Villaa alle, kuorta päälle

Hyvä syy ostaa retkeilytarvikkeita on lähestyvä Lapinvaelluksemme. Kekkosteluun on enää kolmisen kuukautta aikaa. Tilasin itselleni verkkokaupasta uudet kuorihousut sadekelin varalle. Löysin lopulta lyhytjalkaiselle naisellekin sopivat pöksyt Haglöfsin mallistosta. Short-malleissa on lyhyemmät lahkeet, joten sopivat pygmillekin. Samaan hengenvetoon tilasin myös uuden kalsaripaidan. Merinovillaisen Aclima LightWoolin. Melko ökyä ja luksusta.

Olen kyllästynyt keinokuituisten kalsaripaitojeni hajuominaisuuksiin. Muutenhan tekniset kalsonkipaidat ovat mitä mainioimpia kerrospukeutumisen syvyyksissä, mutta niiden haisulimaisuus on jopa tällaiselle kuivakkaalle ei-hikoilevalle naiselle liikaa.

Lueskelin kalsonkipaidoista ja totesin, että moni ylistää villa- ja silkkialuspaitojaan monin tavoin. Luonnonkuitu on aina luonnonkuitua. Molempien tulisi myös materiaaleina olla sellaisia, että ne eivät rupea haisemaan, ainakaan niin paljon.

Itselläni on ollut tapana käyttää vaelluksella päiväpaitana kalsaripaitaa. Rinkkaa kantaessa tulee hiki, ja useita paitoja ei raaski viikon reissulla kantaa. Niinpä kalsaripaidan vähäinen haisuttelu olisi vahvasti plussan puolella. Minulla ei ole aiemmin ollut merinovillaisia alusasuja, joten hikinen ihmiskoe alkaa heti, kun kalsonkipaitani saapuu postitse minulle.

Bää bää lampaani, oisko mittää kalsonkipaitoja minulle?


Kuva on siskoplikan ja minun yhteiseltä Islanninreissulta vuodelta 2009. Siellä tarvittiin kalsaripaitoja ja vaikka mitä villaisia vetimiä. Ja sieltä muuten ostin elämäni lämpimimmän villapaidan.