Vaelluksella vatsataudin vaara väijyi vieressä

Teimme tutulla tyttäret ja äidit -porukallamme kesäkuussa vaelluksen Kevon Kuivin reitille. Vaelluksemme joutui kesken kaiken muutospaineisiin, ja lopputuloksena syntyi hieman toisenlainen reissu, mitä ajattelimme. Tämä postaus kertoo vaelluksen turvallisuudesta ja vaeltajan muutosvalmiudesta, koska näiden asioiden parissa jouduimme pakotetusti painiskelemaan keskellä erämaata.

Kesän alussa oli parin kansallispuiston alueella ilmoitettu monia mahatautitapauksia ja suorastaan epidemiastakin puhuttiin UKK-puistossa. Olimme itse tyytyväisiä, että olimme suuntaamassa pohjoisemmas Suomeen, jossa saisimme edetä turvallisesti omassa rauhassa. Kohteeksi oli valittu Kuivin reitti, joka on oma suosikkikohteeni. Muut meidän porukassamme eivät vielä olleet Kuivilla käyneet.

Uhkailevia uutisia ympäri Suomea

Olimme edenneet muutamia päiviä mukavalla mielelllä samalla ihmetellen uutisissa näkyviä kasvavia mahatautipotilaiden lukuja UKK-puiston alueella. Päivittelimme, miten tauti voikaan levitä tuolla vauhdilla ja noin laajalle alueelle. Yöpymispaikallamme Akukammin tuvan ympäristössä oli useita muitakin telttoja - kaikki olivat jatkamassa seuraavaksi Kuivin kämpän suuntaan.

Aamupalaa syödessämme kuulimme lähestyvää moottorin ääntä, ja kammin ohi pomputteli menemään kaksi pelastuslaitoksen mönkijää. Siinä kohdassa pieni huoli heräsi, mutta yritimme vielä psyykata itseämme, että ehkäpä jollakin on jalka murtunut tai ilmaantunut muuta vastaavaa raajavammaa. 

Karu totuus kuitenkin valkeni siinä kohdassa, kun mönkijät palasivat takaisin kyydissään kelmeä mahatautipotilas. Tuntui että oma mahalaukku kääntyi samantien ympäri, ja kylmä hiki norui selässä. Mietimme samantien, missä olimme piipahtaneet, mihin olimme koskeneet.

Suunnanmuutos edessä 

Piti tehdä nopeita päätöksiä ja samalla rauhoitella omaa porukkaa. Emme halunneet jatkaa enää eteenpäin kohti tautipesäkettä, emmekä tällä kertaa halunneet siirtyä erämaa-alueen suuntaan, joten päätimme kääntyä takaisin ja vältellä tupia ja muitakin rakenteita parhaamme mukaan. Kuivin kämppä, Fjellun putous ja Kevon kanjoni jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta ratkaisumme perustui omaan mielenrauhan säilyttämiseen. Emme halunneet kokeilla onneamme jatkamalla eteenpäin sinne suuntaan, jossa tautia oli todettu.

Loppuvaelluksen ajan yövyimme mahdollisuuksien mukaan kaukana muista ihmisistä ja keskityimme rauhoittelemaan toisiamme. Samalla yritimme taistella isoa harmitusta vastaan, mutta olimme myös varmoja siitä, että ratkaisumme oli oikea.

Uusi suunta Jäämerelle

Koska vaellusmatka lyheni merkittävästi, niin olimme autollamme muutamia päiviä aiemmin kuin alunperin oli suunnitelmissa olla. Piti kehittää jotain ohjelmaa, koska junaliput oli varattu tiettyyn päivään. Niinpä päätimme lähteä Norjaan roadtripille!

Yllätysreissu Norjaan ilahdutti ja kevensi mieltä. Pääsimme eroon harmituksestamme, ja näimme komeita vuoria ja Jäämeren. Yövyimme Karigasniemellä sekä Muotkan Ruoktussa, ja iloitsimme siitä, ettemme olleet sairastuneet. Vielä paluumatkalla meitä kuormitti mahataudin pelko - pesimme käsiämme hysteerisinä ja välttelimme ihmisjoukkoja.

Liikaa väkeä, liikaa riskejä?

Vaellus jätti ainakin minuun jälkensä. Suosittuihin vaelluskohteisiin ei enää kiinnosta mennä, vaikka luonto olisikin upea. En halua enää joutua tautipesäkkeisiin.

Retkeily on kasvattanut suosiotaan, mikä on tietysti tosi hieno asia. Suosiolla on myös varjopuolensa. Kirjoitin tässä vielä listaa muistin virkistykseksi, miten meistä jokainen voi ehkäistä tautien leviämistä vaelluskohteissa.

Joka-tyypin vaellushygienia:

- Älä tiskaa astioita puroissa, järvissä tai kaivojen lähellä. Imeytä tiskivesi maahan kaukana vesipisteistä.

- Pese kätesi WC-käyntien jälkeen. Saippuakäsipesu on tehokkain keino ehkäistä tautien leviämistä. Itselläni on pieni palasaippua tai pieni pullo nestesaippuaa WC-pussukassa, ja lisäksi pieni vesipullo.

- Jos vaelluksella joudut pissaamaan tai kakkaamaan luontoon, niin valitse paikka kaukana vesipisteistä ja poluilta etäältä. Kaiva kakkalapiolla kuoppa, johon teet tarpeesi. Polta mahdollisuuksien mukaan paperit (jos ei ole rutikuiva maasto) ja peitä kuoppa. 

- Älä jätä autiotuvissa vettä ämpäriin, vaan tyhjennä vesiastiat lähtiessäsi.

- Kuljeta kaikki roskat mukanasi, ja älä jätä ruoantähteitä leiripaikoille.

Vaelluksemme oli monin tavoin hieno, ja selviydyimme reissusta voittajina. Itselleni tämä opetti myös muutosvalmiudesta, sillä vaeltajan on aina oltava valmis muuttamaan suunnitelmaansa. Härkäpäisesti eteenpäin jatkava vaeltaja saattaa asettaa itsensä tai porukkansa turhaan vaaraan. Muutospaineita voivat aiheuttaa säätilan yllättävät muutokset, terveydentila tai varusterikko. Väkisin ja pahalla sisulla en suosittele matkaa jatkamaan, vaan järki päässä ja viisaita päätöksiä tehden. Reissuja tulee aina uusia!