Tulipa vihdoin toteutettua vaellus Lemmenjoella lasten kanssa! Vuosi sitten piti jo toteuttaa tämä reissu, mutta nyt pääsimme unelmista tekoihin. Retkiseurueemme koostui 4 lapsesta ja 2 aikuisesta. Olin porukastamme ainoa, jolla oli kokemusta pitkistä vaelluksista, mutta kaikilla oli kuitenkin retkeily- ja telttailukokemusta.
Kultareitti haltuun
Kiersimme Lemmenjoen kansallispuistossa legendaarisen Kultareitin, joka lähtee Lemmenjoen varrelta kohti tunturialueita ja kullankaivuuseutuja. Reitti esitellään kierrettäväksi myötäpäivään, mutta me toteutimme sen vastapäivään. Katsoin nimittäin etukäteen karttaa ja totesin, että Hengenahdistuksen nousuksi kutsuttu alkuosuus vaikutti lapsiporukalle liian jyhkeältä aloitukselta. Aloitimme tästä syystä kierroksemme Ravadasjärveltä, ja kiittelimme itseämme tästä valinnasta jälkikäteen. Ravadasjärveltä lähtevä nousu on myös jyrkkä ja panee puhisemaan, mutta se oli kuitenkin inhimillisempi aloitustapa.
Ennen reitille pääsyä ja vaelluksen päätteeksi yövyimme Lemmenjoen varrella Ahkun Tuvan mökeissä. Oli mukavaa lasten kanssa valmistautua rauhassa lähtöön ja palatessa sauna maistui koko porukalle. Ahkun Tuvan rannasta lähtikin sitten jokivenekuljetus Lemmenjoen Kultareitin lähtöpisteeseen. Jokivenekyyti oli kaikkien mielestä tosi hauska lisäys tähän retkeen. Etenkin menomatkalla oli lämmin keli, jolloin veneessä istuminen oli suorastaan kesäisen kepeää. Paluumatkalla piti olla enemmän vaatetta päällä.
Olimme varanneet kuljetukset ennakkoon, mikä oli lasten kanssa liikkuessa meille tärkeää. Parempi olla selvät sävelet matkalle. Eräs asia, mitä jäin miettimään venekuljetuksesta, oli sen aikataulu. Alkukesällä jokivene lähtee Njurgulahdesta kello 17. Yöjuna saapuu Rovaniemelle klo 11 jälkeen. Tämä yhdistelmä ei oikein toimi, eli yöjunalla tullessa ei ehdi järkevästi ajamaan tuohon kello viideltä lähtevään jokiveneeseen. Aikataulun pienellä muutoksella pystyisi vaelluksen aloittamaan jo samana päivänä halutessaan.
Vaelluksella etenimme seuraavien etappien mukaisesti:
Ravadasjärvi - Ravadasniemi (3,1 km) + edestakainen kävely ilman rinkkoja Ravadaskönkäälle (1,9 km)
Ravadasniemi - Mattit Ravadas (3,1 km) + vierailu ilman rinkkoja Karhu Korhosen kirjastolla (9,2 km)
Mattit Ravadas - Morgamoja (7,7 km)
Morgamoja - Kultahamina (4,6 km)
Etappien pituus oli oikein hyvä. Ensimmäisenä päivänä on aina hyvä olla lyhyehkö osuus, koska kaikki vaeltajat sen tietävät: tapahtuu nimittäin karmaiseva vartaloshokki eli lihakset ja koko keho ovat täysin järkyttyneitä siitä, että yhtäkkiä pitääkin kantaa rinkkaa ja kulkea ylämäkeen. Seuraava vaelluspäivä on usein jo helpompi.
Vaihtelevia maisemia
Lemmenjoen Kultareitti on maisemiltaan tosi upea. Jokivarren ympäristössä on avaraa mäntymetsää, jossa näkyi selvästi jääkauden jättämät jäljet. Metsä oli harjumaista kumpuilevaa ja kaartuvaa. Näimme alkuosuudella paljon kuukkeleita ja järripeippoja.
Kun edettiin kauemmas Lemmenjoesta, maisema muuttui tunturinäkymään. Pääsimme avotunturiin asti, kun kävimme Karhu Korhosen kirjastolla. Siellä puuttomilla rinteillä oli hauska tähystää kaukaisuuteen ja seurata erilaisten pilvimuodostelmien liikkeitä. Karhu Korhosen kirjasto itsessään oli myös kävelemisen arvoinen kohde. Keskellä tyhjyyttä ja hiljaisuutta nököttelee hän siellä yksinään. Ihmeellinen pikku mökkeröinen.
Kultareitti nousee Gaskoáivin laelle. Myös siellä puuraja jäi taakse, joten pääsimme nauttimaan viilentävästä tunturituulesta aurinkoisella säällä. Huomaamattaan sitä aika paljon sai aurinkoa kasvoihinsa, kun tuulen tuivertaessa ei huomannut ajatella paahtavaa valopalloa taivaalla. Aurinkorasva olisi voinut olla fiksu veto. Mukana oli, mutta eipä se rinkassa poskia rasvaa.
Reitin loppuosuus Morgamojalta Kultahaminaan oli alamäkeä. Mietimme koko matkan tätä pätkää kävellessämme, kuinka tässä olisi ollut melkoinen punnertaminen ylöspäin, jos olisimme kulkeneet reitin toiseen suuntaan. Hengenahdistuksen nousu on nimensä veroinen! Alaspäin mennessä se oli lähinnä tarkkuutta ja vaellussauvoja vaativa polku, joka oli irtokivien ja hiekan peittämä mokkurainen ura.
Lasten kanssa leppoisasti
Lasten kanssa vaeltaminen sujui loistavasti. Olimme valmistautuneet ennakkoon miettimällä tarkkaan sekä reitin että varusteet. Olen aiemmin kirjoittanut lasten kanssa vaeltamisesta, ja nämä neuvot toimivat myös omalla reissullamme. Keskityimme siihen, että menemme leppoisalla meiningillä ja huolehdimme kaikkien jaksamisesta.
Tässä muutamia asioita, jotka nousivat esiin Lemmenjoen vaelluksella:
- Ruoka maistuu vaelluksella aivan eri tavalla. Jos lapsi ei kotona himoitse metvurstileipää, hän saattaa vaelluksella haluta sitä tonnikaupalla. Kannattaa kuitenkin miettiä, että ruokalista on edes jollain tavalla lapselle mieluisa. Inhokkiruokien syömistä ei kannata alkaa harjoittelemaan vaelluksen aikana.
- Vaelluksella tulee usein nälkä. Riittävät ruoka-annokset, energiapitoinen ruoka ja voimaa antavat välipalat ovat tärkeitä lasten kanssa liikuttaessa. Lapsi ei kykene sietämään nälkää ja väsymystä samalla mitalla, miten aikuinen pystyy. (eikä kyllä aikuisenkaan tarvitse vaelluksella kärvistellä nälässä) Lisäksi lapsi ei aina tunnista nälkää, vaan muuttuu hetkessä äkäiseksi tai väsyneeksi ilman varoituslauseita.
- Rinkka pitää olla etukäteen hyväksi todettu ja siinä pitää olla lapsen vartaloon sopivat säädöt. Testaa rinkkaa myös täyteen pakattuna, kun kokeilet säätöjä. Lantiovyön sijainti ja kiristettävyys ovat tärkeitä asioita. Jos lapsi on kuin pulkannaru (monet lapset ovat), niin rinkan valinnassa joutuu tekemään hieman töitä. Hyvä rinkka tekee kulkemisesta mukavaa.
- Myös lapsen rinkka on syytä punnita ennen lähtöä. Jokainen tuntee oman lapsensa kunnon ja kestävyyden. Itse olen sitä mieltä, että lapselle on järkevää pakata kevyt rinkka, jolloin hänellä on myös kevyt mieli. Oma kahdeksanvuotias poikani kantoi noin kuuden kilon rinkkaa ja kohta 12-vuotias tyttöni kuskasi selässään reilut 7-kiloista rinkkaa. Heidän rinkkansa olivat Osprey Ace 50 ja Osprey Ace 38. Hyvät ja erittäin säädettävät rinkat, joihin mahtui kivasti lasten omat romppeet. Itse kannoin omassa rinkassani majoitteen, keittimen sekä meidän perheen ruoat. Välipalat tungin jokaisen omaan rinkkaan.
- Autiotupakulttuurista kannattaa kertoa lapsille paljon. Autiotuvat ovat hieno palvelu vaeltajille, mutta niiden käyttö ja etiketti on syytä tuntea. Pääsimme Morgamojan tuvalle ensimmäisinä, jolloin päätimme sijoittua sinne yöpymistä varten. Ehdin onneksi kuitenkin lapsille kertoa, että myös muilla ihmisillä on oikeus tulla tupaan ja ensimmäisinä tulleet antavat tilaa myöhemmin saapuville. Näin meille myös kävi, kun tupaan alkoi tursua ihmisiä yhä enemmän. Lopulta päätimme lähteä sateeseen pystyttämään telttojamme. Hieman se vaati lasten motivointia, mutta uskon, että nukuimme ulkona paljon paremmin kuin täpötäydessä tuvassa.
- Lapsille hazardihommat ovat normaalia arkea. Lasten pitää saada kiivetä, hyppelehtiä ja möyriä. Vaikka näissä hommissa on tietysti myös loukkaantumisen riski olemassa, ei mielestäni vaelluksellakaan pidä lähteä kieltämään lasta liikkumasta. Anna kahlata tunturipuroon, salli kivien päällä loikkelehtimiset ja rohkaise juoksemaan metsässä. Jos sattuu vahinko, niin sitten paikataan.
- Pidä päivämatkat lyhyinä. Pidä tauko aina, kun siltä tuntuu. Lyhyiden päivämatkojen ansiosta voitte pitää monta levähdyshetkeä matkan aikana, jolloin luontoa ehtii ihailemaan kunnolla.
- Varaudu asioihin. Varavälipalat, varahanskat, varasulatejuusto ja monet vara-jutut tulivat käyttöön meidänkin reissullamme. Vara ei kaatanut venettämme, tälläkään kertaa.
Ja vielä loppuun muutamia juttuja, joita en lakkaa ylistämästä:
- Mun oma rinkkani, Fjällräven Kajka 65 W. Palvelee painavien kuormien kantamisessa kuin unelma.
- Vaellussauvat. Ihan loistokas apukaksikko tuuppaamaan ja jarruttamaan polulla.
- Juomarakko. Olisin varmasti rusina, jos joisin pullosta. Juomarakon ansiosta tulee juotua tasaisesti pieniä määriä.
- Upouusi ostokseni: Savotan vedenkantokassi. Ihan mahtava vempain. Sillä sai kannettua kaikki vedet ketterästi ruoanlaittopaikalle. Hassu löllykkä täytenä. Tyhjänä kevyt kantaa.
- Lempiruokani porokeitto sekä kookosbroilerikeitto itse kuivatuista aineksista. Aina toimivat!
- Kuivatut ruoka-aineet: Taas keveni kuorma huomattavasti, kun jaksoi nähdä vaivaa kuivaushommeleihin.
- Kookosmaitojauhe: aasiakauppojen kiva tuote, jolla saa makua broilerisoppaan.
- Ruokien pakkaaminen päiväkohtaisesti: Pysyvät järjestyksessä, kun kerää jokaisen päivän ruoat erikseen omaan minigripsäkkiinsä.
- Eskimo Tuplikset: Kestäviä ja sopivat myös ruokien ennallistamiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti