Vaellus Kaldoaivin erämaassa: hikeä ja hiljaista kauneutta

Tulipa vaellettua viikko Kaldoaivin erämaassa partioporukalla. Partiolippukuntamme Partio-Puhurit on järjestänyt Lapinvaelluksia säännöllisesti jo useiden vuosien ajan, ja tällä kertaa taapersimme Pulmankijärvi-Sevettijärvi -reitin pohjoisimmassa osassa Suomea.

Reissu oli taas monin tavoin opettavainen ja upea, ja ajattelin kirjoitella aiheesta useamman blogikirjoituksen eri teemoilla. Tässä ensimmäisessä tekstissä voisin kertoa perustietoja matkastamme ja kuvailla jälkitunnelmia.

Kunnon kööri kulkemassa

Parikymmentä kiloa selässä.

Porukkamme oli 14 hengen suuruinen sekalainen seurakunta, jossa nuorimmat olivat yläkouluikäisiä ensikertalaisia ja vanhimmat yli nelikymppisiä. Joukkoon mahtui siis tyttöjä ja poikia ja hyvin eri kuntoisia. Tästä syystä jakauduimme jo ennen vaellustamme ruoka- ja telttakuntiin, ja vaelluksen aikana yövyimme kaikki yhdessä sovituilla yöpymispaikoilla, mutta päivän kulkemisrytmit muodostuivat kullakin porukalla omanlaisiksi. Se oli hyvä systeemi. Näin jokainen sai edetä omassa tahdissaan, mutta näimme kaikki toisemme aina yöpyessämme.

Ensikertalaisia opastimme ennakkoon ruokien suunnitteluissa sekä varustautumisessa. Itselläni on aiemmilta vaelluksilta tallessa kaikki ruokalaskelmat, päiväkirjat sekä varustelistat, joten niitä oli hyvä hyödyntää myös uusien tulokkaiden valmentamisessa. Toki itsekin niihin aina palaan, kun reissulle olen lähdössä.

Järkevät päivämatkat helteeseen

Tsaarajärvellä paistoi aurinko ihanasti illalla.

Olimme suunnitelleet päivämatkojen pituudet maltillisiksi, koska:

a) Kaldoaivin erämaan maasto näytti kartan perusteella melko rankalta
b) meillä oli ensikertalaisia mukana
c) halusimme käyttää aikaa muuhunkin kuin suorittavaan kulkemiseen

Tässä etappimme viikon aikana:

Lauantai-ilta: Pulmankijärvi-Miutijoki 8 km (tuntui paaaaaaaljon pitemmältä tämä...)
Sunnuntai: Miutijoki-Tsuomasjärvi 5 km
Maanantai: Tsuomasjärvi-Tsaarajärvi 11 km
Tiistai: Tsaarajärvi-Huikkimajoki 12 km (erityisen kuuma helle ja suot tekivät tästä raskaan pätkän)

Haihdu hiki! Poistu kainaloista!

Keskiviikko: Huikkimajoki-Iisakkijärvi 9 km
Torstai: Iisakkijärvi-Opukasjärven jälkeen muutama kilometri reittiä eteenpäin, yö maastossa 11 km
Perjantai: Maastokohta  Opukasjärven jälkeen-Sevettijärvi 8,5 km

Päivämatkat olivat tällä "Pulmanki ratkaisee" -vaelluksellamme keskimäärin 10 km pituisia, ja se oli todella fiksu ratkaisu. Osui nimittäin kohdallemme melkoiset helteet. Päivälämpötilat olivat lähellä 30 astetta, mikä teki kulkemisesta huomattavasti raskaampaa. Sai huolehtia tarkkaan nestetasapainostaan ja ihon hyvinvoinnista, kun hikeä pukkasi litratolkulla.

Tunturiylänköä, suota ja metsikköä

Rinkka yksin ylängöllä kykkii.

Maasto todellakin oli aika rankkaa tällaiselle peruspulliaiselle, etenkin reitin alkuosassa. Noustiin useita nousuja, mutta toisaalta näkymät olivat todella kauniit, jolloin ei nousun rasitukset haittaa. Reitti eteni mielestäni Pulmangin suunnalla varsin ylävoittoisesti tunturiylängöillä. Upeaa näkymää kantaen katsetta tosi kauas.

Nousujen väleissä oli suo-osuuksia, joista osa oli melkoista kosteikkoa. Vaelluskengät upposivat turvepuuroon ja sukat kastuivat. Pahimmillaan, jos ei ollut tarkkana,  upposi suohon lähes nivusiaan myöten. Parhaiten selvisi, kun tunnusteli sauvalla sopivia astinkiviä tai mättäitä. Pahimmat vellikohdat kiersimme sovulla kaukaa.

Sevettijärven päässä siitä Iisakkijärven tienoilta maasto muuttui erilaiseksi. Maisema oli puiden verhoilemaa, matalampaa. Oli koivikkoja ja männikköjä sekä hiekkaharjuja. Polusta tuli loppua kohden kivikkoisempi ja näkyvyyttä kauas ei enää ollut. Itse tykkäsin enemmän Pulmangin päästä.

Kuivuus vaikutti vesitilanteeseen

Joku puro sentään virtasi.

Koko kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin, myös Lapissa. Kuumuus ja kuivuus olivat vaikuttaneet alueen puroihin, järviin ja jokiin. Monet purot olivat enää pieniä lirusia, joista ei saanut mitenkään otettua juomavettä. Osa puroista oli kokonaan kuivuneita. Juomavettä piti siis tarkemmin miettiä, missä ja milloin sitä saa täydennettyä, sillä muutamat purot tuntuivat niin hitaasti virtaavilta ja lämpimiltä, että emme uskaltaneet niistä ottaa, tai ainakin vesi piti keittää.

Vesien ollessa alhaalla oli jokien ylitykset tosi helppoja. Kahlaamiseen ei tarvinnut kauheasti valmistautua, sillä vaelluskengi
llä pystyi hyppelemään kiviltä kiville. Ainoastaan Silisjoen kohdalla otin vaelluskengät pois, kun halusin mennä paljain jaloin kastelematta sen enempää kenkiäni taas märiksi. Olivat kuitenkin suolla kastuneet niin monta kertaa.

Veden puute sai minut pohtimaan vedensuodattimen hankintaa. Pitää ruveta tutkimaan, mikä olisi omaan käyttöön kaikkein paras. Tabletteja en haluaisi käyttää. Yhdellä porukastamme oli mukana jännä "kynä", olisikohan ollut nimeltään Steripen tai joku vastaava. Se tappaa pöpöjä UV-valolla. Kätevän kokoinen pötkyläinen. Matkan aikana näimme myös muita vaellusporukoita, ja joillain oli suodattimia mukanaan. Niitä taitaa olla tosi paljon markkinoilla.

 Mihin seuraavaksi...?

Oli kyllä taas niin hieno reissu. Kirjoitan erikseen vielä blogitekstit ruoistamme sekä varusteista. Heti rupesin pohtimaan, mihin sitä seuraavaksi lähdemme lippukunnan voimin. Itselläni on ajatuksena tehdä ruskavaellus ensi vuonna, mutta partsaporukalla varmaan taas sitten parin vuoden päästä.

Koko perhe telttailee

Otettiin perheen kanssa Suomen karttaa haltuun. Itselle nämä tällaiset Suomen kiertomatkat ovat tuttuja jo nuoruudesta, kun ennen lapsia teimme vastaavia reissuja ihan vaan kahdestaan. Tällä kertaa siis pakkasimme autoon nelihenkisen perheemme kamat viikoksi aikomuksenamme kiertää Suomi puolivälin kieppeiltä.







Ajoreitti

Porin potkurit pyörimässä.

Halusimme ajella sellaisen reitin, jossa pystyisimme esittelemään lapsillemme mahdollisimman monenlaisia suomalaisia maisematyyppejä. Ajoreittimme kulki kasitietä pohjoiseen Kalajoelle asti, josta ajoimme poikittain Suomen vaakasuorassa halki Kolille. Sieltä laskeuduimme Punkaharjun tienoille, jonka jälkeen kohti Länsi-Suomea. Ajokilometrejä kertyi yhteensä 1786 km, eli ihan reipas istunto vietettiin autossa sen viikon aikana. Lappiin asti ei tällä kertaa ajettu, mutta toivottavasti
sinnekin päästään joskus toiste.

Sunnuntai: Raisio–Pori (Yyteri)–Kokkola
Maanantai: Kokkola–Kalajoki
Tiistai: Kalajoki–Kajaani–Koli
Keskiviikko: Koli–Punkaharju
Torstai: Punkaharju–Mikkeli–Lahti (Messilä)
Perjantai: Lahti–Tervakoski (Puuhamaa)–Raisio

Halti Big Fun 6 valmiina majoittamaan.

Yöpymiset

Nukuimme neljä yötä teltassa leirintäalueilla ja alkumatkasta yhden yön pääsimme iloksemme nukkumaan sukulaisten luokse. Saimme ystäviltämme lainaksi reissulle Haltin Big Fun 6 -teltan, johon mahduimme hienosti nukkumaan ja happi riitti. Oma neljän hengen telttamme on nimittäin totaalisen hapeton, jos neljä ihmistä sinne sulloutuu.

Haltin Big Fun on malliltaan tunneli, jossa on kummassakin päässä kupolimainen sisäteltta ja keskellä sijaitsee eteistila. Teltta on jännän korkea malliltaan, joten tällainen pygmi nainen mahtui seisomaan siellä mukavasti. Meillä lapset nukkuivat toisessa sisäteltassa ja itse vetäydyimme toiseen.

Leirintäalueilla nukkuminen sujui mukavasti. Kelit olivat lämpimät ja aurinkoiset - jopa niin lämpimät, että aamuyöllä oli kyllä melko hikinen olotila. Makuupusseja ei tarvittu kuin peittomallissa tunnelman vuoksi polvien pehmentäjinä.

Pielisen rannalla maisemamysliä iltapalaksi.

Levottomin yöpymispaikka oli Kalajoen camping, joka mainostikin olevansa Suomen suurin leirintäalue. Melkoinen sutina yötä myöten. Kalajoella kyllä oli hyvät palvelut ja siistit tilat. Hiekkarannalle pääsee suoraan kävelemällä muutamia kymmeniä metrejä. Parhaat maisematelttapisteet ansaitsi Koli camping. Saimme teltan ihan rannalle Pielisen ääreen. Upea iltarusko, hieno mäntymetsä ja rauhallinen leiripaikka.

Kolmannen yön vietimme Punkaharjulla Punkaharju Resortin leirintäalueella. Kävimme ensin kääntymässä lähistöllä Tanhuvaaran urheiluopiston yhteydessä sijaitsevalla camping-alueella, mutta piti poistua sieltä häntä koipien välissä. Telttapaikat olivat rinteessä, joten siinä ei upouudet huoltorakennukset paljon lohduttaneet, jos olisi pitänyt itsensä alamäkeen laittaa nukkumaan. Pakenimme siis Punkaharju Resorttiin, jossa telttailu sujui jo rutiinilla.

Ruokailut

Herkut ja univelat saavat huumorin kukkimaan.

Päätimme tehdä reissaamisesta mahdollisimman rentoa ja ressitöntä. Niinpä söimme mitä milloinkin, missä milloinkin. Välillä itse tehden, välillä ravintoloissa ja kuppiloissa. Pitemmän päälle alkoi kyllä riittää ranut ja purilaiset sekä pizzat, koska niitä kyllä Suomessa tarjoillaan joka mestassa.

Parhaan ruokakokemuksen tarjosi, ainakin aikuisten mielestä, Punkaharjun Lusto-metsämuseon Nila-ravintolassa, jossa saimme herkullista haukea fenkolipedillä sekä kukkakaalipyrettä. Myös Mikkelin Gastropub Eino yllätti makoisilla muikuillaan. Hämmentävin kokemus taisi olla Kajaanin ainoa sushipaikka (lasten toive oli siinä kohdassa Suomea päästä sushille...), jossa saimme kohtuullisen kelvollista sushia pikkuruisissa tiloissa.

Tärkeintä lienee lomaruokailussa asenne: kyllä sitä taas sitten terveellistä ja normaalia kotiruokaa syödään kotona. Lomalla on lupa syödä oudosti ja napostella. Jätskitauko ja matkakarkit tuovat riemua koko perheelle.

Ohjelma

Reissun ohjelma koostui tietenkin ajelusta, välipysähdyksistä sekä yöpymiskohteessa viihtymisestä. Listaanpa tästä merkittävimmät elämyskohteet reitillämme:

Yyterin tuulet saavat leikkimään.

- Yyterin sannat, aina yhtä ihana Yyterin hiekkaranta ja kova tuuli
- Kalajoen hiekkasärkät, ihan yhtä hieno ranta kuin Yyterissä. Pitkälle piisaa matalaa ja lämmintä vettä sekä pehmeää hiekkaa.
- Seikkailupuisto Pakka Kalajoella, tosi ystävälliset nuoret työntekijät ja kivoja ratoja, jopa 5-vuotiaalle alle 120-senttiselle.
- Koli ja Kolin ympäristön komeat maisemat, upeaa kansallismaisemaa voisi istua ihailemassa pitkään.
- Punkaharjun Lusto on hieno metsämuseo. Hyvin toteutettu ja komea rakennus. Lapsillekin riittävän kiinnostava.
- Punkaharjun kaunis vanha harjutie on aina yhtä sykähdyttävän hieno.
- Tervakosken Puuhamaa yllätti hauskuudellaan ja toimivuudellaan. Iäkäs huvittelupaikka oli erittäin kelvollinen lapsikohde monin tavoin: siisti, monipuolinen ja lapsiperheille fiksusti suunniteltu.

Reissusta opittua

Ainahan reissuilla oppii ja kokemukset karttuvat. Tällä kertaa tuntui, että reissumme soljui poikkeuksellisen lupsakkaasti ja rennosti. Liekö osansa hienoilla keleillä, jotka osuivat kohdallemme? Joka tapauksessa tässä listattuna muutamia opinkohtia:

Mahtavuudet

Koli on kyllä kommee paikka! Niin sininen. Niin vihreä.

+ Automatka Suomeen avartaa, etenkin lapsille tärkeä mahdollisuus hahmottaa, kuinka suuri Suomi on ja kuinka erilaisia alueita meillä onkaan.
+ Auto- ja telttareissu loi hyvää yhteishenkeä ja perhetunnelmaa. Pelasimme Unoa yömyöhään, ja nuorimmainen koki sen yhtenä parhaimmista asioista koko reissulla. Yhteistä olemista viiden päivän ajan, mikäs sen mukavampaa. Pitää muistaa suhtautua rennosti ja edetä lasten jaksamisen mukaan.
+ Suomessa on hienoja kohteita, joissa voi vierailla uudestaankin, ja silti ne ovat yhä hienoja.


Nokkelia juttuja

+ keittiötavarat oli kätevää kuskata leirintäalueen keittiörakennukseen, kun ne oli koottu työkalupakkiin

Uimakamat kuivumassa narulla ja yöunet alkamassa.

+ autoon kannattaa varata sopivia viihdykkeitä ja väsymyksen hetkelle pientä herkkua
+ automatkoilla on fiksua keksiä monenlaisia autopelejä. Itse pelasimme mm. arvaa ketä ajattelen sekä klassista arvausleikkiä, jotka kummatkin ovat perheemme omia visaisia arvuutteluleikkejä.
+ pyykkinaru ja pyykkipojat, crocsit ja Uno-kortit tulivat tarpeeseen
+ Unoa pelatessa voi ladata sähköisiä vempeleitä

Ensi kerralla toisin

-> kaikkea tavaroita ei kannata pakata Ikea-kasseihin, vaikka ne tavallaan ovatkin loistavia tavaranlajittelusäkkejä. Autoreissulla olisi kätevää, jos kassin voisi sulkea vetoketjulla ja pyöräytellä nurinniskoin, kun sijoittelee tetris-palojen tapaan näitä kasseja takakonttiin. Avonaista Ikea-kassia ei voi asettaa kuin yhdellä tavalla, koska muuten se kippautuu tyhjäksi.
-> kannattaa ladata laitteet leirintäalueilla, eikä unohtaa hommaa niinku eräät teki välillä...
-> leirintäalueilla on näemmä nykyisin keittiöissä myös jääkaappeja. Tajusimme vähän turhan myöhään, joten säilyttelimme muka-kylmässä kylmälaukussamme jotain iltapalamateriaaleja...