Kuivurilla ajattelin kuivata tietenkin retkiruokia lyhyemmille reissuille ja pitemmille vaelluksille. Loistavaa, koska enää ei tarvitse harrastaa kuivausta uunin avulla. Vaellusruokia toki voi kuivata myös uunissa maksimissaan 50 asteen lämmössä uunin luukku raollaan, mutta se vie kauan aikaa, paljon sähköä ja tuntuu pöljältä, kun saman homman hoitaa ketterämmin kuivurilla.
Minun kuivuriini mahtuu viisi kerrosta. Testasin heti koneen kykyjä kuivaamalla metsäretkemme saaliin eli kasan suppiksia. Suppilovahverot ovat ohuita ja helposti kuivuvia sieniä, joten niiden kuivaus vei ykköslämmöllä ehkä noin kahdeksan tuntia. Kuivat suppikset ovat kevyitä, täysin kuivan tuntuisia ja tuoksuvat mahtavalta sieneltä.
Seuraavalla kerralla löysinkin sieniretkellä ollessani läjän herkku- ja voitatteja. Lasten avustamana paloittelin ne kuutioiksi, ja kuivuminen vei ehkä aavistuksen suppiksia pitempään, koska lasten pilkkomissa paloissa oli hieman rouheamman kokoisia ziibaleita. Kuivatessa partikkelit kannattaa pilkkoa ohuiksi ja tasakokoisiksi paloiksi.
Kolmannen testikierroksen huristelin kuivurilla tämän viikon alussa, kun kuivattelin siskolta saamiani kesäkurpitsoja. Kesäkurpitsaa taitaa tulla monen puutarhaan kasapäin. Kuivaus on näppärä keino säilöä ylituotantoa talteen.
Kuivattuja ruokia voi käyttää monella tavalla. Niitä voi turvottaa nesteessä ja käyttää sen jälkeen normaaliin tapaan. Toisaalta niitä voi jauhaa rouheeksi. Esimerkiksi sienijauhe on voimakkaan makuista vaikka mausteena.
Kuivauksessa on hyvä muistaa:
- Paloittele tai siivuta pieniksi ja tasakokoisiksi.
- Kuivaa tuoreita raaka-aineita.
- Asettele väljästi kuivumaan.
- Valmiit aineet tuntuvat rapeilta ja kuivilta, tosin esimerkiksi nestepitoiset hedelmät jäävät nahkean tuntuisiksi.
- Säilytä kuivattuja aineita kuivassa, pimeässä, tuoksuilta suojassa.
