Rinkan pakkauspäivä

Huomenna on lähtö Kekkostelu-vaellukselle! Wuhuu ja hip hip - hurraa! Tämä iltapäivä meni rinkan sisältöä kootessa. Lattialle kerääntyi vähitellen vaatteet, tarvikkeet ja ruoat, jotka pussukoitsin omiin pikku pakkauksiinsa huolella. Apurina meikäläisellä oli tehomimmi-Liljersson 5 vee, joka halusi auttaa äitiä jollain tavalla. (Koko vaellushommahan on hänen mielestään varsin epäilyttävä keksintö, koska se vie äidin niin kauas ja niin pitkäksi aikaa) No Lilja kirjoitti pussukoihini niiden sisällöt, ja minä pakkasin rytkyjä lähes vakuumiin.

Huomenna laitan kaikki rinkkaan ja teen loppupunnituksen. Laskelmien perusteella rinkan paino pyörii siinä 20 kilon hujakoilla, kuten oli tavoitteenakin. Siitä vähenee sitten ruokien myötä painoa ja teltankantovuoro tuo puolestaan hetkellisesti lisää taakkaa.

Tässä tavaralistani tällä hetkellä:

Makuupussi 950 g

Makuualusta 485 g

Trangia ja kaasupoltin 1060 g

Gore-takki 650 g

Gore-housut 510 g

Pyjama eli kalsaripuku 335 g

Yöpipo, yöhanskat, yökauluri, yösukat 300 g

Kalsaripuku 210 g

Sukat x 5 kpl 320 g

Pyyhe ja bikinit 375 g

Villapaita 550 g

Luksuspussi eli kotimatkalle puhtaat pikkarit, rintsikat, sukat ja paita 270 g

Pikkarit 5 kpl  125 g

Hanskat ja kauluri 150 g

Hyttyshattu ja lyhythihainen paita 140 g

Fleecepipo ja buffihuivi 80 g

Ruokailuvälinepussi, jossa 2 lautasta, 2 mukia, lusikka-veitsi-haarukka, 3 sporkkia, puukko, astiapyyhe 610 g

Vessapaperirulla 105 g

Dödö, shampoo, saippua 110 g

Naamarasva, käsirasva 50 g

Bepanthen 30 g

Mefix-rulla jalkojen teippailuihin rakkojen estoon 20 g

Savett-pyyhkeitä 2 pkt 330 g

Nenäliinoja ja laastaria 75 g

Hammasharja ja -tahna 120 g

Kartat kopioina 35 g

Alkuperäiset kartat 220 g

Päiväkirja ja kynät 510 g

Lääkkeitä (särkylääkettä, Etonoa, yms) 190 g

Tilpehööripussi, jossa kompassi, tulitikut, ompeluvälineet, otsalamppu, telttavalo, yms 410 g

Muovipusseja roskille, pyykeille yms 90 g

Aurinkolaturit 2 kpl 150 g

Kylmägeeliä 90 g

Kamera 310 g

Hyttysmyrkkypyyhkeet 70 g

Desinfektioaine 120 g

Vispilä ja paistinlasta 50 g

Kuukautiskuppi 120 g (toivon todella, ettei tarvita)

Tiskiainepullo 70 g

Tiskisieni, patapata-pala 10 g

Suolapurkki 150 g

Näkkärit 700 g
Metwurstia 400 g
Sulatejuustoa 200 g
Voita 200 g
Myslit 350 g
Kuppikiisselit 135 g
Suklaapatukat 250 g
Energiapatukka, -geeli ja pähkinäpussi 210 g
Rusinaa 320 g
Alpen, suklaapatukka ja mustapaputahna , tonnikalapussi 210 g
Kaakaot 275 g
Aprikoosipussi 200 g
Ti lounas 400 g
Pe päivällinen 220 g
Ti jälkkäri 100 g
Ma ja to jälkkärit 475 g
Ke jälkkäripätkikset 300 g
Su päivällinen 550 g
Vesipullo 3 kpl (0,5 litran limsapulloja) 1600 g
Rinkka 3000 g

Ja huomenna haen merkkareita ja pakkaan vielä muutamia maustepussukoita mukaan.... Tässähän tätä kannettavaa. Voi olla että vielä karsin jotain. Raportoin siitä myöhemmin. Nyt asetun viimeiseksi yöksi omaan pehmoiseen petiini. Seuraava yö kolistellaan junassa.

Kaksi yötä vaellukseen, onko homma hallussa?

Tämä viikko on sulattanut viimeisetkin aivosoluni. Kekkostelu-vaelluksen ennakkovalmistelut vaativat veronsa, joten oikein odotan pääseväni teltan pohjalle lepäämään. Ruokien kuivauspuuhien lisäksi olemme käyneet kaupassa ruokaostoksilla ja suoritimme niin sanotun isojaon. Isojako tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes kaikki ruoka-aineet punnitaan valmiiksi annospusseihin ja niihin merkitään aterian nimi ja viikonpäivä, jolloin ruoka on suunniteltu nautittavaksi.

Käytimme siis partiokololla aikaamme noin viisi tuntia tähän isojakoon. Punnituksessa oli mm. jokaisen henkilökohtaiset aamuiset mysliannokset, aterioiden makaroni-, riisi- ja kvinoamäärät sekä monet muut ruokalistassamme olevat raaka-aineet. Työlästä, mutta mielestäni ruokien valmiiksi punnitseminen, pakkaaminen ja merkitseminen kannattaa. Tässä muutamia syitä:

• ruoat on nyt helpompi pakata rinkkaan vaikkapa päiväkohtaisiin säkkeihin
• rinkkaa käytettäessä vaelluksella ruoat pysyvät paremmin järjestyksessä
• ruokien määrä tulee tarkistettua ja varmistettua, että jokaiselle tulee riittävä annos
• vähentää aivotyön määrää reissulla, koska viikko pöpelikössä aiheuttaa sekopäisyyttä
• ei tule kannettua ylimääräisiä ruoka-aineita, kun kaikki on laskettu ja punnittu

Tämän päivän ilta kuluikin taas yllättäen partiokolon uumenissa. Eilisen isojakosavottamme tulokset jaettiin tänään jokaiselle kotiin vietäväksi ja rinkkaan pakattavaksi. Sama ilmiö toistuu joka vaelluksella: epäusko tuijottaessa omaa kasaansa. Mihin mä nää kaikki tungen? Kummasti oppii karsimaan vaatteissaan ja kaikessa muussakin, jotta saa rinkan painon aisoihin. Sehän pitäisi olla aikuisilla naisilla maksimissaan 20 kiloa ja miehillä 30. Sen yli menevät ovat liian raskaita taakkoja.

Naureskelimme ruokapussukoitamme. Niitä ei pidä mennä avaamaan tuulessa. Sen verran kevyttä tavaraa on nuo kuivatut jutskat. Esimerkiksi kuivatun porkkanaraasteen avaaminen tuulisella säällä aiheuttaa raasteen katoamisen tangentin suuntaan.

Lataukseen apua

Puhelimen lataus on ollut itselläni ongelmana, kun ei ole toivoakaan, että lataus pysyisi koko viikon luurissa, vaikka sen välillä sulkisikin. Ystävällisesti mahtava työkaverini tuli hätiin, ja lainasi kaksi aurinkolaturia, joilla saan tarvittaessa ladattua muutenkin luuriani, ainakin sitten kertaalleen, jos ei aurinko ota paistaakseen.

Olen paljon miettinyt tätä puhelinasiaa. Haluan olla mahdollisimman vähän puhelimessa kiinni, eikä se taida siellä onnistua, koska kenttää ei välttämättä ole ollenkaan. Oli miten oli, on mukavampaa, jos tietää, että puhelimessa on tarvittaessa virtaa jäljellä, jos tilanne vaatisi oikeasti soittamista hätätapauksessa.

Mystiset vatut kuivumassa

Viimehetken kuivaushommaksi kehitin itselleni vielä vadelmien kuivaamisen. Ajattelin, että ne voisivat sopia lettuhillomme maustajiksi. Niinpä lykkäsin taas uuniin kiertoilmalle kuivumaan kaksi pellillistä vattuja. Mikä niissäkin lienee, kun ovat niin hartaita kuivustelijoita? Kestää ja kestää. Ihan kuin jokainen vatun pieni pallukka sisältäisi niin paljon nestettä, että ne pitäisivät sitkeästi kiinni pulleudestaan. Olisikohan jo huomenaamulla kuivaa vattumatskua tarjolla pussitettavaksi?

Kuivurit hurisevat ennen vaellusta

Alle viikko Kekkostelu-vaellukseemme. Hommia on jokaiselle päivälle, jotta saadaan kamat kasaan ja ruoat reeraan. Vaellusporukkamme on saanut kotitehtävikseen kuivata kaikenlaisia ruoka-aineita, ja itsellenikin näitä kuivaustöitä on siunaantunut. Minulla kun ei ole hyötykuivuria, niin meidän taloudessamme on kiertoilmauuni hurissut tasaiseen tahtiin.

Pelkkää pekonia

Olen kuivattanut sosekeittoa, mansikoita ja pekonia. Ja luit aivan oikein. Pekonia. Tämä on kokeilu, voiko se toimia vaelluksella. Ostin fileepekonia, josta leikkasin mahdolliset rasvareunukset pois. Pilkoin ne pieniksi ja paistoin pannulla melko kuiviksi ja loput rasvat yritin imeyttää paperiin. Kiertoilmauunissa 50 asteessa luukku raollaan nämä pekonipalaset kuivuivat rapeiksi kikkaroiksi vajaassa kahdeksassa tunnissa, ja vielä kerran yritin imeyttää paperiin mahdollisesti tihkuneet rasvatippaset. Nyt pekonit ovat odottamassa vaellukselle lähtöä kylmiössämme, koska en voi mennä mitenkään takuuseen niiden onnistumisesta. Sosekeiton kaveriksi ne peksulit (huom, tuttavallisesti nimeää pekonit hän) on ajateltu. Jos pekonit menevät makkeliksi, onhan meillä sentään krutonkeja.

Tässä peksukkaat eli pekonit kuivuttuaan uunissa muutamien tuntien ajan. Suhtaudun vielä varauksella näihin kavereihin.

Sosekeittoa tulee meidän 17-henkiselle vaellusporukalle sen verran suuri määrä, että olemme jakaneet kuivausurakan neljälle ihmiselle tehtäväksi. Itse tein noin neljän hengen annoksen sosekeittoa, jonka sitten kuivattelin ja jauhoin kuljetusta varten.

 Sosekeitto on tarkoitus syödä vaelluksella lounaaksi krutonkien ja pekonin kanssa, ja lisäämme siihen vasta paikan päällä Koskenlaskija-sulatejuustopalasen makua tuomaan.

Sosekeittooni tuli 

• 1 bataatti
• 6 perunaa
• 6 porkkanaa
• 1 kesäkurpitsa
• 2 valkosipulin kynttä
• puolikas sipuli
• kasvisliemijauhetta ja vettä
• chiliä, rakuunaa, mustapippuria, basilikaa

Keitin sosekeiton ainekset normaalisti kasvisliemessä ja soseutin keiton paksuksi mössöksi. Soseen levitin uunipellille leivinpaperin päälle. Mielestäni kannattaa levittää melko ohut kerros, mutta ei mitään seittiä kuitenkaan. Kuivaus vei parikymmentä tuntia kiertoilmauunissa 50 asteessa, jonka jälkeen sose oli rapeaa levyä. Levyn jauhoin tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Mielenkiintoista oli jauhaessa kokea, miltä tuntuu, kun vahingossa hengittää sosekeittopölyä keuhkoihinsa. Se panee irvistämään tällä tavalla:

Sosekeiton sai kuivana taitettua palasiksi.

Tehosekoitin teki hommansa.

Lopullinen sosekeiton paino oli vajaat 350 g.

Sosekeiton kuivuttua ryhdyinkin heti mansikankuivauspuuhiin. Ostin neljä litraa tuoreita kotimaisia mansikoita ja siivutin ne suhteellisen paksuiksi siivuiksi. Asettelin mansikkasiivut leikkauspinta ylöspäin leivinpaperin päälle pellille vieri viereen.

Jälleen uuni hurisemaan - tai luulen, että uuni ei ollut missään vaiheessa lakannutkaan hurisemasta - ja mansikat löylyttelemään kiertoilmaan 50 asteen lämpöön.

Mansikoiden kuivumisaika oli myös lähes 20 tuntia, koska en noussut yöllä niitä poistamaan uunista. Olivat kuivuttuaan rapeita ja maku oli mansikkaisen kirpeä. Jos kuivattavien tuotteiden välillä pidettäisiin tuoksukilpailuja, niin sanoisin, että mansikka voittaa kaikki kuusi nolla. Ihana tuoksu levisi koko kotiin, kun manzikanmollukoita kuivattelin.

Mansikat matkalla löylyyn.

Mansikka was here.

Kyllä meni neljä litraa mansikkaa pieneksi!

Itselläni oli nämä kuivaushommat kuitenkin melko helppoja kakkuja. Eräällä porukkamme jäsenellä oli jännät paikat, kun pääsi kokeilemaan kananmunan kuivaamista. Munakasta on tiedossa vaelluksemme toiseksi viimeisenä aamuna! Wuhuu!

Kun ruoat on kuivattu, on seuraavana vuorossa kaupan kuivaruokahyllyjen tyhjennys sekä punnitusorgiat partiokolollamme. Huomenna vaa´at vapisevat, ja tänään kävimme täyttämässä ostoskärryt näkkärillä kaurahiutaleilla sekä vaikkasunmillämousseaineksella.

Mini-mini-miniretki Haunisten altaalle

Hieno aurinkoinen keli houkutteli pakkaamaan eväät reppuun ja suuntaamaan Haunisten altaalle eväsretkelle kersojen kera. Haunisten allas on minulle tuttu jo niiltä ajoilta, kun tein mahtavan Fauni-koirani kanssa lenkkejä altaan kiertävälle polulle. Niistä ajoista on jo vuosia, mutta yhä näytti allas tutulta silmään.

Kersat kohti altaan kiertoa!

Haunisten allas kesällä.

Haunisten allas sijaitsee Raisiossa ja sitä on käytetty raakavesivarastona vuoteen 2012 saakka. Nykyisin tämä järvenkaltainen valmiste odottaa luultavasti kaupungin toimenpiteitä virkistysalueeksi muuttamiseksi. Laitoinkin tämän päivän reissun jälkeen palautetta Raision kaupungin nettisivujen kautta, että aluetta kannattaisi kyllä ehdottomasti kehittää. Se on hieno ja huolehtimisen arvoinen vesilätäkkö. Allasta kiertää luontopolun tyyppinen polku, joka taitaa olla noin neljän kilometrin pituinen. Rannat ovat kivikkoa, kalliorantoja sekä juurakkoisia töyräitä. Perille pääsee sekä liikuntareittiä pitkin tai autolla Haunisten teollisuusalueelta köröttelemällä.

Roskapussi täyteen, eikä riitä

Reissumme oli lyhyt, lastenmittainen sanoisin. Taapersimme pikkuruisen pätkän allasta kiertävällä polulla ja poikkesimme sopivassa kohtaa rantaan. E-mies heitteli kivenmurikoita järveen ja Liljersson kahlasi rantavedessä väittäen veden olevan tosi lämmintä. Jep jep. Ensi kerralla hän ottakoon uikkarit ja pyyhkeen. Itse tyydyn katselemaan. Pluttaustuokion päätteeksi E-man vaati jo evästaukoa, joten istahdimme silokalliolle murkinoimaan. Naurulokit ja muutamat varikset olivat skarppeina tarkkailemassa, josko tähteitä olisi jäänyt, mutta emme halunneet ruokkia lintuja. Uskon niiden pärjäilevän ihan ilman meidän omenalohkoja ja välipalakeksejä. Tuli ihan Mimmi-lehmän Varis mieleen siitä meitä kytänneestä varis-epelistä.

Se, mihin kiinnitimme heti huomiota saapuessamme altaan äärelle, oli järkyttävä roskien määrä. Onneksi meillä oli roskapussi mukana ja keräsimmekin matkallamme ison pussillisen kaikenlaista tauhkaa. Käsittämätöntä, mitä kakkaa ihmiset jättävät luontoon. En pysty ymmärtämään. Hamppariaterian jäänteet, kertakäyttögrillien jämät, pulloja, tölkkejä, röökitumppeja, lasinsiruja, karkkipapereita....Kaikkea! Otsasuoni tykyttää, kun hieno alue ryönätään roskilla karmeaan kuntoon. Pitää siis tehdä lisää roskahyökkäyksiä ja ottaa roskapihditkin mukaan, niin ei ällötä niin paljon keräillä kaikenlaisia mömmökasoja.

Kertakäyttögrilli on kyllä horror-roska!

Retki oli lyhyt ja ytimekäs, mutta mukavan lapsiystävällinen. Lapsille riittäisi ylipäätään aina pienetkin eväsretket. Aikuiset turhaan luulevat, että seikkailun on oltava monien tuntien mittainen setti, vaikka noin tunnissakin ehtii hyvin virkistäytymään ja ihmettelemään vaikka mitä. Tärkeintä on hyvät eväät, kiipeily ja kivien heittely.

Ajatuksiani siitä, miten Haunisten allasta voisi kehittää:

• roskiksia
• viitoitusten kunnostaminen
• vanhojen muinaisiin vedenottoaikoihin liittyvien kylttien poistaminen
• kylttejä, jotka ohjaavat ihmisiä viemään roskansa pois mukanaan
• luontotietoutta sekä faktaa alueesta tarjoilevia tauluja
• roskatalkoot
• puistokummeja Haunisten altaalle. Raisio tiedottaa -lehdessä voisi kuulutella vapaaehtoisia.
• artikkeleja lehtiin tekojärven tilanteesta ja puhtaanapidon tärkeydestä
• opasteet paikalle, jolloin alueen epämääräisyys karsiutuu

Vesi oli kuulemma lämmintä. En kokeillut.

Oliivitahnan kuivauskokeen tulos yllättää. Katso kuvat!

Kekkostelu-vaellus saa ihmisen tekemään mitä ihmeellisempiä kuivauskokeita. Aiemmin testasin kuivatun mustapaputahnan toimivuutta leivän päälle. Nyt päätin kokeilla kuivata oliivitahnaa eli tapenadea. Pidän itse oliivitahnasta ylipäätään leivän päällä, joten ajattelin huvin ja urheilun vuoksi kokeilla sen kuivaamista.

Käytin tahnan valmistukseen purkillisen oliiveja sekä pari valkosipulin kynttä. Jauhoin ne mössöksi tehosekoittimella ja levitin pellille leivinpaperin päälle kuivumisasentoonsa. Tahnat ja soseet kuivuvat parhaiten suhteellisen ohuena kerroksena leivinpaperille läästittynä. Käytin kuivaamisessa kiertoilmauunia 50 asteessa ja pidin uunin luukkua raollaan. Useita tunteja siinä taisi vierähtää, mutta muistaakseni ei kyllä ainakaan kahdeksaa tuntia enempää mennyt.

Tahna lastuiksi, lastut jauheeksi, jauhe tahnaksi

Kun tahna oli kuivunut rapeiksi lastuiksi, jauhoin sen tehosekoittimessa jauheeksi ja laitoin purkkiin. Säilyttelin jauhetta viikon verran huoneenlämmössä, jonka jälkeen oli makutestin aika. Jauheen sai ennallistettua tahnamaiseen muotoon lisäämällä kolmisen ruokalusikallista vettä sekä lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin pari tippaa sitruunaakin, tunnelman kohottamiseksi.

Päätin levittää tahnaa sekä vaalean leipäpalan että vaelluksella käytettävän näkkärin päälle. Makutestin tulos oli seuraava:

Kiitämme:

+ maistuu, tuoksuu ja näyttää oliivitahnalle, maku ei ole oikeastaan muuttunut
+ jauhe on kevyttä kantaa, eikä vaadi kuin pienen tipan vettä ja haluttaessa pienen öljylirun lisukkeeksi tullakseen tahnaksi jälleen

Moitimme:

- mielestäni suolan maku korostuu aavistuksen verran tahnassa. Voisikohan oliiveja esim. liottaa ennen niiden jauhamista tahnaksi? Onko oliivien suolapitoisuuksissa eroja?
- suolainen oliivitahna ei ole kaupunkiolosuhteissa näkkärille se paras kumppani, mutta voisin ajatella maistuvan metsäolosuhteissa hyvälle.

Ja vielä lopuksi: Kuvat puhukoon vielä puolestaan. Kyllä mä tätä söisin. Herääkin kysymys, voisiko vaikkapa artisokkatahnalle tehdä samoin? Pitääkö lähteä jatkamaan tätä tahnaista tietä?

Oliivitahna matkalla uunin leutoon lämpöön.

Oliivitahna kuivui rapeiksi lastuiksi.

Oliivitahnan kohtalo on jauhaantua.

Oliivitahnan monet muodot. Hän on jauhe.

Eipä paina paljon. Ja säilyisi varmasti pitkään.

Oliivitahnaa ja sirkushuveja

Sämpylällä ysi miikka.

Näkkärillä kasi plus. Rouskis.

Pasalan bataattikuivaamosta päivää

Kekkostelu-vaellus UKK-kansallispuistoon on noin kuukauden päästä. Huh, nyt kun sen sanoin, niin aika tuntuu niin lyhyeltä. Paljon on vielä tehtävää ja hankittavaa, mutta aloitetaanpa vaikka bataatin kuivaamisesta.

Jaoimme ruokalistalta ruoka-aineiden kuivaushommia kaikille tasapuolisesti, jotta jokainen meistä tekisi ruokansa eteen duunia ja samalla oppisi kuivaamisesta jotain, jos ei sitä aiemmin ole tehnyt. Itselleni tämä on jo sikäli tuttua puuhaa, kun olemme aiemmillakin vaelluksillamme sitä harrastaneet.

Minulle osui tehtävälistalle useita ruoka-aineita, mutta valitsin niistä ensimmäiseksi tuotteeksi bataatin, koska se säilyy kuivattuna helposti tämän tulevan kuukauden. Rasvaa sisältävät ruoka-aineet, kuten jauheliha pitää kuivata vasta juuri ennen lähtöä.

Bataattimöykyt pienemmäksi

Bataattien kuivaus lähti kaupasta valikoiduista viidestä möllykkä-kokoluokkaa olevasta bataatista, joiden yhteispaino oli 2 780 g. Jokainen batskuli (leikkisästi kutsuu hän heitä batskuleiksi) oli yli 500 grammaa. Melkoisia pötkäleitä. Punnitsin bataatit vasta kuorittuna, koska kuori painaa sekin jotain. Kuorimisen jälkeen pilkoin kaikki pieniksi kuutioiksi, ehkä kokoluokkaa 1 cm x 1 cm tai hieman isommiksi.

Kun kuutioiminen oli saatu suoritettua, eikä sormiakaan ollut pilkkoutunut mukaan, esikeitin bataatit kymmenisen minuuttia kunnes olivat hieman pehmenneitä. Eivät kuitenkaan vielä kypsiä. Ja kattilasta siivilän kautta uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Kuivattavat ruoat eivät saisi olla läjissä, vaan ohut kerros varmistaa sen, että jokainen pala kuivuu tasaisesti.

Kuivatin bataatit uunissa kiertoilmassa ja säädin lämpötilan hieman alle 50 asteen. Uunin luukun jätin raolleen puukauhan avulla, jotta kosteus pääsee pois uunista. Kaiken kaikkiaan bataattipalat kuivuivat uunissa 14 tuntia, koska en jaksanut yöllä nousta niitä ottamaan pois. Laitoin ne siis iltapäivällä kolmen aikaan uuniin ja aamulla herättyäni otin ne pois. Vähempikin aika olisi varmasti riittänyt, kyse oli nyt vain syvästä yöunesta.

Bataatit kylpevät aamuauringossa.

Kevyttä kannettavaa

Ja tättärää! Kuivattujen bataattien loppupaino oli 500 grammaa. Melkoinen keventyminen tapahtui siis matkalla. Näiden oranssien pipanoiden kohtalo tulee olemaan vaelluksella ruokkia iso porukkamme kahdella aterialla, eli bataatteja käytämme keskiviikon lounaan kanakeitossa ja perjantain päivällisen porosoosissa. Uskoisin näiden pelittävän oikein hyvin. Ainakin näyttävät hyviltä, tuntuvat kuivilta ja ovat kevyitä kantaa.

Vielä pitäisi jakaa tämä koko määrä pienempiin eriin ruokakuntien käyttöön. Ruoanlaitto on helpompaa, kun on  punnittu valmiiksi pusseihin ruokakunnan jokaisen aterian ainekset. Samalla tulee jaettua reilun pelin hengessä kannettavat tarvikkeet, kun jokainen ruokakunta kantaa omat ruoka-aineensa.

Lopputulos kuivaamishommissa hämmentää aina.Tällä kertaa paino väheni 2 780 grammasta 500 grammaan.

Tässä kahden aterian bataatit koko porukalle. Tämä määrä pitää vielä jakaa pikkuisiin annospusseihin ruokakunnittain kullekin aterialle. Näitähän voisi tarjoilla vaikka kodin lemmikkijyrsijöillekin herkkupaloina. Niin ovat nättiä tavaraa.

Ruokien kuivaamisen perusvinkkejä:

• Voit kuivata lähes mitä vain.
• Kuivaa hyvälaatuisia ja tuoreita raaka-aineita.
• Rasvaa sisältävät ruoat (liha, kala, juustot, jne) kannattaa kuivata juuri ennen lähtöä.
• Muita ruoka-aineita voi kuivata jo kuukausiakin aiemmin.
• Kuivaa ruoat esimerkiksi uunissa tai hyötykuivurissa alle 50 asteen lämmössä.
• Pidä uunin luukku raollaan, jos kuivaat uunissa.
• Esikäsittelyssä tärkeää: tasakokoisuus, pienikokoisuus, esikypsennys tarvittaessa.
• Tahnamaiset asiat (esim. sosekeitto) kuivataan levyksi ja jauhetaan tarvittaessa jauhoksi.
• Pakkaa valmiit kuivatut tuotteet ilmatiiviisti ja suojaa kosteudelta.
• Säilytä rasvaa sisältävät tuotteet viileässä lähtöön saakka.
• Kun otat käyttöön ruokia vaelluksella, kokoa tarvittavat raaka-aineet pussiin ja liota vedessä muutamia tunteja. Tämän jälkeen voit käyttää niitä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.

Vaelluksen menyy silvuplee

Monien yön pikkutuntien työn tulos on vihdoin valmis. Kekkostelu-vaelluksen ruokalista on valmis ja ruokamäärätkin alkaa olla laskettuina. Melkoinen urakka, ei voi muuta sanoa. Haluamme syödä vaelluksella mahdollisimman paljon omakuivattuja ruokia, koska niiden maku on miljoona kertaa parempi kuin valmissötkötysten. Lisäksi on mukavaa, kun tietää, mitä syö.

Porukkamme on nyt 17-henkinen. Iso poppoo. Paljon ruokaa. Erilaisia mieltymyksiä. Siinäpä siis on taiteiltu ja laskettu, arvottu ja jaettu. Olemme jakautuneet ruokakuntiin, joissa on aina kaksi henkeä kussakin. Trangiasta syö järkevästi kaksi henkeä. Isoja miehiä en laittaisi kolmen porukoihin, koska siitä ei tule kuin vihaiseksi. Ruokaa pitää saada vaelluksella tarpeeksi ja sen pitää olla hyvälaatuista ja tuhtia energialtaan.

Leirintäalueiden mukavuus on pöytä.

Ruokaa! Ta-daa!

Viikon ruokalista näyttää tällaiselta. Yhdelle ruokakunnalle tulee  kasvisruokaversio. Jokainen laskee lisäksi ruokien yhteyteen itselleen sopivan määrän näkkäriä. Välipaloista aina yksi päivässä on budjetoituna yhteiseen ruokabudjettiimme, ja jokainen varaa itselleen lisäksi haluamiaan lisävälipaloja. Itse ajattelin taas ostaa ainakin säkin merkkareita, koska ne ovat lohtua tuovia ja riittoisia. Lisäksi voisin ostaa pikalohdukkeikseni suklaata ja suolapähkinää.

Kekkostelu-vaelluksen ruoat heinäkuussa 2015 UKK-kansallispuistossa:

Sunnuntai: (noin 14 km)

Aamupala junassa omin eväin
Lounas Kiilopäällä
Pähkinäsekoitus
Tonnikalaruisleipä (valmistetaan Kiilopäällä mukaan otettavaksi)
Poro-fetapasta / Halloumi- tai fetapasta sienillä
Mousse

Maanantai: (n. 13 km)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäriä, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Katkarapupata / Pata soijarouheella
Suklaapatukka
Kvinoa-broilerimössö / Kvinoa-tofumössö
Omenapaistos ja vaniljakastike

Tiistai: (n. 8 + 3,8 km, pitempi saunatauko etappien välissä)

Puuro, marjarouhe, näkkäri, leivänpäälliset, tee/kahvi/kaakao
Kuivahedelmiä
Makaronia ja pussikeitto
Lihakastike, perunamuhennos / Sieni-tofusoosi, perunamuhennos
Letut, retkimansikkahillo

Keskiviikko: (n. 16 km)(OMG!!!)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Kanakeitto / linssikeitto, keksiä
Pähkinäsekoitus
Bolognese / soijarouhebolognese
Suklaamousse pätkiksillä

Torstai: (n. 10 km)

Puuro, kiisseli, näkkäri, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Salamipasta / herkkutattipasta
Myslipatukka
Chili con carne ja riisi / chili con soija ja riisi
Mustikkapiirakka ja vaniljakastike

Perjantai: (n. 12 km)

Munakas, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Sosekeitto, pekonimuru, krutongit / tofumurut pekonin tilalla
Hyvää keksiä
Porokastike, muusi, puolukat / viljapihvit, muusi, puolukat
Mousse

Lauantai: (n. 5 km)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Lounas Kiilopäällä

Jep! Siinäpä ne tällaisena listauksena. Suurin osa ruoista on itse kuivatuista aineksista tehtyjä, mutta parina kertana turvaudumme valmispusseihin.

Voisin vielä postata myöhemmin ruokiemme raaka-aineiden määrät, koska ne saattavat kiinnostaa vaellusta suunnittelevaa hyvinkin paljon. Itse ainakin luin loputtomasti erilaisia vaellusblogeja sekä vaellusruokakirjallisuutta. Muilta oppii paljon, sen lisäksi, että oma vaelluspäiväkirja aiemmilta vaelluksilta opettaa.

Seuraavaksi alkavat kuivurit laulelemaan porukkamme kotinurkissa.

Aamut alkavat vaelluksella mysli- tai puuroannoksella. Leivän päälle ei kyllä kurkkua saa. Kurkku kavaltaa siis tämän kuvan olevan muulta reissulta.

Kiinnostaisi kuskata tacoja tai tortilloja mukanaan tunturille. Chili con carne voisi sopia tällaiseen, mutta ei kermaviiliä rinkkaan kuitenkaan.

Tämä raikas voileipä on muisto Islanninreissulta. Suolaisen hintainen valmis sämpylä oli näinkin runsas täytteiltään. Meidän Kekkostelu-vaelluksella tullaan syömään tätä paremmin.