Siskoplikka ja lankomiäs kuivasivat harjoituksen vuoksi hyötykuivurillaan muutamia koe-eriä ruokaa vaellusta silmällä pitäen. Kokeiluun pääsivät vähärasvainen feta, halloumi ja tofu (savun makuinen). Ohjenuorana käytettiin Piritta Kantojärven kirjaa Viiden tähden vaellus. Kirja on muutenkin osoittautunut mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi vaellusruokaoppaaksi.
Olen jo aiemmilla vaellusreissullani kokeillut erilaisia kuivatettavia ruoka-aineita. Seuraavat ovat ainakin olleet omasta mielestäni oikein toimivia ja hyviä:
- jauheliha
- naudanlihasuikaleet
- broilerinsuikaleet
- katkaravut
- tonnikala
- perunat
- tomaattipyree
- pakastevihannekset, wokkivihannessekoitukset
- sienet
Tulevalla Kekkostelu-vaelluksellamme on mukana sekä kasvissyöjiä että vannoutuneita lihaaneja. Lihan kuivaus on jo tuttua, mutta nyt siis halusin hieman kokeilla muitakin raaka-aineita. Tästä syystä tofu ja juustot pääsivät koekanin ruoaksi.
Kuivaus tapahtui kuulemma yön aikana, eli olivat kaiketi kuivurissa noin kahdeksan tuntia. Tofu siivutettiin ohuiksi siivuiksi, feta oli myös niinikään ohuina siivuina ja halloumi pieninä kuutioina. Kuivuneena ruoat näyttivät tällaisilta:
Tofu oli kevyttä ja rapeahkoa. Feta oli kevyttä ja murenevaa. Halloumi ei ollut kauhean kevyen tuntuista, ja siinä on selvästi niin paljon rasvaa, että varmasti eltaantuu nopeasti. Sitä ei siis kannata välttämättä kuivata rasvaisuutensa vuoksi, tai ainakin se on syytä kuivata juuri ennen reissua.
Tässä vielä lähikuvia kustakin raaka-aineesta kuivattuna:
He ovat fetaa. Kuivattuna murenevaista, kevyttä, tuoksutonta.
Tässä taas möllöttävät halloumikuutiot kuivattuna. Rasvaisuus näkyy ja tuntuu. Kuutiot ovat melko painavia ja niistä jää sormiin öljyinen tuntu. Kuutiot eivät tuoksu juurikaan.
Nämä veijarit ovat kuivattua tofua. Savun makuista. Savun aromi tuoksuu kuivattunakin. Lastut ovat kuivia ja rapeahkoja. Maistaa nakersin kuivattuna pienen nökäreen, eikä ollut lainkaan pahaa kuivana.
Seuraava vaihe olikin kiintoisa. Eli liottaminen ja palautus käyttökuntoon. Laitoin palaset lillumaan veteen muutamaksi tunniksi. Lopputuloksia seuraavissa kuvissa:
Siinä pojat ovat päässeet kylpyyn. Kukin kylpee omassa kulhossaan. Vaelluksella liotus tapahtuu laittamalla kuivatut raaka-aineet tiiviiseen kannelliseen muovipurkkiin (pakastustölkki), jonne kaadetaan vettä joukkoon. Kuivatut ruoat saavat liota noin 3-4 tuntia, jonka jälkeen ovat käytettävissä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.
Tässä tofusiivut ovat lionneet ja olen sen jälkeen paistanut ne rasvassa pannulla. Maistoin näitä tarkoituksella sellaisenaan, jotta saan parhaan käsityksen mausta ja koostumuksesta. Vaelluksellahan nämä laitettaisiin ruoan sekaan.
Mielestäni tämä oli testin voittajaporukka. Kuivatut tofusiivut palautuivat liotuksessa kuin ennalleen ja paistettaessa ne muuttuivat rapeiksi. Maku oli mielestäni hyvä, ja muistutti alkuperäisen tofun makua.
Halloumit eivät muuttuneet kauhean pehmeiksi liotuksen aikana. Olisikohan kannattanut liottaa pidempään? Joka tapauksessa viskasin halloumit pannulle paistumaan rasvassa. Muuttuivat väriltään tutun ruskistuneen halloumin värisiksi ja paistopinta oli kaunis. Koostumus oli kuitenkin melko kova. Maku muistutti jollain tavalla alkuperäistä halloumia, ehkä hieman tunkkaisempi maku. En ehkä harrastaisi näitä, ainakaan kuivattuna.
Kuivatut fetat liotessaan muuttuivat oikean fetan näköisiksi. Maku olikin sitten toinen juttu. Fetat menettivät liotessaan vedessä sen suolaisuutensa. Eli miltä maistuu feta, josta on suola liuennut pois? No happamalta ja mauttomalta. Mahtaisivatkohan toimia jossain pastasoosissa lisänä? Suolattomuus teki näistä kyllä surkeita ilmestyksiä.
Kaikenlaista ruokaa on suunnitteilla. Kokoonnumme vaellusporukastamme kootulla ruokatiimillä tiistaina, jolloin teemme ensimmäisen ruokalistasuunnitelman. Tästä myöhemmin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti