Lohkaisu Lohjan metsistä, osa 2

Kahden perheenäidin retriitin toinen päivä Lohjan metsissä suuntautui Paavolan poluille. Siellä metsän keskellä luontopolun varressa seistä möllöttää Suomen kaunein puu.

Minkä raadin valitsema, sitä en tiedä, mutta sinne mekin töppösemme suuntasimme innokkaina.

Paavolan polulle pääsee Saaren koulun parkkipaikalta. Koulu on ilmeisesti lakkautettu,

mutta parkkipaikka löytyi naputtelemalla navigaattoriin Pietiläntie 23. Matka kauneimmalle puulle ei ole järin pitkä. Polku kulkee kauniin lehtometsän läpi - muistutti vahvasti Ruissalon tammimetsien lehtomaisemaa. Voisin aavistella, että metsä on ihanimmillaan toukokuussa vuokkojen kukinnan aikaan.

Suomen kaunein puu on tammi. Suuuuuuuuuri tammi. Kalevalaisen näköinen, jylhä ja paksuoksainen. Olihan se. Oli kaunis, ei voi kieltää. Paavolan tammelle on raivattu metsään aukio, jossa sen on hyvä oksiaan levitellä. Tammihan vaatii valoa ja muhevuutta ympärilleen.

Kiertelimme, katselimme ja ihailimme puun tasapainoista silhuettia. Muutakin väkeä oli saapunut puun äärelle. Matka puun luo on niin lyhyt, että perheen töppöjalkaisimmatkin sen jaksavat. Ei muuta kuin voikkuleipää ja maitopullo reppuun ja Paavolan tammea ihmettelemään. Tammi tuskin ikänsä puolesta ihmettelee enää mitään. Hän on kaiken nähnyt.

Lohkaisu Lohjan metsistä, osa 1.

Minulla ja ystävälläni on ollut perinteenä paeta vuorokaudeksi äidinvelvollisuuksista yhteiseen retriittiimme, joka suuntaa kesäisin yleensä johonkin retkeilyalueille. Tänä vuonna kohteeksemme valikoitui Lohja ja Lohjan tarjoamat luontokohteet. Päänähtävyydeksi päätimme käydä katsomassa Suomen kauneimman puun, joka sijaitsee Lohjansaaressa Paavolan polulla. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Maanantai-iltana ajelimme siis Lohjalle, josta olin ennakkoon kahlannut nettisivuilta tietoa Karnaistenkorven poluista, jotka sijaitsevat lähellä Kisakallion urheiluopistoa. Hassuinta oli se, että Karnaistenkorpi sijaitseekin oikeastaan lähestulkoon Karnaisten piiiiiiiiitkän pitkän tunnelin yläpuolella - eli kun seuraavan kerran ajat Turusta Helsinkiin, voit miettiä näitä maisemia sukeltaessasi Karnaisten tunneliin parin kilometrin matkalle.

Kuusimetsän kuiskaus

Karnaistenkorven poluille pääsee toki Kisakalliostakin, mutta me pysäköimme automme toiselle laidalle reitistöä.

Parkkipaikalta oli noin kilometrin matka Ahvenalammen laavulle. Reitti kulkee komeassa peikkometsän näköisessä

kuusimetsässä, jossa valo siivilöityy upeasti havukaton läpi, ja kivet ovat pyöristyneet sammalpeitteisiksi pallukoiksi. Ihanaa maastoa!

Polku oli hyväkuntoinen ja matka laavulle niin lyhyt, että sen taapertaa nopeasti vaikka olisikin tonnin painoiset herkkueväät mukana. (En tunnusta)

Laavu on lammen rannassa hienolla paikalla.

Moottoritie, vaikka se jossain lähellä maan uumenissa kulkeekin, ei anna itsestään mitään merkkiä. 

Heinäkuisessa illassa ääntä piti korkeintaan punarinta. Vedenpinnan rauhaa rikkoivat ainoastaan vesimittarit. Onnittelimme itseämme hyvästä retriitin paikasta. Nuotiolla sai ruoat valmistettua kätevästi, ja puitakin oli hieman jäljellä puuvajan pohjalla.

Ainoa, mikä oli huollon tarpeessa, oli kompostoiva puucee sekä laavun lähiympäristö. Keräsimmekin laavun läheisyydestä ison kassillisen roskia. Enemmänkin olisi voinut kerätä, jos olisi ollut roskapihdit tai kumihanskat mukana.

Kyllä oli rentouttava retkipaikka! Ja upea metsä. Onneksi on tajuttu säilyttää tällainen helmi.

Seuraavassa postauksessa vielä kokemuksia retriitin toiselta päivältä eli retkestämme Paavolan tammen luokse.