Mustapaputahnan etu verrattuna perinteisiin vaelluksen leivänpäällisiin eli metvurstiin ja sulatejuustoon on sen jauhemainen kuljetusmuoto. Jauhe säilyy pussitettuna lämpimässäkin ja se on kevyttä kuljettaa. Jauheen uudelleen saattamiseksi tahnamaiseen muotoon tarvitaan vain pieni liru puhdasta vettä sekä haluttaessa pikku tippa öljyä.
Mustapaputahna on proteiinipitoista, ja sen maku on makeahkoa mutta mausteista. Testiryhmämme oli yllättynyt sen hyvyydestä, joskin vannoutuneimpien lihamiesten poskilihakset värähtelivät järkytyksestä, kun ryhdyin mustapaputahnasta kaikille kertomaan.
Mustapaputahna - ohjeet Piritta Kantojärven mukaan
10-12 leivälle, noin 165 gAinekset:
1/2 munakoiso3 maustemitallista juustokuminaa
2 maustemitallista mustapippuria
2 maustemitallista jauhettua korianteria
(kristalli)suolaa (itse käytin siis tavallista suolaa, kun ei oo noit ristallei meil koton)
2-3 pientä (puna)sipulia (itse laitoin yhden pienehkön punasipulin)
1-2 valkosipulin kynttä
tilkka vettä
130 g kypsiä mustapapuja tai härkäpapuja (käytin mustapapuja)
30 g pinjansiemeniä
40 g (8 kpl) kuivattuja taateleita
Lisäksi tarvitaan:
n. 1 dl vettä2 rkl oliivi- tai hamppuöljyä (käytin oliivi-)
(tilkka balsamiviinietikkaa) (en laittanut)
Valmistelut kotona:
Liota papuja yön yli kylmässä vedessä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi.Pilko munakoiso ja sipulit pieneksi.
Paahda mausteita, munakoisoa ja sipuleita pannulla hetki, lisää tilkka vettä ja anna sen höyrystyä samalla kun munakoisot kypsyvät. Itse itketin munakoisoja ennen pilkkomista, eli sirottelin suolaa siivuille ja vartin päästä pyyhin niihin pisaroituneen nesteen pois. Jouduin paistamisvaiheessa lisäämään vettä parikin kertaa, koska mielestäni munakoisot ovat hitaita kypsymään.
Soseuta munakoisoseos ja pavut.
Kuivaa sose ohuena kerroksena uunipellillä leivinpaperin päällä. Itse kuivasin kiertoilmauunissa uunin luukku raollaan 50 asteessa noin 6 tuntia ja vielä yön yli pöydällä kuivahtaen.
Paahda pinjansiemenet.
Silppua taatelit.
Jauha soselevy, taatelisilppu ja pinjansiemenet tehosekoittimessa.
Pakkaa jauhe annospusseihin.
Vaelluksella:
Laita jauhe tiiviiseen purkkiin ja lisää vettä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät.Lisää pieni liraus öljyä.
Anna turvota ja levitä leivälle.
1. Apua! Mustapapua!
Tästä homma siis lähti liikkeelle. Raaka-aineena mustapavut. Olen näitä syönyt ruokien joukossa, mutta en ole itse aiemmin valmistanut. Hauskan näköisiä pikku nappuloita!
Mustapapujen väri näemmä muuttuu keittäessä vaaleammaksi. Väri on sanoisinko suklaanruskea. Maku on hyvä, pavuksi. En ole siis papujen suuri fanittaja, mutta nämä pavut kyllä maistuivat hyvälle.
Seuraavaksi piti paahtaa munakoisoja ja punasipulia sekä valkosipulia mausteiden kanssa pannulla. Vettä lisäämällä ei homma kärvene koppuraksi.
Keitetyt mustapavut ja muhentunut munakoiso (kuulostaa ihan koululaisten vitsikirjalta tuo Muhentunut munakoiso) lapioidaan kulhoon ja ihaillaan kulhon reunoilta heijastuvaa omakuvaa.
Seuraavaksi pavut ja munakoisot junnataan tahnaksi sauvasekoittimella. Outo tassukuvio ilmestyi tahnan pintaan. Mitä lie symboliikkaa?
Kuivatin mustapaputahnaa uunipellillä leivinpaperin päällä ohuena kerroksena. Tahna näyttää tässä vaiheessa suklaapiirakan taikinalta. Kuivaus kesti kiertoilmauunissa 50 asteessa noin kuusi tuntia. Luukku oli raollaan, jotta uuni ei olisi liian kuuma.
Mustapaputahna on kuivana täysin kuivaa, rapeaa, murenevaa ja halkeillutta. Palojen pinta oli hienosti aivojen pinnan kaltaista poimukuviota.
Seuraavaksi paahdettiin pinjansiemeniä ja pilkottiin kuivattua taatelia. En ole taatelintallaajia, eli minusta taatelit ovat liian makeita ja oudon makuisia hedelmiä, mutta päätin silti rohkeasti noudattaa ohjetta. Ja hyvä oli, että noudatin. Taatelit tekivät sopivaa pientä makeutta tahnaan.
Epäilyttävän näköistä papujauhetta. En menisi tulliin tällaisen pussukan kanssa heilumaan. Mustapaputahna jauhettuna tuoksuu kuitenkin hyvälle ja on kätevän tuntuinen pakata rinkkaan.
Mitä me laitettiin leivän päälle, ennen kuin oli mustapaputahnaa?
Tässä tahna on turvotettu takaisin tahnaksi lisäämällä vettä ja öljyä. Väri on ruma, mutta voi ajatella sitä vaikkapa oliivitahnaksi. (josta tulikin mieleeni, että voisikohan oliivitahnaa kuivattaa vaellukselle?)
Harmi, etten tallentanut maistelijoiden ilmeitä tai kommentteja. Suurin osa kehui hyväksi, muutamat vaikenivat kohteliaasti. Kukaan ei tyrmännyt. Itse ilahduin tahnan käyttökelpoisuudesta.
Seuraava kokeilu vaellusruokien ennakkovalmisteluissa voisi olla vaikkapa kananmunan kuivatus ja oliivitahnan kuivauskokeilu. Elämme jännittäviä aikoja, eikö vain?
