keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Yksinvaellus Muotkalla - pungertamassa poluttomilla patikkamailla



Muotkatunturin Peltoaivi


Toteutin taas yksinvaelluksen tänäkin vuonna. Valitsin tällä kertaa kohteekseni Muotkatunturin erämaa-alueen. Reissulle tuli mittaa kuusi vuorokautta, ja reitin pituutta en osaa tarkasti sanoa. Puhelimen tekemä mittaus näytti 52,7 km, ja se voi hyvinkin pitää paikkansa. Päivämatkat eivät olleet pitkiä - ainakaan linnuntietä mitattuna.

Vaellus erämaassa poluttomilla alueilla poikkeaa merkityillä reiteillä vaeltamisesta monella tapaa. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin liikkeelle ilman tarkkaa reittisuunnitelmaa. Olin toki kartalta valinnut alueen, jossa ajattelin pysyä ja myös pohtinut ennakkoon mahdollisia kulkusuuntia. Lisäksi kyselin vinkkejä ja neuvoja lomakylä Muotkan Ruoktun isännältä Hans Niittyvuopiolta, joka tuntee seudun kuin omat taskunsa.

Valmistaudu erämaareissuusi


Erämaa-alueelle suunnatessaan ainakin nämä asiat kannattaa huomioida jo ennakkosuunnittelussa:

1) Poluttomalla alueella pitää osata suunnistaa. Siitä ei voi tinkiä yhtään! Merkityillä reiteilläkin toki
suunnistustaito on tärkeä, mutta kun valmista kulku-uraa ei ole ja edessä on eri muotoisia tuntureita, järviä, notkelmia ja kivikkoalueita, on osattava lukea näitä myös kartalla. Se tekee kulkemisesta turvallisempaa ja mukavampaa. Karttaa pitää lukea tasaisin välein, eikä voi unohtua kulkemaan sokkona.

2) Erämaa-alueella ei ole Metsähallituksen autiotupia ja päivätupia, ei huusseja, ei polttopuukatoksia tai muitakaan fasiliteetteja. Vaelluksella pitää siis pystyä pärjäämään pelkästään omin varustein. Teltta tai muu majoite on välttämätön. Puskapissailu ja -kakkailu on osa vaelluksen arkea. 

3) Perinteiset erätaidot ovat tarpeen, kun tuuli mylvii tuntureilla ja sade piiskaa naaman rohtuneeksi. Ennen vaellukselle lähtöä kannattaa opetella nuotion sytyttämistä hankalissakin olosuhteissa. Valmiita halkoja ei ole tarjolla, vaan tunturin vähäisistä oksista ja risuista pitää osata viritellä kuivattelutulet, jos kovin pahasti pääsee kastumaan.


4) Säätilat tunturialueilla vaihtuvat huimaavan nopeasti. Kirkas auringonpaiste voi muuttua lumimyräkäksi hetkessä, ja sumu saattaa yllättää kulkijan. Vaeltajalta vaaditaan erityisen suurta valppautta, jotta muistaa seurata pilvien liikkeitä, tuulen suuntia ja lämpötilojen muutoksia.

5) Poluton kilometri ei ole sama kuin merkityn retkeilyreitin kilometri. Maasto on täynnä haasteita, joita ei pysty kartasta näkemään. Jalalle sopivimmat askeleen paikat täytyy itse etsiä silmäilemällä ympärilleen ja ennakoimalla karttaa lukien. Kokemus tuo lisää maastotyyppien tuntemusta. Itse ainakin huomasin olevani tässä noviisi, eli jouduin aika paljon hakemaan sopivinta kulkulinjaa tunturin rinteillä.

6) Itsestään huolehtiminen on tärkeintä. Lepo, lämpö ja ruoka - niistä syntyy hyvä olo. On muistettava vaihtaa vaatteet kuiviin leirivaatteisiin, kun majoittuu. Ruokaa tulee syödä tasaisin väliajoin, vaikka ei näläntunnetta tulisikaan. Aivot tarvitsevat skarpisti toimiakseen kunnollista ravintoa ja levollisen yöunen.

7) Ei saa olla pässi. Pitää osata tunnistaa itsessään väsymys, nälkä ja epävarmuus. Eksyksiin joutuu helpommin, jos luupäisenä uskoo omiin kykyihinsä liikaakin. Pitää pystyä lyhentämään päivän etappiaan, jos tuntuu, ettei jalka nouse ja pää pelitä.

8) Erämaa-alueilla ei yleensä ole matkapuhelimissa kuuluvuutta muualla kuin korkeimpien tunturien yläosissa. Kannattaa siis miettiä, miten hälytät apua, jos satut vaikkapa loukkaamaan itsesi. Itselläni on turvavälineenä pieni satelliittiviestintälaite Garmin InReach Mini. Se on hyvä varmistus hätätilanteiden varalta. Lisäksi samalla laitteella saan viestitettyä kotiväelle tiedoksi, että kaikki on hyvin. Sekin on nimittäin tärkeää.

Muotkan viikon kokemuksia

Viikko Muotkalla oli todella tuulinen ja melko sateinen.Tuuli puhalsi pitkin tuntureita ja saavutti helposti myös laakso-osat sekä pienten tunturijärvien rannat. Sateen ja tuulen yhdistelmä vaati oikeasti tsemppihenkeä, sillä kuivana ja lämpimänä pysyttely vei aikaa. Koin onnentunteita aina päästessäni illalla lämpimään makuupussiin. Onneksi muuten otin lämpimämmän untuvamakuupussin mukaan!

Suunnistaminen sujui mielestäni kohtuullisen luotettavasti. Vaikeimpia suunnistettavia osuuksia olivat tunturiylänköjen avokallio- ja louhikko-osat. Oli haastavaa nähdä kartasta sopivinta kulkureittiä niihin. Lisäksi laskeutuessani alas Peltoaivilta Peltojärven rantaan, jouduin suorittamaan hirveää rämpimistä. Kaikki purot ja soistuvat osuudet eivät näkyneet kartalla, ja näissä kasvoi myös tietysti korkeampaa suokasvillisuutta, kuten suopursua ja vaivaiskoivua. Melkoista pruhjaamista oli niissä kohdin.

Vesihuolto Muotkalla on helppoa. Joka puolella on puroja ja pieniä tunturijärviä. Ei tarvitse kantaa isoa määrää vettä kulkiessaan. Itse tykkään omasta Ospreyn juomarakosta, koska sen avulla tulee juotua säännöllisesti. Letku lerpattaa naaman vieressä muistuttaen juomisen tärkeydestä.

Onnistuin varustelussani ja ruokavalinnoissani hyvin. Kirjoitan vielä erikseen varuste- ja ruoka-arvion blogiin, jahka ehdin. Kaiken kaikkiaan reissu oli taas varsin opettavainen ja mahtava kokemus. Retkessäni oli seikkailun tuntua, omaa rauhaa ja luonnon ihmettelyä. Ja sitähän minä lähdin hakemaankin.

Kuvia ja videoita Muotkalta voi käydä pällistelemässä Instatilin puolella @hanupallo



perjantai 2. heinäkuuta 2021

Lapset ja lapsenmieliset Lemmenjoella



Ravadasjoki Lemmenjoen Kultareitillä

Tulipa vihdoin toteutettua vaellus Lemmenjoella lasten kanssa! Vuosi sitten piti jo toteuttaa tämä reissu, mutta nyt pääsimme unelmista tekoihin. Retkiseurueemme koostui 4 lapsesta ja 2 aikuisesta. Olin porukastamme ainoa, jolla oli kokemusta pitkistä vaelluksista, mutta kaikilla oli kuitenkin retkeily- ja telttailukokemusta.
Vaellusporukka Lemmenjoella

Kultareitti haltuun

Kiersimme Lemmenjoen kansallispuistossa legendaarisen Kultareitin, joka lähtee Lemmenjoen varrelta kohti tunturialueita ja kullankaivuuseutuja. Reitti esitellään kierrettäväksi myötäpäivään, mutta me toteutimme sen vastapäivään. Katsoin nimittäin etukäteen karttaa ja totesin, että Hengenahdistuksen nousuksi kutsuttu alkuosuus vaikutti lapsiporukalle liian jyhkeältä aloitukselta. Aloitimme tästä syystä kierroksemme Ravadasjärveltä, ja kiittelimme itseämme tästä valinnasta jälkikäteen. Ravadasjärveltä lähtevä nousu on myös jyrkkä ja panee puhisemaan, mutta se oli kuitenkin inhimillisempi aloitustapa.

Ennen reitille pääsyä ja vaelluksen päätteeksi yövyimme Lemmenjoen varrella Ahkun Tuvan mökeissä. Oli mukavaa lasten kanssa valmistautua rauhassa lähtöön ja palatessa sauna maistui koko porukalle. Ahkun Tuvan rannasta lähtikin sitten jokivenekuljetus Lemmenjoen Kultareitin lähtöpisteeseen. Jokivenekyyti oli kaikkien mielestä tosi hauska lisäys tähän retkeen. Etenkin menomatkalla oli lämmin keli, jolloin veneessä istuminen oli suorastaan kesäisen kepeää. Paluumatkalla piti olla enemmän vaatetta päällä. 

Lemmenjoen jokivene

Olimme varanneet kuljetukset ennakkoon, mikä oli lasten kanssa liikkuessa meille tärkeää. Parempi olla selvät sävelet matkalle. Eräs asia, mitä jäin miettimään venekuljetuksesta, oli sen aikataulu. Alkukesällä jokivene lähtee Njurgulahdesta kello 17. Yöjuna saapuu Rovaniemelle klo 11 jälkeen. Tämä yhdistelmä ei oikein toimi, eli yöjunalla tullessa ei ehdi järkevästi ajamaan tuohon kello viideltä lähtevään jokiveneeseen. Aikataulun pienellä muutoksella pystyisi vaelluksen aloittamaan jo samana päivänä halutessaan.


Vaelluksella etenimme seuraavien etappien mukaisesti:

Ravadasjärvi - Ravadasniemi (3,1 km) + edestakainen kävely ilman rinkkoja Ravadaskönkäälle (1,9 km)

Ravadasniemi - Mattit Ravadas (3,1 km) + vierailu ilman rinkkoja Karhu Korhosen kirjastolla (9,2 km)

Mattit Ravadas - Morgamoja (7,7 km)

Morgamoja - Kultahamina (4,6 km)

Etappien pituus oli oikein hyvä. Ensimmäisenä päivänä on aina hyvä olla lyhyehkö osuus, koska kaikki vaeltajat sen tietävät: tapahtuu nimittäin karmaiseva vartaloshokki eli lihakset ja koko keho ovat täysin järkyttyneitä siitä, että yhtäkkiä pitääkin kantaa rinkkaa ja kulkea ylämäkeen. Seuraava vaelluspäivä on usein jo helpompi.

Reipas vaeltaja Lemmenjoella

Vaihtelevia maisemia

Lemmenjoen Kultareitti on maisemiltaan tosi upea. Jokivarren ympäristössä on avaraa mäntymetsää, jossa näkyi selvästi jääkauden jättämät jäljet. Metsä oli harjumaista kumpuilevaa ja kaartuvaa. Näimme alkuosuudella paljon kuukkeleita ja järripeippoja. 

Kun edettiin kauemmas Lemmenjoesta, maisema muuttui tunturinäkymään. Pääsimme avotunturiin asti, kun kävimme Karhu Korhosen kirjastolla. Siellä puuttomilla rinteillä oli hauska tähystää kaukaisuuteen ja seurata erilaisten pilvimuodostelmien liikkeitä. Karhu Korhosen kirjasto itsessään oli myös kävelemisen arvoinen kohde. Keskellä tyhjyyttä ja hiljaisuutta nököttelee hän siellä yksinään. Ihmeellinen pikku mökkeröinen.

Kultareitti nousee Gaskoáivin laelle. Myös siellä puuraja jäi taakse, joten pääsimme nauttimaan viilentävästä tunturituulesta aurinkoisella säällä. Huomaamattaan sitä aika paljon sai aurinkoa kasvoihinsa, kun tuulen tuivertaessa ei huomannut ajatella paahtavaa valopalloa taivaalla. Aurinkorasva olisi voinut olla fiksu veto. Mukana oli, mutta eipä se rinkassa poskia rasvaa.

Reitin loppuosuus Morgamojalta Kultahaminaan oli alamäkeä. Mietimme koko matkan tätä pätkää kävellessämme, kuinka tässä olisi ollut melkoinen punnertaminen ylöspäin, jos olisimme kulkeneet reitin toiseen suuntaan. Hengenahdistuksen nousu on nimensä veroinen! Alaspäin mennessä se oli lähinnä tarkkuutta ja vaellussauvoja vaativa polku, joka oli irtokivien ja hiekan peittämä mokkurainen ura.

Lapset sadepäivänä vaelluksella

Lasten kanssa leppoisasti

Lasten kanssa vaeltaminen sujui loistavasti. Olimme valmistautuneet ennakkoon miettimällä tarkkaan sekä reitin että varusteet. Olen aiemmin kirjoittanut lasten kanssa vaeltamisesta, ja nämä neuvot toimivat myös omalla reissullamme. Keskityimme siihen, että menemme leppoisalla meiningillä ja huolehdimme kaikkien jaksamisesta.

Tässä muutamia asioita, jotka nousivat esiin Lemmenjoen vaelluksella:

  1. Ruoka maistuu vaelluksella aivan eri tavalla. Jos lapsi ei kotona himoitse metvurstileipää, hän saattaa vaelluksella haluta sitä tonnikaupalla. Kannattaa kuitenkin miettiä, että ruokalista on edes jollain tavalla lapselle mieluisa. Inhokkiruokien syömistä ei kannata alkaa harjoittelemaan vaelluksen aikana.
  2. Vaelluksella tulee usein nälkä. Riittävät ruoka-annokset, energiapitoinen ruoka ja voimaa antavat välipalat ovat tärkeitä lasten kanssa liikuttaessa. Lapsi ei kykene sietämään nälkää ja väsymystä samalla mitalla, miten aikuinen pystyy. (eikä kyllä aikuisenkaan tarvitse vaelluksella kärvistellä nälässä) Lisäksi lapsi ei aina tunnista nälkää, vaan muuttuu hetkessä äkäiseksi tai väsyneeksi ilman varoituslauseita.
  3. Rinkka pitää olla etukäteen hyväksi todettu ja siinä pitää olla lapsen vartaloon sopivat säädöt. Testaa rinkkaa myös täyteen pakattuna, kun kokeilet säätöjä. Lantiovyön sijainti ja kiristettävyys ovat tärkeitä asioita. Jos lapsi on kuin pulkannaru (monet lapset ovat), niin rinkan valinnassa joutuu tekemään hieman töitä. Hyvä rinkka tekee kulkemisesta mukavaa.
  4. Myös lapsen rinkka on syytä punnita ennen lähtöä. Jokainen tuntee oman lapsensa kunnon ja kestävyyden. Itse olen sitä mieltä, että lapselle on järkevää pakata kevyt rinkka, jolloin hänellä on myös kevyt mieli. Oma kahdeksanvuotias poikani kantoi noin kuuden kilon rinkkaa ja kohta 12-vuotias tyttöni kuskasi selässään reilut 7-kiloista rinkkaa. Heidän rinkkansa olivat Osprey Ace 50 ja Osprey Ace 38. Hyvät ja erittäin säädettävät rinkat, joihin mahtui kivasti lasten omat romppeet. Itse kannoin omassa rinkassani majoitteen, keittimen sekä meidän perheen ruoat. Välipalat tungin jokaisen omaan rinkkaan.
  5. Autiotupakulttuurista kannattaa kertoa lapsille paljon. Autiotuvat ovat hieno palvelu vaeltajille, mutta niiden käyttö ja etiketti on syytä tuntea. Pääsimme Morgamojan tuvalle ensimmäisinä, jolloin päätimme sijoittua sinne yöpymistä varten. Ehdin onneksi kuitenkin lapsille kertoa, että myös muilla ihmisillä on oikeus tulla tupaan ja ensimmäisinä tulleet antavat tilaa myöhemmin saapuville. Näin meille myös kävi, kun tupaan alkoi tursua ihmisiä yhä enemmän. Lopulta päätimme lähteä sateeseen pystyttämään telttojamme. Hieman se vaati lasten motivointia, mutta uskon, että nukuimme ulkona paljon paremmin kuin täpötäydessä tuvassa.
  6. Lapsille hazardihommat ovat normaalia arkea. Lasten pitää saada kiivetä, hyppelehtiä ja möyriä. Vaikka näissä hommissa on tietysti myös loukkaantumisen riski olemassa, ei mielestäni vaelluksellakaan pidä lähteä kieltämään lasta liikkumasta. Anna kahlata tunturipuroon, salli kivien päällä loikkelehtimiset ja rohkaise juoksemaan metsässä. Jos sattuu vahinko, niin sitten paikataan.
  7. Pidä päivämatkat lyhyinä. Pidä tauko aina, kun siltä tuntuu. Lyhyiden päivämatkojen ansiosta voitte pitää monta levähdyshetkeä matkan aikana, jolloin luontoa ehtii ihailemaan kunnolla.
  8. Varaudu asioihin. Varavälipalat, varahanskat, varasulatejuusto ja monet vara-jutut tulivat käyttöön meidänkin reissullamme. Vara ei kaatanut venettämme, tälläkään kertaa.
    Villalapanen tunturissa

Ja vielä loppuun muutamia juttuja, joita en lakkaa ylistämästä:

- Mun oma rinkkani, Fjällräven Kajka 65 W. Palvelee painavien kuormien kantamisessa kuin unelma.

- Vaellussauvat. Ihan loistokas apukaksikko tuuppaamaan ja jarruttamaan polulla.

- Juomarakko. Olisin varmasti rusina, jos joisin pullosta. Juomarakon ansiosta tulee juotua tasaisesti pieniä määriä.

- Upouusi ostokseni: Savotan vedenkantokassi. Ihan mahtava vempain. Sillä sai kannettua kaikki vedet ketterästi ruoanlaittopaikalle. Hassu löllykkä täytenä. Tyhjänä kevyt kantaa.

Savotta vedenkantopussi


- Lempiruokani porokeitto sekä kookosbroilerikeitto itse kuivatuista aineksista. Aina toimivat!

- Kuivatut ruoka-aineet: Taas keveni kuorma huomattavasti, kun jaksoi nähdä vaivaa kuivaushommeleihin.

- Kookosmaitojauhe: aasiakauppojen kiva tuote, jolla saa makua broilerisoppaan. 

- Ruokien pakkaaminen päiväkohtaisesti: Pysyvät järjestyksessä, kun kerää jokaisen päivän ruoat erikseen omaan minigripsäkkiinsä.

- Eskimo Tuplikset: Kestäviä ja sopivat myös ruokien ennallistamiseen

Lemmenjoen tunturimaisema



maanantai 5. lokakuuta 2020

Yksinvaelluksen ruoat - punnittua energiaa

 Yksinvaelluksen varusteet ja tunnelmat on ruodittu, mutta vielä pitää käsitellä eräs tärkeä osa-alue - nimittäin ruoka. Minulle vaelluksen ruokailuilla on iso merkitys. Ruoka tuo totta kai energiaa ja lämpöä, mutta yhtä lailla se tuo myös hyvää mieltä ja tsemppihenkeä. Ankea ruoka ankeuttaa. Hyvä ruoka hyvittelee. Näin se on minun kohdallani. Muut voivat ajatella omalla tavallaan.

Yksinvaelluksella piti miettiä hieman tarkemmin ruoka-asiaa, koska ruokien paino ei saanut nousta liian suureksi. Muuten olisi tullut rinkan kokonaispainoksi turhan suuri lukema.

Maisemakeittiö


Ylipäätään suunnittelin vaelluksen ruokalistan niin, että ruoat olisivat:

- Energiapitoisia

- Hyvän makuisia

- Kevyitä kantaa

- Helposti trangialla valmistettavia

- Keittimen kaasua säästäviä

- Pieneen tilaan pakkautuvia

- Vaihtelevia

Trangian kohdalla tein sen ratkaisun pakatessani, että jätin yhden kattilan kotiin. Koko reissun tein siis vain yhdellä kattilalla, mikä asetti omat rajoituksensa ruoanlaittoon.

Ruokalista viikoksi

Porosalamipasta

Reissuni eteni ruokien kera suurin piirtein tähän malliin:

Perjantai 21.8. Yöjuna Rovaniemelle klo 20.05, vaihto Tampereella klo 21.45 (lähtee klo 23.05)

 -> Evästä junaan

 

Lauantai 22.8. Juna Rovaniemellä klo 7.38, bussi Karigasniemelle klo 11.20

Perillä Sulaojalla noin klo 18.15

Kävely Sulaoja – Luomusjoki 2 km

-> Aamupalaa Rovaniemellä, evästä bussiin

-> Iltaruoka Luomusjoella: Salamipasta, näkkäriä, teetä

 

Sunnuntai 23.8. Luomusjoki – Geavvogeaslattu 13 km 

Aamupala: Mysli, kiisseli, näkkäri, kaakao

Lounas: Jauhelihakeitto

Välipalaa: Pähkinöitä

Päivällinen: Kvinoasössö

Iltapala: Teetä, näkkäriä, suklaata

 

Maanantai 24.8. Geavvogeasslattu – Fjellun putous 15 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, näkkäri, kaakao

Lounas: Poro-tattipasta

Välipalaa: Myslipatukka

Päivällinen: Chili con carne

Iltapala: Teetä, näkkäriä, kaura-omenapaistos ja vaniljakastike

 

 Tiistai 25.8. Fjellu - Guivin autiotupa 13 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, näkkäri, kaakao

Lounas: Broilerijauhelihakeitto

Välipalaa: Pähkinöitä

Päivällinen: Kaalipata

Iltapala: Mansikkasössö, vaniljakiisseli, teetä, näkkäriä

 

Keskiviikko 26.8. Guivi - Akukammi 10 km

Aamupala: Mysliä, kiisseliä, kaakao, näkkäri

Lounas: Nuudelikeitto, näkkäri

Välipalaa: Pähkinää, suklaata

Päivällinen: Bolognesepasta

Iltapala: Suklaata, näkkäriä, teetä

 

Torstai 27.8. Akukammi - Njaugoaivi 7,5 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, kaakao, näkkäri

Lounas: Italianpata soijarouheella

Välipalaa: Myslipatukka

Päivällinen: Porokeitto

Iltapala: Näkkäriä, kaakaota, suklaata

 

Perjantai 28.8. Njaugoaivi – Ruktajärvi 6 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, kaakao, näkkäri

Lounas: Italiannpata soijarouheella

Välipalaa: Pähkinää, suklaata

Päivällinen: Nuudelimössö, broilerinjauheliha, kasvikset

Iltapala: tee, näkkäri, suklaa

 

Lauantai 29.8. Ruktajärvi - Luomusjoki 10 km

Aamupala: Mysli, kiisseli, kaakao, näkkäri

Lounas: Nuudelit, soijarouhe, kasvikset

Välipalaa: Myslipatukka

Päivällinen: Jauhelihakastike, muusi

Iltapala: Näkkäri, kaakao

 

Sunnuntai 30.8. Luomusjoki -Sulaoja 2 km

Bussi Sulaojalla noin klo 10.56

Bussi Rovaniemellä klo 17.25

Yöjuna Turkuun klo 21, vaihto Tampereella klo 5.39

Aamupala: Mysliä, kaakao, näkkäri

Välipala ennen bussia: Pähkinöitä, myslipatukka

-> Bussissa ostaen lounaspalaa

-> Rovaniemellä ruokaa ja evästä yöjunaan

 

Maanantai 31.8. klo Juna Turussa klo 7.33

Kuivattavat ruoka-aineet

Kuivattuja ruokia

Suurin osa ruoka-aineista olivat itse kuivaamiani. Seuraavat asiat päätyivät kuivuriin:

- jauheliha ja broilerinjauheliha (useaan eri ruokaan)

- poronkäristysliha (porokeittoon)

- keittovihannessuikaleet (keittoihin)

- perunasuikaleet (keittoihin)

- tomaattimurska (bologneseen ja chili con carneen)

- mansikat (marenkijälkkäriin)

- omenakuutiot (kaura-omenapaistokseen)

- kidney- ja mustapavut (kvinoamössöön)

- wokkivihannekset (kvinoamössöön)

- porkkanaraaste (bologneseen)

- kaalisuikaleet (kaalipataan)

- porkkanasiivut (kaalipataan)

- paprikasiivut (taisin sekoitella moneen ruokaan)

- paseerattu tomaatti (chili con carneen)

- herkkutatit (kuivattu jo viime syksynä)


Kaikki ruoat järjestyksessä


Keräsin ruoat valmiiksi omiin pusseihinsa. Käytin tällä kertaa Eskimo Tuplis -pusseja, jotka olivat kyllä tosi tiiviitä ja kestäviä. Käytin pusseja myös ruokien ennallistamiseen, eli laitoin vettä sekaan ja pussin sijoitin hölskymään trangian sisälle siksi aikaa, kun kuljin päivän etappia. Pussi säilyi trangian sisällä hyvin ehjänä ja suljettuna.


Jokainen ateria oli omassa pussissaan. Lisäksi pakkasin ruoat päiväkohtaisesti isompiin Tuplis-pusseihin. Näin oli helppo ja selkeä hallinnoida päivän ruokia. Otin esille kyseisen päivän ruokapussin, josta ammensin sen päivän ajan ruokia. Eipähän tarvinnut joka kerta säheltää ja etsiä, missä mikäkin pussukka löytyy.

Yksinäinen aamunäkkäri


Viikon grammat


Punnitsin mielenkiinnosta kaikki ruokapussit eri päivien osalta:


Lauantai 218 g

Sunnuntai 492 g

Maanantai 646 g

Tiistai 556 g

Keskiviikko 616 g

Torstai 396 g

Perjantai 526 g

Lauantai 558 g

Sunnuntai 306 g


Lisäksi mukana:

Näkkärit 400 g

Metwursti 300 g

Sulatejuusto 400 g

Vararuokia ja muuta tarpeellista keittiöön 684 g


Ruoat painoivat yhteensä: 6 098 g


Huolestuneena pohdiskelin ennakkoon, onko määrä yhtään oikeanlainen. Kysyin jopa kokeneemmilta mielipidettä, eli laitoin keskustelunavauksen Facebookissa Vaellus-ryhmään, jossa useampi vakuutteli, että kuuden kilon ruokamääräni kuulosti ihan sopivalta. Hassua, miten sitä suhtautui paljon epävarmemmin tähän tilanteeseen, kuin partioreissujen vaellusruokien arviointiin. Niissä olen ollut hyvin selkeällä mielellä ja sillä ajatuksella, että ruokaa on tarpeeksi.


Kvinoasössö oli mauton. Plööh.

Energiamääriä en erikseen laskenut, koska arvioin niitä silmämääräisesti suunnitellessani ruokalistaa. Vaelluksella kulutus kasvaa jonkin verran, joten energiansaannista pitää huolehtia. Siksi on tärkeää, että ruoka on omasta mielestä hyvää, jotta sitä myös tulee syötyä tarpeeksi. Kvinoamössöni oli tällä kertaa melko ankeaa, ja ruoka sattui olemaan juuri silloin vuorossa, kun päälleni hyökkäsi ukkoskuuro. Litimärissä olosuhteissa ei kvinoamössö maittanut oikein lainkaan, mutta pupelsin sitä väkisin niin, että vatsa täyttyi.


Loppuarvio ruoista


Kaiken kaikkiaan ruoat olivat oikein hyviä ja maittavia. Tässä loppuun vielä muutamia huomioitani ruoista ja niiden pakkaamisesta:


1) Olipas kätevää, kun olin lisännyt moniin ruokapussukoihini mausteet jo valmiiksi. Eipähän tarvinnut mittailla paikan päällä suolaa, liemijauhetta tms.


2) Yhden päivän ruokatarpeet niputin yhteen isoon Tuplis-pussiin. Se on loistava systeemi. Siirsin päiväpussin aina rinkan alaosaan, jossa säilytin trangiaa, kaasua ja ruokailuvälinepussia. Helppoa ja nopeaa!


3) Turha yrittää esittää, että tykkäisi pavuista vaelluksella, jos ei niistä kotonakaan kauheasti välitä :D


4) Riisiä ei kannata ottaa kokonaista Uncle Ben´s keitinpussiannosta (125 g). Se oli ihan liikaa meikäläiselle. Puolet vähemmän riittää.


5) Joskus voisi kokeilla näkkärin sijasta ohutta ruisleipää? Muuttuukohan se viikossa superkovaksi?


6) Jälkkärit ovat tärkeitä myös yksinvaelluksella, mutta helppous kannattaa muistaa. Yksin ei aina jaksa ruveta kikkailemaan. Enemmän nautiskelee pienimuotoisesta kaakaosta ja keksistä, kun ei oikein voi hehkutella jälkkärin tuomaa iloaan muille.