tiistai 9. joulukuuta 2014

Nälkä kasvaa kävellessä

Puhutaanpa tärkeimmästä eli ruoasta. Retki kuin retki, niin minulle tärkeintä on eväät. Ei ole todellakaan yhdentekevää, mitä metsässä suuhunsa pistää. Herkkueväät, herkumpi retkimieli.

Viimeksi ollessani Lapinvaelluksella päätimme panostaa ruokiin enemmän ja kuivasimme paljon ruokia mukaamme. Siltä reissulta jäikin mieleen hyvät sapuskat. Niinpä haluaisinkin tällä kertaa nostaa rimaa vieläkin korkeammalle. Kekkostelu-vaelluksella tullaan iloitsemaan mahtavista muonista. Niin on oltava. Kuivurit laulakoot keväällä ja kesällä!

Hyvä vaellusruoka on:
- makoisaa
- helposti valmistettavaa
- ravintoarvoiltaan laadukasta, erityisesti energiaa tarvitaan, kun kulutus kasvaa
- kevyttä kantaa
- vähän pakkausjätettä tuottavaa
- hyvistä raaka-aineista tehtyä

Itse en koe, että pitkällä reissulla voisi pupeltaa valmiita retkimuonapusseja päivästä toiseen. Ruokahetket ovat kohokohtia, joista saa taas lisää puhtia ja hyvää mieltä.

Suunnittelemme Kekkostelun ruokalistan keväällä, ja myös ruokien tarkat grammamäärät lasketaan tuolloin. Tässä ennen kevättä aloitin ruokahekumoinnin lainaamalla kirjastosta mainion opuksen. Viiden tähden vaellus on Piritta Kantojärven kirja retkiruokien suunnittelusta. Hyvin tehty teos ja ihania kuvia.

Vaellusporukkaamme kuuluu sekä isokokoisia, raavaita miehiä että pienikokoisia ja -ruokaisia naisia. Lisäksi joukossa on vannoutuneita lihansyöjiä ja kasvissyöjiä. Suunnittelu vaatii siis paljon aivonystyröiltä. Lopputulos tulee olemaan tunturigurmeeta, sen vannon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti