuolaahyppysellinen
voita75 g
yrttejä
valkosipulia1 kynsi
PePe-aamupalaMysliä70 g / hlö
Kuppikiisseli3 pussia
NäkkäriäItse otetaan
Metwurstia
Sulatejuustoa
KaakaoItse otetaan
KahviItse otetaan
Kvinoa-broilerimössöKvinoaa120 g
Broilerisuikaleita300 gKUIVATAAN
Wok-vihannekset1/2 pussi (450 g)KUIVATAAN
Fetaa1/2 palaKUIVATAAN
OliiviöljyäLoraus
Mausteita
Pe-välipalaPähkinä-kuivahedelmäseosPussi
Poro-fetapastaKuivattua poroa75 g
Pastaa300 g
Fetaa1/2 palaKUIVATAAN
Kuivattuja sieniäKourallinen
OliiviöljyäLoraus
ParmesaaniaPala
Valkosipulia1 kynsi
Paprikaa1 kplKUIVATAAN
Mausteita
Omena-kaurapaistosOmenaa60 g (kuivattuna)KUIVATAAN
Voita3 rkl
Kaurahiutaleita70 g
Mantelilastuja3 rkl
Intiaanisokeria2 tl
Fariinisokeria2 tl
Vaniljasokeria1 tl
Kanelia1 tl
Vaniljakastiketta1 pussi
Maitojauhetta1 dl
LaLa-aamupalaMysliä70 g / hlö
Kuppikiisseli3 pussia
NäkkäriäItse otetaan
Loput särpimet
KaakaoItse otetaan
KahviItse otetaan

Jos olet jaksanut selata tämän loppuun saakka, tässä palkinnoksi pari kuvaa ruoka-asioista vaelluksellamme...

Palsternakkaa

Bataattia

Porkkanaa

Perunaa

Punajuurta
Bolognese oli herkkua!

Mahtava kookos-kanakeitto.
Suoraan Portugalista salamia pastaan.


Itse tehdyt perunarieskat, mmmmm....

Hilloa kuivatuista marjoista

lauantai 11. elokuuta 2018

Vaellus Kaldoaivin erämaassa: hikeä ja hiljaista kauneutta

Tulipa vaellettua viikko Kaldoaivin erämaassa partioporukalla. Partiolippukuntamme Partio-Puhurit on järjestänyt Lapinvaelluksia säännöllisesti jo useiden vuosien ajan, ja tällä kertaa taapersimme Pulmankijärvi-Sevettijärvi -reitin pohjoisimmassa osassa Suomea.

Reissu oli taas monin tavoin opettavainen ja upea, ja ajattelin kirjoitella aiheesta useamman blogikirjoituksen eri teemoilla. Tässä ensimmäisessä tekstissä voisin kertoa perustietoja matkastamme ja kuvailla jälkitunnelmia.

Kunnon kööri kulkemassa
Parikymmentä kiloa selässä.


Porukkamme oli 14 hengen suuruinen sekalainen seurakunta, jossa nuorimmat olivat yläkouluikäisiä ensikertalaisia ja vanhimmat yli nelikymppisiä. Joukkoon mahtui siis tyttöjä ja poikia ja hyvin eri kuntoisia. Tästä syystä jakauduimme jo ennen vaellustamme ruoka- ja telttakuntiin, ja vaelluksen aikana yövyimme kaikki yhdessä sovituilla yöpymispaikoilla, mutta päivän kulkemisrytmit muodostuivat kullakin porukalla omanlaisiksi. Se oli hyvä systeemi. Näin jokainen sai edetä omassa tahdissaan, mutta näimme kaikki toisemme aina yöpyessämme.

Ensikertalaisia opastimme ennakkoon ruokien suunnitteluissa sekä varustautumisessa. Itselläni on aiemmilta vaelluksilta tallessa kaikki ruokalaskelmat, päiväkirjat sekä varustelistat, joten niitä oli hyvä hyödyntää myös uusien tulokkaiden valmentamisessa. Toki itsekin niihin aina palaan, kun reissulle olen lähdössä.

Järkevät päivämatkat helteeseen

Tsaarajärvellä paistoi aurinko ihanasti illalla.
Olimme suunnitelleet päivämatkojen pituudet maltillisiksi, koska:

a) Kaldoaivin erämaan maasto näytti kartan perusteella melko rankalta
b) meillä oli ensikertalaisia mukana
c) halusimme käyttää aikaa muuhunkin kuin suorittavaan kulkemiseen

Tässä etappimme viikon aikana:

Lauantai-ilta: Pulmankijärvi-Miutijoki 8 km (tuntui paaaaaaaljon pitemmältä tämä...)
Sunnuntai: Miutijoki-Tsuomasjärvi 5 km
Maanantai: Tsuomasjärvi-Tsaarajärvi 11 km
Tiistai: Tsaarajärvi-Huikkimajoki 12 km (erityisen kuuma helle ja suot tekivät tästä raskaan pätkän)
Haihdu hiki! Poistu kainaloista!
Keskiviikko: Huikkimajoki-Iisakkijärvi 9 km
Torstai: Iisakkijärvi-Opukasjärven jälkeen muutama kilometri reittiä eteenpäin, yö maastossa 11 km
Perjantai: Maastokohta  Opukasjärven jälkeen-Sevettijärvi 8,5 km

Päivämatkat olivat tällä "Pulmanki ratkaisee" -vaelluksellamme keskimäärin 10 km pituisia, ja se oli todella fiksu ratkaisu. Osui nimittäin kohdallemme melkoiset helteet. Päivälämpötilat olivat lähellä 30 astetta, mikä teki kulkemisesta huomattavasti raskaampaa. Sai huolehtia tarkkaan nestetasapainostaan ja ihon hyvinvoinnista, kun hikeä pukkasi litratolkulla.

Tunturiylänköä, suota ja metsikköä


Rinkka yksin ylängöllä kykkii.
Maasto todellakin oli aika rankkaa tällaiselle peruspulliaiselle, etenkin reitin alkuosassa. Noustiin useita nousuja, mutta toisaalta näkymät olivat todella kauniit, jolloin ei nousun rasitukset haittaa. Reitti eteni mielestäni Pulmangin suunnalla varsin ylävoittoisesti tunturiylängöillä. Upeaa näkymää kantaen katsetta tosi kauas.

Nousujen väleissä oli suo-osuuksia, joista osa oli melkoista kosteikkoa. Vaelluskengät upposivat turvepuuroon ja sukat kastuivat. Pahimmillaan, jos ei ollut tarkkana,  upposi suohon lähes nivusiaan myöten. Parhaiten selvisi, kun tunnusteli sauvalla sopivia astinkiviä tai mättäitä. Pahimmat vellikohdat kiersimme sovulla kaukaa.

Sevettijärven päässä siitä Iisakkijärven tienoilta maasto muuttui erilaiseksi. Maisema oli puiden verhoilemaa, matalampaa. Oli koivikkoja ja männikköjä sekä hiekkaharjuja. Polusta tuli loppua kohden kivikkoisempi ja näkyvyyttä kauas ei enää ollut. Itse tykkäsin enemmän Pulmangin päästä.

Kuivuus vaikutti vesitilanteeseen

Joku puro sentään virtasi.
Koko kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin, myös Lapissa. Kuumuus ja kuivuus olivat vaikuttaneet alueen puroihin, järviin ja jokiin. Monet purot olivat enää pieniä lirusia, joista ei saanut mitenkään otettua juomavettä. Osa puroista oli kokonaan kuivuneita. Juomavettä piti siis tarkemmin miettiä, missä ja milloin sitä saa täydennettyä, sillä muutamat purot tuntuivat niin hitaasti virtaavilta ja lämpimiltä, että emme uskaltaneet niistä ottaa, tai ainakin vesi piti keittää.

Vesien ollessa alhaalla oli jokien ylitykset tosi helppoja. Kahlaamiseen ei tarvinnut kauheasti valmistautua, sillä vaelluskengi
llä pystyi hyppelemään kiviltä kiville. Ainoastaan Silisjoen kohdalla otin vaelluskengät pois, kun halusin mennä paljain jaloin kastelematta sen enempää kenkiäni taas märiksi. Olivat kuitenkin suolla kastuneet niin monta kertaa.

Veden puute sai minut pohtimaan vedensuodattimen hankintaa. Pitää ruveta tutkimaan, mikä olisi omaan käyttöön kaikkein paras. Tabletteja en haluaisi käyttää. Yhdellä porukastamme oli mukana jännä "kynä", olisikohan ollut nimeltään Steripen tai joku vastaava. Se tappaa pöpöjä UV-valolla. Kätevän kokoinen pötkyläinen. Matkan aikana näimme myös muita vaellusporukoita, ja joillain oli suodattimia mukanaan. Niitä taitaa olla tosi paljon markkinoilla.

 Mihin seuraavaksi...?

Oli kyllä taas niin hieno reissu. Kirjoitan erikseen vielä blogitekstit ruoistamme sekä varusteista. Heti rupesin pohtimaan, mihin sitä seuraavaksi lähdemme lippukunnan voimin. Itselläni on ajatuksena tehdä ruskavaellus ensi vuonna, mutta partsaporukalla varmaan taas sitten parin vuoden päästä.








keskiviikko 8. elokuuta 2018

Koko perhe telttailee

Otettiin perheen kanssa Suomen karttaa haltuun. Itselle nämä tällaiset Suomen kiertomatkat ovat tuttuja jo nuoruudesta, kun ennen lapsia teimme vastaavia reissuja ihan vaan kahdestaan. Tällä kertaa siis pakkasimme autoon nelihenkisen perheemme kamat viikoksi aikomuksenamme kiertää Suomi puolivälin kieppeiltä.







Ajoreitti

Porin potkurit pyörimässä.
Halusimme ajella sellaisen reitin, jossa pystyisimme esittelemään lapsillemme mahdollisimman monenlaisia suomalaisia maisematyyppejä. Ajoreittimme kulki kasitietä pohjoiseen Kalajoelle asti, josta ajoimme poikittain Suomen vaakasuorassa halki Kolille. Sieltä laskeuduimme Punkaharjun tienoille, jonka jälkeen kohti Länsi-Suomea. Ajokilometrejä kertyi yhteensä 1786 km, eli ihan reipas istunto vietettiin autossa sen viikon aikana. Lappiin asti ei tällä kertaa ajettu, mutta toivottavasti
sinnekin päästään joskus toiste.

Sunnuntai: Raisio–Pori (Yyteri)–Kokkola
Maanantai: Kokkola–Kalajoki
Tiistai: Kalajoki–Kajaani–Koli
Keskiviikko: Koli–Punkaharju
Torstai: Punkaharju–Mikkeli–Lahti (Messilä)
Perjantai: Lahti–Tervakoski (Puuhamaa)–Raisio

Halti Big Fun 6 valmiina majoittamaan.
Yöpymiset

Nukuimme neljä yötä teltassa leirintäalueilla ja alkumatkasta yhden yön pääsimme iloksemme nukkumaan sukulaisten luokse. Saimme ystäviltämme lainaksi reissulle Haltin Big Fun 6 -teltan, johon mahduimme hienosti nukkumaan ja happi riitti. Oma neljän hengen telttamme on nimittäin totaalisen hapeton, jos neljä ihmistä sinne sulloutuu.

Haltin Big Fun on malliltaan tunneli, jossa on kummassakin päässä kupolimainen sisäteltta ja keskellä sijaitsee eteistila. Teltta on jännän korkea malliltaan, joten tällainen pygmi nainen mahtui seisomaan siellä mukavasti. Meillä lapset nukkuivat toisessa sisäteltassa ja itse vetäydyimme toiseen.

Leirintäalueilla nukkuminen sujui mukavasti. Kelit olivat lämpimät ja aurinkoiset - jopa niin lämpimät, että aamuyöllä oli kyllä melko hikinen olotila. Makuupusseja ei tarvittu kuin peittomallissa tunnelman vuoksi polvien pehmentäjinä.

Pielisen rannalla maisemamysliä iltapalaksi.
Levottomin yöpymispaikka oli Kalajoen camping, joka mainostikin olevansa Suomen suurin leirintäalue. Melkoinen sutina yötä myöten. Kalajoella kyllä oli hyvät palvelut ja siistit tilat. Hiekkarannalle pääsee suoraan kävelemällä muutamia kymmeniä metrejä. Parhaat maisematelttapisteet ansaitsi Koli camping. Saimme teltan ihan rannalle Pielisen ääreen. Upea iltarusko, hieno mäntymetsä ja rauhallinen leiripaikka.

Kolmannen yön vietimme Punkaharjulla Punkaharju Resortin leirintäalueella. Kävimme ensin kääntymässä lähistöllä Tanhuvaaran urheiluopiston yhteydessä sijaitsevalla camping-alueella, mutta piti poistua sieltä häntä koipien välissä. Telttapaikat olivat rinteessä, joten siinä ei upouudet huoltorakennukset paljon lohduttaneet, jos olisi pitänyt itsensä alamäkeen laittaa nukkumaan. Pakenimme siis Punkaharju Resorttiin, jossa telttailu sujui jo rutiinilla.

Ruokailut

Herkut ja univelat saavat huumorin kukkimaan.
Päätimme tehdä reissaamisesta mahdollisimman rentoa ja ressitöntä. Niinpä söimme mitä milloinkin, missä milloinkin. Välillä itse tehden, välillä ravintoloissa ja kuppiloissa. Pitemmän päälle alkoi kyllä riittää ranut ja purilaiset sekä pizzat, koska niitä kyllä Suomessa tarjoillaan joka mestassa.

Parhaan ruokakokemuksen tarjosi, ainakin aikuisten mielestä, Punkaharjun Lusto-metsämuseon Nila-ravintolassa, jossa saimme herkullista haukea fenkolipedillä sekä kukkakaalipyrettä. Myös Mikkelin Gastropub Eino yllätti makoisilla muikuillaan. Hämmentävin kokemus taisi olla Kajaanin ainoa sushipaikka (lasten toive oli siinä kohdassa Suomea päästä sushille...), jossa saimme kohtuullisen kelvollista sushia pikkuruisissa tiloissa.

Tärkeintä lienee lomaruokailussa asenne: kyllä sitä taas sitten terveellistä ja normaalia kotiruokaa syödään kotona. Lomalla on lupa syödä oudosti ja napostella. Jätskitauko ja matkakarkit tuovat riemua koko perheelle.

Ohjelma

Reissun ohjelma koostui tietenkin ajelusta, välipysähdyksistä sekä yöpymiskohteessa viihtymisestä. Listaanpa tästä merkittävimmät elämyskohteet reitillämme:

Yyterin tuulet saavat leikkimään.
- Yyterin sannat, aina yhtä ihana Yyterin hiekkaranta ja kova tuuli
- Kalajoen hiekkasärkät, ihan yhtä hieno ranta kuin Yyterissä. Pitkälle piisaa matalaa ja lämmintä vettä sekä pehmeää hiekkaa.
- Seikkailupuisto Pakka Kalajoella, tosi ystävälliset nuoret työntekijät ja kivoja ratoja, jopa 5-vuotiaalle alle 120-senttiselle.
- Koli ja Kolin ympäristön komeat maisemat, upeaa kansallismaisemaa voisi istua ihailemassa pitkään.
- Punkaharjun Lusto on hieno metsämuseo. Hyvin toteutettu ja komea rakennus. Lapsillekin riittävän kiinnostava.
- Punkaharjun kaunis vanha harjutie on aina yhtä sykähdyttävän hieno.
- Tervakosken Puuhamaa yllätti hauskuudellaan ja toimivuudellaan. Iäkäs huvittelupaikka oli erittäin kelvollinen lapsikohde monin tavoin: siisti, monipuolinen ja lapsiperheille fiksusti suunniteltu.

Reissusta opittua

Ainahan reissuilla oppii ja kokemukset karttuvat. Tällä kertaa tuntui, että reissumme soljui poikkeuksellisen lupsakkaasti ja rennosti. Liekö osansa hienoilla keleillä, jotka osuivat kohdallemme? Joka tapauksessa tässä listattuna muutamia opinkohtia:

Mahtavuudet

Koli on kyllä kommee paikka! Niin sininen. Niin vihreä.
+ Automatka Suomeen avartaa, etenkin lapsille tärkeä mahdollisuus hahmottaa, kuinka suuri Suomi on ja kuinka erilaisia alueita meillä onkaan.
+ Auto- ja telttareissu loi hyvää yhteishenkeä ja perhetunnelmaa. Pelasimme Unoa yömyöhään, ja nuorimmainen koki sen yhtenä parhaimmista asioista koko reissulla. Yhteistä olemista viiden päivän ajan, mikäs sen mukavampaa. Pitää muistaa suhtautua rennosti ja edetä lasten jaksamisen mukaan.
+ Suomessa on hienoja kohteita, joissa voi vierailla uudestaankin, ja silti ne ovat yhä hienoja.


Nokkelia juttuja

+ keittiötavarat oli kätevää kuskata leirintäalueen keittiörakennukseen, kun ne oli koottu työkalupakkiin
Uimakamat kuivumassa narulla ja yöunet alkamassa.
+ autoon kannattaa varata sopivia viihdykkeitä ja väsymyksen hetkelle pientä herkkua
+ automatkoilla on fiksua keksiä monenlaisia autopelejä. Itse pelasimme mm. arvaa ketä ajattelen sekä klassista arvausleikkiä, jotka kummatkin ovat perheemme omia visaisia arvuutteluleikkejä.
+ pyykkinaru ja pyykkipojat, crocsit ja Uno-kortit tulivat tarpeeseen
+ Unoa pelatessa voi ladata sähköisiä vempeleitä

Ensi kerralla toisin

-> kaikkea tavaroita ei kannata pakata Ikea-kasseihin, vaikka ne tavallaan ovatkin loistavia tavaranlajittelusäkkejä. Autoreissulla olisi kätevää, jos kassin voisi sulkea vetoketjulla ja pyöräytellä nurinniskoin, kun sijoittelee tetris-palojen tapaan näitä kasseja takakonttiin. Avonaista Ikea-kassia ei voi asettaa kuin yhdellä tavalla, koska muuten se kippautuu tyhjäksi.
-> kannattaa ladata laitteet leirintäalueilla, eikä unohtaa hommaa niinku eräät teki välillä...
-> leirintäalueilla on näemmä nykyisin keittiöissä myös jääkaappeja. Tajusimme vähän turhan myöhään, joten säilyttelimme muka-kylmässä kylmälaukussamme jotain iltapalamateriaaleja...





sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Varustehankintojen kevät (ja vähän kesäkin)

Nyt on kuulkaas vaellusta varten hommattu yhtä sun toista. Ja lahjaksikin on saatu. Päivitin kalustoni kuntoon, ja nyt on hyvä lähteä reissuun (joka siis häämöttää jo viikon päästä) (!).

Hankinta nummero 1: RINKKA

Ostin sitten sen himoitsemani rinkan. Päädyin Fjällräven Kajkaan, koska sain sen säädettyä testipainoilla parhaiten omaan selkääni sopivaksi. Sain muuten mahtavan hyvää palvelua Scandinavian Outdoor -liikkeessä. Myyjä jaksoi syynätä kanssani rinkan sopivuutta ja istuvuutta, jotta löytyi se paras säätö ja sopivin malli. Erilaisia punnuksia laitettiin rinkkaan ja kokeiltiin, miltä tuntuu selässä. Ihanasti hän nousee ylös hartioilta, ja paino laskeutuu lantiolle.

Malli on nimenomaan naisten malli ja kooltaan sopivat 65 litraa. Sillä litramäärällä olen kokenut pärjääväni, etenkin, kun rinkan taskut ja remelit ovat sopivan mallisia. Kuten jo aiemminkin kirjoittelin, olen aika tarkka taskujen ja remmien malleista, joten niitäkin tsiigailin ostaessani. Värivaihtoehtoja ei tällä kertaa ollut tarjolla muita kuin tämä musta, mutta musta on ihan kätevä siinä mielessä, että se ei pinty nuhruiseksi niin helposti.

Täsä hän on:

Fjällräven Kajka. Mää olen hänestä nii ylppee!
Odotan jo innolla tulevaa vaellustamme. Hieman jo pääsin tätä rinkkaa testaamaan kevään lopussa partsaretkellä, mutta ei siinä ihan vielä päässyt kantamaan todellista taakkaa selässään.

Hankinta nro 2: VAELLUSHOUSUT

Samalla, kun ostin rinkan, ostin myös uudet vaellushousut. Ensi viikon loppupuolella on vissiin vieläkin karseaa hellettä luvassa Lapin pohjoisiinkin osiin, joten katsotaan nyt, miten vaellushousujeni käy. Ovatko liian kuumat, tai voiko niissä taivaltaa?

Omalla kohdallani housujen osto on aina lähtökohtaisesti pientä tuskaa. Olen töppöjalkainen, mutta lantioni ja vyötäröni on ihan normaalin naisen mitoissa. Kaikki housut ovat aina sellaisia, joissa on lahkeen pituus ihan pielessä.
Juomarakko pulleana.

Mikäköhän siinäkin on, että tynkämittaisia retkeilijöitä ei huomioida housujen valmistuksessa? Tai välillä huomioidaan, mutta mielestäni liian vähän.
Vaellushousuista minulla ei nyt satu olemaan kuvaa, mutta ainoat sopivat löytyivät Fjällrävenin mallistosta. Niissä on lahkeessa kiristysmahdollisuus, joten töppöjalkaisuus ei haittaa. Jee!

Hankinta nro 3: JUOMARAKKO

Tämä juomarakko ei ollut oma hankintani, vaan suorasukainen toive äitienpäivälahjaksi - jonka myös sain. Mahtavaa! Tähän asti olen pelannut vesipullona toimivan vanhan limsapullon kanssa. Tuntuu juhlalliselta nostaa rakko selkäänsä ja sujauttaa letku upouuden rinkan letkupaikalle. Tekninen meininki!

Uuden juomarakkoni kanssa ihmettelin ensin, miten se huolletaan - tai lähinnä miten sen saa parhaiten kuivattua? Onkohan joku keksinyt vielä paremman keinon kuin laittaa limsapullo sinne pussin sisään pitämään sitä auki kuivumisen ajan? Ja toinen, mitä mietin, oli se, että näitähän taitaa olla paljon isompiakin säkkejä selkään ripustettavaksi. Missä tilanteissa vettä mahtaa kulua jättiläismääriä? Ehkä jossain aavikko-olosuhteissa tai muuten jossain tosi kuumassa?

On se kiva, kun on äitienpäivä, niin voi saada tällaisia toivelahjoja. Kannatti tuottaa pari lasta maailmaan.

Hankinta nro 4: HALPPIS-CROCSIT

Halppis-crocsit tassutteluun taukopaikoille
Useiden reissujen jälkeen olen sen nyt oppinut, kiitos ystäväni Niinan: Halppis-crocsit toimivat parhaiten vaelluksilla yöpymispaikan tassuttelukenkinä sekä jokien ylityksissä. Halppis-crocseissa muovi on kevyttä, eli ne eivät juurikaan paina rinkassa. Crocsin kopiot kuivuvat hyvin, eli jokia kahlatessa ei haittaa, vaikka kenkä kastuu. Aiemmin käytin ylityksissä uimatossuja, mutta ne eivät kuivu millään pohjoisen viileissä keleissä, ja ne painavat karsean paljon, etenkin märkänä.

Näissä tohveleissa on mahtavaa astella yöpymispaikassa, kun koko päivän on ensin vaeltanut vaelluskengissä. Ostin tarkoituksella sellaiset, että villasukka mahtuu jalkaan, koska villasukka on aina villasukka. Lisäksi bonuksena on tietenkin halpa hinta.

Hankinta nro 5: UNTUVAMAKUUPUSSI

Tämä oli viimeisin hankintani vielä tässä heinäkuun puolella. Vanha untuvapussini täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Hän on iäkäs Joutsen Superlight 850 g, ja voin kertoa, että hänessä on PALJON lukemia unimittarissa. Olen käyttänyt Joutsenen pussia ehdottomasti kaikkein eniten makuupusseistani, sillä se on ollut kevyt ja lämmin. Nykyisin, johtuen iästä, se on ehkä aavistuksen ei-niin-lämmin, mutta yhä edelleen hän sopii hyvin lämpimiin öihin ja sisämajoitukseen.

Niinpä päätin, että jospa nyt kuitenkin vielä ennen reissua ostan sen uuden untuvapussin, jota olen haikaillut. Untuvapussi syystä, että:
1. Se on kevyt
2. Se pakkautuu pieneen tilaan.
3. Se on lämmin.

Untuvapussien hintahaitari on iso, riippuen siitä, minkälaatuista untuvaa käytetään ja mihin lämpötilaan pussi on tarkoitettu. Itse tarvitsen kolmen vuodenajan pussia, joten niitä lähdin syynäilemään. Löysin vertailemalla mieleisen, ja päädyin lopulta Rabin Neutrino 400:aan, ja miesten malliin, vaikka koko siinä olikin isompi, mutta meidän perheessä saattaa tätä pussia käyttää myös muutkin kuin minä, niin parempi olla yleiskokoinen makuupussi. Pussin paino on reilut 800 grammaa, joten kevyt on kantamus.

Tässä pussissa on ainakin valmistajan mukaan käytetty eettisesti tuotettuja untuvia. Lisäksi se on käsitelty vettä hylkiviksi, joten pussin pitäisi paremmin sietää kosteitakin kelejä. Ainakin nyt yhden viikon telttareissun kokemuksella pussi tuntui tosi mukavalta ja lämpimältä. Se myös pakkautuu juuri täydelliseen ohueen makkaramaiseen muotoon. Tykkään makkaramaisuudesta makuupussissa. Sen saa hyvin pakattua rinkan läpän alle.

...Vielä siitä vanhasta makuupussistani. Miten olen saanut untuvapussin kestämään kaikki ne partsaretket 30 vuoden ajan? Ehkä muutamia syitä osaan arvata:
1) Olen säilyttänyt makuupussia avonaisena varaston kaapissa ilmavasti roikkuen.
Joutsen 30 vee ja mä. Siinä varmaan  on sellainen pari.
2) Olen pessyt pesuohjeen mukaan pari kertaa. Kuivausrummussa olen kuivannut pesun päätteeksi, hellävaraisella kuivausohjelmalla.
3) Olen tuulettanut ja kuivannut pussia reissun aikana mahdollisuuksien mukaan.
4) Joutsenen pussi on luultavasti ollut laadukasta tekoa. Vetoketju toimii yhä hyvin. Untuvat eivät ole karanneet. Kaikki osat toimivat.

Saa nähdä, miten Rab pärjää jatkossa. Pääsenkö viettämään myös hänen 30-vuotisjuhliaan? Olenko eläkeikäisenä Rabin kanssa reissunaisena?

Tässä kunnianosoituksena vielä kuva Joutsenen pussista. Voisin järkätä hänelle pippalot tässä joskus. Kuka lähtisi makuupussibileisiin?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Täydellinen rinkka, ja kuinka se hankitaan?

Nyt kuulkaas olisi rinkkatilanne päällä! Haluan uuden rinkan. Tarvitsen sellaisen! Syystä että: Vanha rinkkani on jämäkkä, kestävä ja pakkausominaisuuksiltaan toimiva, MUTTA se ei ole koskaan sopinut minun anatomialleni. Niinpä päätin vihdoin, että tiemme eroavat. Laitetaan niinsanotusti kiinnitysremmit jakoon.

Uuden rinkan ostaminen vaatii kärsivällistä syynäystä. On tärkeää, että oma rinkka on sellainen, että sen kantaminen tuntuu hyvältä vielä pitkänkin taipaleen jälkeen. Listaan tähän muutamia asioita, joita on tärkeää huomioida ostaessaan rinkkaa.

1. Pohdi käyttötarpeitasi

Tiedätkö jo, mihin tarkoitukseen haet rinkkaa? Lähdetkö viikon vaellusreissuille erämaahan, reissaatko junalla kodin ja kotikodin välillä, osallistutko viikonlopun patikointiretkelle tai aloitatko aikuisena partioharrastuksen? Käyttötapa ja käyttömäärä saattavat vaikuttaa budjettiisi sekä siihen, minkä kokoista rinkkaa olet hakemassa.

Itse olen kokenut, että minulle riittää 65 litran suuruinen rinkka viikon vaellukselle. Monet miespuoliset kaipaavat 70 tai 80 litran rinkkaa. Koon lisäksi minulle on tärkeää, että rinkka kestää ahkeraa käyttöä. Pitkien vaellusten lisäksi käytän rinkkaani partioretkillä ja -leireillä sekä lasten kanssa patikoidessani retkeilyalueilla.

2. Sovita rinkkaehdokkaita painojen kera

Meitä on moneen junaan. On lyhyttä, pitkää, pulskaa, kuikeloa, rintavaa, köyryselkäistä... Sama rinkka ei sovi kaikille. Niinpä kaikkein tärkein ohje rinkan ostoon kuuluu näin: Käy sovittamassa painojen kanssa rinkkaa selkääsi ja tunnustele, onko se sinulle hyvä. Ainakin Scandinavian Outdoor -myymälässä oli saatavilla rinkan sisään asennettavat painot, joiden ansiosta rinkkaa pystyi sovittamaan vaelluspainoisena. Sain ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, kun pyysin sovitusapua.

Hyvän rinkan tulisi asettua tukevasti lantiolle. Olkahihnojen tulisi nousta kokonaan hartioilta ilmaan, kun rinkka on sopivan kokoinen ja oikein säädetty. Se tunne, kun rinkan paino asettuu oikeaan kohtaan, on loistava. Syy siihen, miksi rinkkaa tulisi kantaa lantiolla, on yksinkertaisesti voimakysymys. Alavartalossamme on huomattavasti paremmat lihakset kantamaan taakkaa kävelyn aikana. Hartiat jumittuvat ja yläselkä kipeytyy, jos rinkkaa kannetaan olkahihnat olkapäillä.

3. Tutki säilytysominaisuuksia

Rinkan sopivan muotoilun lisäksi on tärkeää, että rinkassa olevat säilytysratkaisut ovat itselle mieluisia. Olen tänään ollut katsomassa itselleni uutta rinkkaa, ja finaalissa ovat Fjällrävenin Kajka 65 W sekä Ospreyn Ariel AG 65. Kumpikin tuntui selälle hyvälle. Seuraavaksi katseet kannattaa kääntää säilytysominaisuuksiin.

Rinkkamalleissa on ratkaistu eri tavalla tavaroiden sijoittelu taskuihin, läppäosiin ja sisätiloihin. Erot voivat olla hyvinkin suuria. Jokaisella valmistajalla on oma tapansa hahmottaa pakkaamislogiikkaa. Itse arvostan suuria sivutaskuja, pääsyä sisätiloihin eri kohdista sekä hyviä läppätaskuja. Käydessäni sovitusreissulla tutkin myös rinkkaehdokkaiden taskuja. Lantiovyöllä olevat pikkutaskut tuntuivat aika mukavalta lisältä aiempaan.

4. Katse kiinnitysremmeihin

Kun rinkka pakataan pitkää vaellusta varten, on tavaran määrä suuri ja tästä syystä myös rinkan ulkopuolelle joutuu kiinnittämään tarvikkeita. Itselläni makuualusta on niin sanottu perinteinen rullamalli, joka ei pakkaudu pieneen tilaan. Makuupussikin on omanlaisensa makkarapötkylä. Näitä kahta tarviketta joudun itse kiinnittämään rinkan ulkopuolelle, ja tästä syystä rinkan kiinnitysremmeillä on tärkeä rooli.

Minulla on tapana sijoittaa molemmat pötköt rinkan keskivaiheille tai hieman alapainoisesti. Haluan saada ne tiiviisti rinkkaa vasten, jolloin remmityksen täytyy sopia tähän tarkoitukseen. Joskus tavaramäärä ulkopuolella voi olla vieläkin suurempi, kun teltta tulee näiden lisäksi omaan rinkkaan kannettavaksi. Yleensä vuorottelemme teltan kantamista, koska se on painava möhkäle, etenkin kastuessaan.

5. Sinnikkäät materiaalit kestävät käyttöä

Halpojen rinkkojen ongelma on usein materiaalien heikkous. Sisäpussista saattaa lyhyen käyttöajan jälkeen repeillä kangas tai kiristysnyöreistä napsuvat halvat muoviosat kappaleiksi. Hyvin pidettynä laadukas rinkka kestää helposti 20 vuotta. Itselläni vanha Karrimor Jaguar on yhä täysin ehjä ja loistavassa kunnossa, vaikka kantamistaivalta on tullut noin 15 vuoden ajan.

Kankaat joutuvat koville, kun pakataan täyteen.
Kankaiden ja kiristysnyörien lisäksi merkittävimmät heikot kohdat halvoissa rinkoissa ovat vetoketjut, pehmusteet ja kiinnitysvyöt. Mikään ei raasta mieltä enempää kuin keskellä erämaata hajoava vetoketju. Täyteen pakattuna rinkan vetoketjut joutuvat todella koville, jolloin laatu punnitaan.

Huonossa rinkassa pehmusteet saattavat olla hyvin ohuet jo ostotilanteessa. Muutaman käyttökerran jälkeen ne ovatkin litistyneet olemattomiin, jolloin kantamismukavuus on nolla. Samoin käy hentoisille kiinnitysvöille. Jos lantiovyössä solki on lähinnä vitsi, ei tällaista rinkkaa kannata hankkia. Lantiovyön tehtävä on tärkeä. Sen pitää pystyä puurtamaan retkeilijän lantiolla tiukkana ja napakkana ilman spontaanin avautumisen tai soljen rikkoutumisen vaaraa.






Ystävältä saatu kuva rinkan soljesta, jota on viritelty nippusiteellä. Että on sitä muillakin rinkkatilanne päällä...






Toinen tilityskuva ystävältä, jonka lantiovyö pompsahtelee itsellään auki. Tarkennettakoon vielä, että se on se rinkan lantiovyö, joka pompsahtelee, ei ystävän. Soljen laatu ei ihan vastaa vaatimuksia.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Annos syksyä: Joutsijärven reitti lokakuussa



Päätimme partioporukalla tutustua Porin kaupungin omistamaan Ulvilan Joutsijärven reittiin viime viikonloppuna. Reitti oli meille ennestään tuntematon, joten lähdimme tutkailemaan Joutsijärven maisemia myös sillä silmällä, voisiko sinne toistekin tulla isommalla partsaryhmällä.

Valitsimme reitin lähtöpaikaksi Tammen leirikeskuksen, josta reitti lähtee luontopolkuna järven liepeillä polveillen. Ensimmäisen päivän pituudeksi meille kerääntyi lähemmäs 17 kilometriä, ja toiselle päivälle jäi 13 kilometrin mittainen taival.

Kompastuskiviä

Polut yllättivät meidät kivikkoisuudellaan. Monilta pätkiltään polku oli turkasen kivinen, ja kivet eivät todellakaan olleet aivan pieniä pirpanoita. Liukkaalla syyskelillä sateen niljastuttaessa haavanlehtiä kivien yli taiteilu vaati erityisen paljon tarkkuutta, voimaa, ketteryyttä ja hyvää tasapainoa. Sen huomasi lauantai-iltana, kun vihdoin pääsi yöpymispisteelle, että trapetsitemppuja oli tullut tehtyä rinkka selässä.

Kivikkoisella polulla kulkiessa on tärkeää muistaa ainakin seuraavat seikat:

1. Vaelluskengät on syytä olla nilkkaa tukevat ja hyvin solmittu kiinni. Muista kiristää nauhoja kesken reissun.

2. Taukojen merkitys kasvaa, kun reitti on fyysisesti raskas ja vaatii keskittymistä. Tauolla kannattaa ottaa rinkka pois selästä, voimistella ja venytellä itseään. Erittän tärkeää on pitää energia- ja nestetasapaino kunnossa, jotta ei väsyneenä rupea kompastelemaan polulla.

3. Kävely- tai vaellussauvat voisivat auttaa kulkemisessa. Itselläni ei ole kokemusta, mutta kävi mielessä, kun siellä hoipuimme kuin heinäseipäät.

4. Jätä turvaväli edelliseen tallustelijaan. Kaatuessa voi syntyä kelju lumipalloefekti, jos jono on liian tiheä.

5. Varaa aikaa, kulje hitaasti ja katso jalkoihisi. Kivikkopolulla ei voi kiihdytellä, ja maisemien katsomiseen pitää varata pysähdyshetkiä.



Retkeilyreittien varustelukilpa

Paljon patikointia harrastavana olen huomannut isoja eroja retkeilyreittien kunnossa ja käytettävyydessä varustelun puolesta. Eniten olen käyttänyt Metsähallituksen retkikohteet ovat pääsääntöisesti todella hyväkuntoisia, siistejä ja järkevästi varusteltuja reittejä. Monet kunnat ovat myös saaneet aikaan hienoja retkikohteita, joissa retkeilijän on ilo liikkua.

Mikä tekee reitistä miellyttävän, pohdimme porukalla Joutsijärvellä kiertäessämme. Joutsijärven reitillä hyvää oli erityisesti autiotupien ja muiden majoitusvaihtoehtojen olemassaolo sekä hauska vaijerilautta, jolla pääsi ylittämään vesistön. Ylipäätään retkeilyreitin varustelussa kilpaillaan seuraavista asioista:

- Majoituspaikat: Joutsijärven reissullamme emme valitettavasti päässseet autiotuvan asukkaiksi, koska reitillä oli muutakin väkeä, mutta onneksi pienen lisämatkan päässä oli tarjolla korsu, johon pääsimme yöpymään. Kurkistelimme muutamiin autiotupiin sisälle ja totesimme ne oikein kelvollisiksi ja siisteiksi. Muina vaihtoehtoina olisi vielä ollut laavuja sekä savupirtti ja kota.

- Nuotiopaikat: Tämän reitin varrella oli muutamia nuotiopaikkoja, joiden kunto ei ollut kehuttava. Lisäksi erään nuotiopaikan kohdalla kiellettiin tulenteko. (?) Kaiken kaikkiaan nuotioiden ympäryskivet olivat osittain epämääräisessä kunnossa ja nuotiopohjiin oli jätetty paljon roskia.

- Käymälät: Osassa Joutsijärven pysähdyspaikoista oli tarjolla käymälä. Puuceet olivat täysinäisiä ja sekös satunnaisen vaeltajan pakaroita riemastuttaa. Arvoisat vaellusreittien rakentajat: Tehkää puuceiden tyhjennyssuunnitelma, joka elää ja joustaa vuodenaikojen vaihtuessa ja ihmismäärien kasvaessa. Ällöpylly vessa aiheuttaa pahaa mieltä ja nurkkiin pissailua.

- Polttopuuvarastot: Mietimme Joutsijärven kivikkoisilla poluilla, miten ihmeessä polttopuuhuolto alueella voidaan hoitaa. Vastaus oli ilmeinen: Eipä juuri mitenkään. Olikohan rahan vähyys tai polttopuuvarastojen saavuttamattomuus tehneet sen, että puuvarastot ammottivat tyhjyyttään. Toki yksi syy on varmasti pöljät ihmiset, jotka polttavat puita surutta tuntikausia.

Korsulla yöpyessämme löysimme muutamia märkiä klapeja, mutta muualla puut olivat monesta paikkaa loppu. Olisipa kätevää, jos reitin alussa olisi pankkikortilla toimiva systeemi, jolla saisi lunastettua puuvarastojen yleisavaimen. Hyvistä polttopuista voisi ihan jopa maksaa, sanoisin minä.

- Juomavesipisteet: Pohjois-Suomessa vaeltaessaan voi nauttia ainakin vielä siitä ylellisyydestä, että juomavedet voi napata suoraan purosta. Eteläisemmässä osassa Suomea se ei ihan onnistukaan. En ole (vielä) hankkinut vedenpuhdistukseen tarkoitettua retkeilijän suodatinhärpäkettä, mutta kiinnostaisi kyllä tietää, minkälainen olisi hyvä.

Joutsijärvellä oli muutamia kaivoja, joista pystyimme ottamaan vettä, mutta vedenottopaikkojen vähyys patikointireiteillä aiheuttaa ainakin itselläni sen, että en juo riittävästi. Säästelen vettä ja juon pieniä liruja kerrallaan. Ja sekös naista rusinaksi muuttaa jos mikä.

- Opastusmerkinnät: Joutsijärven reitti oli merkitty punaisilla täplillä, jotka erottuivat mielestäni kohtuullisen hyvin puiden rungoilta. Itse olen enemmän kiinnostunut saatavilla olevien karttojen ominaisuuksista, mutta toki hyvät reittimerkinnät maastossa ilahduttavat. Pitkällä taipaleella olisi mukavaa, jos välillä olisi näkyvillä kylttejä, joissa näkyisi etäisyyksiä eri paikkoihin. Se kannustaa jatkamaan, kun näkee aika ajoin, miten oma eteneminen on sujunut.

- Veden ylitystavat: Aina ei tarvitse vesistöjä ylitellä, mutta kyllä se kummasti antaa intoa kulkuun, kun tietää, että edessä on veden yli kulkemista. Karhunkierroksella ihastuttavat riippusillat, Kevon reitillä kahlauskahvat ja Joutsijärvellä pääsimme kokeilemaan vaijerilauttaa. Oli kyseessä joki, järvi, lampi tai meri - aina on hienoja maisemia, kun pääsee veden päälle.


- Jätehuolto: Viimeisimpänä, vaan ei missään tapauksessa vähimpänä nostan esiin jätehuollon. Mikään ei saa ohimosuonia pullistelemaan enempää kuin roskat maastossa. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi täytyy jättää muovisälää nuotiopohjaan, tupakantumppeja polulle ja juomatölkkejä halkopinoihin? Käsite roskaton retkeily vaatii vielä paljon valistusta ja työtä. Roskasäiliöt nuotiopaikoilla ovat vain vitsi, koska ne täyttyvät nopeammin kuin niitä tyhjennetään. Roudatkaa roskat mukaan, tyypit! Ja keksitään luontopoluille toimiva jätehuoltosydeemi!







tiistai 22. elokuuta 2017

Uhka vai mahku: Lasten kanssa patikoimaan

Mitä se tarkoittaa käytännössä, kun lähtee lasten kanssa patikoimaan yön yli reissulle tavarat selässään? Tuleeko tuskan parahdus tai onko mahtavata meininkiä? Tulipa testattua kolmen (7-, 8- ja 8-vuotiaan) lapsen kanssa minivaellusta Kuhankuonolla Savojärven kierroksella, ja loppuarvosanaksi annan reissullemme kiitettävän. Hyviä huomioita, onnistumisia ja oppimista tapahtui.

Lasten kanssa lähtiessä on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin asioihin, joita ei ehkä aikuisporukassa pohdi niin huolellisesti. Ja toki osa näistä asioista pätee ihan yhtä lailla aikuisiinkin.

1. Lyhyt reitti
Lähdimme Savojärven kierrokselle Rantapihalta.

Valitse patikointireitiksi lyhyt ja helposti kuljettava polku. Tokaluokan aloittaville lapsille sopiva päivämatka oli vain kolme kilometriä, jolloin perillä jäi enemmän aikaa metsässä touhuamiseen, mustikanpoimintaan ja uimiseen. (ja uimista todella tapahtui - paljon!)

Lapsen pinna on lyhyt, joten pelkkä patikointi on aika nopeasti heidän osaltaan tylsäksi todettu. Polun helppous tekee kulkemisesta vähemmän kolhuisaa. Huomasin, että etenkin toisena patikointipäivänä väsyneet jalat kompastelivat juurissa ja kivikoissa, joten kaatumisia varten piti olla laastarit tanassa. Pitkospuut saivat lapsilta kehuja, koska niissä kulkeminen tuntui heistä kevyeltä.




  
2. Jotain nähtävää ja kiivettävää
Salli kiipeily, loikkiminen ja tasapainoilu. Se on parasta.
Etsi luontoarvoiltaan lasta kiinnostava reitti. Lasta ei pelkkä paarustaminen innosta, ja matkan varrella kannattaa olla jännittäviä kohteita, erilaisia metsätyyppejä, onttoja puita ja jättimäisiä kiviä. Lapsi saa riemua kivelle kiipeämisestä tauon aikana, sillä välin kun aikuinen lojuu tantereella pyyhkien välipalakeksin murusia suupielistään. Kiipeäminen, hyppääminen, tasapainottelu ja loikkelehtiminen ovat lasten energiajuomaa. Hienoja luontoelämyksiä saa lähelläkin, kun vain antaa aikaa taukoihin ja taukokikkailuun. Väsynytkin lapsi kaivelee salaista piiloenergiaansa, kun pääsee välillä temppuilemaan rinkan kantamisen sijaan.

3. Ruokahuolto rullaamaan
Makkara maistuu paremmalta itseveistetyillä tikuilla paistettuna.
Vaelluksella energiaa kuluu, oli aikuinen tai lapsi. Hyvä mieli, jaksaminen ja keskittymiskyky säilyvät kunnon ruokahuollon avulla. Me söimme patikoinnin aikana yhden välipalan, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi voinut varata ainakin toisen välipalapisteen. Jos kävelymatka olisi ollut viiden kilometrin luokkaa, olisi tarvittu lounas puolimatkaan. Päivällistä valmistimme heti saavuttuamme, ja iltapala oli tarkoituksella täyttävä ja tukeva.

Nuotiolettu on retkiruokien aatelia.
Pelkästään rinkan kantaminen selässä kuluttaa energiaa, mutta lasten loputon häröily se vasta kuluttaakin. Lisäksi lasten tapa ruokailla on suorasukaisempi ja kursailemattomampi. Jos ruoka on hyvää, sitä syödään hirveän paljon. Jos ruoka on pahaa, sitä ei syödä kuin molekyylin kokoinen hippunen. Aikuinen söisi nälkäänsä pahaakin retkimössöä, mutta lasten sietokykyä ei kannata lähteä kokeilemaan. Tee retkiruoasta kivaa, hyvää, riittävää ja makoisaa.

Meidän porukassamme erityistä suosiota saivat kaikki mahdolliset keksit ja herkut, nuotioletut, bolognese sekä itse veistettyjen makkaratikkujen nokassa käristetyt maggarat. En ehtinyt tällä kertaa kuivattamaan ruokia kuivurillani, mutta näin lyhyellä retkellä pärjäsimme ilman kuivattuja ruoka-aineita. Seuraavalla kerralla täytyy kuivatella!

4. Huolehdi varusteista
Kuumalla kelillä tarvitaan hengittävät vaatteet.
Ulkoiluhommat kannattaa hoidella maalaisjärjellä valituissa vaatteissa. Liikkuessa tulee lämmin ja seisoskellessa kylmä, joten vatteiden materiaaleilla on iso merkitys. Puuvilla on kostealla kelillä nihkeä, villa lämmittää märkänäkin ja ohuet tekniset materiaalit kuivahtavat hetkessä.

Lapsille ostetaan helposti vaatteita, joissa on kasvunvaraa, mutta kengissä kasvunvara kostautuu ainakin patikkareissuilla. Patikointiin on syytä valikoida tukevat ulkoilujalkineet, jotka ovat oikean kokoiset ja kevyet kulkea. Meidän reissullamme lapset kulkivat jämäkät lenkkarit jalassaan. Kumpparit kulkivat äidin rinkassa käyttämättöminä. Onneksi saimme osaksemme ihanaa auringonpaistetta. Hengittävät paidat ja vilpoiset housut olivat tarpeellisia.

5. Kevennä kantamusta

Pieni tyttö, iso rinkka.
Aikuisen rinkka saisi painaa vaelluksella enintään kolmasosan kantajan painosta. Lapsen kohdalla samaa nyrkkisääntöä ei voi suoraan soveltaa, koska lapsen kasvutapa voi olla hyvin yksilöllinen. Hentoinen lapsi ei jaksa kantaa yhtä paljon, ja peruskunto vaikuttaa kestävyyteen.

Paras kantoväline on laadukas lapselle mitoitettu rinkka tai tukeva reppu. Kapeat hartiat aiheuttavat hieman hankaluutta säätöjen kanssa. Itse kevensin tyttäreni rinkkaa ottamalla osan tarvikkeista omaan rinkkaani. Hänen rinkkansa painoi ehkä viitisen kiloa, mutta säädöt eivät vielä osu kohdalleen. Mitoitus ei mahdollistanut lantiovyön osumista lantiolle, jolloin kantaminen tapahtui valitettavasti hartiavoimin. Tämä vaati sisua ja keksitaukoja.



  
6. Opeta taitoja

Teltat pystyyn lapsityövoimalla.
Retkeilyssä parasta on lasten mielestä uusien taitojen oppiminen. Ota lapset mukaan ruoanlaittoon, opeta retkikeittimen käyttöä ja näytä, miten nuotiolettuja paistetaan. Kaikki yhdessä tekeminen ja taitojen opettelu tekee hyvää - sekä aikuiselle että lapselle.

Lapsi voi olla mukana kaikessa tekemisessä, ja monesti on kyse vain siitä, jaksaako aikuinen antaa lapselle tilaa kokeilla itse tekemistä. Meidän retkellämme kokeiltiin trangian käyttöä, pystytettiin telttoja, haettiin vettä vesikassilla, veisteltiin makkaratikkuja ja kokkailtiin monenlaista. Omat tiskitkin piti tiskata.

7. Elä hetkessä

Älä suunnittele reissua valmiiksi etukäteen. Jos taukoja tarvitaan enemmän, pidä niitä. Jos lapsi haluaa leikkiä metsässä, anna sille aikaa. Jos uinti houkuttaa, kaivele uikkarit ja pyyhe esiin. Jos väsymys ja kiukku iskevät, keksi jotain kivaa.

Lapset ovat loistavia tyyppejä opettamaan hetkessä elämisen taitoa. Katso heistä mallia ja sovella ideaa myös aikuisten vaelluksilla.