Varustauduimme parhaamme mukaan talvisella kerroksittaisella asustuksella. Kerrospukeutumisessa säähän soveltuvien tuulenpitävien ja kosteutta hylkivien ulkoiluvaatteiden alle puetaan useita ohuita ja hengittäviä vaatekerroksia.
Parhaita kerrospukeutumisen alus- ja välikerrosvaatteita ovat:
- villavaatteet
- fleece- ja mikrofleeceasut
- ns. tekniset alusasut
- silkkivillakerrastot
Puuvillaa kannattaa välttää ainakin talvipukeutumisessa, sillä se imee kosteutta, kuivuu hitaasti ja tuntuu kylmältä kastuessaan.
Nakit ja potut jäässä
Haastavin osuus kerrospukeutumisessa on varpaiden ja sormien lämpimänä säilyminen. Itse suosin käsieni lämmittäjinä kosteutta hylkiviä merinovillaisia Sealskinz-sormikkaita ja lämminvuorellisia nahkarukkasia. Sormeni palelevat helposti, ja siksi tarvitsen kaksi kerrosta käsiin.
Talvella jalkineissa on syytä huomioida seuraavat seikat:
- paksupohjaiset eristävät kylmyydeltä
- lämminvuoriset pitävät lämpimämpänä
- reilun kokoisissa mahtuu letkeästi kipristelemään villasukkaan ja laadukkaaseen ulkoilusukkaan verhottu jalkareppana
- jämerä kuviointi pitää ihmistornin pystyssä
Oikeus kalsariasuun
Kerrospukeutumisen ansiosta koko tämä nuotiomakkaraperhe selvisi reissusta lämpimänä.
Sellaista tässä myös pohdiskelin, miten lapsille herkästi puetaan ulkoiluvaatteiden alle kaikenlaista puuvillarytkyä collegepaidoista puuvillalegginsseihin, ja samalla itse kikkaillaan hienoissa teknisissä kalsongeissa. Puolustan muksujen oikeuksia ja vaadin lapsille kunnon ulkokamppeita!
Lapsille kalsonkiasu, fleecepuku ja villahaalarit. Ja mummut kutomaan villavaatteita kasapäin.
Laavu kadoksissa
Olen kerran aikaisemminkin käynyt laavuretkellä samaisella Pähkinämäen laavulla, mutta muistikuvat laavun sijainnista olivat hapertuneet. Netti ei tuonut tilanteeseen apua, sillä Raision kaupungin nettisivuilta ei löytynyt kauhean selkeitä reittiohjeita.
Loppujen lopuksi ajeltuamme ympäri Pähkinämäkeä löysimme laavun parkkipaikalle Santalantietä ajamalla. Se piti päätellä itse karttatietoja yhdistelemällä. Parkkipaikalta on laavulle ehkä 200 metriä. Toinen parkkipaikka Pähkinäpolulla on Metsäkallankadulla. Sieltä matka laavulle on kolmisen kilometriä, joten töppöjalkaisten taapertajatenavien kanssa emme lähteneet niin pitkälle seikkailulle.
Laavu oli kohtuullisen siistissä kunnossa. Nuotiopaikalla oli järeä joskin vähän vääntynyt grillausritilä ja tulipesä. Siivosimme paikalta roskia, ja sehän on minulle tuttua puuhaa Roska päivässä -liikkeen jäsenenä.
Maggarat maistuivat ja seuraavaa retkeä jo odottelemme innolla. Tärkeintä on aina eväiden syönti, oli retki mikä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti