Yksin erämaahan?

Päässäni on jo vuosia vellonut haave yksinvaelluksesta. Nyt haave on muuttunut tahtotilaksi, ja ajattelin siis toteuttaa tämän reissun joko tänä tai ensi vuonna. Yksinvaeltamiseen liittyy monia asioita, joita olen pohtinut ja selvitellyt, jotta lähtö olisi turvallista ja mukavaa.

1. Kohde

Olen uppoutunut karttojen maailmaan ja pohtinut, mihin mennä. Tämän hetken suunnitelmani on se, että lähden Kevon luonnonpuistoon Kuivin reitille, joka erkanee Kevon reitistä tunturiylängön suuntaan. Olen ollut joskus vuosia sitten Kevon reitillä, mutta Kuivin reitti jäi tuolloin vielä jemmaan odottelemaan. Nyt voisi olla sen aika.

Kuivin reitin plussat yksinvaellukseen:
+ merkitty reitti
+ luonnonpuisto, jossa polulta ei saa poiketa
+ selkeä tunturiylänköinen maasto
+ autiotupia ja kammeja, joissa voi tarvittaessa kuivatella kamojaan.

 Kuivin reitillä on kivikkoistakin polkua, mutta rauhallisesti edeten ja vaellussauvojen tukea hyödyntäen uskoisin, että pääsen turvallisesti kulkemaan. Reitin jokiylityksillä pitääkin olla tarkkana, koska kivet ovat liukkaita, vesi jääkylmää ja virtaus vaikeuttaa askelia. Onneksi ylityspaikoilla on ylityksen avuksi tarkoitetut kahvat.

2. Turvallisuus

Asia, joka eniten on aiheuttanut huolta, on turvallisuus. Yksin kulkiessa ei apu ole heti saatavilla, jos onnistuukin telomaan itsensä. Erämaa-alueilla ei ole kännyköillä kuuluvuutta, joten on turvauduttuva muuhun tekniikkaan. Edessä on satelliittipuhelimen osto.

Olen katsellut, että Garmin InReach Mini voisi mahdollisesti olla minulle sopiva laite. Olisi kyllä kiva kuulla kokemuksia, jos jollain sellainen on käytössä. Satelliittipuhelimen tarkoituksena on ennen kaikkea se, että pystyn lähettämään hätäviestin tarvittaessa. Toisaalta toinen merkitys laitteella on se, että pystyn lähettämään kotiväelle viestejä, että matkani etenee ja olen kunnossa.

3. Rinkan paino

Yksin vaeltaessa ei voi jakaa tavaroita porukan kesken. Kaikki tavara ja ruoka pitää kantaa itse. Siinä on tehtävä vielä tiukempaa karsintaa, mitä on joutunut tekemään aiemmilla reissuillaan. Tällä kertaa ei voi kantaa Anni Polvan kirjaa, vaan korkeintaan minikirjan. Päiväkirja muuttuu pieneksi vihoksi, ja ruokien painavammat spessujutut jäävät pois armotta.

Onneksi olen viime vuosina tehnyt monia hyviä varustehankintoja, joiden ansiosta painavat tarvikkeeni ovat keventyneet. Ainoastaan trangia on edelleen se sama vanha möhkäle. En taida siltikään hankkia pienempää kaasupoltinta kattiloineen.

4. Yksinäisyys

Yksinäisyys on kuulemma normaali tunne yksinvaelluksella. Itse haluan nimenomaan kokea tämän, miltä tuntuu olla todella yksin kaukana muista. Yksinäisyyttä voi toki hieman harjoitella retkeilemällä ennakkoon pienempiä reissuja, mutta pitkä aika pusikoissa on silti erilainen kokemus.

Facebookin vaeltamiseen keskittyneistä ryhmistä olen saanut muutamia hyviä vinkkejä yksinäisyyden karkoittamiseksi:

• Pidä huoli, että olet syönyt ja juonut riittävästi. Murheellinen olo kasvaa uupumuksen mukana.
• Tee teltasta kodikas pesä. 
• Hakeudu vieraiden seuraan, kun taukopaikoilla tapaat ihmisiä.
• Kirjoita päiväkirjaa ja pohdi, mitä mielessäsi liikkuu.
• Katsele maisemaa, lue kirjaa, istu tulilla ja syö jotain hyvää. Hyvä mieli syntyy pienistä asioista.