Muutakin kuin ylähuulta

Ruoka se edelleenkin mielessä, mikäpä muukaan. Sellaista vaan pohdiskelin tässä, että mennäänkö vaellukselle leivänpäällysten suhteen vanhalla kaavalla vai lähdetäänkö kokeilemaan uutta. Vanha kaava tarkoittaa suomeksi siis näkkärin päälle sulatejuustoa ja metwurstia. Uusi voisi olla jotain aivan muuta.

Olen syynäillyt ja surffaillut ihmisten kokeilemia näkkärinpäällysteitä. Viiden tähden vaellus -kirjassa mainittiin muutamia tahnareseptejä, joita kyllä kiinnostaisi kokeilla. Mustapaputahna ei kuulostanut lainkaan huonolle. Pitää silti kokeilla jo ennakkoon, ettei synny mitään yllätyksiä reissussa. Raportoin kenties tässä talven ratoksi paputahnan kokemuksista.

Toinen kokeiltava tuote on Tartex-tahna. Se sopii myös kasvissyöjälle ja on pakattu 200 g tuubiin. Hinta on melko kova, joten ei kyllä ihan jokapäiväiseksi eineeksi yllä. Tästäkin taidan järjestää maistajaiset, koska maistelutilaisuuden järjestäminen tuntuu erinomaiselta aktiviteetilta vaellusporukalle näin pimeimpään vuodenaikaan. Pimeä on maistattajakin.

Kolmantena tekisi mieli testailla jotain tonnikalapohjaista mössöä, mutta hieman aiheuttaa henkistä tuskaa tuo tonnikalojen ahdinkotila maailmalla. Olen viime vuosina syönyt tonnikalaa hyvin harvoin. MSC-merkittyyn tonnikalaan saatan notkistua, mutta miten se mahtaa toimia kuivattuna?

Ja lopuksi todettakoon, että en aio hylätä vanhaa kunnon metvaria ja sulatejuustoa mihinkään. Huoli pois. Täytyy välillä vaan kokeilla jotain uutta. Ja ei ylähuulessakaan mitään vikaa ole, jos oikein hätänälkä iskee.