Villaa alle, kuorta päälle

Hyvä syy ostaa retkeilytarvikkeita on lähestyvä Lapinvaelluksemme. Kekkosteluun on enää kolmisen kuukautta aikaa. Tilasin itselleni verkkokaupasta uudet kuorihousut sadekelin varalle. Löysin lopulta lyhytjalkaiselle naisellekin sopivat pöksyt Haglöfsin mallistosta. Short-malleissa on lyhyemmät lahkeet, joten sopivat pygmillekin. Samaan hengenvetoon tilasin myös uuden kalsaripaidan. Merinovillaisen Aclima LightWoolin. Melko ökyä ja luksusta.

Olen kyllästynyt keinokuituisten kalsaripaitojeni hajuominaisuuksiin. Muutenhan tekniset kalsonkipaidat ovat mitä mainioimpia kerrospukeutumisen syvyyksissä, mutta niiden haisulimaisuus on jopa tällaiselle kuivakkaalle ei-hikoilevalle naiselle liikaa.

Lueskelin kalsonkipaidoista ja totesin, että moni ylistää villa- ja silkkialuspaitojaan monin tavoin. Luonnonkuitu on aina luonnonkuitua. Molempien tulisi myös materiaaleina olla sellaisia, että ne eivät rupea haisemaan, ainakaan niin paljon.

Itselläni on ollut tapana käyttää vaelluksella päiväpaitana kalsaripaitaa. Rinkkaa kantaessa tulee hiki, ja useita paitoja ei raaski viikon reissulla kantaa. Niinpä kalsaripaidan vähäinen haisuttelu olisi vahvasti plussan puolella. Minulla ei ole aiemmin ollut merinovillaisia alusasuja, joten hikinen ihmiskoe alkaa heti, kun kalsonkipaitani saapuu postitse minulle.

Bää bää lampaani, oisko mittää kalsonkipaitoja minulle?


Kuva on siskoplikan ja minun yhteiseltä Islanninreissulta vuodelta 2009. Siellä tarvittiin kalsaripaitoja ja vaikka mitä villaisia vetimiä. Ja sieltä muuten ostin elämäni lämpimimmän villapaidan.

Puhtaiden juomavesien äärellä

Nyt on pakko keventää sydäntään ja kirjoittaa mieltä painavasta asiasta. Suorastaan hieman paasatakin jopa. Olen huolissani juomavesien puhtaudesta. Suomessahan on vielä harvinaisen puhtaat vesistöt, joista monista vielä voi juomavettä ottaa suoraan. Mutta säilyvätkö ne puhtaana? Virtaako vielä tuntureissa puhtaat vedet, tai pilaavatko ihmiset ne ajattelemattomuudellaan? Tutkiihutkiitunturissa -blogi on pohtinut samaa asiaa laajemmasta näkökulmasta. Itse olen jo murheissani meidän tavallisten retkeilyreittien tallaajien käyttäytymisestä.

Vastuullisuus alkaa pienistä puroista

Vastuullista vaellusvettä

Vesistä tulisi meidän jokaisen pitää huolta pienillä teoilla. Yksinkertaisimmillaan voisin todeta, että vesiin ei päästetä mitään mömmöä eikä möhnää. Mömmöinä pidän kaikenlaisia kemikaaleja. Eli käytännössä peseytymiset ja astioiden tiskaamiset tulee aina tehdä vedestä etäällä, jotta aineet imeytyvät maastoon. Möhnät puolestaan ovat ruokajätteitä, joita lautasista ja kattiloista irtoaa. Möhnää ei kukaa halua juomaveteensä. Niinpä ruoantähteet ja astioiden liotusvedet tulisi aina viedä etäälle vesistöstä.

Itselläni nämä käytännöt ovat selkäytimessä, mutta miten on ruskaretkien ruuhkavaeltajien ja muiden luontoturistien laita? Ja miten asiasta saisi riittävästi tietoa jokaiselle luonnossaliikkujalle, että vesiämme pitää vaalia?

 Luottaako silmiinsä?

 Veden puhtautta voi joskus olla vaikeaa todentaa paljain silmin. Kirkas vesi ei vielä paljasta, onko mukaan eksynyt kutsumattomia vieraita eli tuttujen kesken pöpöjä. Ja pöpöjähän saattaa tulla monista syistä. Edellä mainitsemistani törttöily-tyyppisistä huonoista tiskaus- ja peseytymiskäytännöistä saa aikaan vesien pilaantumista. Lisäksi huonolla onnella voi poro tai vaikkapa sopuli päättää tiensä puroon, josta raato luovuttaa antimiaan alajuoksulle.

Vielä virtaa Fjellu.

Viisaita vinkkejä vaelluksen vedenjuojille lienevät ainakin seuraavat perusohjeet:

• Suosi virtaavia vesiä. Seisovassa vedessä tai pienellä virtaamalla saattaa bakteerikannat lisääntyä liiaksi.
• Arvioi juomavetesi aina silmillä, nenällä ja suulla. Jos haisee, maistuu tai näyttää pahalta, niin älä juo.
• Jos olet hiemankin epävarma veden puhtaudesta, keitä se tai käytä vedenpuhdistustabletteja / vedenpuhdistusvälineistöä.
• Täytä pullot aina kun löydät puhtaalta vaikuttavan vesistön.
• Ruuhkaisimmilla vaellusreiteillä kannattaa olla erityisen tarkkana veden suhteen.

 Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa juomaveden suhteen vaelluksella, juoko vetensä raakana, käyttääkö vedenpuhdistustabletteja, vedenpuhdistusvälineistöä tai keittääkö vetensä. Itse olen tähän saakka uskaltanut juoda veteni raakana puroista. Joka kerta tämä kuitenkin mietityttää, ja niin ei tulisi olla.

Miten sinä vaellat maastossa? Tiskaatko kattilasi suoraan vedessä? Huuhteletko shampoot puroon? Huljutteletko soppalautasesi kohisevan kosken äärellä? Älä pliis.

Varustelistaa väsäten

Kekkostelu-vaellukseemme on vielä tovi aikaa - onneksi, sillä keräämme ankarasti porukalla rahaa vaelluksen kustannuksiin. Joukossamme on useita ensikertalaisia, ja tästä syystä olen luvannut heille tehdä ohjeellisen varusteluettelon pakkaamisen helpottamiseksi. Monet kyselivätkin luetteloa jo nyt, koska aikovat tehdä muutamia varustehankintoja vielä kevään aikana.

Tässäpä tällainen varustelista, joka on muokattu aiempien Lapinvaellusten perusteella sopivaksi. Varusteet ovat ainoastaan henkilökohtaiset varusteet, eli näiden lisäksi mukaan kannettavaksi tulee ruokaa, majoitus- ja ruokahuoltotarvikkeita, ensiapuvälineitä sekä joitain pieniä korjaustyövälineitä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa pakatessaan, mutta itse olen sitä mieltä, että kannettavaa on muutenkin niin paljon, että kannattaa jokaisen tavaran kohdalla pohtia huolellisesti, tarvitseeko sitä ylipäätään.

Henkilökohtaiset varusteet noin viikon vaellukselle:

KULJETUSVÄLINEET

• rinkka
• kiinnityshihnoja

MAJOITUSVÄLINEET

• makuupussi
• makuualusta (ilmatäytteinen saattaa puhjeta, joten kannattaa harkita tavallista alustaversiota)
• erillinen yöasu (esim. mikrofleecepaita ja mikrofleecehousut, yösukat, commandopipo tms)

VAATTEET

• vaellushousut (mukavat, kestävät, ilmavat, helposti kuivuvat) Itse tykkään katkaistavista Sastan housuista, joita tarvitsisi jostain löytää vielä samanlaiset.
• takki (gore-tex, anorakki tms) Itse käytän taukotakkina samaa gore-tex-takkia, joka toimii myös sadetakkina tarvittaessa.
• vaellusjalkineet (sisäänajetut, jaloille tutut)

• 2 kpl T-paitoja (viime vaelluksella Kevolla en käyttänyt ollenkaan, koska oli viileää koko ajan)
• 2 pitkähihaista paitaa (esim. kalsaripaita, flanellipaita tms) Itse suosin kalsaripaitoja, joista toisen käytän vaelluspaitana ja toisen säästän ns. luksuspussissa kotimatkaa varten. Luksuspussissa on puhtaan paidan lisäksi puhtaat alushousut ja puhtaat sukat. Se on kotimatkaan asti sinetöity, noin niinku henkisesti.
• 1 fleece tai villapaita (fleece on kevyempi, mutta itse tykkään villapaidoista)
• 1 kerrasto
• väh. 3 alushousut, naisille suosittelen joka päivälle puhtaat alkkarit
• sadetakki / sadeviitta tai gore-tex-takki (itse käytän samaa takkia sekä tauko- että sadetakkina)
• sadehousut tai gore-tex-housut (Minulla on edessä uusien gore-housujen ostoprojekti. Lyhytjalkaiselle leveälanteiselle naiselle se on ei-niin-rattoisaa puuhaa)
• kevyet verryttelyhousut tms. "pehmohousut" (itselläni on fleecehousut)
• shortsit (omat housuni katkeavat kahdesta kohtaa, joten en tarvitse erikseen. Eikä kelit yleensä ole järin shortseisat)
• joka päivälle kunnon sukat

• uimapuku (naisille bikinit toimivat jokien ylityksissä hyvin, kun voi verhoutua pelkkään alaosaan ja paitaan)
• pyyhe (kevyt, muttei postimerkin kokoinen. Sideharsosta voi tehdä kevyen pyyhkeen. Frotee ei ole hyvä materiaali, koska tulee painavaksi, eikä kuivu koko viikkoon)

• uimatossut tms. pitävät tossulit joessa kahlaamiseen (ei pakko, mutta helpottavat!) + muovipussi märille tossuille
• pipo
• sormikkaat
• ohut huivi kaulaan / buffihuivi
• pieneen tilaan menevä hyttyshattu

RUOKAILUTARVIKKEET

• ruokailuvälinepussi (kankainen)
• muki
• lusikka - veitsi - haarukka
• 2 lautasta, joista vähintään yksi on syvä lautanen
• 3 kpl vesipulloja (0,5 litran), joista yksi merkitty omaksi juomapulloksi, kaksi ovat yhteiskäytössä (ruoanlaitto yms.)
• 2 kpl tulitikkuaskeja pakattuna vesitiiviisti eri paikkoihin

TYÖKALUT

• puukko (teroitettu!)

HYGIENIA

• hammasharja ja hammastahnan jämäputkilo
• suihkushampoo pienessä minipullossa
• kampa tai harja, jos käytät, hiuslenkkejä, jos käytät
• WC-paperirulla vesitiivisti pakattuna (HUOM! Valitse rulla, jossa on arkkeja tarpeeksi...)
• 2 x pieni nenäliinapaketti
• deodorantti (pieni matkakoko tai purkin jämä)
• savett-pyyhkeitä (mahdollisesti kahdenlaisia; käsi- ja intiimihygieniaan )
• henkilökohtaiset lääkkeet (suosittelen ainakin särkylääkettä, hyttysenpuremavoidetta ja kylmägeeliä)
• laastaria, rakkolaastaria, jalkojen teippaukseen esim. Mefixiä
• huulirasva tai Bepanthen
• kosteusvoidetta (halutessasi) näytepakkauksia
• aurinkovoidetta (halutessasi)
• hyttysmyrkkyä (itse en juurikaan käytä)
• naisille terveyssiteitä / tamponeja

MUUT VARUSTEET

• pieni toimiva taskulamppu tai otsalamppu
• pari jätesäkkiä rinkan suojaamista varten, tai teltan ja makuualustan suojaamiseen
• väh. 4 kpl roskapusseja (ohuita)
• hakaneuloja
• neula ja lankaa (ei koko lankarullaa, vaan kiedo esim. pahvinpalaan pätkä)
• nappi
• pienet muistiinpanovälineet
• kurkkupastilleja
• purukumia
• minigrip- tai pakastepusseja ruokien ja muiden pikkutavaroiden pakkaamiseen
• pari – kolme pyykkipoikaa

VAPAAEHTOISIA VARUSTEITA

• aurinkolasit
• kiikari (pieni)
• kamera (pieni, esim. kertakäyttökamera)
• pelikortit
• pikku herkkuja (nannaa, patukoita tms) Itse otin viime kerralla omaksi pikkulohtuherkuksi pussillisen merkkareita. Ne olivat pitkäikäisiä ja pienessäkin määrin antoivat aina lohtua.
• kännykkä täyteen ladattuna, laturi
  Arkistojen kätköistä löysin kuvan vuodelta 2005. Menossa Kevon vaelluksen tarvikkeiden pakkaus. Taustalla myös nykyinen enkelikoiro Fauni valvoo tilannetta.
  
  
  
  Kuva alla: Vuosi 2005 ja lähtö Kevon vaellukselle Turusta yöjunalla. Rinkassa painoa noin 20 kg. Yöjuna ei kuvassa.
  
  
  

Pakkaamisohjeita

Pakkaa tavarat niin, että rinkka on tasapainossa. Pakkaa pikkutaskuihin ja pinnalle niitä tavaroita, joita tulet tarvitsemaan usein päivän aikana. Huolehdi myös, ettei rinkan selkäosaan osu mikään terävä möykkymäinen kulma, joka voisi painaa kantaessa selkää ikävästi. Omien tavaroiden lisäksi jokainen joutuu ottamaan rinkkaansa yhteisiä tavaroita, kuten ruokaa ja yöpymistarvikkeita.

Tavarat kannattaa pakata esimerkiksi ohuisiin roskapusseihin, jolloin ne eivät kostu ja kaikki pysyvät paremmassa järjestyksessä rinkassa. Tarvikkeet, jotka eivät kestä kosteutta, tulee pakata vedenpitäviin muovipusseihin, esim. minigripeihin. Ruoat pakataan siten, ettei niiden tuotelaatikkoa pakata mukaan, vaan siitä leikataan ainoastaan valmistusohje talteen, ja pakataan ruoka minigripeihin valmistusohjeineen. (esim. kiisselijauheet, muusijauheet jne.)

Säädä rinkka sinulle sopivaksi kun olet pakannut sen valmiiksi.

Mustapaputahnaa kansalle

Nyt tuli vihdoin se hetki, jolloin testasin Piritta Kantojärven vaellusruoka-aiheisesta kirjasta bongatun mustapaputahnan toimivuuden näkkärin päällyksenä. Tahnaa pääsi maistelemaan koko Kekkostelu-vaelluksemme porukka.

Mustapaputahnan etu verrattuna perinteisiin vaelluksen leivänpäällisiin eli metvurstiin ja sulatejuustoon on sen jauhemainen kuljetusmuoto. Jauhe säilyy pussitettuna lämpimässäkin ja se on kevyttä kuljettaa. Jauheen uudelleen saattamiseksi tahnamaiseen muotoon tarvitaan vain pieni liru puhdasta vettä sekä haluttaessa pikku tippa öljyä.

Mustapaputahna on proteiinipitoista, ja sen maku on makeahkoa mutta mausteista. Testiryhmämme oli yllättynyt sen hyvyydestä, joskin vannoutuneimpien lihamiesten poskilihakset värähtelivät järkytyksestä, kun ryhdyin mustapaputahnasta kaikille kertomaan.

Mustapaputahna - ohjeet Piritta Kantojärven mukaan

10-12 leivälle, noin 165 g

Ainekset:

1/2 munakoiso
3 maustemitallista juustokuminaa
2 maustemitallista mustapippuria
2 maustemitallista jauhettua korianteria
(kristalli)suolaa (itse käytin siis tavallista suolaa, kun ei oo noit ristallei meil koton)
2-3 pientä (puna)sipulia (itse laitoin yhden pienehkön punasipulin)
1-2 valkosipulin kynttä
tilkka vettä
130 g kypsiä mustapapuja tai härkäpapuja (käytin mustapapuja)
30 g pinjansiemeniä
40 g (8 kpl) kuivattuja taateleita

Lisäksi tarvitaan:

n. 1 dl vettä
2 rkl oliivi- tai hamppuöljyä (käytin oliivi-)
(tilkka balsamiviinietikkaa) (en laittanut)

Valmistelut kotona:

Liota papuja yön yli kylmässä vedessä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi.
Pilko munakoiso ja sipulit pieneksi.
Paahda mausteita, munakoisoa ja sipuleita pannulla hetki, lisää tilkka vettä ja anna sen höyrystyä samalla kun munakoisot kypsyvät. Itse itketin munakoisoja ennen pilkkomista, eli sirottelin suolaa siivuille ja vartin päästä pyyhin niihin pisaroituneen nesteen pois. Jouduin paistamisvaiheessa lisäämään vettä parikin kertaa, koska mielestäni munakoisot ovat hitaita kypsymään.
Soseuta munakoisoseos ja pavut.
Kuivaa sose ohuena kerroksena uunipellillä leivinpaperin päällä. Itse kuivasin kiertoilmauunissa uunin luukku raollaan 50 asteessa noin 6 tuntia ja vielä yön yli pöydällä kuivahtaen.
Paahda pinjansiemenet.
Silppua taatelit.
Jauha soselevy, taatelisilppu ja pinjansiemenet tehosekoittimessa. 
Pakkaa jauhe annospusseihin.

Vaelluksella:

Laita jauhe tiiviiseen purkkiin ja lisää vettä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät.
Lisää pieni liraus öljyä.
Anna turvota ja levitä leivälle.

1. Apua! Mustapapua!

Tästä homma siis lähti liikkeelle. Raaka-aineena mustapavut. Olen näitä syönyt ruokien joukossa, mutta en ole itse aiemmin valmistanut. Hauskan näköisiä pikku nappuloita!

2. Mustapapujen kelmeät meiningit

Mustapapujen väri näemmä muuttuu keittäessä vaaleammaksi. Väri on sanoisinko suklaanruskea. Maku on hyvä, pavuksi. En ole siis papujen suuri fanittaja, mutta nämä pavut kyllä maistuivat hyvälle.

3. Munakoisot ja sipulit muhentumaan

Seuraavaksi piti paahtaa munakoisoja ja punasipulia sekä valkosipulia mausteiden kanssa pannulla. Vettä lisäämällä ei homma kärvene koppuraksi.

4. Yhdistelytehtävä. Ja selfie kulhon heijastuksen kautta.

Keitetyt mustapavut ja muhentunut munakoiso (kuulostaa ihan koululaisten vitsikirjalta tuo Muhentunut munakoiso) lapioidaan kulhoon ja ihaillaan kulhon reunoilta heijastuvaa omakuvaa.

5. Mustapaputahna ja mystinen tassukuvio

Seuraavaksi pavut ja munakoisot junnataan tahnaksi sauvasekoittimella. Outo tassukuvio ilmestyi tahnan pintaan. Mitä lie symboliikkaa?

6. Mustapaputahna kokee kuivumiskuoleman

Kuivatin mustapaputahnaa uunipellillä leivinpaperin päällä ohuena kerroksena. Tahna näyttää tässä vaiheessa suklaapiirakan taikinalta. Kuivaus kesti kiertoilmauunissa 50 asteessa noin kuusi tuntia. Luukku oli raollaan, jotta uuni ei olisi liian kuuma.

7. Kuivatettuja aivoja, eiku mustapaputahnaa siis

Mustapaputahna on kuivana täysin kuivaa, rapeaa, murenevaa ja halkeillutta. Palojen pinta oli hienosti aivojen pinnan kaltaista poimukuviota.

8. Kavereita mustapaputahnalle

Seuraavaksi paahdettiin pinjansiemeniä ja pilkottiin kuivattua taatelia. En ole taatelintallaajia, eli minusta taatelit ovat liian makeita ja oudon makuisia hedelmiä, mutta päätin silti rohkeasti noudattaa ohjetta. Ja hyvä oli, että noudatin. Taatelit tekivät sopivaa pientä makeutta tahnaan.

9. Mustapaputahna valmiina vaellusreissuille

Epäilyttävän näköistä papujauhetta. En menisi tulliin tällaisen pussukan kanssa heilumaan. Mustapaputahna jauhettuna tuoksuu kuitenkin hyvälle ja on kätevän tuntuinen pakata rinkkaan.

10. Mustapaputahna työssään

Mitä me laitettiin leivän päälle, ennen kuin oli mustapaputahnaa?

Tässä tahna on turvotettu takaisin tahnaksi lisäämällä vettä ja öljyä. Väri on ruma, mutta voi ajatella sitä vaikkapa  oliivitahnaksi. (josta tulikin mieleeni, että voisikohan oliivitahnaa kuivattaa vaellukselle?)









Harmi, etten tallentanut maistelijoiden ilmeitä tai kommentteja. Suurin osa kehui hyväksi, muutamat vaikenivat kohteliaasti. Kukaan ei tyrmännyt. Itse ilahduin tahnan käyttökelpoisuudesta.

Seuraava kokeilu vaellusruokien ennakkovalmisteluissa voisi olla vaikkapa kananmunan kuivatus ja oliivitahnan kuivauskokeilu. Elämme jännittäviä aikoja, eikö vain?

Ihan kuivaa. Ihan kui vaa.

Siskoplikka ja lankomiäs kuivasivat harjoituksen vuoksi hyötykuivurillaan muutamia koe-eriä ruokaa vaellusta silmällä pitäen. Kokeiluun pääsivät vähärasvainen feta, halloumi ja tofu (savun makuinen). Ohjenuorana käytettiin Piritta Kantojärven kirjaa Viiden tähden vaellus. Kirja on muutenkin osoittautunut mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi vaellusruokaoppaaksi.

Olen jo aiemmilla vaellusreissullani kokeillut erilaisia kuivatettavia ruoka-aineita. Seuraavat ovat ainakin olleet omasta mielestäni oikein toimivia ja hyviä:

• jauheliha
• naudanlihasuikaleet
• broilerinsuikaleet
• katkaravut
• tonnikala
• perunat
• tomaattipyree
• pakastevihannekset, wokkivihannessekoitukset
• sienet

Tulevalla Kekkostelu-vaelluksellamme on mukana sekä kasvissyöjiä että vannoutuneita lihaaneja. Lihan kuivaus on jo tuttua, mutta nyt siis halusin hieman kokeilla muitakin raaka-aineita. Tästä syystä tofu ja juustot pääsivät koekanin ruoaksi.

Kuivaus tapahtui kuulemma yön aikana, eli olivat kaiketi kuivurissa noin kahdeksan tuntia. Tofu siivutettiin ohuiksi siivuiksi, feta oli myös niinikään ohuina siivuina ja halloumi pieninä kuutioina. Kuivuneena ruoat näyttivät tällaisilta:

Tofu oli kevyttä ja rapeahkoa. Feta oli kevyttä ja murenevaa. Halloumi ei ollut kauhean kevyen tuntuista, ja siinä on selvästi niin paljon rasvaa, että varmasti eltaantuu nopeasti. Sitä ei siis kannata välttämättä kuivata rasvaisuutensa vuoksi, tai ainakin se on syytä kuivata juuri ennen reissua.
 






Tässä vielä lähikuvia kustakin raaka-aineesta kuivattuna:

 He ovat fetaa. Kuivattuna murenevaista, kevyttä, tuoksutonta.

 Tässä taas möllöttävät halloumikuutiot kuivattuna. Rasvaisuus näkyy ja tuntuu. Kuutiot ovat melko painavia ja niistä jää sormiin öljyinen tuntu. Kuutiot eivät tuoksu juurikaan.

Nämä veijarit ovat kuivattua tofua. Savun makuista. Savun aromi tuoksuu kuivattunakin. Lastut ovat kuivia ja rapeahkoja. Maistaa nakersin kuivattuna pienen nökäreen, eikä ollut lainkaan pahaa kuivana.













Seuraava vaihe olikin kiintoisa. Eli liottaminen ja palautus käyttökuntoon. Laitoin palaset lillumaan veteen muutamaksi tunniksi. Lopputuloksia seuraavissa kuvissa:

Siinä pojat ovat päässeet kylpyyn. Kukin kylpee omassa kulhossaan. Vaelluksella liotus tapahtuu laittamalla kuivatut raaka-aineet tiiviiseen kannelliseen muovipurkkiin (pakastustölkki), jonne kaadetaan vettä joukkoon. Kuivatut ruoat saavat liota noin 3-4 tuntia, jonka jälkeen ovat käytettävissä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.

Tässä tofusiivut ovat lionneet ja olen sen jälkeen paistanut ne rasvassa pannulla. Maistoin näitä tarkoituksella sellaisenaan, jotta saan parhaan käsityksen mausta ja koostumuksesta. Vaelluksellahan nämä laitettaisiin ruoan sekaan.

Mielestäni tämä oli testin voittajaporukka. Kuivatut tofusiivut palautuivat liotuksessa kuin ennalleen ja paistettaessa ne muuttuivat rapeiksi. Maku oli mielestäni hyvä, ja muistutti alkuperäisen tofun makua.

Halloumit eivät muuttuneet kauhean pehmeiksi liotuksen aikana. Olisikohan kannattanut liottaa pidempään? Joka tapauksessa viskasin halloumit pannulle paistumaan rasvassa. Muuttuivat väriltään tutun ruskistuneen halloumin värisiksi ja paistopinta oli kaunis. Koostumus oli kuitenkin melko kova. Maku muistutti jollain tavalla alkuperäistä halloumia, ehkä hieman tunkkaisempi maku. En ehkä harrastaisi näitä, ainakaan kuivattuna.

Kuivatut fetat liotessaan muuttuivat oikean fetan näköisiksi. Maku olikin sitten toinen juttu. Fetat menettivät liotessaan vedessä sen suolaisuutensa. Eli miltä maistuu feta, josta on suola liuennut pois? No happamalta ja mauttomalta. Mahtaisivatkohan toimia jossain pastasoosissa lisänä? Suolattomuus teki näistä kyllä surkeita ilmestyksiä.











Kaikenlaista ruokaa on suunnitteilla. Kokoonnumme vaellusporukastamme kootulla ruokatiimillä tiistaina, jolloin teemme ensimmäisen ruokalistasuunnitelman. Tästä myöhemmin täällä.

Kerrospukeutuminen kunniaan

Teimme männä-tammikuussa perheen kanssa laavuretken Pähkinämäen laavulle. Keli oli tuulentuiveroinen ja mittari näytti kahdeksaa pakkasastetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuulen vaikutuksesta pakkanen lähenteli kymmentä astetta. Kerrospukeutumista tarvittiin.

Varustauduimme parhaamme mukaan talvisella kerroksittaisella asustuksella. Kerrospukeutumisessa säähän soveltuvien tuulenpitävien ja kosteutta hylkivien ulkoiluvaatteiden alle puetaan useita ohuita ja hengittäviä vaatekerroksia. 

Parhaita kerrospukeutumisen alus- ja välikerrosvaatteita ovat:

- villavaatteet

- fleece- ja mikrofleeceasut

- ns. tekniset alusasut

- silkkivillakerrastot

Puuvillaa kannattaa välttää ainakin talvipukeutumisessa, sillä se imee kosteutta, kuivuu hitaasti ja tuntuu kylmältä kastuessaan.

Nakit ja potut jäässä

Haastavin osuus kerrospukeutumisessa on varpaiden ja sormien lämpimänä säilyminen. Itse suosin käsieni lämmittäjinä kosteutta hylkiviä merinovillaisia Sealskinz-sormikkaita ja lämminvuorellisia nahkarukkasia. Sormeni palelevat helposti, ja siksi tarvitsen kaksi kerrosta käsiin. 

Talvella jalkineissa on syytä huomioida seuraavat seikat:

- paksupohjaiset eristävät kylmyydeltä

- lämminvuoriset pitävät lämpimämpänä

- reilun kokoisissa mahtuu letkeästi kipristelemään villasukkaan ja laadukkaaseen ulkoilusukkaan verhottu jalkareppana

- jämerä kuviointi pitää ihmistornin pystyssä

Oikeus kalsariasuun

Kerrospukeutumisen ansiosta koko tämä nuotiomakkaraperhe selvisi reissusta lämpimänä.

Sellaista tässä myös pohdiskelin, miten lapsille herkästi puetaan ulkoiluvaatteiden alle kaikenlaista puuvillarytkyä collegepaidoista puuvillalegginsseihin, ja samalla itse kikkaillaan hienoissa teknisissä kalsongeissa. Puolustan muksujen oikeuksia ja vaadin lapsille kunnon ulkokamppeita!

Lapsille kalsonkiasu, fleecepuku ja villahaalarit. Ja mummut kutomaan villavaatteita kasapäin.

Laavu kadoksissa

Olen kerran aikaisemminkin käynyt laavuretkellä samaisella Pähkinämäen laavulla, mutta muistikuvat laavun sijainnista olivat hapertuneet. Netti ei tuonut tilanteeseen apua, sillä Raision kaupungin nettisivuilta ei löytynyt kauhean selkeitä reittiohjeita.

Loppujen lopuksi ajeltuamme ympäri Pähkinämäkeä löysimme laavun parkkipaikalle Santalantietä ajamalla. Se piti päätellä itse karttatietoja yhdistelemällä. Parkkipaikalta on laavulle ehkä 200 metriä. Toinen parkkipaikka Pähkinäpolulla on Metsäkallankadulla. Sieltä matka laavulle on kolmisen kilometriä, joten töppöjalkaisten taapertajatenavien kanssa emme lähteneet niin pitkälle seikkailulle. 

Laavu oli kohtuullisen siistissä kunnossa. Nuotiopaikalla oli järeä joskin vähän vääntynyt grillausritilä ja tulipesä. Siivosimme paikalta roskia, ja sehän on minulle tuttua puuhaa Roska päivässä -liikkeen jäsenenä. 

Maggarat maistuivat ja seuraavaa retkeä jo odottelemme innolla. Tärkeintä on aina eväiden syönti, oli retki mikä hyvänsä.

Kuka kantaa ja kenet?

Vuosi vaihtui ja kesää kohti ollaan vahvasti menossa. Hullukin sen nyt on jo huomannut, että valo on lisääntynyt. Kekkostelu-vaellukseen on aikaa seitsemän kuukautta, ja havahduin juuri tajuamaan, että voisin tehdä vaelluksestani asteen verran miellyttävämmän, jos hieman saisin ruhoani liikutettua ennen reissua. Pitääkö vaellukselle lähtijän olla hyvässä kunnossa?

Vaelluksella ei mielestäni matka tapa, vaan vauhti. Pitkästäkin päivämatkasta selviää, jos se jakautuu koko päivän ajalle ja kävelytahti on rauhallinen. En voi silti kieltää, etteivätkö lihakset joutuisi koville rinkka selässä tuntureilla kiipeillessä. Rinkan painoksi suositellaan useiden lähteiden mukaan kolmasosaa kantajan painosta. Mene ja tiedä, mutta sanoisin, että kun rinkka painaa yli 20 kiloa, niin se alkaa naiselle olemaan jo melkoinen möykky kannettavaksi. Itse tavoittelen rinkan lähtöpainoksi tuota alle 20 kilon haamurajaa. Miehet luokoon omat haamurajansa.

En ole kuntoillut tai harrastanut ylipäätään mitään liikuntaa noin kolmeen vuoteen. Tällaista se on, kun ryhtyy äidiksi. Tai ainakin sen taakse voi verhoutua. Ei muka ehdi. Todellisuudessa ei vain ole viitsinyt evääkään liikauttaa. Suurimmat kuntoilusuoritukset päivässä taitavat olla rimpuilevan 1,5-vuotiaan pukeminen, 5-vuotiaan kutittamismylläystuokio, kauppakassien rahtaaminen ja duplopalikoiden lattioilta noukkiminen. Ei voi kehua rinkankanto-ominaisuuksillaan siis.

Tein ryhtiliikkeen. Hankin kuntosalikortin ja aloitin kolmen vuoden tauon jälkeen bodypumpin. Lihakset huusivat hoosiannaa, mutta siellä irvistellessäni mietin vain kesää ja rinkan kantamisen helppoutta. Hah. Ei se helpoksi tällä muutu, mutta ehkä kohottamalla peruskuntonsa edes normaalin ihmisen tasolle, voi tuntureilla samoillessaan keskittyä hieman enemmän maisemiin ja huomattavasti vähemmän lihasten kokemaan tuskaan.