 |
Toteutin taas yksinvaelluksen tänäkin vuonna. Valitsin tällä kertaa kohteekseni Muotkatunturin erämaa-alueen. Reissulle tuli mittaa kuusi vuorokautta, ja reitin pituutta en osaa tarkasti sanoa. Puhelimen tekemä mittaus näytti 52,7 km, ja se voi hyvinkin pitää paikkansa. Päivämatkat eivät olleet pitkiä - ainakaan linnuntietä mitattuna.
Vaellus erämaassa poluttomilla alueilla poikkeaa merkityillä reiteillä vaeltamisesta monella tapaa. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin liikkeelle ilman tarkkaa reittisuunnitelmaa. Olin toki kartalta valinnut alueen, jossa ajattelin pysyä ja myös pohtinut ennakkoon mahdollisia kulkusuuntia. Lisäksi kyselin vinkkejä ja neuvoja lomakylä Muotkan Ruoktun isännältä Hans Niittyvuopiolta, joka tuntee seudun kuin omat taskunsa.
Valmistaudu erämaareissuusi
Erämaa-alueelle suunnatessaan ainakin nämä asiat kannattaa huomioida jo ennakkosuunnittelussa:
suunnistustaito on tärkeä, mutta kun valmista kulku-uraa ei ole ja edessä on eri muotoisia tuntureita, järviä, notkelmia ja kivikkoalueita, on osattava lukea näitä myös kartalla. Se tekee kulkemisesta turvallisempaa ja mukavampaa. Karttaa pitää lukea tasaisin välein, eikä voi unohtua kulkemaan sokkona.
2) Erämaa-alueella ei ole Metsähallituksen autiotupia ja päivätupia, ei huusseja, ei polttopuukatoksia tai muitakaan fasiliteetteja. Vaelluksella pitää siis pystyä pärjäämään pelkästään omin varustein. Teltta tai muu majoite on välttämätön. Puskapissailu ja -kakkailu on osa vaelluksen arkea.
3) Perinteiset erätaidot ovat tarpeen, kun tuuli mylvii tuntureilla ja sade piiskaa naaman rohtuneeksi. Ennen vaellukselle lähtöä kannattaa opetella nuotion sytyttämistä hankalissakin olosuhteissa. Valmiita halkoja ei ole tarjolla, vaan tunturin vähäisistä oksista ja risuista pitää osata viritellä kuivattelutulet, jos kovin pahasti pääsee kastumaan.
4) Säätilat tunturialueilla vaihtuvat huimaavan nopeasti. Kirkas auringonpaiste voi muuttua lumimyräkäksi hetkessä, ja sumu saattaa yllättää kulkijan. Vaeltajalta vaaditaan erityisen suurta valppautta, jotta muistaa seurata pilvien liikkeitä, tuulen suuntia ja lämpötilojen muutoksia.
5) Poluton kilometri ei ole sama kuin merkityn retkeilyreitin kilometri. Maasto on täynnä haasteita, joita ei pysty kartasta näkemään. Jalalle sopivimmat askeleen paikat täytyy itse etsiä silmäilemällä ympärilleen ja ennakoimalla karttaa lukien. Kokemus tuo lisää maastotyyppien tuntemusta. Itse ainakin huomasin olevani tässä noviisi, eli jouduin aika paljon hakemaan sopivinta kulkulinjaa tunturin rinteillä.
6) Itsestään huolehtiminen on tärkeintä. Lepo, lämpö ja ruoka - niistä syntyy hyvä olo. On muistettava vaihtaa vaatteet kuiviin leirivaatteisiin, kun majoittuu. Ruokaa tulee syödä tasaisin väliajoin, vaikka ei näläntunnetta tulisikaan. Aivot tarvitsevat skarpisti toimiakseen kunnollista ravintoa ja levollisen yöunen.
7) Ei saa olla pässi. Pitää osata tunnistaa itsessään väsymys, nälkä ja epävarmuus. Eksyksiin joutuu helpommin, jos luupäisenä uskoo omiin kykyihinsä liikaakin. Pitää pystyä lyhentämään päivän etappiaan, jos tuntuu, ettei jalka nouse ja pää pelitä.
8) Erämaa-alueilla ei yleensä ole matkapuhelimissa kuuluvuutta muualla kuin korkeimpien tunturien yläosissa. Kannattaa siis miettiä, miten hälytät apua, jos satut vaikkapa loukkaamaan itsesi. Itselläni on turvavälineenä pieni satelliittiviestintälaite Garmin InReach Mini. Se on hyvä varmistus hätätilanteiden varalta. Lisäksi samalla laitteella saan viestitettyä kotiväelle tiedoksi, että kaikki on hyvin. Sekin on nimittäin tärkeää.
Muotkan viikon kokemuksia
Viikko Muotkalla oli todella tuulinen ja melko sateinen.Tuuli puhalsi pitkin tuntureita ja saavutti helposti myös laakso-osat sekä pienten tunturijärvien rannat. Sateen ja tuulen yhdistelmä vaati oikeasti tsemppihenkeä, sillä kuivana ja lämpimänä pysyttely vei aikaa. Koin onnentunteita aina päästessäni illalla lämpimään makuupussiin. Onneksi muuten otin lämpimämmän untuvamakuupussin mukaan!
Suunnistaminen sujui mielestäni kohtuullisen luotettavasti. Vaikeimpia suunnistettavia osuuksia olivat tunturiylänköjen avokallio- ja louhikko-osat. Oli haastavaa nähdä kartasta sopivinta kulkureittiä niihin. Lisäksi laskeutuessani alas Peltoaivilta Peltojärven rantaan, jouduin suorittamaan hirveää rämpimistä. Kaikki purot ja soistuvat osuudet eivät näkyneet kartalla, ja näissä kasvoi myös tietysti korkeampaa suokasvillisuutta, kuten suopursua ja vaivaiskoivua. Melkoista pruhjaamista oli niissä kohdin.
Vesihuolto Muotkalla on helppoa. Joka puolella on puroja ja pieniä tunturijärviä. Ei tarvitse kantaa isoa määrää vettä kulkiessaan. Itse tykkään omasta Ospreyn juomarakosta, koska sen avulla tulee juotua säännöllisesti. Letku lerpattaa naaman vieressä muistuttaen juomisen tärkeydestä.
Onnistuin varustelussani ja ruokavalinnoissani hyvin. Kirjoitan vielä erikseen varuste- ja ruoka-arvion blogiin, jahka ehdin. Kaiken kaikkiaan reissu oli taas varsin opettavainen ja mahtava kokemus. Retkessäni oli seikkailun tuntua, omaa rauhaa ja luonnon ihmettelyä. Ja sitähän minä lähdin hakemaankin.
Kuvia ja videoita Muotkalta voi käydä pällistelemässä Instatilin puolella @hanupallo
