Melontavaellus Kolovedellä: Uutta oppimassa

Tämän kesän vaellus toteutui itselleni uudella tavalla. Päätimme nimittäin tehdä melontavaelluksen Koloveden kansallispuistoon. Porukka oli sama, kuin viime vuoden Hetta-Pallas -vaelluksella, joten luvassa oli leppoisaa yhdessäoloa ja hienojen luontoelämysten bongailua.

Koloveden hiljaisuutta <3

Koloveden kansallispuisto on osa Saimaata. Aluetta halkovat sokkeloiset järvenlahdet, jyrkät kallioseinämät ja louhikkoiset rannat. Jääkausi on muovannut maiseman jylhäksi ja karun näköiseksi. Alueella ei saa liikkua moottoriveneillä ja muutakin liikkumista rajoitetaan luonnon suojelemiseksi. Tämä varmistaa sen, että Kolovesi on superhiljainen paikka. Kun itse hiljenee höpöttämästä, voi kuulla täydellisen äänettömyyden ympärillään.

Vuokrakajakeilla matkaan

Vuokrasimme melontaa varten yksikkökajakit Oravi Villagesta. Vuokraus toimi kätevästi heidän kauttaan. Valmiita kajakit varusteineen odottivat meitä sovitusti lähtöpäivänä. Vuokrattavana olisi ollut myös kaksikkokajakkeja, kanootteja sekä soutuveneitä. Vuokrauksen hintaan sisältyi myös mela, aukkopeite, kartta, yksi iso kuivasäkki sekä pelastusliivit. Meillä oli omat liivit mukanamme, koska ne ovat kuitenkin aina mukavammat. Oma karttakin oli valmiiksi ostettuna, mutta muovitetut vuokrakartat sai kätevästi kajakin päälle melonnan ajaksi.

Kolovesi on melojan paratiisi, sillä sokkeloisen järven kapeissa salmissa ja lahdenpoukamissa saattaa olla hyvinkin tyyntä, vaikka muualla olisi tuulista. Ilmeisesti heinäkuussa kansallispuiston alueella on ruuhkaa, mutta nyt kesäkuun alussa tilanne oli varsin mukava. Ihmisiä näkyi silloin tällöin, mutta yöpymispaikoilla ei ollut juurikaan tungosta. Vain yhden kerran jouduimme vaihtamaan suunnitelmiamme, kun alkuperäisessä yöpymiskohteessamme oli telttapaikat täynnä.

Pääosin Kolovesi on kivikkoista ja kallioista maastoa. Metsähallitus on rakentanut alueelle useita rantautumispaikkoja, joissa on kajakeille sopiva laituri. Näissä paikoissa yöpyminen tapahtuu teltoille varatuilla puisilla lavoilla. Ilman näitä lavoja maasto kuluisi liikaa ja lisäksi olisi haastavaa löytää teltalle edes jollain tavalla tasaista alustaa. Riippumattoilijoille leiripaikoilla on puita, jos valitsee majoitusmuodokseen riipparin.

Mitä vaaditaan melontavaelluksella?

Melontavaellus oli meille kaikille laatuaan ensimmäinen, ja vaikka olenkin vaeltanut runsaasti rinkka selässä, oli tällainen liikkumistapa hyvin erilainen verrattuna tallusteluun. Reissun aikana tuli useita ahaa-elämyksiä ja oivalluksia liittyen ruokiin, varusteisiin ja matkantekoon. Ajattelin kirjoittaa ruoka- ja varusteaiheisen postauksen erikseen, joten listaan tässä muita huomioita melontaan liittyen:

1. Harjoittele melontatekniikkaa ennakkoon

Melonta on tekniikkalaji, ja aina kun liikutaan vesillä, on syytä olla turvallisuusasiat hallussa. Lähdimme melko kokemattomina melojina reissuun, mutta kävimme kuitenkin Saaristomeren Melojien melontaopastuksessa ennen retkeämme. Opastus oli hyödyllinen, sillä saimme opetusta rantautumiseen ja melontatekniikkaan sekä hyviä turvallisuusvinkkejä. Oli helpompaa lähteä kajakkiin, kun oli saanut ennakkoon opetusta.

2. Kartanlukutaitoa tarvitaan

Suunnistaminen vesillä ei ollutkaan samanlaista kuin maastossa suunnistaminen. Alussa meloimme muutamassa kohtaa ohi kohteemme, kun emme osanneet olla tarkkana kartan kanssa. Tämä yllätti itsenikin, koska perinteinen suunnistus on kuitenkin sujunut ihan mallikkaasti vaelluksilla. On siis syytä ymmärtää, että meloessa pitää lukea karttaa tasaisin väliajoin, jotta ei tule ylimääräisiä etappeja.

3. Kunnioita säätiloja

Meille osui reissulle tosi upeat kelit ja aurinko paistoi hienosti joka päivä. Yksi päivä oli todella tuulinen, ja päätimme tuolloin pitää leiripäivän, jolloin emme edenneet kajakeillamme seuraavaan yöpymispaikkaan. Kävimme tuulisena päivänä vain lyhyellä melonnalla katsomassa kalliomaalauksia, ja tämä päätös oli kyllä viisas. Tuuli oli puuskissa yli 10 m/s, joka tuntui melojan hartioissa. Vesillä ollessaan pitää tajuta kunnioittaa muuttuvia säätiloja ja seurata ennusmerkkejä, kuten pilviä ja tuulen suunnan muutoksia. Turhia riskejä ei kannata ottaa. Tuulen lisäksi omia haasteita tuovat paahtava aurinko, joka heijastuu vedenpinnasta. Lisäksi ukkoseen on suhtauduttava suurella vakavuudella, eli pyrittävä maihin ennen ukkosen tuloa. Vesisade ja kylmä sää asettavat vaatimuksia vaatetukselle.

4. Ole valmis muutoksiin

Kuten muussakin retkeilyssä, on melontavaelluksilla tärkeää tehdä suunnitelma, joka joustaa tarpeen vaatiessa. Me muutimme suunnitelmiamme pitkin matkaa. Heti ensimmäisenä päivänä päätimme meloa täysin eri suuntaan, mitä olimme alunperin suunnitelleet, koska halusimme lähteä aluksi myötätuuleen. Lisäksi halusimme ensimmäiseksi melontamatkaksi lyhyen pätkän. Muokkasimme reittiämme oman jaksamisen ja säätilojen mukaan. Se oli viisasta, sillä näin säilytimme voimamme ja pysyimme skarppina.

Melonnan varustelista poikkeaa vaelluksen varustelistasta. Myös ruoka-asiat ovat erilaisia. Kirjoitan tästä syystä erikseen varustautumiseen liittyvän tekstin. Palataan siis sen myötä! Seonnnnnmoro!