Oliivitahnan kuivauskokeen tulos yllättää. Katso kuvat!

Kekkostelu-vaellus saa ihmisen tekemään mitä ihmeellisempiä kuivauskokeita. Aiemmin testasin kuivatun mustapaputahnan toimivuutta leivän päälle. Nyt päätin kokeilla kuivata oliivitahnaa eli tapenadea. Pidän itse oliivitahnasta ylipäätään leivän päällä, joten ajattelin huvin ja urheilun vuoksi kokeilla sen kuivaamista.

Käytin tahnan valmistukseen purkillisen oliiveja sekä pari valkosipulin kynttä. Jauhoin ne mössöksi tehosekoittimella ja levitin pellille leivinpaperin päälle kuivumisasentoonsa. Tahnat ja soseet kuivuvat parhaiten suhteellisen ohuena kerroksena leivinpaperille läästittynä. Käytin kuivaamisessa kiertoilmauunia 50 asteessa ja pidin uunin luukkua raollaan. Useita tunteja siinä taisi vierähtää, mutta muistaakseni ei kyllä ainakaan kahdeksaa tuntia enempää mennyt.

Tahna lastuiksi, lastut jauheeksi, jauhe tahnaksi

Kun tahna oli kuivunut rapeiksi lastuiksi, jauhoin sen tehosekoittimessa jauheeksi ja laitoin purkkiin. Säilyttelin jauhetta viikon verran huoneenlämmössä, jonka jälkeen oli makutestin aika. Jauheen sai ennallistettua tahnamaiseen muotoon lisäämällä kolmisen ruokalusikallista vettä sekä lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin pari tippaa sitruunaakin, tunnelman kohottamiseksi.

Päätin levittää tahnaa sekä vaalean leipäpalan että vaelluksella käytettävän näkkärin päälle. Makutestin tulos oli seuraava:

Kiitämme:

+ maistuu, tuoksuu ja näyttää oliivitahnalle, maku ei ole oikeastaan muuttunut
+ jauhe on kevyttä kantaa, eikä vaadi kuin pienen tipan vettä ja haluttaessa pienen öljylirun lisukkeeksi tullakseen tahnaksi jälleen

Moitimme:

- mielestäni suolan maku korostuu aavistuksen verran tahnassa. Voisikohan oliiveja esim. liottaa ennen niiden jauhamista tahnaksi? Onko oliivien suolapitoisuuksissa eroja?
- suolainen oliivitahna ei ole kaupunkiolosuhteissa näkkärille se paras kumppani, mutta voisin ajatella maistuvan metsäolosuhteissa hyvälle.

Ja vielä lopuksi: Kuvat puhukoon vielä puolestaan. Kyllä mä tätä söisin. Herääkin kysymys, voisiko vaikkapa artisokkatahnalle tehdä samoin? Pitääkö lähteä jatkamaan tätä tahnaista tietä?

Oliivitahna matkalla uunin leutoon lämpöön.

Oliivitahna kuivui rapeiksi lastuiksi.

Oliivitahnan kohtalo on jauhaantua.

Oliivitahnan monet muodot. Hän on jauhe.

Eipä paina paljon. Ja säilyisi varmasti pitkään.

Oliivitahnaa ja sirkushuveja

Sämpylällä ysi miikka.

Näkkärillä kasi plus. Rouskis.

Pasalan bataattikuivaamosta päivää

Kekkostelu-vaellus UKK-kansallispuistoon on noin kuukauden päästä. Huh, nyt kun sen sanoin, niin aika tuntuu niin lyhyeltä. Paljon on vielä tehtävää ja hankittavaa, mutta aloitetaanpa vaikka bataatin kuivaamisesta.

Jaoimme ruokalistalta ruoka-aineiden kuivaushommia kaikille tasapuolisesti, jotta jokainen meistä tekisi ruokansa eteen duunia ja samalla oppisi kuivaamisesta jotain, jos ei sitä aiemmin ole tehnyt. Itselleni tämä on jo sikäli tuttua puuhaa, kun olemme aiemmillakin vaelluksillamme sitä harrastaneet.

Minulle osui tehtävälistalle useita ruoka-aineita, mutta valitsin niistä ensimmäiseksi tuotteeksi bataatin, koska se säilyy kuivattuna helposti tämän tulevan kuukauden. Rasvaa sisältävät ruoka-aineet, kuten jauheliha pitää kuivata vasta juuri ennen lähtöä.

Bataattimöykyt pienemmäksi

Bataattien kuivaus lähti kaupasta valikoiduista viidestä möllykkä-kokoluokkaa olevasta bataatista, joiden yhteispaino oli 2 780 g. Jokainen batskuli (leikkisästi kutsuu hän heitä batskuleiksi) oli yli 500 grammaa. Melkoisia pötkäleitä. Punnitsin bataatit vasta kuorittuna, koska kuori painaa sekin jotain. Kuorimisen jälkeen pilkoin kaikki pieniksi kuutioiksi, ehkä kokoluokkaa 1 cm x 1 cm tai hieman isommiksi.

Kun kuutioiminen oli saatu suoritettua, eikä sormiakaan ollut pilkkoutunut mukaan, esikeitin bataatit kymmenisen minuuttia kunnes olivat hieman pehmenneitä. Eivät kuitenkaan vielä kypsiä. Ja kattilasta siivilän kautta uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Kuivattavat ruoat eivät saisi olla läjissä, vaan ohut kerros varmistaa sen, että jokainen pala kuivuu tasaisesti.

Kuivatin bataatit uunissa kiertoilmassa ja säädin lämpötilan hieman alle 50 asteen. Uunin luukun jätin raolleen puukauhan avulla, jotta kosteus pääsee pois uunista. Kaiken kaikkiaan bataattipalat kuivuivat uunissa 14 tuntia, koska en jaksanut yöllä nousta niitä ottamaan pois. Laitoin ne siis iltapäivällä kolmen aikaan uuniin ja aamulla herättyäni otin ne pois. Vähempikin aika olisi varmasti riittänyt, kyse oli nyt vain syvästä yöunesta.

Bataatit kylpevät aamuauringossa.

Kevyttä kannettavaa

Ja tättärää! Kuivattujen bataattien loppupaino oli 500 grammaa. Melkoinen keventyminen tapahtui siis matkalla. Näiden oranssien pipanoiden kohtalo tulee olemaan vaelluksella ruokkia iso porukkamme kahdella aterialla, eli bataatteja käytämme keskiviikon lounaan kanakeitossa ja perjantain päivällisen porosoosissa. Uskoisin näiden pelittävän oikein hyvin. Ainakin näyttävät hyviltä, tuntuvat kuivilta ja ovat kevyitä kantaa.

Vielä pitäisi jakaa tämä koko määrä pienempiin eriin ruokakuntien käyttöön. Ruoanlaitto on helpompaa, kun on  punnittu valmiiksi pusseihin ruokakunnan jokaisen aterian ainekset. Samalla tulee jaettua reilun pelin hengessä kannettavat tarvikkeet, kun jokainen ruokakunta kantaa omat ruoka-aineensa.

Lopputulos kuivaamishommissa hämmentää aina.Tällä kertaa paino väheni 2 780 grammasta 500 grammaan.

Tässä kahden aterian bataatit koko porukalle. Tämä määrä pitää vielä jakaa pikkuisiin annospusseihin ruokakunnittain kullekin aterialle. Näitähän voisi tarjoilla vaikka kodin lemmikkijyrsijöillekin herkkupaloina. Niin ovat nättiä tavaraa.

Ruokien kuivaamisen perusvinkkejä:

• Voit kuivata lähes mitä vain.
• Kuivaa hyvälaatuisia ja tuoreita raaka-aineita.
• Rasvaa sisältävät ruoat (liha, kala, juustot, jne) kannattaa kuivata juuri ennen lähtöä.
• Muita ruoka-aineita voi kuivata jo kuukausiakin aiemmin.
• Kuivaa ruoat esimerkiksi uunissa tai hyötykuivurissa alle 50 asteen lämmössä.
• Pidä uunin luukku raollaan, jos kuivaat uunissa.
• Esikäsittelyssä tärkeää: tasakokoisuus, pienikokoisuus, esikypsennys tarvittaessa.
• Tahnamaiset asiat (esim. sosekeitto) kuivataan levyksi ja jauhetaan tarvittaessa jauhoksi.
• Pakkaa valmiit kuivatut tuotteet ilmatiiviisti ja suojaa kosteudelta.
• Säilytä rasvaa sisältävät tuotteet viileässä lähtöön saakka.
• Kun otat käyttöön ruokia vaelluksella, kokoa tarvittavat raaka-aineet pussiin ja liota vedessä muutamia tunteja. Tämän jälkeen voit käyttää niitä ruoanlaitossa normaaliin tapaan.

Vaelluksen menyy silvuplee

Monien yön pikkutuntien työn tulos on vihdoin valmis. Kekkostelu-vaelluksen ruokalista on valmis ja ruokamäärätkin alkaa olla laskettuina. Melkoinen urakka, ei voi muuta sanoa. Haluamme syödä vaelluksella mahdollisimman paljon omakuivattuja ruokia, koska niiden maku on miljoona kertaa parempi kuin valmissötkötysten. Lisäksi on mukavaa, kun tietää, mitä syö.

Porukkamme on nyt 17-henkinen. Iso poppoo. Paljon ruokaa. Erilaisia mieltymyksiä. Siinäpä siis on taiteiltu ja laskettu, arvottu ja jaettu. Olemme jakautuneet ruokakuntiin, joissa on aina kaksi henkeä kussakin. Trangiasta syö järkevästi kaksi henkeä. Isoja miehiä en laittaisi kolmen porukoihin, koska siitä ei tule kuin vihaiseksi. Ruokaa pitää saada vaelluksella tarpeeksi ja sen pitää olla hyvälaatuista ja tuhtia energialtaan.

Leirintäalueiden mukavuus on pöytä.

Ruokaa! Ta-daa!

Viikon ruokalista näyttää tällaiselta. Yhdelle ruokakunnalle tulee  kasvisruokaversio. Jokainen laskee lisäksi ruokien yhteyteen itselleen sopivan määrän näkkäriä. Välipaloista aina yksi päivässä on budjetoituna yhteiseen ruokabudjettiimme, ja jokainen varaa itselleen lisäksi haluamiaan lisävälipaloja. Itse ajattelin taas ostaa ainakin säkin merkkareita, koska ne ovat lohtua tuovia ja riittoisia. Lisäksi voisin ostaa pikalohdukkeikseni suklaata ja suolapähkinää.

Kekkostelu-vaelluksen ruoat heinäkuussa 2015 UKK-kansallispuistossa:

Sunnuntai: (noin 14 km)

Aamupala junassa omin eväin
Lounas Kiilopäällä
Pähkinäsekoitus
Tonnikalaruisleipä (valmistetaan Kiilopäällä mukaan otettavaksi)
Poro-fetapasta / Halloumi- tai fetapasta sienillä
Mousse

Maanantai: (n. 13 km)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäriä, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Katkarapupata / Pata soijarouheella
Suklaapatukka
Kvinoa-broilerimössö / Kvinoa-tofumössö
Omenapaistos ja vaniljakastike

Tiistai: (n. 8 + 3,8 km, pitempi saunatauko etappien välissä)

Puuro, marjarouhe, näkkäri, leivänpäälliset, tee/kahvi/kaakao
Kuivahedelmiä
Makaronia ja pussikeitto
Lihakastike, perunamuhennos / Sieni-tofusoosi, perunamuhennos
Letut, retkimansikkahillo

Keskiviikko: (n. 16 km)(OMG!!!)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Kanakeitto / linssikeitto, keksiä
Pähkinäsekoitus
Bolognese / soijarouhebolognese
Suklaamousse pätkiksillä

Torstai: (n. 10 km)

Puuro, kiisseli, näkkäri, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Salamipasta / herkkutattipasta
Myslipatukka
Chili con carne ja riisi / chili con soija ja riisi
Mustikkapiirakka ja vaniljakastike

Perjantai: (n. 12 km)

Munakas, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Sosekeitto, pekonimuru, krutongit / tofumurut pekonin tilalla
Hyvää keksiä
Porokastike, muusi, puolukat / viljapihvit, muusi, puolukat
Mousse

Lauantai: (n. 5 km)

Mysli, kuppikiisseli, näkkäri, leivänpäälliset, kahvi/tee/kaakao
Lounas Kiilopäällä

Jep! Siinäpä ne tällaisena listauksena. Suurin osa ruoista on itse kuivatuista aineksista tehtyjä, mutta parina kertana turvaudumme valmispusseihin.

Voisin vielä postata myöhemmin ruokiemme raaka-aineiden määrät, koska ne saattavat kiinnostaa vaellusta suunnittelevaa hyvinkin paljon. Itse ainakin luin loputtomasti erilaisia vaellusblogeja sekä vaellusruokakirjallisuutta. Muilta oppii paljon, sen lisäksi, että oma vaelluspäiväkirja aiemmilta vaelluksilta opettaa.

Seuraavaksi alkavat kuivurit laulelemaan porukkamme kotinurkissa.

Aamut alkavat vaelluksella mysli- tai puuroannoksella. Leivän päälle ei kyllä kurkkua saa. Kurkku kavaltaa siis tämän kuvan olevan muulta reissulta.

Kiinnostaisi kuskata tacoja tai tortilloja mukanaan tunturille. Chili con carne voisi sopia tällaiseen, mutta ei kermaviiliä rinkkaan kuitenkaan.

Tämä raikas voileipä on muisto Islanninreissulta. Suolaisen hintainen valmis sämpylä oli näinkin runsas täytteiltään. Meidän Kekkostelu-vaelluksella tullaan syömään tätä paremmin.

Villaa alle, kuorta päälle

Hyvä syy ostaa retkeilytarvikkeita on lähestyvä Lapinvaelluksemme. Kekkosteluun on enää kolmisen kuukautta aikaa. Tilasin itselleni verkkokaupasta uudet kuorihousut sadekelin varalle. Löysin lopulta lyhytjalkaiselle naisellekin sopivat pöksyt Haglöfsin mallistosta. Short-malleissa on lyhyemmät lahkeet, joten sopivat pygmillekin. Samaan hengenvetoon tilasin myös uuden kalsaripaidan. Merinovillaisen Aclima LightWoolin. Melko ökyä ja luksusta.

Olen kyllästynyt keinokuituisten kalsaripaitojeni hajuominaisuuksiin. Muutenhan tekniset kalsonkipaidat ovat mitä mainioimpia kerrospukeutumisen syvyyksissä, mutta niiden haisulimaisuus on jopa tällaiselle kuivakkaalle ei-hikoilevalle naiselle liikaa.

Lueskelin kalsonkipaidoista ja totesin, että moni ylistää villa- ja silkkialuspaitojaan monin tavoin. Luonnonkuitu on aina luonnonkuitua. Molempien tulisi myös materiaaleina olla sellaisia, että ne eivät rupea haisemaan, ainakaan niin paljon.

Itselläni on ollut tapana käyttää vaelluksella päiväpaitana kalsaripaitaa. Rinkkaa kantaessa tulee hiki, ja useita paitoja ei raaski viikon reissulla kantaa. Niinpä kalsaripaidan vähäinen haisuttelu olisi vahvasti plussan puolella. Minulla ei ole aiemmin ollut merinovillaisia alusasuja, joten hikinen ihmiskoe alkaa heti, kun kalsonkipaitani saapuu postitse minulle.

Bää bää lampaani, oisko mittää kalsonkipaitoja minulle?


Kuva on siskoplikan ja minun yhteiseltä Islanninreissulta vuodelta 2009. Siellä tarvittiin kalsaripaitoja ja vaikka mitä villaisia vetimiä. Ja sieltä muuten ostin elämäni lämpimimmän villapaidan.

Puhtaiden juomavesien äärellä

Nyt on pakko keventää sydäntään ja kirjoittaa mieltä painavasta asiasta. Suorastaan hieman paasatakin jopa. Olen huolissani juomavesien puhtaudesta. Suomessahan on vielä harvinaisen puhtaat vesistöt, joista monista vielä voi juomavettä ottaa suoraan. Mutta säilyvätkö ne puhtaana? Virtaako vielä tuntureissa puhtaat vedet, tai pilaavatko ihmiset ne ajattelemattomuudellaan? Tutkiihutkiitunturissa -blogi on pohtinut samaa asiaa laajemmasta näkökulmasta. Itse olen jo murheissani meidän tavallisten retkeilyreittien tallaajien käyttäytymisestä.

Vastuullisuus alkaa pienistä puroista

Vastuullista vaellusvettä

Vesistä tulisi meidän jokaisen pitää huolta pienillä teoilla. Yksinkertaisimmillaan voisin todeta, että vesiin ei päästetä mitään mömmöä eikä möhnää. Mömmöinä pidän kaikenlaisia kemikaaleja. Eli käytännössä peseytymiset ja astioiden tiskaamiset tulee aina tehdä vedestä etäällä, jotta aineet imeytyvät maastoon. Möhnät puolestaan ovat ruokajätteitä, joita lautasista ja kattiloista irtoaa. Möhnää ei kukaa halua juomaveteensä. Niinpä ruoantähteet ja astioiden liotusvedet tulisi aina viedä etäälle vesistöstä.

Itselläni nämä käytännöt ovat selkäytimessä, mutta miten on ruskaretkien ruuhkavaeltajien ja muiden luontoturistien laita? Ja miten asiasta saisi riittävästi tietoa jokaiselle luonnossaliikkujalle, että vesiämme pitää vaalia?

 Luottaako silmiinsä?

 Veden puhtautta voi joskus olla vaikeaa todentaa paljain silmin. Kirkas vesi ei vielä paljasta, onko mukaan eksynyt kutsumattomia vieraita eli tuttujen kesken pöpöjä. Ja pöpöjähän saattaa tulla monista syistä. Edellä mainitsemistani törttöily-tyyppisistä huonoista tiskaus- ja peseytymiskäytännöistä saa aikaan vesien pilaantumista. Lisäksi huonolla onnella voi poro tai vaikkapa sopuli päättää tiensä puroon, josta raato luovuttaa antimiaan alajuoksulle.

Vielä virtaa Fjellu.

Viisaita vinkkejä vaelluksen vedenjuojille lienevät ainakin seuraavat perusohjeet:

• Suosi virtaavia vesiä. Seisovassa vedessä tai pienellä virtaamalla saattaa bakteerikannat lisääntyä liiaksi.
• Arvioi juomavetesi aina silmillä, nenällä ja suulla. Jos haisee, maistuu tai näyttää pahalta, niin älä juo.
• Jos olet hiemankin epävarma veden puhtaudesta, keitä se tai käytä vedenpuhdistustabletteja / vedenpuhdistusvälineistöä.
• Täytä pullot aina kun löydät puhtaalta vaikuttavan vesistön.
• Ruuhkaisimmilla vaellusreiteillä kannattaa olla erityisen tarkkana veden suhteen.

 Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa juomaveden suhteen vaelluksella, juoko vetensä raakana, käyttääkö vedenpuhdistustabletteja, vedenpuhdistusvälineistöä tai keittääkö vetensä. Itse olen tähän saakka uskaltanut juoda veteni raakana puroista. Joka kerta tämä kuitenkin mietityttää, ja niin ei tulisi olla.

Miten sinä vaellat maastossa? Tiskaatko kattilasi suoraan vedessä? Huuhteletko shampoot puroon? Huljutteletko soppalautasesi kohisevan kosken äärellä? Älä pliis.

Varustelistaa väsäten

Kekkostelu-vaellukseemme on vielä tovi aikaa - onneksi, sillä keräämme ankarasti porukalla rahaa vaelluksen kustannuksiin. Joukossamme on useita ensikertalaisia, ja tästä syystä olen luvannut heille tehdä ohjeellisen varusteluettelon pakkaamisen helpottamiseksi. Monet kyselivätkin luetteloa jo nyt, koska aikovat tehdä muutamia varustehankintoja vielä kevään aikana.

Tässäpä tällainen varustelista, joka on muokattu aiempien Lapinvaellusten perusteella sopivaksi. Varusteet ovat ainoastaan henkilökohtaiset varusteet, eli näiden lisäksi mukaan kannettavaksi tulee ruokaa, majoitus- ja ruokahuoltotarvikkeita, ensiapuvälineitä sekä joitain pieniä korjaustyövälineitä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa pakatessaan, mutta itse olen sitä mieltä, että kannettavaa on muutenkin niin paljon, että kannattaa jokaisen tavaran kohdalla pohtia huolellisesti, tarvitseeko sitä ylipäätään.

Henkilökohtaiset varusteet noin viikon vaellukselle:

KULJETUSVÄLINEET

• rinkka
• kiinnityshihnoja

MAJOITUSVÄLINEET

• makuupussi
• makuualusta (ilmatäytteinen saattaa puhjeta, joten kannattaa harkita tavallista alustaversiota)
• erillinen yöasu (esim. mikrofleecepaita ja mikrofleecehousut, yösukat, commandopipo tms)

VAATTEET

• vaellushousut (mukavat, kestävät, ilmavat, helposti kuivuvat) Itse tykkään katkaistavista Sastan housuista, joita tarvitsisi jostain löytää vielä samanlaiset.
• takki (gore-tex, anorakki tms) Itse käytän taukotakkina samaa gore-tex-takkia, joka toimii myös sadetakkina tarvittaessa.
• vaellusjalkineet (sisäänajetut, jaloille tutut)

• 2 kpl T-paitoja (viime vaelluksella Kevolla en käyttänyt ollenkaan, koska oli viileää koko ajan)
• 2 pitkähihaista paitaa (esim. kalsaripaita, flanellipaita tms) Itse suosin kalsaripaitoja, joista toisen käytän vaelluspaitana ja toisen säästän ns. luksuspussissa kotimatkaa varten. Luksuspussissa on puhtaan paidan lisäksi puhtaat alushousut ja puhtaat sukat. Se on kotimatkaan asti sinetöity, noin niinku henkisesti.
• 1 fleece tai villapaita (fleece on kevyempi, mutta itse tykkään villapaidoista)
• 1 kerrasto
• väh. 3 alushousut, naisille suosittelen joka päivälle puhtaat alkkarit
• sadetakki / sadeviitta tai gore-tex-takki (itse käytän samaa takkia sekä tauko- että sadetakkina)
• sadehousut tai gore-tex-housut (Minulla on edessä uusien gore-housujen ostoprojekti. Lyhytjalkaiselle leveälanteiselle naiselle se on ei-niin-rattoisaa puuhaa)
• kevyet verryttelyhousut tms. "pehmohousut" (itselläni on fleecehousut)
• shortsit (omat housuni katkeavat kahdesta kohtaa, joten en tarvitse erikseen. Eikä kelit yleensä ole järin shortseisat)
• joka päivälle kunnon sukat

• uimapuku (naisille bikinit toimivat jokien ylityksissä hyvin, kun voi verhoutua pelkkään alaosaan ja paitaan)
• pyyhe (kevyt, muttei postimerkin kokoinen. Sideharsosta voi tehdä kevyen pyyhkeen. Frotee ei ole hyvä materiaali, koska tulee painavaksi, eikä kuivu koko viikkoon)

• uimatossut tms. pitävät tossulit joessa kahlaamiseen (ei pakko, mutta helpottavat!) + muovipussi märille tossuille
• pipo
• sormikkaat
• ohut huivi kaulaan / buffihuivi
• pieneen tilaan menevä hyttyshattu

RUOKAILUTARVIKKEET

• ruokailuvälinepussi (kankainen)
• muki
• lusikka - veitsi - haarukka
• 2 lautasta, joista vähintään yksi on syvä lautanen
• 3 kpl vesipulloja (0,5 litran), joista yksi merkitty omaksi juomapulloksi, kaksi ovat yhteiskäytössä (ruoanlaitto yms.)
• 2 kpl tulitikkuaskeja pakattuna vesitiiviisti eri paikkoihin

TYÖKALUT

• puukko (teroitettu!)

HYGIENIA

• hammasharja ja hammastahnan jämäputkilo
• suihkushampoo pienessä minipullossa
• kampa tai harja, jos käytät, hiuslenkkejä, jos käytät
• WC-paperirulla vesitiivisti pakattuna (HUOM! Valitse rulla, jossa on arkkeja tarpeeksi...)
• 2 x pieni nenäliinapaketti
• deodorantti (pieni matkakoko tai purkin jämä)
• savett-pyyhkeitä (mahdollisesti kahdenlaisia; käsi- ja intiimihygieniaan )
• henkilökohtaiset lääkkeet (suosittelen ainakin särkylääkettä, hyttysenpuremavoidetta ja kylmägeeliä)
• laastaria, rakkolaastaria, jalkojen teippaukseen esim. Mefixiä
• huulirasva tai Bepanthen
• kosteusvoidetta (halutessasi) näytepakkauksia
• aurinkovoidetta (halutessasi)
• hyttysmyrkkyä (itse en juurikaan käytä)
• naisille terveyssiteitä / tamponeja

MUUT VARUSTEET

• pieni toimiva taskulamppu tai otsalamppu
• pari jätesäkkiä rinkan suojaamista varten, tai teltan ja makuualustan suojaamiseen
• väh. 4 kpl roskapusseja (ohuita)
• hakaneuloja
• neula ja lankaa (ei koko lankarullaa, vaan kiedo esim. pahvinpalaan pätkä)
• nappi
• pienet muistiinpanovälineet
• kurkkupastilleja
• purukumia
• minigrip- tai pakastepusseja ruokien ja muiden pikkutavaroiden pakkaamiseen
• pari – kolme pyykkipoikaa

VAPAAEHTOISIA VARUSTEITA

• aurinkolasit
• kiikari (pieni)
• kamera (pieni, esim. kertakäyttökamera)
• pelikortit
• pikku herkkuja (nannaa, patukoita tms) Itse otin viime kerralla omaksi pikkulohtuherkuksi pussillisen merkkareita. Ne olivat pitkäikäisiä ja pienessäkin määrin antoivat aina lohtua.
• kännykkä täyteen ladattuna, laturi
  Arkistojen kätköistä löysin kuvan vuodelta 2005. Menossa Kevon vaelluksen tarvikkeiden pakkaus. Taustalla myös nykyinen enkelikoiro Fauni valvoo tilannetta.
  
  
  
  Kuva alla: Vuosi 2005 ja lähtö Kevon vaellukselle Turusta yöjunalla. Rinkassa painoa noin 20 kg. Yöjuna ei kuvassa.
  
  
  

Pakkaamisohjeita

Pakkaa tavarat niin, että rinkka on tasapainossa. Pakkaa pikkutaskuihin ja pinnalle niitä tavaroita, joita tulet tarvitsemaan usein päivän aikana. Huolehdi myös, ettei rinkan selkäosaan osu mikään terävä möykkymäinen kulma, joka voisi painaa kantaessa selkää ikävästi. Omien tavaroiden lisäksi jokainen joutuu ottamaan rinkkaansa yhteisiä tavaroita, kuten ruokaa ja yöpymistarvikkeita.

Tavarat kannattaa pakata esimerkiksi ohuisiin roskapusseihin, jolloin ne eivät kostu ja kaikki pysyvät paremmassa järjestyksessä rinkassa. Tarvikkeet, jotka eivät kestä kosteutta, tulee pakata vedenpitäviin muovipusseihin, esim. minigripeihin. Ruoat pakataan siten, ettei niiden tuotelaatikkoa pakata mukaan, vaan siitä leikataan ainoastaan valmistusohje talteen, ja pakataan ruoka minigripeihin valmistusohjeineen. (esim. kiisselijauheet, muusijauheet jne.)

Säädä rinkka sinulle sopivaksi kun olet pakannut sen valmiiksi.

Mustapaputahnaa kansalle

Nyt tuli vihdoin se hetki, jolloin testasin Piritta Kantojärven vaellusruoka-aiheisesta kirjasta bongatun mustapaputahnan toimivuuden näkkärin päällyksenä. Tahnaa pääsi maistelemaan koko Kekkostelu-vaelluksemme porukka.

Mustapaputahnan etu verrattuna perinteisiin vaelluksen leivänpäällisiin eli metvurstiin ja sulatejuustoon on sen jauhemainen kuljetusmuoto. Jauhe säilyy pussitettuna lämpimässäkin ja se on kevyttä kuljettaa. Jauheen uudelleen saattamiseksi tahnamaiseen muotoon tarvitaan vain pieni liru puhdasta vettä sekä haluttaessa pikku tippa öljyä.

Mustapaputahna on proteiinipitoista, ja sen maku on makeahkoa mutta mausteista. Testiryhmämme oli yllättynyt sen hyvyydestä, joskin vannoutuneimpien lihamiesten poskilihakset värähtelivät järkytyksestä, kun ryhdyin mustapaputahnasta kaikille kertomaan.

Mustapaputahna - ohjeet Piritta Kantojärven mukaan

10-12 leivälle, noin 165 g

Ainekset:

1/2 munakoiso
3 maustemitallista juustokuminaa
2 maustemitallista mustapippuria
2 maustemitallista jauhettua korianteria
(kristalli)suolaa (itse käytin siis tavallista suolaa, kun ei oo noit ristallei meil koton)
2-3 pientä (puna)sipulia (itse laitoin yhden pienehkön punasipulin)
1-2 valkosipulin kynttä
tilkka vettä
130 g kypsiä mustapapuja tai härkäpapuja (käytin mustapapuja)
30 g pinjansiemeniä
40 g (8 kpl) kuivattuja taateleita

Lisäksi tarvitaan:

n. 1 dl vettä
2 rkl oliivi- tai hamppuöljyä (käytin oliivi-)
(tilkka balsamiviinietikkaa) (en laittanut)

Valmistelut kotona:

Liota papuja yön yli kylmässä vedessä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi.
Pilko munakoiso ja sipulit pieneksi.
Paahda mausteita, munakoisoa ja sipuleita pannulla hetki, lisää tilkka vettä ja anna sen höyrystyä samalla kun munakoisot kypsyvät. Itse itketin munakoisoja ennen pilkkomista, eli sirottelin suolaa siivuille ja vartin päästä pyyhin niihin pisaroituneen nesteen pois. Jouduin paistamisvaiheessa lisäämään vettä parikin kertaa, koska mielestäni munakoisot ovat hitaita kypsymään.
Soseuta munakoisoseos ja pavut.
Kuivaa sose ohuena kerroksena uunipellillä leivinpaperin päällä. Itse kuivasin kiertoilmauunissa uunin luukku raollaan 50 asteessa noin 6 tuntia ja vielä yön yli pöydällä kuivahtaen.
Paahda pinjansiemenet.
Silppua taatelit.
Jauha soselevy, taatelisilppu ja pinjansiemenet tehosekoittimessa. 
Pakkaa jauhe annospusseihin.

Vaelluksella:

Laita jauhe tiiviiseen purkkiin ja lisää vettä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät.
Lisää pieni liraus öljyä.
Anna turvota ja levitä leivälle.

1. Apua! Mustapapua!

Tästä homma siis lähti liikkeelle. Raaka-aineena mustapavut. Olen näitä syönyt ruokien joukossa, mutta en ole itse aiemmin valmistanut. Hauskan näköisiä pikku nappuloita!

2. Mustapapujen kelmeät meiningit

Mustapapujen väri näemmä muuttuu keittäessä vaaleammaksi. Väri on sanoisinko suklaanruskea. Maku on hyvä, pavuksi. En ole siis papujen suuri fanittaja, mutta nämä pavut kyllä maistuivat hyvälle.

3. Munakoisot ja sipulit muhentumaan

Seuraavaksi piti paahtaa munakoisoja ja punasipulia sekä valkosipulia mausteiden kanssa pannulla. Vettä lisäämällä ei homma kärvene koppuraksi.

4. Yhdistelytehtävä. Ja selfie kulhon heijastuksen kautta.

Keitetyt mustapavut ja muhentunut munakoiso (kuulostaa ihan koululaisten vitsikirjalta tuo Muhentunut munakoiso) lapioidaan kulhoon ja ihaillaan kulhon reunoilta heijastuvaa omakuvaa.

5. Mustapaputahna ja mystinen tassukuvio

Seuraavaksi pavut ja munakoisot junnataan tahnaksi sauvasekoittimella. Outo tassukuvio ilmestyi tahnan pintaan. Mitä lie symboliikkaa?

6. Mustapaputahna kokee kuivumiskuoleman

Kuivatin mustapaputahnaa uunipellillä leivinpaperin päällä ohuena kerroksena. Tahna näyttää tässä vaiheessa suklaapiirakan taikinalta. Kuivaus kesti kiertoilmauunissa 50 asteessa noin kuusi tuntia. Luukku oli raollaan, jotta uuni ei olisi liian kuuma.

7. Kuivatettuja aivoja, eiku mustapaputahnaa siis

Mustapaputahna on kuivana täysin kuivaa, rapeaa, murenevaa ja halkeillutta. Palojen pinta oli hienosti aivojen pinnan kaltaista poimukuviota.

8. Kavereita mustapaputahnalle

Seuraavaksi paahdettiin pinjansiemeniä ja pilkottiin kuivattua taatelia. En ole taatelintallaajia, eli minusta taatelit ovat liian makeita ja oudon makuisia hedelmiä, mutta päätin silti rohkeasti noudattaa ohjetta. Ja hyvä oli, että noudatin. Taatelit tekivät sopivaa pientä makeutta tahnaan.

9. Mustapaputahna valmiina vaellusreissuille

Epäilyttävän näköistä papujauhetta. En menisi tulliin tällaisen pussukan kanssa heilumaan. Mustapaputahna jauhettuna tuoksuu kuitenkin hyvälle ja on kätevän tuntuinen pakata rinkkaan.

10. Mustapaputahna työssään

Mitä me laitettiin leivän päälle, ennen kuin oli mustapaputahnaa?

Tässä tahna on turvotettu takaisin tahnaksi lisäämällä vettä ja öljyä. Väri on ruma, mutta voi ajatella sitä vaikkapa  oliivitahnaksi. (josta tulikin mieleeni, että voisikohan oliivitahnaa kuivattaa vaellukselle?)









Harmi, etten tallentanut maistelijoiden ilmeitä tai kommentteja. Suurin osa kehui hyväksi, muutamat vaikenivat kohteliaasti. Kukaan ei tyrmännyt. Itse ilahduin tahnan käyttökelpoisuudesta.

Seuraava kokeilu vaellusruokien ennakkovalmisteluissa voisi olla vaikkapa kananmunan kuivatus ja oliivitahnan kuivauskokeilu. Elämme jännittäviä aikoja, eikö vain?