Näytetään tekstit, joissa on tunniste telttailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste telttailu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. marraskuuta 2025

Hiiriä ja ihmisiä Helvetinjärven kaamoksessa

Olin haaveillut pimeän ajan retkestä Helvetinjärven kansallispuistoon, ja marraskuussa minulle tulikin sopivasti pari vapaapäivää keskelle viikkoa. Niinpä maanittelin ystäväni mukaan kaamosretkelle. Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla Ruovedellä. Puistossa on jylhiä rotkoja, vanhoja metsiä sekä kauniita järvinäkymiä.


Tavoitteena tällä retkellä oli pienimuotoinen retkeily, yhdessäolo sekä tunnelmointi. Saavuimme iltahämärissä Haukanhiedan parkkipaikalle, jossa auton vieressä touhutessamme kohtasimme poikkeuksellisen tuttavallisen metsähiiren. Hiiri tuli jalkoihimme pyörimään, ja jouduimme tömistelemään jalkojamme saadaksemme hiirulaisen poistumaan kauemmas. Myhäilimme otusta ja siirryimme rannalle varusteinemme. Marraskuun hiljaisuus näkyi luonnossa, tihkusateinen maisema ja tyyni järvi näyttivät hiljentyneen talvenodotukseen. Oli hetki aikaa pystyttää teltta, ennen kuin pimenisi kokonaan.

Hiirien määrä yllättää 

Valmistimme tattirisottoa sekä paistoimme peuraa. Ilta pimeni nopeasti, ja otsalampuille oli tarvetta. Siinä kokkaillessamme huomasimme, että nuotiokatoksen alueella vilahteli hiiriä. Aluksi olimme huvittuneita, mutta melko pian huvittuneisuus alkoi vaihtua epäluuloon ja hämmennykseen. Hiiriä oli nimittäin useita, ja ne tulivat täysin pelottomasti jalkoihimme ja kiipeilivät jopa rinkan päällä, vaikka olimme niiden lähellä. Ja kun otsalampun valokeila osui katoksen ulkopuolelle, näkyi useita hiiriä vilahtelemassa lähimaastossa eri suuntiin. Hiirien määrä alkoi jo ällöttää, ja mietimme, että kaikki tarvikkeemme olisi pakko kuskata auton takakonttiin suojaan. 

Tilanne huipentui siinä kohdassa, kun kävelimme teltan luokse, niin ympärillämme juoksentelevista hiiristä yksi sujahti suoraan teltan alle piiloon. Silloin kääntyi meikäläisen kuppi nurin. En halunnut päätyä tilanteeseen, jossa hiiri nakertaa telttakankaaseen reiän uteliaisuuttaan tai ahneuttaan. En edes pysty kuvittelemaan, kuinka rikki itse olisin, jos teltta menisi tällaisesta syystä rikki.

Teltta vaihtuu taloon

Siinä kaatosateessa seistessämme tuijotimme telttaa, toisiamme sekä vilisteleviä hiirulaisia. Päätimme tehdä voittajan valinnan: vedimme teltan nippuun litimärkänä ja pakenimme autoon miettimään. Erilaiset vaihtoehdot pompsahtelivat keskustelussamme, kunnes loppujen lopuksi päädyimme ajamaan Ruoveden keskustaan yöpymään AirBNB-asunnossa, jonka sieltä satuimme löytämään.

Ajomatka Ruoveden taajamaan aiheutti meissä valtavan naurun remakan. Harmitus vaihtui hysteeriseksi nauruksi ja iloiseksi höpötykseksi. Yöpaikassamme tyhjensimme rinkat varoen, koska pelkäsimme sieltä tulevan lisää hiiriä mestoille. Näin ei onneksi käynyt, ja saimme nukkua yömme rauhassa ilman jyrsijäinvaasiota.

Hyvä reissu, heippa hiiret 

Päätimme seuraavana päivänä mennä kiertämään kansallispuistoa päiväretken muodossa. Ennen päiväretkeämme piipahdimme myös kuuluisassa Vinhan kirjakaupassa, joka todellakin oli vierailun arvoinen paikka! Kansallispuistossa nautimme kosteista kuusikoista, puroista ja upeasta Helvetinkolusta. Hieno luonto ja niin hiljainen marraskuu kietoi meidät syleilyynsä. Päiväretken lounasruoaksi kokkasimme Trangialla quesadillat.


Päivän pituus on tähän vuodenaikaan jo todella lyhyt, ja niinpä päädyimme ajelemaan kotiin pimeässä sadekelissä tihrustellen. Hiiristä huolimatta pikku reissumme oli ollut onnistunut ja ikimuistoinen. Tällaista hiirimäärää en ole ikinä ennen nähnyt, ja olen miettinyt, mistä tuollainen ilmiö voisi johtua. Olen lähes varma siitä, että Haukanhiedan suuri hiiripopulaatio johtui siitä, että kesän ja syksyn retkeilykaudella ihmiset ovat kokkailleet teltta-alueella huolettomasti ja jättäneet ruoantähteitä kaikkialle. Pudonneet makaronit ja leivänmurut ovat olleet hiirille kultakaivos ja kutsu lisääntymään räjähdysmäisesti. Sopii toivoa, että paikalliset ketut, pöllöt sekä ilvekset verottavat hiirikantaa vähitellen.

 

torstai 18. heinäkuuta 2019

Kesäreissu Jurmoon

Tehtiin koko perheen kesäreissu Jurmoon. Olen itse Jurmon luonnon vankka ihailija ja halusinkin esitellä hienon saaren myös muksuille.

Jurmo, kivien ja jäkälien saari <3
Joten: Rinkat täyteen tavaraa, ruokaa ja vaatteita. (yhden yön reissulle ei voi lähteä ihan pienellä määrällä kamppeita) Auto parkkiin Nauvon Pärnäsin lauttasatamaan, josta yhteysalus Eivor otti meidät kyytiin. Upea palvelu, jossa saamme iloita veronmaksamisen hedelmistä. Yhteysaluksella pääsee kätevästi monelle pikku saarelle Saaristomeren kansallispuistossa, eikä tarvita omaa venettä ollenkaan.
Yhteysalus Eivor saapuu Jurmoon.

Noin neljän tunnin puksuttelu sujui meidän porukalla piispanmunkkeja nassutellen kansipaikoilla maisemia katsellen. Tai oikeastaan emme juuri ehtineet katsella maisemia, kun tuijotimme Uno-pelikorttejamme koko laivamatkan ajan. Edes reipas merituuli ei meitä lannistanut, vaan pidimme korteistamme tiukemmin kiinni.

Teltat ja kivet sulassa sovussa

Yhteysalus saapui Jurmoon puolen päivän kieppeillä. Otimme suoraan suunnan kohti Metsähallituksen telttailualuetta, joka sijaitsee lounaisessa osassa saarta, eli oikealla puolella saarta saavuttaessa mereltä laiturille. Teltta-alueelle on pieni kävelymatka, pääosin pyöreitä kivivalleja pitkin, ja itse teltta-alue on melko kivikkoinen niemi, jossa joutuu hieman sovittelemaan telttaa paikoilleen. Ruuhkaisimpina aikoina telttapaikoista on ehkä hieman pulaa.

Saimme telttamme sovitettua kivikkoon.
Heti majoittumistouhujen alussa Jurmon luonto hoiti itsenäisesti lasten opetustuokion. Nuorimmainen näki nimittäin kyykäärmeen kivikoissa, jonka johdosta turhat kikkailut jäivät pojalta vähemmälle ja rauhallinen käytös astui esiin. :D Hyvä kyy!

Telttailualueella on nuotiopaikka ja pieni puukatos, jossa oli kuivia polttopuita tarjolla. Nuotiopaikan rautarakennelma oli tukeva ja hyväkuntoinen. Oli ilo paistaa illalla lettuja, kun tuli paloi kivasti tukevalla alustalla.





Päivällä kokkailimme Trangia-keittimellä pastasoossia ja illaksi olimme varanneet lettuaineet ja makkaraa. Päätettiin oikein perinteisillä retkieväillä hoitaa tämä reissu.

Trangiakokki kolmonen toimessaan.


Karun kaunis saari

Kiviltä kiville
Käytimme molemmat päivämme Jurmossa luontoa ihaillen. Keli oli perinteisen vaihteleva, sillä ulkosaaristossa pilvet vyöryvät vauhdilla eteenpäin kohti mannerta. Ehdimme saada osaksemme aurinkoa, sadetta, tuulta, hellettä ja kylmääkin keliä. Ja olimme onneksemme varustautuneet kaikkeen, joten meillä oli mahtava meininki.


Jurmon saari on malliltaan pitkulainen ja kapea. Tällä kertaa emme päässeet kävelemään lounaiskärkeen ollenkaan, koska se alue kuuluu rajoitusvyöhykkeeseen, jossa ei saa tallustella lintujen pesimäaikaan. Se ei haitannut meitä, sillä Jurmon koilliskärkeä kohti oli myös hienoa kävellä. Loputtomasti upeita pyöreitä kivivalleja ja ihanaa matalaa kasvillisuutta. Muistuttaa jotenkin Lapin tunturien kasvillisuutta - yhtä pientä ja sinnikästä. Emme kävelleet aivan viimeiseen kärkiosaan saakka, mutta riittävästi kuitenkin.

Niin.. siis...kivistä ei ole pula Jurmossa.



Lopuksi: lisää piispanmunkkia

Toisena päivänä vietimme aikaa lähimaastossa leppoisasti. Saaren loputtomat kivivarastot ovat lapsille aarreaitta. Täällä ei kukaan kiellä heittämästä kiviä veteen. Plops plops!
Kivien heitto Jurmossa? Kivintä ikinä!

Puhtaiden vesien Jurmo. Ihana on se.
Lopulta Eivor pungersi itsensä taas Jurmon satamaan ottaakseen meidät ja monet muutkin matkustajat kyytiinsä. Jurmossa vierailee telttailijoiden lisäksi myös mökkivuokralaisia. Yhteysaluksen kyydissä virittelimme jälleen ankarat Uno-pelit - ja taisi joidenkin lautaselle eksyä myös se piispanmunkki.

--

Jurmo pähkinänkuoressa:


  • pitkänmallinen saari lähellä Utö:tä
  • osa Paraisten kaupunkia
  • erityisen rikas ja omalaatuinen luonto
  • kirkko vuodelta 1846
  • osa Saaristomeren kansallispuistoa
  • majoittuminen mahdollista vuokramökeissä ja merkityllä telttailualueella
  • yhteysaluksella pääsee ympäri vuoden
Sielu ja kroppa lepäävät Jurmossa.








keskiviikko 8. elokuuta 2018

Koko perhe telttailee

Otettiin perheen kanssa Suomen karttaa haltuun. Itselle nämä tällaiset Suomen kiertomatkat ovat tuttuja jo nuoruudesta, kun ennen lapsia teimme vastaavia reissuja ihan vaan kahdestaan. Tällä kertaa siis pakkasimme autoon nelihenkisen perheemme kamat viikoksi aikomuksenamme kiertää Suomi puolivälin kieppeiltä.







Ajoreitti

Porin potkurit pyörimässä.
Halusimme ajella sellaisen reitin, jossa pystyisimme esittelemään lapsillemme mahdollisimman monenlaisia suomalaisia maisematyyppejä. Ajoreittimme kulki kasitietä pohjoiseen Kalajoelle asti, josta ajoimme poikittain Suomen vaakasuorassa halki Kolille. Sieltä laskeuduimme Punkaharjun tienoille, jonka jälkeen kohti Länsi-Suomea. Ajokilometrejä kertyi yhteensä 1786 km, eli ihan reipas istunto vietettiin autossa sen viikon aikana. Lappiin asti ei tällä kertaa ajettu, mutta toivottavasti
sinnekin päästään joskus toiste.

Sunnuntai: Raisio–Pori (Yyteri)–Kokkola
Maanantai: Kokkola–Kalajoki
Tiistai: Kalajoki–Kajaani–Koli
Keskiviikko: Koli–Punkaharju
Torstai: Punkaharju–Mikkeli–Lahti (Messilä)
Perjantai: Lahti–Tervakoski (Puuhamaa)–Raisio

Halti Big Fun 6 valmiina majoittamaan.
Yöpymiset

Nukuimme neljä yötä teltassa leirintäalueilla ja alkumatkasta yhden yön pääsimme iloksemme nukkumaan sukulaisten luokse. Saimme ystäviltämme lainaksi reissulle Haltin Big Fun 6 -teltan, johon mahduimme hienosti nukkumaan ja happi riitti. Oma neljän hengen telttamme on nimittäin totaalisen hapeton, jos neljä ihmistä sinne sulloutuu.

Haltin Big Fun on malliltaan tunneli, jossa on kummassakin päässä kupolimainen sisäteltta ja keskellä sijaitsee eteistila. Teltta on jännän korkea malliltaan, joten tällainen pygmi nainen mahtui seisomaan siellä mukavasti. Meillä lapset nukkuivat toisessa sisäteltassa ja itse vetäydyimme toiseen.

Leirintäalueilla nukkuminen sujui mukavasti. Kelit olivat lämpimät ja aurinkoiset - jopa niin lämpimät, että aamuyöllä oli kyllä melko hikinen olotila. Makuupusseja ei tarvittu kuin peittomallissa tunnelman vuoksi polvien pehmentäjinä.

Pielisen rannalla maisemamysliä iltapalaksi.
Levottomin yöpymispaikka oli Kalajoen camping, joka mainostikin olevansa Suomen suurin leirintäalue. Melkoinen sutina yötä myöten. Kalajoella kyllä oli hyvät palvelut ja siistit tilat. Hiekkarannalle pääsee suoraan kävelemällä muutamia kymmeniä metrejä. Parhaat maisematelttapisteet ansaitsi Koli camping. Saimme teltan ihan rannalle Pielisen ääreen. Upea iltarusko, hieno mäntymetsä ja rauhallinen leiripaikka.

Kolmannen yön vietimme Punkaharjulla Punkaharju Resortin leirintäalueella. Kävimme ensin kääntymässä lähistöllä Tanhuvaaran urheiluopiston yhteydessä sijaitsevalla camping-alueella, mutta piti poistua sieltä häntä koipien välissä. Telttapaikat olivat rinteessä, joten siinä ei upouudet huoltorakennukset paljon lohduttaneet, jos olisi pitänyt itsensä alamäkeen laittaa nukkumaan. Pakenimme siis Punkaharju Resorttiin, jossa telttailu sujui jo rutiinilla.

Ruokailut

Herkut ja univelat saavat huumorin kukkimaan.
Päätimme tehdä reissaamisesta mahdollisimman rentoa ja ressitöntä. Niinpä söimme mitä milloinkin, missä milloinkin. Välillä itse tehden, välillä ravintoloissa ja kuppiloissa. Pitemmän päälle alkoi kyllä riittää ranut ja purilaiset sekä pizzat, koska niitä kyllä Suomessa tarjoillaan joka mestassa.

Parhaan ruokakokemuksen tarjosi, ainakin aikuisten mielestä, Punkaharjun Lusto-metsämuseon Nila-ravintolassa, jossa saimme herkullista haukea fenkolipedillä sekä kukkakaalipyrettä. Myös Mikkelin Gastropub Eino yllätti makoisilla muikuillaan. Hämmentävin kokemus taisi olla Kajaanin ainoa sushipaikka (lasten toive oli siinä kohdassa Suomea päästä sushille...), jossa saimme kohtuullisen kelvollista sushia pikkuruisissa tiloissa.

Tärkeintä lienee lomaruokailussa asenne: kyllä sitä taas sitten terveellistä ja normaalia kotiruokaa syödään kotona. Lomalla on lupa syödä oudosti ja napostella. Jätskitauko ja matkakarkit tuovat riemua koko perheelle.

Ohjelma

Reissun ohjelma koostui tietenkin ajelusta, välipysähdyksistä sekä yöpymiskohteessa viihtymisestä. Listaanpa tästä merkittävimmät elämyskohteet reitillämme:

Yyterin tuulet saavat leikkimään.
- Yyterin sannat, aina yhtä ihana Yyterin hiekkaranta ja kova tuuli
- Kalajoen hiekkasärkät, ihan yhtä hieno ranta kuin Yyterissä. Pitkälle piisaa matalaa ja lämmintä vettä sekä pehmeää hiekkaa.
- Seikkailupuisto Pakka Kalajoella, tosi ystävälliset nuoret työntekijät ja kivoja ratoja, jopa 5-vuotiaalle alle 120-senttiselle.
- Koli ja Kolin ympäristön komeat maisemat, upeaa kansallismaisemaa voisi istua ihailemassa pitkään.
- Punkaharjun Lusto on hieno metsämuseo. Hyvin toteutettu ja komea rakennus. Lapsillekin riittävän kiinnostava.
- Punkaharjun kaunis vanha harjutie on aina yhtä sykähdyttävän hieno.
- Tervakosken Puuhamaa yllätti hauskuudellaan ja toimivuudellaan. Iäkäs huvittelupaikka oli erittäin kelvollinen lapsikohde monin tavoin: siisti, monipuolinen ja lapsiperheille fiksusti suunniteltu.

Reissusta opittua

Ainahan reissuilla oppii ja kokemukset karttuvat. Tällä kertaa tuntui, että reissumme soljui poikkeuksellisen lupsakkaasti ja rennosti. Liekö osansa hienoilla keleillä, jotka osuivat kohdallemme? Joka tapauksessa tässä listattuna muutamia opinkohtia:

Mahtavuudet

Koli on kyllä kommee paikka! Niin sininen. Niin vihreä.
+ Automatka Suomeen avartaa, etenkin lapsille tärkeä mahdollisuus hahmottaa, kuinka suuri Suomi on ja kuinka erilaisia alueita meillä onkaan.
+ Auto- ja telttareissu loi hyvää yhteishenkeä ja perhetunnelmaa. Pelasimme Unoa yömyöhään, ja nuorimmainen koki sen yhtenä parhaimmista asioista koko reissulla. Yhteistä olemista viiden päivän ajan, mikäs sen mukavampaa. Pitää muistaa suhtautua rennosti ja edetä lasten jaksamisen mukaan.
+ Suomessa on hienoja kohteita, joissa voi vierailla uudestaankin, ja silti ne ovat yhä hienoja.


Nokkelia juttuja

+ keittiötavarat oli kätevää kuskata leirintäalueen keittiörakennukseen, kun ne oli koottu työkalupakkiin
Uimakamat kuivumassa narulla ja yöunet alkamassa.
+ autoon kannattaa varata sopivia viihdykkeitä ja väsymyksen hetkelle pientä herkkua
+ automatkoilla on fiksua keksiä monenlaisia autopelejä. Itse pelasimme mm. arvaa ketä ajattelen sekä klassista arvausleikkiä, jotka kummatkin ovat perheemme omia visaisia arvuutteluleikkejä.
+ pyykkinaru ja pyykkipojat, crocsit ja Uno-kortit tulivat tarpeeseen
+ Unoa pelatessa voi ladata sähköisiä vempeleitä

Ensi kerralla toisin

-> kaikkea tavaroita ei kannata pakata Ikea-kasseihin, vaikka ne tavallaan ovatkin loistavia tavaranlajittelusäkkejä. Autoreissulla olisi kätevää, jos kassin voisi sulkea vetoketjulla ja pyöräytellä nurinniskoin, kun sijoittelee tetris-palojen tapaan näitä kasseja takakonttiin. Avonaista Ikea-kassia ei voi asettaa kuin yhdellä tavalla, koska muuten se kippautuu tyhjäksi.
-> kannattaa ladata laitteet leirintäalueilla, eikä unohtaa hommaa niinku eräät teki välillä...
-> leirintäalueilla on näemmä nykyisin keittiöissä myös jääkaappeja. Tajusimme vähän turhan myöhään, joten säilyttelimme muka-kylmässä kylmälaukussamme jotain iltapalamateriaaleja...





tiistai 22. elokuuta 2017

Uhka vai mahku: Lasten kanssa patikoimaan

Mitä se tarkoittaa käytännössä, kun lähtee lasten kanssa patikoimaan yön yli reissulle tavarat selässään? Tuleeko tuskan parahdus tai onko mahtavata meininkiä? Tulipa testattua kolmen (7-, 8- ja 8-vuotiaan) lapsen kanssa minivaellusta Kuhankuonolla Savojärven kierroksella, ja loppuarvosanaksi annan reissullemme kiitettävän. Hyviä huomioita, onnistumisia ja oppimista tapahtui.

Lasten kanssa lähtiessä on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin asioihin, joita ei ehkä aikuisporukassa pohdi niin huolellisesti. Ja toki osa näistä asioista pätee ihan yhtä lailla aikuisiinkin.

1. Lyhyt reitti
Lähdimme Savojärven kierrokselle Rantapihalta.

Valitse patikointireitiksi lyhyt ja helposti kuljettava polku. Tokaluokan aloittaville lapsille sopiva päivämatka oli vain kolme kilometriä, jolloin perillä jäi enemmän aikaa metsässä touhuamiseen, mustikanpoimintaan ja uimiseen. (ja uimista todella tapahtui - paljon!)

Lapsen pinna on lyhyt, joten pelkkä patikointi on aika nopeasti heidän osaltaan tylsäksi todettu. Polun helppous tekee kulkemisesta vähemmän kolhuisaa. Huomasin, että etenkin toisena patikointipäivänä väsyneet jalat kompastelivat juurissa ja kivikoissa, joten kaatumisia varten piti olla laastarit tanassa. Pitkospuut saivat lapsilta kehuja, koska niissä kulkeminen tuntui heistä kevyeltä.




  
2. Jotain nähtävää ja kiivettävää
Salli kiipeily, loikkiminen ja tasapainoilu. Se on parasta.
Etsi luontoarvoiltaan lasta kiinnostava reitti. Lasta ei pelkkä paarustaminen innosta, ja matkan varrella kannattaa olla jännittäviä kohteita, erilaisia metsätyyppejä, onttoja puita ja jättimäisiä kiviä. Lapsi saa riemua kivelle kiipeämisestä tauon aikana, sillä välin kun aikuinen lojuu tantereella pyyhkien välipalakeksin murusia suupielistään. Kiipeäminen, hyppääminen, tasapainottelu ja loikkelehtiminen ovat lasten energiajuomaa. Hienoja luontoelämyksiä saa lähelläkin, kun vain antaa aikaa taukoihin ja taukokikkailuun. Väsynytkin lapsi kaivelee salaista piiloenergiaansa, kun pääsee välillä temppuilemaan rinkan kantamisen sijaan.

3. Ruokahuolto rullaamaan
Makkara maistuu paremmalta itseveistetyillä tikuilla paistettuna.
Vaelluksella energiaa kuluu, oli aikuinen tai lapsi. Hyvä mieli, jaksaminen ja keskittymiskyky säilyvät kunnon ruokahuollon avulla. Me söimme patikoinnin aikana yhden välipalan, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi voinut varata ainakin toisen välipalapisteen. Jos kävelymatka olisi ollut viiden kilometrin luokkaa, olisi tarvittu lounas puolimatkaan. Päivällistä valmistimme heti saavuttuamme, ja iltapala oli tarkoituksella täyttävä ja tukeva.

Nuotiolettu on retkiruokien aatelia.
Pelkästään rinkan kantaminen selässä kuluttaa energiaa, mutta lasten loputon häröily se vasta kuluttaakin. Lisäksi lasten tapa ruokailla on suorasukaisempi ja kursailemattomampi. Jos ruoka on hyvää, sitä syödään hirveän paljon. Jos ruoka on pahaa, sitä ei syödä kuin molekyylin kokoinen hippunen. Aikuinen söisi nälkäänsä pahaakin retkimössöä, mutta lasten sietokykyä ei kannata lähteä kokeilemaan. Tee retkiruoasta kivaa, hyvää, riittävää ja makoisaa.

Meidän porukassamme erityistä suosiota saivat kaikki mahdolliset keksit ja herkut, nuotioletut, bolognese sekä itse veistettyjen makkaratikkujen nokassa käristetyt maggarat. En ehtinyt tällä kertaa kuivattamaan ruokia kuivurillani, mutta näin lyhyellä retkellä pärjäsimme ilman kuivattuja ruoka-aineita. Seuraavalla kerralla täytyy kuivatella!

4. Huolehdi varusteista
Kuumalla kelillä tarvitaan hengittävät vaatteet.
Ulkoiluhommat kannattaa hoidella maalaisjärjellä valituissa vaatteissa. Liikkuessa tulee lämmin ja seisoskellessa kylmä, joten vatteiden materiaaleilla on iso merkitys. Puuvilla on kostealla kelillä nihkeä, villa lämmittää märkänäkin ja ohuet tekniset materiaalit kuivahtavat hetkessä.

Lapsille ostetaan helposti vaatteita, joissa on kasvunvaraa, mutta kengissä kasvunvara kostautuu ainakin patikkareissuilla. Patikointiin on syytä valikoida tukevat ulkoilujalkineet, jotka ovat oikean kokoiset ja kevyet kulkea. Meidän reissullamme lapset kulkivat jämäkät lenkkarit jalassaan. Kumpparit kulkivat äidin rinkassa käyttämättöminä. Onneksi saimme osaksemme ihanaa auringonpaistetta. Hengittävät paidat ja vilpoiset housut olivat tarpeellisia.

5. Kevennä kantamusta

Pieni tyttö, iso rinkka.
Aikuisen rinkka saisi painaa vaelluksella enintään kolmasosan kantajan painosta. Lapsen kohdalla samaa nyrkkisääntöä ei voi suoraan soveltaa, koska lapsen kasvutapa voi olla hyvin yksilöllinen. Hentoinen lapsi ei jaksa kantaa yhtä paljon, ja peruskunto vaikuttaa kestävyyteen.

Paras kantoväline on laadukas lapselle mitoitettu rinkka tai tukeva reppu. Kapeat hartiat aiheuttavat hieman hankaluutta säätöjen kanssa. Itse kevensin tyttäreni rinkkaa ottamalla osan tarvikkeista omaan rinkkaani. Hänen rinkkansa painoi ehkä viitisen kiloa, mutta säädöt eivät vielä osu kohdalleen. Mitoitus ei mahdollistanut lantiovyön osumista lantiolle, jolloin kantaminen tapahtui valitettavasti hartiavoimin. Tämä vaati sisua ja keksitaukoja.



  
6. Opeta taitoja

Teltat pystyyn lapsityövoimalla.
Retkeilyssä parasta on lasten mielestä uusien taitojen oppiminen. Ota lapset mukaan ruoanlaittoon, opeta retkikeittimen käyttöä ja näytä, miten nuotiolettuja paistetaan. Kaikki yhdessä tekeminen ja taitojen opettelu tekee hyvää - sekä aikuiselle että lapselle.

Lapsi voi olla mukana kaikessa tekemisessä, ja monesti on kyse vain siitä, jaksaako aikuinen antaa lapselle tilaa kokeilla itse tekemistä. Meidän retkellämme kokeiltiin trangian käyttöä, pystytettiin telttoja, haettiin vettä vesikassilla, veisteltiin makkaratikkuja ja kokkailtiin monenlaista. Omat tiskitkin piti tiskata.

7. Elä hetkessä

Älä suunnittele reissua valmiiksi etukäteen. Jos taukoja tarvitaan enemmän, pidä niitä. Jos lapsi haluaa leikkiä metsässä, anna sille aikaa. Jos uinti houkuttaa, kaivele uikkarit ja pyyhe esiin. Jos väsymys ja kiukku iskevät, keksi jotain kivaa.

Lapset ovat loistavia tyyppejä opettamaan hetkessä elämisen taitoa. Katso heistä mallia ja sovella ideaa myös aikuisten vaelluksilla.