Kumpi tietää paremmin - kompassi vai minä?

Kesäkuu aloitettiin komeasti vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Matkaan lähti sama tuttu poppoo, eli minä ja tytär sekä ystäväperheemme naiset. Voimanelikkomme on viime vuosina tehnyt kivoja vaellusreissuja, joista pääsee myös blogissani lueskelemaan. (Esim. melontavaellus Kolovedellä)

Vaelluksen ajankohta oli kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja jännitimme viimeiseen saakka ennen lähtöä, pääsemmekö lähtemään Aittajärveltä liikkeelle ja pystymmekö ylittämään Suomujoen. Alkukesän olosuhteet pohjoisessa vaihtelevat, joten tulvatilanne saattaa joskus olla sellainen, että joen ylitys ei ole mahdollinen. Meilläkin oli valmiiksi mietittynä erilaisia varasuunnitelmia, jos Suomujoki olisi vielä vaarallinen kahlattavaksi.

Toukokuun lopussa oli kuitenkin lämmintä keliä myös Pohjois-Suomessa, mikä tarkoitti tulvahuipun ohittamista meidän kannaltamme sopivan ajoissa. Lisäksi Metsähallituksen Luontoon-sivuilta pystyimme näkemään ajantasaisen tiedon Kuutuantien kunnosta, sillä kevään sulamisvedet olivat tietä vaurioittaneet. Onneksi korjaustyöt valmistuivat parahiksi ennen saapumistamme.

Kevään riemua Lapissa

Urho Kekkosen kansallispuisto on laaja ja erämainen alue Inarissa. Erittäin pohjoisessa siis! Olen ollut yhden kerran aiemminkin vaeltamassa siellä - Kekkostelu-vaellus partioporukassa tehtiin kansallispuiston läntisemmissä osissa Luirojärven kierroksella. Tällä kertaa olimme lähdössä itäisempään osaan syrjävyöhykkeelle, jossa autiotuvat ovat harvemmassa ja merkittyjä reittejä ei ole.

Syrjävyöhykkeen luonto on vaihtelevaa. Alueella on runsaasti pohjoisen ikiaikaista mäntymetsää sekä soita, vaaroja ja tuntureitakin. Jokivarret ovat usein juurakkoisia, kivisiä ja hidaskulkuisia. Tuntureilla kulkeminen on kevyempää ja mäntymetsissä pääsee kokemaan avaruuden tuntua, kun aluskasvillisuus on matalaa varpua. Linnuista männiköissä meitä viihdyttivät järripeipot sekä kuukkelit. Myös leppälintuja, laulurastaita ja pajulintuja pääsi lauluvuoroon.

Alkukesällä luonto tursuilee villissä kasvuvaiheessa. Kaikki kukkii, kurnuttaa ja kuhisee. Tunturikasvillisuus oli jo loistossaan, purojen varsia värittivät rentukat ja suopursut. Linnuilla riitti aikaa laulamiseen. Pidän kovasti alkukesästä Lapissa. Olosuhteet vaeltamiseen ovat usein ihanteelliset, kun lämpötilat ovat miellyttäviä ja hyttysten määrä vielä maltillinen.

Kompassin silmänkääntötemput

Neljän yön mittaisella vaelluksellamme reittimme eteni Aittajärveltä Sarvijoelle ja sieltä Paratiisikuruun päiväretken muodossa. Paratiisikurusta palasimme takaisin Sarvijoelle, josta paluureitti Aittajärvelle oli tarkoitus kulkea tunturiylängöllä Kaarnepään kautta takaisin pohjoiseen suunnaten. Ja korostan tässä kohtaa sanaparia OLI TARKOITUS. Kävi nimittäin tällä etapilla hieman toisin kuin olimme suunnitelleet.

Sitä ajattelee olevansa kokenut suunnistaja. Sitä luulee osaavansa lukea karttaa ja kompassia. Sitä uskoo tietävänsä, mistä on tulossa ja minne menossa. Kuitenkin voikin joskus olla niin, että luulo ja usko omiin kykyihin eivät yksistään riitä.

Olimme katsoneet reitin Kaarnepään päällä etenevän mukavasti kohti pohjoista, josta sitten pääsisimme laskeutumaan takaisin alas jokivarteen. Kiipesimme tarmokkaasti huipulle ja kuljimme hyvässä tunnelmassa eteenpäin. Hellepäivä oli hiostava ja aurinko porotti äkäisesti puuttomalla tunturin lakialueella. Lounaan söimme ainoassa varjopaikassa, jonka löysimme, ja lounaan jälkeen jatkoimme päättäväisesti matkaa. Jossain kohdassa kuitenkin alkoi tuntua, että kartta ja todellisuus eivät vastaa toisiaan. 

Oli pakko pysähtyä tuumaamaan, tuijottaa karttaa ja pyöritellä kompassia. Ikään kuin aurinko, kompassi ja kartta olisivat kaikki olleet täysin väärässä, epäkunnossa tai kokonaan menneet sekaisin. Siinä ihmetellessämme asteli yksinäinen vaeltaja rinkka selässään pitkin polkua, jota juuri olimme tuijottaneet ja todenneet, että "tuohon suuntaan emme ainakaan voi kääntyä". Pysäytimme ohikulkijan ja päätimme rohkeasti kysyä häneltä, mistä hän on tulossa ja mihin menossa. Vaeltajan kertoessa oman reittinsä olimme kaatua selällemme ällistyksestä. Olimme tehneet tietämättämme lähes täyskäännöksen vastakkaiseen suuntaan. Tunturin lakialue oli laajuudessaan sekoittanut meiltä suunnan ja olimme aidosti luulleet etenevämme oikeaan suuntaan, vaikka todellisuudessa teimme jättimäisen U-käännöksen. Käsittämätöntä!

Huvittavinta tilanteessa oli se, että niin vahva oli EDELLEEN oma uskomme omaan reitillä pysymiseemme, että epäilimme kompassin, auringon ja kartan lisäksi tämän ohikulkeneen vaeltajan kertomia lauseita ja vaadimme häntä esittelemään kartalta sekä GPS-kellostaan sijaintiamme. Vasta nämä nähtyämme aivomme naksahtelivat hitaasti oikeille raiteilleen ja totuus alkoi valjeta meille.

Meitä auttaneen vaeltajan ansiosta pystyimme korjaamaan kulkusuuntamme oikeaksi ja teimme muutoksen suunnitelmiimme. Erehdys tuotti meille hieman lisää kilometrejä, mutta pääsimme kuitenkin alkuperäisessä aikataulussa takaisin Aittajärvelle.

Eksyminen opettaa

Kartanlukuvirhe oli kokemuksena ainakin itselleni todella opettavainen. Tässä muutamia pointteja, joita kirjoitin itselleni ylös vaelluspäiväkirjaan:

- Tunturien muodot on haastavia hahmottaa, sekä ylhäältä että alhaalta päin katsoen. 

- Hyödynnä kompassia riittävän usein, älä luota pelkkään kartanlukutaitoosi. Kokeneellekin käy kömmähdyksiä.

- Kun kuljet porukassa, keskity ja skarppaa. Jutustellessa saattaa fokus suunnistuksessa unohtua.

- Ota selkeitä ja varmasti tunnistettavia kiintopisteitä avuksesi, joiden avulla pysyt reitillä.

- Varaa vaellukselle ylimääräisiä ruoka-annoksia, jotta pärjäät tarvittaessa myös reitin pidentyessä.

- Jos epäilet olevasi eksynyt, pidä kunnollinen tuumaustauko ja palaa takaisin alkuun, jos mahdollista.

Meidän tapauksessamme kävi onnekkaasti, kun satuimme törmäämään tähän satunnaiseen kulkijaan. Ilman häntä olisimme jatkaneet aika paljon pidemmälle, ennen kuin olisimme ymmärtäneet virheemme. Tämä olisi pidentänyt vaellustamme 1-2 vuorokaudella, mikä sinänsä ei olisi ollut vaarallista, mutta harmillista kyllä. Olisimme menettäneet muun muassa auto-juna-paikkamme, joka olisi ollut ennen kaikkea rahallinen menetys. Onneksi näin ei käynyt, ja pääsimme takaisin reitille vain pienellä lisäkulkemisella.

Jokien ylitys on järkilaji

Vielä lopuksi ajattelin kirjoittaa hieman jokien ylityksistä, koska Urho Kekkosen kansallispuistossa niitä osuu kohdalle. Jokien ylitys vaelluksella pitää aina tehdä turvallisesti ja järki päässä. Virtaukset voivat olla kovia ja joen pohjilla möllöttävät kivet vaativat tarkkuutta askellukseen. Lisäksi rinkka selässä tekee kulkemisesta vaativampaa.

Tässä tärkeimmät vinkkini jokien ylittämiseen:

1. Joen ylityksissä jalassa kannattaa olla kevyet ja pitävät jalkineet. Itse suosin ns. halppis-crocseja, jotka kuivuvat nopeasti, pysyvät hyvin jalassa ja pitävät liukkailla kivillä. Ne eivät paina kohtuuttomasti ja lisäksi ne toimivat hyvin leirikenkinä.

2. Joissain vaellusreiteillä saattaa olla ylityskohdissa kahlausta helpottavat vaijerit, joissa on kiinnityslenkkejä käsiä varten. Ylipäätään kannattaa valita ylityskohdaksi vakiintunut kahlaamo, jos sellaisia on tarjolla.

3. Valmistaudu ylitykseen huolellisesti: Suojaa vedelle arat laitteet, kuten puhelin ja GPS-laite pakkaamalla ne kuivasäkkeihin tai suojapussukoihin. Kääri lahkeet tai riisu housut, vaihda kahlauskengät jalkaan ja solmi vaelluskengät toisiinsa kiinni ja kiinnitä ne joko rinkan päälle tai ripusta hartioille. Valitse ylitysvaatteiksi sellaiset, jotka saat kuivumaan helpommin.

4. Vaellussauvat tai puinen tukeva sauva antavat tukea ylitykseen. Jos sauvoja on yksi, se kannattaa pitää ylävirran puoleisessa kädessä.

5. Ennen kuin ylität jokea, avaa rinkan lantiovyö ja rintaremmi, jotta kaatumistilanteessa pääset vapautumaan rinkasta helpommin ja se ei upota sinua veden alle.

6. Keskity ylityksessä kulkemaan jokainen askel harkitusti ja rauhallisesti. Vesi on pohjoisessa todella kylmää, joten seisoskelemaan ei voi jäädä, mutta hosuminen aiheuttaa helposti vaaratilanteita. 

7. Jos virta vaikuttaa liian kovalta tai vesi liian syvältä, vaihda ylityspaikkaa tai tee reitin muutos. Turhia riskejä ei kannata ottaa. Jos vesi on yli polvien, on virran voima jo kovempi. Itse en lähtisi ylittämään jokea, jos vesi nousee nivusista ylemmäs. Kovassa virtauksessa en uskaltaisi edes polven ylittävään veteen.

8. Jos ylität porukalla jokea, pidä riittävästi väliä edelliseen. 

9. Joen korkeus ja virtaus voi vaihdella runsaasti. Sulamisvedet ja rankat sateet nostavat vedenkorkeuden vaaralliselle tasolle.

10. Ylityksen jälkeen ota aikaa palautumiseen. Kuivaa jalat huolellisesti ennen kuin  laitat vaellussukat ja -kengät jalkaan, jotta vältyt hiertymiltä. Laita lämmintä vaatetta päälle, jotta ei jää palelevainen olo.

Melontavaelluksen varusteet ja ruoat

 Kesäkuun melontavaellus Kolovedellä on nyt takanapäin ja lupasin kirjoitella myös reissumme varusteista ja ruoista. Jos joku on lähdössä ensimmäistä kertaa melontavaellukselle kajakin kanssa, hän voi saada näistä pohdinnoista jotain hyötyä.

Melonnan varusteet eroavat vaelluksen varusteista

Melontavaellus eroaa perinteisestä jalkaisin tapahtuvasta vaelluksesta monella tavalla. Suurin ero tulee mielestäni varustautumisessa ja ruokien suunnittelussa. Itselleni avautui vähitellen se tosiasia, että kajakkiin voi ottaa myös sellaisia retkeilyvarusteita, jotka normaalisti jättää rinkasta pois niiden painon takia.

Toinen ero varustautumisessa on kastuminen. Meloessa nimittäin kastuu, vaikka ei molskahtaisikaan kajakista veteen. Meillä oli käytössämme aukkopeitteet, jotka suojasivat alavartaloa roiskeilta. Säätilat suosivat meitä, joten emme kastuneet sateiden takia, ja lämpötila pysyi koko ajan miellyttävänä.

Mietimme kuitenkin reissun aikana, miltä mahtaisi tuntua meloa sateisena ja kylmänä kesänä. Miten voisi varustautua meloessaan niin, että pysyy sateessakin jotenkin kuivana, mutta leirissä olisi myös kuivat ja lämpimät vaatteet vaihdettavaksi? Onkohan ihmisillä tällaisille reissuille varattu kaksi kuoriasua tai miten he ratkaisevat kuivana ja lämpimänä pysymisen ongelman, jos meloessa sataa ja myös leiripaikalla on sadekeli?

Kajakin pakkaamisen niksit

Meillä oli ennestään runsaasti kuivasäkkejä ja -pusseja, ja olemme tottuneet pakkaamaan rinkkaan kaiken kuivasäkeissä, joten pussit ja nyssykät olivat tuttua tavaraa. Kajakin pakkaaminen on melkoista pussukkasavottaa, sillä leiriydyttäessä tarvitsee yllättävän monen pussukan tarvikkeita. Helpointa onkin ottaa 1–2 Ikeakassia, joihin voi purkaa kaikki tarvitsemansa pikku nyssykät kajakista mukaan leiriin. Pakkaamisessa kannattaa suosia tarvikkeiden jakamista pieniin kokonaisuuksiin, joita voi kätevästi sujautella kajakin tavaraluukkuihin ja työntää tarvittaessa ihan kärkeen saakka.

Pakkaamisessa tulee huomioida tavaroiden paino. Painavat tavarat tulee sijoitella tasaisesti ja mieluummin niin, että ne sijaitsevat lähellä melojaa sekä takaosan tavaraluukussa. Etupainoista kajakkia ei kannata viritellä, sillä se vaikeuttaa melomista. Kysyin Facebookin melontaryhmässä sopivasta tavaramäärästä, joka mahtuu kajakkiin. Huomasin kyllä itsekin reissun aikana, että retkikajakkiin mahtuu yllättävän paljon tavaraa, jos tavaraluukkuja on kolme kappaletta, joista yksi on päiväluukku.

Niin sanottu päiväluukku on takaosassa lähellä melojaa, mutta itse jäin pohtimaan, että pystyykö joku ketterä meloja ottamaan päiväluukusta meloessaan tavaroita. Me emme edes yrittäneet, koska se tuntui ajatuksena liian huteralta toiminnalta. Käytimme siis päiväluukkua siihen, että pakkasimme sinne päivän aikana tarvittavia pikkutarvikkeita, sekä myös kaikenlaiset tärkeät ja arvokkaat tavarat.

Kajakin päälle ei kannata lastata runsasta tavaramäärää. Itse säilytin kajakin päällä kuminauhapidikkeiden alla karttaa, kompassia sekä Savotan vedenkantopussia, joka ei kastumisesta hätkähdä. Mitään painavaa tai vedelle herkkää ei tietenkään kannata kannelle kasata.

Tärkeät tarvikkeet käden ulottuville

Kuumuuden vuoksi piti pitää erityisen hyvää huolta nesteytyksestä, välipaloista ja aurinkorasvan käytöstä. Näitä tarvittiin niin paljon, että sijoitimme ne kajakin sisään käden ulottuville. Itselläni on Ospreyn 2 litran vetoinen juomarakko, jonka viritin kajakin istuimen selkänojan taakse ja letkun pujotin aukkopeitteen aukosta. Myös aurinkorasvan sai helposti samaan paikkaan penkin taakse. Välipalat keräsin pikkuiseen kuivapussiin, jonka otin aukkopeitteen alle jalkojen väliin. Sieltä sai kädellä napattua tasaisin väliajoin pientä purtavaa. Välipalat ovat melonnassa yhtä tärkeitä kuin perinteisellä vaelluksellakin.

Juomavesi hoidettiin tällä kertaa vedenpuhdistimen avulla. Ruoanlaittovedet otimme järvestä ja keitimme normaalisti, koska Koloveden järvivesi on varsin puhdasta ja kirkasta. Juomaveden keittäminen on työlästä ja vie paljon kaasua, joten ostin uutena varusteena itselleni vedenpuhdistimen. Valitsin Katadyn Vario -puhdistimen, jossa on mukana myös aktiivihiili, joka vähentää makuhaittoja. Näin voi tulevaisuudessa vaeltaa myös eteläisemmän Suomen reiteillä ja suodattaa itselleen juomavettä kaikenlaisista metsälammista. Suodatin oli tosi helppokäyttöinen ja saimme koko porukalla helposti pumpattua päivän juomavedet pulloihin ja juomarakkoihin. 

Herkkuja mukaan ronskimmin

Ruokalistamme muistutti vaellusten ruokalistaa, mutta muutamia erikoisuuksia otimme mukaan, koska kajakkiin voi niitä tunkea. Erityisiä herkkuoivalluksia olivat tällä reissulla mm. peuran sisäfileet, perunat, tortillat ja niiden erilaiset täytteet, lämpimässä säilyvät suklaavanukastölkit, vihannekset sekä kananmunat. Olipa ihan mahtavaa syödä tuoreita vihanneksia ja tehdä munakasta aamulla! Toki olen vaelluksellakin tehnyt munakasta kuivatuista kananmunista, mutta kyllä tuore on tuore!

Tuore tomaatti oli loistava lisä ruokiin.

Ruoista kuivasin kuivurilla jauhelihaa, broilerin jauhelihaa, tomaattimurskaa, paprikasuikaleita, porkkanasuikaleita, perunasuikaleita sekä pakastekasvissuikaleita. Tällä kertaa en ehtinyt kuivaamaan mansikoita, vaikka mansikkahillokkeella sekä vaniljakastikkeella höystetty Uudenkaupungin marenki onkin ollut lempijälkkärini.

Mietimme jälkikäteen, että kajakkiin olisi vielä voinut tunkea hedelmiä ja vaikka jotain leivonnaisia. Muitakin ideoita voisi vielä miettiä. Kokonainen vesimeloni houkutti ajatuksena - vaikka onhan mulla ollut partiokaveri, joka roudasi rinkassaan kokonaisen vesimelonin Kaldoaivin erämaahan...

Melontavaelluksen ruokalista:

Torstai:

* Peuran sisäfilee, paistetut perunat tuorejuustolla, vihersalaatti

* Suklaavanukkaat tölkistä

* Puuroa, leipää, kaakaota ja pussikiisseliä (Oi Blåband, miksi lopetit kuppikiisselien valmistuksen???)

--

Perjantai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää, munakokkelia

* Broilerinjauhelihakeitto kookosmaidolla

* Keksit

* Tortillat kaikilla herkuilla

* Daim-suklaamousse ja vadelmamousse

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää (Kukaan ei kyennyt ähkyltään syömään iltapalaa)

--

Lauantai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää, munakokkelia

* Salamipasta

* Keksit

* Lidlin pussimuusi, pippurikastikepussi, kuivattu jauheliha

* Omena-kaurapaistos, vaniljakastike

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää

--

Sunnuntai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää

* Nuudelia, kuivattuja kasvissuikaleita, kuivattua broilerin jauhelihaa

* Keksit

* Pasta bolognese kuivatusta jauhelihasta, kuivatusta tomaattimurskasta ja sulatejuustosta

* Letut ja vaahterasiirappi

--

Maanantai:

* Puuroa, pussikiisseliä, kaakaota, leipää

--

Melontavaelluksen varustelista

(tavarat pakattu kuivasäkkeihin ja minigrippeihin):

- Kelluntaliivit

- Kajakin kuivaamiseen rätti ja pesusieni

- Pelastusköysi 

- Kaksi Ikea-kassia

- Teltta (Kolovedellä on tosi vähän telttapaikkoja, mutta riippumatolle olisi ollut paikkavaihtoehtoja)

- Tarppi (ei ollut sadekelejä, joten emme tarvinneet tällä kertaa)

- Narua (tarvittiin kivikkoisessa maastossa teltan pystytykseen)

- Makuualusta (ilmatäytteinen, koska perinteinen solumuovipötkylä ei mahdu kajakin lastiluukkuun)

- Makuupussi

- Makuupussin silkkinen suojalakana

- Yöasuksi merinokerrasto, ohut buffi, villasukat ja silkkinen kommandopipo

- Gore-takki ja -housut

- Villapaita

- Shortsit

- Kevytuntuvatakki

- Merinokerrasto

- Merinopaita

- Kahdet urheilutrikoot (toiset olivat varalla melontahousuiksi, jos yhdet olisivat kastuneet)

- Alushousuja, muutamia sukkia

- Kolme t-paitaa (ohuita, pieneen tilaan meneviä)

- Leiri-valecrocsit ja paljasjalkakengät

- Hamam-pyyhe ja uikkarit

- Villasukat, kaksi buffia, lapaset

- Käsineet melontaan (Sealskinz): estävät hiertymiä ja pitävät kädet lämpiminä vesiroiskeissa

- Trangia, kaasua ja erillinen pikkuruinen lettupannu

- Tulitikkuaskeja eri paikoissa vesitiiviisti pakattuna

- 2 lautasta, muki, lu-ve-ha, astiapyyhe

- Biohajoava tiskiaine, pari tiskisienen kappaletta (isompi leikattu puoliksi kahteen osaan)

- Juomarakko, pehmeä juomapullo, kova juomapullo

- Vedenkantopussi

- Vedensuodatin (Katadyn Vario)

- Puukko, otsalamppu, telttalamppu

- Istuinalusta

- Roskapusseja

- Powerbank

- Puhelin

- Pienet kiikarit

- Karttalaukku, kartta, kompassi

- Päiväkirja ja kynät

- Aurinkorasvaa, lierihattu, hyttyshattu

- Hammaspesuvälineet, biohajoava saippua

- Vessapaperirulla, savetteja

- Ensiapuvälineet, laastaria, rakkolaastaria, särkylääkkeitä, hyttysvoiteita

- Avaruuslakana

Melontavaellus Kolovedellä: Uutta oppimassa

Tämän kesän vaellus toteutui itselleni uudella tavalla. Päätimme nimittäin tehdä melontavaelluksen Koloveden kansallispuistoon. Porukka oli sama, kuin viime vuoden Hetta-Pallas -vaelluksella, joten luvassa oli leppoisaa yhdessäoloa ja hienojen luontoelämysten bongailua.

Koloveden hiljaisuutta <3

Koloveden kansallispuisto on osa Saimaata. Aluetta halkovat sokkeloiset järvenlahdet, jyrkät kallioseinämät ja louhikkoiset rannat. Jääkausi on muovannut maiseman jylhäksi ja karun näköiseksi. Alueella ei saa liikkua moottoriveneillä ja muutakin liikkumista rajoitetaan luonnon suojelemiseksi. Tämä varmistaa sen, että Kolovesi on superhiljainen paikka. Kun itse hiljenee höpöttämästä, voi kuulla täydellisen äänettömyyden ympärillään.

Vuokrakajakeilla matkaan

Vuokrasimme melontaa varten yksikkökajakit Oravi Villagesta. Vuokraus toimi kätevästi heidän kauttaan. Valmiita kajakit varusteineen odottivat meitä sovitusti lähtöpäivänä. Vuokrattavana olisi ollut myös kaksikkokajakkeja, kanootteja sekä soutuveneitä. Vuokrauksen hintaan sisältyi myös mela, aukkopeite, kartta, yksi iso kuivasäkki sekä pelastusliivit. Meillä oli omat liivit mukanamme, koska ne ovat kuitenkin aina mukavammat. Oma karttakin oli valmiiksi ostettuna, mutta muovitetut vuokrakartat sai kätevästi kajakin päälle melonnan ajaksi.

Kolovesi on melojan paratiisi, sillä sokkeloisen järven kapeissa salmissa ja lahdenpoukamissa saattaa olla hyvinkin tyyntä, vaikka muualla olisi tuulista. Ilmeisesti heinäkuussa kansallispuiston alueella on ruuhkaa, mutta nyt kesäkuun alussa tilanne oli varsin mukava. Ihmisiä näkyi silloin tällöin, mutta yöpymispaikoilla ei ollut juurikaan tungosta. Vain yhden kerran jouduimme vaihtamaan suunnitelmiamme, kun alkuperäisessä yöpymiskohteessamme oli telttapaikat täynnä.

Pääosin Kolovesi on kivikkoista ja kallioista maastoa. Metsähallitus on rakentanut alueelle useita rantautumispaikkoja, joissa on kajakeille sopiva laituri. Näissä paikoissa yöpyminen tapahtuu teltoille varatuilla puisilla lavoilla. Ilman näitä lavoja maasto kuluisi liikaa ja lisäksi olisi haastavaa löytää teltalle edes jollain tavalla tasaista alustaa. Riippumattoilijoille leiripaikoilla on puita, jos valitsee majoitusmuodokseen riipparin.

Mitä vaaditaan melontavaelluksella?

Melontavaellus oli meille kaikille laatuaan ensimmäinen, ja vaikka olenkin vaeltanut runsaasti rinkka selässä, oli tällainen liikkumistapa hyvin erilainen verrattuna tallusteluun. Reissun aikana tuli useita ahaa-elämyksiä ja oivalluksia liittyen ruokiin, varusteisiin ja matkantekoon. Ajattelin kirjoittaa ruoka- ja varusteaiheisen postauksen erikseen, joten listaan tässä muita huomioita melontaan liittyen:

1. Harjoittele melontatekniikkaa ennakkoon

Melonta on tekniikkalaji, ja aina kun liikutaan vesillä, on syytä olla turvallisuusasiat hallussa. Lähdimme melko kokemattomina melojina reissuun, mutta kävimme kuitenkin Saaristomeren Melojien melontaopastuksessa ennen retkeämme. Opastus oli hyödyllinen, sillä saimme opetusta rantautumiseen ja melontatekniikkaan sekä hyviä turvallisuusvinkkejä. Oli helpompaa lähteä kajakkiin, kun oli saanut ennakkoon opetusta.

2. Kartanlukutaitoa tarvitaan

Suunnistaminen vesillä ei ollutkaan samanlaista kuin maastossa suunnistaminen. Alussa meloimme muutamassa kohtaa ohi kohteemme, kun emme osanneet olla tarkkana kartan kanssa. Tämä yllätti itsenikin, koska perinteinen suunnistus on kuitenkin sujunut ihan mallikkaasti vaelluksilla. On siis syytä ymmärtää, että meloessa pitää lukea karttaa tasaisin väliajoin, jotta ei tule ylimääräisiä etappeja.

3. Kunnioita säätiloja

Meille osui reissulle tosi upeat kelit ja aurinko paistoi hienosti joka päivä. Yksi päivä oli todella tuulinen, ja päätimme tuolloin pitää leiripäivän, jolloin emme edenneet kajakeillamme seuraavaan yöpymispaikkaan. Kävimme tuulisena päivänä vain lyhyellä melonnalla katsomassa kalliomaalauksia, ja tämä päätös oli kyllä viisas. Tuuli oli puuskissa yli 10 m/s, joka tuntui melojan hartioissa. Vesillä ollessaan pitää tajuta kunnioittaa muuttuvia säätiloja ja seurata ennusmerkkejä, kuten pilviä ja tuulen suunnan muutoksia. Turhia riskejä ei kannata ottaa. Tuulen lisäksi omia haasteita tuovat paahtava aurinko, joka heijastuu vedenpinnasta. Lisäksi ukkoseen on suhtauduttava suurella vakavuudella, eli pyrittävä maihin ennen ukkosen tuloa. Vesisade ja kylmä sää asettavat vaatimuksia vaatetukselle.

4. Ole valmis muutoksiin

Kuten muussakin retkeilyssä, on melontavaelluksilla tärkeää tehdä suunnitelma, joka joustaa tarpeen vaatiessa. Me muutimme suunnitelmiamme pitkin matkaa. Heti ensimmäisenä päivänä päätimme meloa täysin eri suuntaan, mitä olimme alunperin suunnitelleet, koska halusimme lähteä aluksi myötätuuleen. Lisäksi halusimme ensimmäiseksi melontamatkaksi lyhyen pätkän. Muokkasimme reittiämme oman jaksamisen ja säätilojen mukaan. Se oli viisasta, sillä näin säilytimme voimamme ja pysyimme skarppina.

Melonnan varustelista poikkeaa vaelluksen varustelistasta. Myös ruoka-asiat ovat erilaisia. Kirjoitan tästä syystä erikseen varustautumiseen liittyvän tekstin. Palataan siis sen myötä! Seonnnnnmoro!

Kun suunnitelmat muuttuvat - Yksinvaelluksella Käsivarren erämaassa

 Olen kokonaan unohtanut kirjoittaa yksinvaelluksestani Käsivarren erämaa-alueelle. Mitä ihmettä sellainen meinaa? Reissu oli upea, ja maisemat mielettömät. Ja paljon kertomisen arvoista olisi tästäkin keikasta.

Pitikin sitten kaivella esille vaelluspäiväkirjani, jotta en puhuisi puppua blogissani.

Käsivarren erämaa-alueella tekemäni vaellus oli malliesimerkki siitä, kuinka vaeltajan pitää olla valmis muuttamaan suunnitelmiaan ja joustamaan tilanteen mukaan. Reissun aikana tapahtui monia yllättäviä tapahtumia, jotka tekivät retkestäni erilaisen, mitä olin alunperin kuvitellut.

Reitin uudelleenkalibrointia

Polku Haltille on melko kivinen.

Olin suunnitellut vaeltavani omia polkuja Käsivarren erämaa-alueella, ja olin tutkinut kartasta valmiiksi mahdollisia reittivaihtoehtoja. Käsivarren erämaa-alue sijaitsee Kilpisjärvellä aivan ääripäässä pohjoisinta Suomea. Erämaa-alueen halki kulkee myös Kalottireitti, joka on haastava ja pitkä vaellusreitti Norjan, Ruotsin ja Suomen alueella. Seutu on karua tunturimaisemaa, ja polut hyvin kivikkoisia. 

Alunperin tarkoituksenani oli olla maastossa 5 yötä, mutta näin ei loppujen lopuksi tapahtunut. Kävi nimittäin niin, että yöjuna Turusta Rovaniemelle joutuikin yön aikana seisomaan tuntikausia paikallaan jonkun kaasuvuodon vuoksi. Näin ollen en ehtinyt linja-autoon, joka lähtee kerran päivässä Kilpisjärvelle. Ei siinä itku auttanut, vaan piti yöpyä VR:n piikkiin hotellissa yhden yön verran. Olihan se aika outoa, kun rinkka oli valmiina viikon vaellukseen, ja pitikin vyöryä varusteineen päivineen hotellihuoneeseen ja ihmetellä, mitenkäs tästä seuraavaksi matka jatkuu.

Tein hotellissa yöpyessäni reittisuunnitelmaan muutoksia, koska yhden vuorokauden puuttuminen vaellukselta aiheutti tarvetta muokata reitin pituutta ja suuntaa. Luin karttaa, pohdiskelin ja laskeskelin järkeviä vaihtoehtoja kulkemiseen. Päätin kulkea osan matkasta Haltille vievää vaellusreittiä, ja poiketa reitiltä rauhallisemmille poluille.

Säätila haastaa vaeltajaa

Helle on haastava vaelluskaveri.

Koko reissun aikana koin erilaisia säätilan muutoksia, joista usein kokemattomia vaeltajia varoitellaan. Pohjoisen tunturiluonto on arvaamaton, ja keli voi tarjota yllätyksiä kaikkina vuodenaikoina. Itse pääsin kokemaan hiostavan helteen, railakkaan tuulen, kaatosateen sekä hernerokkasumun. 

Hiostava helle vaivasi alkumatkalla ensimmäisten päivien vaellusetapeilla. Helteessä vedenkulutus kasvaa, ja nestetasapainosta pitää muistaa huolehtia säännöllisesti. Itselleni helle tuottaa ongelmia siinä, että en hikoile, vaan punoitan kirkkaanpunaisena, ja olo on kökkö. Helteellä ei myöskään ruoka maistu niin hyvin, ja se on tietysti energiatasapainon kannalta huonompi juttu. Söin siis väkisin, ja tankkasin vettä tasaisin väliajoin. Onneksi on juomarakko! Sen ansiosta juominen on säännöllisempää.

Toisena yönä yövyin mukavan puron liepeillä, ja säätila muuttui juuri leiriytyessäni. Tuuli yltyi melkoisesti, ja täytyy sanoa, että sellaisessa kelissä teltan pystyttämisessä yksinään on omat haasteensa. Onneksi ei ollut ensimmäinen kerta, kun pystytin telttaa tunturituulessa. Kovassa tuulessa pitää aloittaa pystyttäminen tuulen suunnalta, ja kiilata teltta maahan siitä edeten kohti toista päätyä. Kaikki tarvikkeet, pussukat ja nyssykät on syytä huolehtia tarkkaan talteen, jotta ei tuuli niitä vie mennessään.

Aamuinen sumu on tiheä. Saana ei näy.

Eräänä aamuna heräsin hernerokkasumussa. Se oli myös jännittävä ja opettavainen kokemus, sillä jos sellaiseen sumuun olisi joutunut kesken matkanteon, olisi ollut haastavaa löytää itsensä oikealle reitille. Päätin odotella sumun hälvenemistä ennen kuin jatkaisin matkaani, sillä sumu oli niin tiheä, että aivan vieressä olevaa pientä järveä ei näkynyt. Kaikki ympärilläni katosi valkoiseen usvaan. Oli hienoa seurata sumun poistumista. Melkoinen luonnonilmiö sekin.

Sumu hälvenee. Maisema muuttuu.

Reitit ja maastot muuttuvat

Huomasin vaeltaessani, että aina ei voi luottaa ostamaansa karttaan. Saanajärven liepeille merkitty autiotupa oli purettu, eikä tilalle ollut tullut uutta. Tämä tuli itselleni täytenä yllätyksenä, kun olin laskeskellut pääseväni sadepäivänä kuivattelemaan kamojani tuvan lämpöön. Toisin kävi.

Tällaisessa tilanteessa, kun vettä sataa kaatamalla ja väsymys runtelee raajoja, oli pakko hetkeksi istahtaa puretun autiotuvan jäämistöille ja syödä suklaapatukka. Sen voimin oli parempi tehdä päätöksiä. Maasto oli siinä kohtaa liian kivikkoinen teltalle, joten päätin kiertää Saanajärven ja leiriytyä järven toiseen päähän, jossa oli suhteellisen uusi kotarakennelma. Ratkaisu oli hyvä, sillä sain kuivattua tarvikkeeni kodassa, ja ruoanlaittokin oli huomattavasti mukavampaa kodan lämmössä.

--

Aina kyllä näistä vaellusreissuista oppii kaikenlaista. Tällä kertaa oppimiani asioita olivat:

- Muuttuvan sään kanssa pitää mukautua tilanteeseen. Väkisin ei pidä yrittää eteenpäin.

- Uusikin kartta saattaa olla jo vanhentunut, sillä maasto muuttuu ja vaellusreittien palvelutarjonta saattaa myös muuttua.

- Jos vaelluspäivät vähenevät, on järkevää muokata reitti sopivaksi käytettävissä olevaan aikaan.

Hetta-Pallas, äiti-tytär, super-kiva

 Teimme alkukesän iloksi neljän yön mittaisen vaelluksen legendaariselle Hetta-Pallas -reitille neljän hengen porukassa. Matkaan lähtivät äidit ja tyttäret, mikä olikin oikein hauska kombinaatio reissulle. Vaellus oli nuorille lähes 13-vuotiaille tytöille toinen laatuaan ja huomattavasti pidempi kuin aiempi Lemmenjoen vaelluksemme. Pitkistä ja ylämäkivoittoisista päivämatkoista selvittiin sisulla, huumorilla sekä hyvillä eväillä. 

Itselleni tämä olikin jo toinen kerta Hetta-Pallaksella, mutta vuodenaika oli tuolloin ensimmäisellä kerralla loppusyksy. Tämänkertainen retki oli yhtä kevään ilotulitusta, lintujen ääniä, kukkia ja auringon paistetta. Viimeksi maisema oli lumen peittämä ja taivas sumuinen. Molemmat vaellukset hienoja omalla tavallaan.

Kevään riemuja

Kesäkuun alku on hienoa aikaa Lapissa. Luonto on täydellä höyryllä läsnä kaikkialla. Meille osui hienoja luontoelämyksiä joka päivälle. Olimme kaikesta näkemästämme aivan intona.

TOP-5 luontoelämykset tällä vaelluksella:

1. Kiipesimme hiki otsalla noruen ja jalat vapisten ylös kohti Lumikeron huippua. Juuri ennen viimeistä puristusta, kun olimme jo epätoivoisia, meidän eteemme tuli RIEKKOPARISKUNTA juoksemaan ylös rinnettä kannustaen meitä kiipeämään. He olivat meidän omat tunturien personal trainerimme! Hassuja pyyleviä lintuja, jotka juoksivat höyhenhousut jalassa matalina ja nostivat aina pään pystyyn pysähtyessään kuikuilemaan meidän menoamme.

2. Matkalla Sioskurun kämpälle eteemme lennähti KAKSI KÄKEÄ ihan lähelle meitä. Uros istui kivellä ja kukkui siipiään riiputtaen. Naaras ei kommentoinut mitään, mutta istui pienen pensaan oksalla kuunnellen ukkonsa ulinoita. Harvoin pääsee näkemään käkeä, saatikka näin lähietäisyydeltä!

3. Juuri ennen Pyhäkeron huippua on ihanan kirkasvetinen tunturijärvi. Järven vesi ja kauneus olivat toki elämys sinänsä sekin, ja erityisen hienon hetken koimme, kun näimme useita TUNTURIKIHUJA järven ympäristössä. Upean näköinen ja siropiirteinen lintu, jonka pyrstö on kuin terävä keihäs.

4. Hannukurun kämpältä jatkaessamme matkaa pompahti polun reunan mustikkapensaista pieni pikkuruinen pienenpieni JÄNIKSENPOIKANEN. Se nökötti hetken polulla ja pompahteli pallopylly pyöreänä ja takatassut pehmoisina karvaläpsyköinä pois meidän läheltämme. Ilme oli jänösellä hieman nyreä, koska olimme selvästi keskeyttäneet hänen päiväunensa pahasti. Suloisempaa ei olla saata! Ja mikä mahtava suojaväritys!

5. Tunturien rinteillä ja purojen rannoilla lensi joka päivä erilaisia KAHLAAJALINTUJA. Osa oli tuttuja, osa jäi epäselviksi. Kapustarinnan vinkaisut olivat selkeä tapaus, ja linnun graafinen höyhenpuku näkyi selkeänä maisemassa. Näimme myös omasta mielestämme pikkukuovin, mutta kokeneempi lintubongari voisi todeta havaintomme myös kuoviksi, mene ja tiedä. Eräs kahlaaja lensi pitkien kinttujensa kanssa Sioskurun puron rantamille. En vieläkään tiedä, kuka hän loppujen lopuksi oli, mutta siro ja kaunis lintu kyllä.

Kesäkuun alussa tapahtuvan vaelluksen haasteena on aina talven väistymisen jännittäminen. Ehtiikö lumet sulamaan? Lähteekö järvistä jäät? Tulviiko purot? Vettyykö polut liejuisiksi? Meillä kävi sikäli onni, että Ounasjärven jäät olivat ehtineet lähteä muutamaa viikkoa aiemmin ja tuntureilla oli lunta enää laikkuina. Polut olivat kuivat ja mukavat kävellä, mutta Hetta-Pallas -reitillä ne taitavat kyllä olla aina melko kuivia, koska polku kulkee pitkin tunturien rinteitä ylös ja alas. Suomaisemissa ja purojen varsilla olisikin varmasti enemmän vettynyt meininki.

Joka reissulla oppii uutta

On se jännä, miten jokainen vaellus opettaa uutta, vaikka niitä olisikin jo tehnyt monia ennestään. Itselleni tämä oli yhdeksäs vaellukseni, ja tytöille tämä oli toinen Lappiin suuntautuva reissu. Vuosi sitten harjoittelimme heidän kanssaan Lemmenjoen kansallispuistossa Kultareitillä. 

Kysyin Liljalta, mitkä olivat hänelle opettavaisia asioita tällä vaelluksella. Hän nosti esiin uuden juomarakon käytön. Vesirakko rinkassa oli hänelle uusi varuste, ja selkeästi se lisäsi vedenkulutusta merkittävästi. Kaksi litraa kului päivän aikana helposti, joten nestetytys toimi kivasti. Ainoa, mitä itse pohdin, että pitäisikö välillä ottaa urheilujuomaa mukiin, jotta nesteet imeytyisivät kunnolla.

Pitkät päivämatkat (pisimmillään 14 km) olivat Liljalle uusi kokemus. Hän itse totesi nyt jälkikäteen, että kävellessä ei pidä miettiä matkan pituutta, vaan uskoa siihen, että maali saavutetaan ennen pitkää. 

Minä opin tällä reissulla seuraavaa:

- Lidlin muusijauhe, Pirkan kermakastikepussi ja kuivattu jauheliha muodostavat maukkaan ruoan, joka tuntui ihan hauskalta vaihtelulta pasta- ja keittoruokiin.

- Letut ovat rasittava jälkiruoka. On nimittäin käynyt ennenkin, että emme ole jaksaneet paistaa lettuja vaelluksella, ja taas tapahtui tämä sama tragedia. Lettukekkerit siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.

- Juomarakon lisäksi voisi olla kätevää kuljettaa mukanaan ruoanlaittovesiä erillisissä pulloissa. Olen aiemmilla vaelluksilla ottanut kaksi 0,33 litran pikkuista muovipulloa, joihin olen ottanut aina päivän lounasta varten vettä kannettavaksi, niin ei tarvitse juomarakosta yrittää ottaa ruoanlaittovettä kattilaan. Muovipullot ovat jotenkin tönkköjä ja vaikeita pakata, joten kadehdin vaelluskaverini pulloja koko reissun ajan. Pitää hommata HydraPak-pullot ensi kerraksi. Ne ovat käteviä, koska ne saa ripustettua rinkan päälle, ja tyhjinä ne ovat kevyitä ja littanoita.

- Pitkällä päivämatkalla on tärkeää varmistaa kunnollinen energiataso myös loppuosuudella. Monesti voi ajatella, että "ei ole enää paljon jäljellä, niin mennään nyt vaan eteenpäin". Loukkaantumisen riski kasvaa ja toisaalta myös mieleen voi jäädä ikäviä muistoja väsyneenä kulkemisesta. Kunnon tauko myös loppumatkalla kannattaa. Pelkällä pähkinällä tai suklaalla ei pärjää, vaan esimerkiksi ruisleipä antaa sopivasti potkua. Me pysähdyimme jopa keittämään päivällisen juuri ennen Nammalakurua, koska olimme jo niin väsyneitä, että tarvitsimme päivän toisen kunnollisen aterian.

- Muutamat tuotteet ovat kyllä ihan parhaita ja tärkeitä. Tämän kertaiset kehut, kiitokset, ruusut ja papukaijamerkit menevät särkylääkevalikoimalle (parasetamolia ja ibuprofeenia vuoronperään), magnesium-poretabletille (maistuva juoma ja kannustava placebo-vaikutus), Mefix-haavateipille (hiertymien ehkäisyssä mainio), aurinkorasvalle (tuntureilla aurinko on armoton) sekä rakkolaastareille (helpottivat varpaiden kipupisteitä).

Täydet pisteet meille!

Vaellus oli kyllä kaikin puolin todella onnistunut. Suurin syy siihen on varmasti vaellusseura. Positiivisella vireellä ja hyvällä huumorilla pärjää loistavasti myös silloin, kun väsymys alkaa painaa jaloissa. Itselleni luonnon kauneuden ihailu ja uusien lajien opettelu on tärkeää, ja siksi olikin innostavaa saada ympärilleen porukka, joka oli yhtä kiinnostunut luonnonilmiöistä. 

Voisin vielä tehdä erillisen postauksen, jossa listaan vaelluksen ruoat ja kommentoin ne lyhyesti. Se on moro siihen saakka siis!

Erämaan tamineet - yksivaelluksen varustearvio

Viime viikko kului Muotkatunturin erämaassa. Vaelluksen varusteet noudattelivat paljolti vanhoja tuttuja uria, koska olen jo aiemmista vaelluksistani oppinut monia juttuja. Silti on monia varusteasioita, joista tein päiväkirjaan merkintöjä.

Rinkan lähtöpaino oli täydellä vesikuormalla 23 kiloa ja risat. Paluupaino ilman vettä oli noin 17 kiloa. Tuntuu että mulla nää vaellusvarusteet painavat aina saman verran, olin sitten yksin, kaksin tai isommalla porukalla liikkeellä.

Ahaa-elämys tiskirätistä

Kyselin kesällä Facebookin Vaellus-ryhmässä, mitkä ovat parhaat keinot sadekelillä pakkailla rinkkaa vaelluksella. Sain vinkiksi ottaa mukaan tiskirätin, jolla kuivattelee sisäpuolelta kondensiovedet ja ulkopuolelta sadevedet ennen kuin pakkaa ulkoteltan omaan pussiinsa. Mikä mahtava ahaa-elämys siitä syntyikään, kun sai kokea sen toimivuuden!

Teltan pakkaaminen alkoi aina ensin siitä, että pakkasin sisäteltan kuivana omaan pussiinsa. Tämän jälkeen kuivasin wettex-liinalla ulkoteltasta aina ensin sisäpinnat, koska hyvässäkin teltassa kondensiovettä kertyy kuitenkin aina vähän. Lopuksi vetelin rätillä ulkopinnat, ja tuloksena oli mukavan kuiva tai ainakin pakkauskelpoinen teltta. 

Kuivaushomma aamulla oli myös tällaiselle rautakangelle oikein hyvä keino venytellä ja jumppailla hieman. Siinä tuli kuroteltua käsillään ja taivuteltua itseään monelle kaarelle. Loistava bonus-ominaisuus siis!

Varusteet, joista en luopuisi

Kyllä on monta varustetta, joista tykkään ihan tosi paljon. Yksi uusimmista lemppareistani on Savotan valmistama vedenkantopussi. Sillä saa kannettua ämpärillisen vettä joesta, purosta tai järvestä, ja sen voi laskea täysinäisenä maahan ilman, että se tyhjenee. Kätevää! Toin aina kerralla illan ja aamun ruoanlaittovedet teltan viereen, eikä tarvinnut rampata pikkukattilan kanssa jatkuvasti hakemassa vettä. Pussi on tyhjänä kevyt ja se pakkautuu pieneen tilaan.

Toinen tärkeä veteen liittyvä varuste on Ospreyn juomarakko. Siihen mahtuu kaksi litraa vettä, mutta harvemmin täytän sitä ihan täyteen. Muotkatunturin erämaassa on vettä saatavilla tosi hyvin, joten juomarakossanikin oli vettä vain litran verran kerrallaan. Juomarakon hyvä puoli on se, että sen ansiosta tulee juotua säännöllisesti. Letku töröttää siinä naaman lähellä, niin ei voi unohtaa juomista.

Kulkemisen kannalta tärkeä väline on vaellussauvat. Yksin kulkiessa arvostan erityisesti niiden tuomaa lisäturvaa. Askel ei horjahtele niin helposti, kun on tukipisteitä enemmän tarjolla. Toiset tykkäävät käyttää vain yhtä sauvaa, mutta itselleni sopii kahden vaellussauvan tekniikka. Näissä omissa sauvoissani on myös hyvää se, että niiden pituutta saa säädettyä tarpeen mukaan. Junamatkan aikana on kätevää, että ne menevät ihan lyhyiksi tynkäkepeiksi.

Uusi keitin

Tein juuri ennen reissua vielä varustehankinnan. Ostin itselleni pienen Robensin kaasukeittimen ja siihen sopivan Primuksen pikkukattilan. Aiemmin olen kuljettanut mukanani kaasupolttimollista Trangiaa, mutta se on yksinvaeltajalle hieman painava kapistus, vaikka muuten hyvä ja toimiva peli onkin. Uusi poltin oli kevyt ja ketterä koota. Mielestäni se kulutti kaasuakin vähemmän kuin Trangia - en tiedä. Siltä ainakin tuntui.

Uudella kattilalla oli helppo tehdä pieni yhden hengen satsi ruokaa. Se oli pinnoitettu ja myös siihen kuuluva kansi oli pinnoitettua mallia. Tein sen kanssa yhtenä iltana pikkuruisia lettuja itselleni. Olipa mahtavaa saada ihan letun näköisiä lettuja!

Kalsariongelma

Olen jo pitkään kärvistellyt kalsariongelman kanssa. Haluaisin kunnollisia merinovillaisia kalsariasuja, joissa ei alaselkä paljastuisi ja pakarakanjoni paistaisi. Ärsyttävä tunne, kun tuulee kellarista yläkertaan asti. Tällä reissulla ongelma korostui, sillä sattuipa olemaan harvinaisen tuulinen ja vihmova viikko. Jouduin jatkuvasti venyttelemään kerrastopaitaani alemmas ja nostelemaan kalsonkeja ylemmäs. 

Ennen seuraavaa retkeäni on pakko tehdä merinovillaostoksia! Ja pitää siis löytää riittävän pitkäselkäisiä, löppövyötäröisiä ja mukavan pehmoisia kalsaripukuja. Merinovillan kohdalla olen myös tarkka siitä, että villa on varmasti mulesing-vapaata. 

Varustelista Muotkalla 31.8.-5.9.2021

Perusvarusteet

Rinkka (Fjällräven Kajka 65 litraa) -> Uskollinen juhta! Kestää ja istuu selkään! Painavanakin hyvä!

Vaellussauvat (Leki) -> Kevyet, tukevat ja luotettavat kulkupelit.

Makuupussi (Marmot Angel Fire Lady) -> Onneksi otin lämpimämmän pussin mukaan! Oli kylmää!

Silkkinen suojalakana makuupussiin -> Loistava lämmön lisääjä! Suojaa myös makuupussia kuolaamiselta.

Makuualusta (Tunturisusi) -> Ilmatäytteinen painoi liikaa, joten päädyin tähän vanhaan perinteiseen.

Teltta (Hilleberg Anjan GT 3) -> Tosi hyvä teltta, ja ihanaa kun on kunnollinen eteinen! 

Tarppi (DD Tarp) -> Onneksi otin mukaan! Kahtena iltana laitoin lisäsuojaksi itselleni.

Karttalaukku ja kartat -> Kiinnitin rinkkaan karabiinihakojen avulla niin, että roikkui kaulassani, muttei koskenut niskaani. Sai hyvin luettua karttaa tasaisesti reitin varrella.

Vaatteet:

Vaelluskengät (Meindl) -> Oli kenkien viimeinen reissu. Hyvin palvelleet, mutta nyt kastuivat läpi.

Valecrocsit (mallia Tokman tms.) -> Kevyet ja hyvät leirikengät. Näillä myös on hyvä ylittää kahlaamista vaativat joet. Ylitin näillä Peltojoen.

Takki (Haglöfs Astral) -> Mukava Gore-tex -takki, jossa on verkkovuori. Pitää veden ja hengittää.

Housut (Haglöfs) -> Alkavat olla jo kuluneet, mutta vielä pärjäsin näillä.

Vaellustrikoot (Fjällräven) -> Tykkään vaeltaa näillä. Näiden päälle saa nopeasti kalvohousut.

Vaelluspaita, merinovillaa (Devold) -> Ärsyttävä slim fit -malli, jossa selkä näkyy! En ole slim!

Tauko- ja lämmittelytakki (Uniqlo-untuvatakki) -> Lämmin, kevyt ja ihana! Haluaisin ostaa hupullisen.

Lämmittelypaita (Ruskovillan silkkivillainen kalsaripaita) -> Ihanan pehmeä, mutta kaulus on iso.

Lämmittelykalsarit (jotain teknistä kalsarikangasta) -> Piukeat ja pakarakanjoni paljastui! Ääk!

Yöasu (merinovillaa, kalsaripaita ja kalsarihousut) -> Mukavat ja lötköt, mutta paidan selkämys lyhyt.

Yöpipo (villainen kypärämyssy) -> Lämmin yöllä, mutta pyörii naaman eteen ärsyttävästi.

Yölapaset (villaiset) -> Kylminä öinä välttämättömät!

Yösukat (villasukat) -> Olisin ehkä tarvinnut kahdet, koska tuntuivat yksinään välillä viileiltä.

Vaellussukkia 5 paria (onneksi otin, koska vanhat kengät kastuivat läpi) -> Sopiva määrä!

Pikkuhousuja 5 kpl (Sloggin ovat hyvin istuvat, eivätkä hierrä) -> Pärjäsin tällä määrällä.

Buffihuivi kaulaan -> Pidin ihan koko viikon kaulassa. Olen kaula-palelija!

Buffihuivi päähän (fleecevuorella) -> Mukava pipo, fleece ei kutita.

Sormikkaat käteen (Sealskinz) -> Kestävät sadetta ja lämmittävät kohtuudella.

Huovutetut lapaset -> Tosi lämpimät ja alle mahtuu toiset

Silkkikypärämyssy -> En tällä kertaa käyttänyt, kun yöt oli niin kylmät. Ei paina mitään.

Sporttipyyhe, mallia postimerkki -> Ihan riittävä kooltaan, kun ei siellä puroissa tarkene lotrata.

Ruokailuvarusteet

Kaasupoltin (Robens) -> Pieni ja kätevä. Hyvin toimi!

Bilteman tuulisuoja keittimelle -> Kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva

Kattila ja kansi (Primus) -> Yhdelle hengelle oikein mainio. Paistinpannu sopi lettuihin.

Kaasupullo 2 x 450 g (Primuksen talvikaasua) -> Käytin yhden pullollisen, mutta aina pitää olla varapullo mukana, jos toinen kosahtaa. Talvikaasu oli välttämätön.

Ruokailuvälinepussi, jossa muovilautanen, lusikka-veitsi-haarukka, emalimuki -> Kaikkia tarvitsin.

Astiapyyhe -> En käyttänyt tällä kertaa pikatiskaukseen

Biohajoavaa tiskiainetta pullossa, tiskisieni pilkottuna paloihin -> Pari kertaa käytin, mutta muuten tiskasin kuumalla vedellä ja joskus vaan nenäliinalla pyyhkäisten. Lusikan nuolin puhtaaksi.

Pieni paistinlasta, puinen -> Käytin lettujen paistossa ja kattilan hämmentämisessä. Suojelee pinnoitusta.

Tulitikkuaskeja -> pakkasin useaan eri paikkaan minigrippeihin. Askeja taisi olla mukana varmuudeksi 6 kpl.

Vedenkantopussi, Savotta -> Mainio säkki, jolla saa kannettua ämpärillisen vettä. Kuivuu nopeasti, kevyt.

Juomarakko, Osprey -> Pakottaa laiskan juomarin juomaan vettä. Hyvä ja tukeva! Ei vuoda.

Vedenpuhdistin, -> En montaa kertaa käyttänyt, mutta jossain tilanteissa halusin varmistaa juomaveden puhtauden.

Tarvekalut

Satelliittilähetin, Garmin InReach Mini -> Mainio vempain, jolla varmistan, että perhe tietää tilanteeni.

Puukko -> Nuotion tekemisessä tarpeen. Ja salamin pilkkomisessa.

Jeesusteippiä, pieni rulla -> Jos olisi joku hajonnut, kuten esim. kenkä, niin olisi tarvittu. Nyt onneksi ei tarvittu.

Otsalamppu -> Pari kertaa oli tarvetta yöllä, kun hiippailin teltan ulkopuolella.

Telttalamppu -> Lukemiseen valoa. Ihan kiva, vaikka en paljon tarjennut lueskella.

Narua -> Tarvitsin tarpin kiinnittämiseen. 

Powerbank -> Yhden kerran latasin puhelinta reissun aikana. Pidin puhelimen pääasiassa lentokonetilassa ja öisin sammutettuna. Satelliittilähetintä tai otsalamppua en joutunut lataamaan.

Latausjohto -> Tarvitaan kun ladataan :D

Kompassi -> Varmuudeksi aina mukana. Ja kerran otin suuntaa reissun aikana.

Hyvinvointi ja hygienia

Silmälasit ja kotelo -> Ostin tällä kertaa halppislasit, ja jätin oikeat rillit kotiin.

Vessapaperia 2 rll -> Yksi rulla ei ihan riitä mulla viikoksi.

Kosteuspyyhkeitä 1 pakkaus -> Kaikenlaista voi pikapuhdistaa - esineitä ja elimiä.

Kuukautiskuppi -> Varalla aina mukana

Mefix-laastaria -> Leikkaan valmiiksi paloiksi, eli en ota koko rullaa mukaan. Käytän aina hiertymien ehkäisyssä ja hoidossa. Tälläkin kertaa olivat tarpeen.

Sidetaitoksia muutaman -> Isomman haavan hoidossa tarpeen. Ei onneksi tarvittu tällä kertaa.

Urheiluteippirulla -> Nitkahduksiin ja muihin vaivoihin. En tarvinnut.

Tukiside -> Nyrjähdykseen ensiavuksi. En tarvinnut.

EA-pakkaus, pieni -> Tässä lähinnä painesiteeseen matskut, varmuudeksi.

Särkylääkettä -> Otin sekä parasetamolia että ibuprofeenia. En tarvinnut, koska päivämatkat olivat niin maltilliset.

Pihkasalvaa ja Bepanthenia pienissä minipurkeissa -> Joskus tarvitsee näitä pienet töräykset. Nyt ei ollut tarvetta - tai en jaksanut rasvata rohtunutta nenänalustaa.

Nenäliinoja, pikku pakkauksia 3 kpl -> Monikäyttöisiä! Tiskaukseen, siivoamiseen, niistelyyn ja makuualustan vähäisen kondensioveden kuivaamiseen.

Hammasharja ja -tahna -> Tällä kertaa en kuivattanut tahnaa. En jaksanut kikkailla.

Avaruuslakana -> Hätätilanteiden varalta. En käyttänyt.

Viihde

Puhelin -> Käytän pääasiassa valokuvien ja videoiden ottamiseen. Tunturien laella oli välillä kenttää tarjolla, jolloin viestittelin suvulle kuulumisia. En someta Facebookissa tai Instassa vaelluksen aikana.

Kirja, Kari Hotakaisen Tarina -pokkari -> Oli niin kylmä, etten pystynyt lukemaan kuin vähän iltaisin.

Päiväkirja, A5 vihko-mallinen -> Kirjoitin kylmissäni joka ilta ainakin vähän. 

Kaksi lyijykynää ja terotin -> Lyijykynällä pystyy kirjoittamaan kaikissa keleissä.

Pieni ristikkolehti -> Kylmyys rajoitti ratkojaa.

--

Lisäksi tulevat ruoat, joista kirjoittelen erikseen oman kirjoituksensa. Kaikki tarvikkeet ja vaatteet pakkasin kuivapusseihin, minigrippeihin tai Eskimon Tuplis-pusseihin. Pysyivät kuivana ja järjestyksessä.

Yksinvaellus Muotkalla - pungertamassa poluttomilla patikkamailla

Toteutin taas yksinvaelluksen tänäkin vuonna. Valitsin tällä kertaa kohteekseni Muotkatunturin erämaa-alueen. Reissulle tuli mittaa kuusi vuorokautta, ja reitin pituutta en osaa tarkasti sanoa. Puhelimen tekemä mittaus näytti 52,7 km, ja se voi hyvinkin pitää paikkansa. Päivämatkat eivät olleet pitkiä - ainakaan linnuntietä mitattuna.

Vaellus erämaassa poluttomilla alueilla poikkeaa merkityillä reiteillä vaeltamisesta monella tapaa. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin liikkeelle ilman tarkkaa reittisuunnitelmaa. Olin toki kartalta valinnut alueen, jossa ajattelin pysyä ja myös pohtinut ennakkoon mahdollisia kulkusuuntia. Lisäksi kyselin vinkkejä ja neuvoja lomakylä Muotkan Ruoktun isännältä Hans Niittyvuopiolta, joka tuntee seudun kuin omat taskunsa.

Valmistaudu erämaareissuusi

Erämaa-alueelle suunnatessaan ainakin nämä asiat kannattaa huomioida jo ennakkosuunnittelussa:

1) Poluttomalla alueella pitää osata suunnistaa. Siitä ei voi tinkiä yhtään! Merkityillä reiteilläkin toki
suunnistustaito on tärkeä, mutta kun valmista kulku-uraa ei ole ja edessä on eri muotoisia tuntureita, järviä, notkelmia ja kivikkoalueita, on osattava lukea näitä myös kartalla. Se tekee kulkemisesta turvallisempaa ja mukavampaa. Karttaa pitää lukea tasaisin välein, eikä voi unohtua kulkemaan sokkona.

2) Erämaa-alueella ei ole Metsähallituksen autiotupia ja päivätupia, ei huusseja, ei polttopuukatoksia tai muitakaan fasiliteetteja. Vaelluksella pitää siis pystyä pärjäämään pelkästään omin varustein. Teltta tai muu majoite on välttämätön. Puskapissailu ja -kakkailu on osa vaelluksen arkea. 

3) Perinteiset erätaidot ovat tarpeen, kun tuuli mylvii tuntureilla ja sade piiskaa naaman rohtuneeksi. Ennen vaellukselle lähtöä kannattaa opetella nuotion sytyttämistä hankalissakin olosuhteissa. Valmiita halkoja ei ole tarjolla, vaan tunturin vähäisistä oksista ja risuista pitää osata viritellä kuivattelutulet, jos kovin pahasti pääsee kastumaan.

4) Säätilat tunturialueilla vaihtuvat huimaavan nopeasti. Kirkas auringonpaiste voi muuttua lumimyräkäksi hetkessä, ja sumu saattaa yllättää kulkijan. Vaeltajalta vaaditaan erityisen suurta valppautta, jotta muistaa seurata pilvien liikkeitä, tuulen suuntia ja lämpötilojen muutoksia.

5) Poluton kilometri ei ole sama kuin merkityn retkeilyreitin kilometri. Maasto on täynnä haasteita, joita ei pysty kartasta näkemään. Jalalle sopivimmat askeleen paikat täytyy itse etsiä silmäilemällä ympärilleen ja ennakoimalla karttaa lukien. Kokemus tuo lisää maastotyyppien tuntemusta. Itse ainakin huomasin olevani tässä noviisi, eli jouduin aika paljon hakemaan sopivinta kulkulinjaa tunturin rinteillä.

6) Itsestään huolehtiminen on tärkeintä. Lepo, lämpö ja ruoka - niistä syntyy hyvä olo. On muistettava vaihtaa vaatteet kuiviin leirivaatteisiin, kun majoittuu. Ruokaa tulee syödä tasaisin väliajoin, vaikka ei näläntunnetta tulisikaan. Aivot tarvitsevat skarpisti toimiakseen kunnollista ravintoa ja levollisen yöunen.

7) Ei saa olla pässi. Pitää osata tunnistaa itsessään väsymys, nälkä ja epävarmuus. Eksyksiin joutuu helpommin, jos luupäisenä uskoo omiin kykyihinsä liikaakin. Pitää pystyä lyhentämään päivän etappiaan, jos tuntuu, ettei jalka nouse ja pää pelitä.

8) Erämaa-alueilla ei yleensä ole matkapuhelimissa kuuluvuutta muualla kuin korkeimpien tunturien yläosissa. Kannattaa siis miettiä, miten hälytät apua, jos satut vaikkapa loukkaamaan itsesi. Itselläni on turvavälineenä pieni satelliittiviestintälaite Garmin InReach Mini. Se on hyvä varmistus hätätilanteiden varalta. Lisäksi samalla laitteella saan viestitettyä kotiväelle tiedoksi, että kaikki on hyvin. Sekin on nimittäin tärkeää.

Muotkan viikon kokemuksia

Viikko Muotkalla oli todella tuulinen ja melko sateinen.Tuuli puhalsi pitkin tuntureita ja saavutti helposti myös laakso-osat sekä pienten tunturijärvien rannat. Sateen ja tuulen yhdistelmä vaati oikeasti tsemppihenkeä, sillä kuivana ja lämpimänä pysyttely vei aikaa. Koin onnentunteita aina päästessäni illalla lämpimään makuupussiin. Onneksi muuten otin lämpimämmän untuvamakuupussin mukaan!

Suunnistaminen sujui mielestäni kohtuullisen luotettavasti. Vaikeimpia suunnistettavia osuuksia olivat tunturiylänköjen avokallio- ja louhikko-osat. Oli haastavaa nähdä kartasta sopivinta kulkureittiä niihin. Lisäksi laskeutuessani alas Peltoaivilta Peltojärven rantaan, jouduin suorittamaan hirveää rämpimistä. Kaikki purot ja soistuvat osuudet eivät näkyneet kartalla, ja näissä kasvoi myös tietysti korkeampaa suokasvillisuutta, kuten suopursua ja vaivaiskoivua. Melkoista pruhjaamista oli niissä kohdin.

Vesihuolto Muotkalla on helppoa. Joka puolella on puroja ja pieniä tunturijärviä. Ei tarvitse kantaa isoa määrää vettä kulkiessaan. Itse tykkään omasta Ospreyn juomarakosta, koska sen avulla tulee juotua säännöllisesti. Letku lerpattaa naaman vieressä muistuttaen juomisen tärkeydestä.

Onnistuin varustelussani ja ruokavalinnoissani hyvin. Kirjoitan vielä erikseen varuste- ja ruoka-arvion blogiin, jahka ehdin. Kaiken kaikkiaan reissu oli taas varsin opettavainen ja mahtava kokemus. Retkessäni oli seikkailun tuntua, omaa rauhaa ja luonnon ihmettelyä. Ja sitähän minä lähdin hakemaankin.

Kuvia ja videoita Muotkalta voi käydä pällistelemässä Instatilin puolella @hanupallo