Viime viikkoinen yksinvaellukseni Kuivin reitillä Kevon luonnonpuistossa oli mainio kokemus. Ennen lähtöäni jännitin ehkä eniten sitä, kuinka painavaksi rinkkani pakkautuu, sillä yksinvaelluksella varusteita ei voi jakaa muiden kanssa. Saatuani tavarat rinkkaan olin kuitenkin huojentunut, sillä lähtöpaino rinkassani oli 22 kiloa. Siinä oli mukana jo ruoat ja vedet, joten kohtuullisella taakalla lähdin matkaan.
Vaellukseni pituus oli 8 päivää, ja ajankohta oli siis elokuun viimeinen viikko. Odotin kokevani vaihtelevia kelejä, ja näin myös tapahtui. Kaikkia muita säätiloja oli tarjolla paitsi lumisadetta. Mielestäni onnistuin varusteissani tällä kertaa hyvin, sillä käytin kaikkia mukana olleita vaatteitani ja muista varusteista en jättäisi mitään pois jatkossakaan.
Opiksi itselle ja avuksi muille ajattelin tässä vielä avata rinkkani sisällön kokonaisuudessaan teille. Tällaisella setillä menin erämaahan:
Rinkka (Fjällräven Kajka 65W): Luotettava kantovälineeni, joka sopii juuri mun selälle hyvin. Toimii hyvin painavien kuormien kanssa. On painavampi kuin monet muut rinkat, mutta on todella jämäkkä ja hyvä kantaa. 3 200 g
Teltta (Hilleberg Anjan 3 GT): Tunnelimallinen teltta, joka on kevyt ja hengittävä. Ison absidin ansiosta tavarat on helppo säilyttää kuivana. Yksin nukkuessa suorastaan jättimäinen. 2 300 g
Makuupussi (Rab Neutrino 400) ja silkkilakana (Cocoon mummy liner): Untuvamakuupussi, joka on kevyt kolmen vuodenajan makuupussi. Tällä reissulla oli riittävän lämmin, mutta pohdiskelin pitäisikö vielä jossain kohdassa investoida hieman lämpimämpään versioon. Pakkaskelillä taitaa tässä voima hiipua. Makuupussin sisällä käytän lisälämmikkeenä ja siisteyden vuoksi silkkipussia, joka kyllä on tosi miellyttävä. Tuntuu lämpimältä ja ei hiosta. Makuupussi ja silkkipussi painoivat yhteensä 1 470 g
Makuualusta (Tunturisusi) Perinteinen makuualustarulla, jossa on tarpeeksi tiivis rakenne pitääkseen pötköttäjän kuivana ja lämpimänä. Lonkat huutavat nykyään kuolemaa kovilla alustoilla, joten vahvasti kyllä olen pohtinut ilmatäytteisen alustan hankintaa. Ennestään kyllä jo sellaisen omistan, mutta se on ollut epäluotettava kaveri. Se tyhjenee yön aikana lähes kokonaan. Vuotokohtaa en ole jaksanut etsiä. 464 g
Juomarakko (
Osprey 2 litraa): Otin tälle reissulle ainoastaan juomarakon ja kaksi 0,33 litran vetoista pikkupulloa varalle. Vettä kuljetin pääasiassa vain juomarakossa, koska ruoanlaittovedet sain otettua yleensä puroista, joista ja järvistä. Vain muutamalla kerralla kuljetin pulloissa lisävettä, kun tiesin ettei vedensaantimahdollisuutta matkan varrella ollut tarjolla sopivassa kohtaa. Paino tyhjänä 212 g.
Trangia (25 UL kaasupolttimella): Pakkausvaiheessa karsin tavaroiden määrää saadakseni rinkan kevenemään. Trangiasta otin mukaan vain yhden kattilan (isomman), joka riitti ihan hyvin omien ruokien kokkailuun. Yhden kattilan poistaminen kevensi noin 200 grammaa painosta. Paino kevennettynä 820 g.
Kaasupullot trangiaan (2 kpl, iso ja pieni): Kaasun kulutus vaihtelee. Kulutukseen vaikuttavat säätila, liekin voimakkuus ja keittoaika. Varasin reissulle ison ja pienen kaasupullon, koska kaasun loppuminen reissulla on harmillista. Ison paino 648 g ja pienen paino 368 g
Goretex-takki (Haglöfs Astral): Tämä takki on itselleni jo toinen tällainen. Tykkään tämän takkimallin hengittävyydestä. Verkkovuorin ansiosta takki ei liimaudu ihoon kiinni. Jotkut goretex-takit ovat muovipussimaisia ja täysin kuorikäyttöön tarkoitettuja. Astral on mielestäni mukavamman tuntuinen. Hyvin piti vettä sateessa, jälleen kerran. 566 g
Goretex-housut (Haglöfs Vandra): Housuni ovat jo useita vuosia vanhat. Huomaan, että vedenpitävyys alkaa heikentyä polvien ja reisien kohdalta. Pitänee jossain kohtaa ostaa uudet. Käytän housuja vain sadekelillä. 512 g
Untuvatakki (Uniqlo): Kevytuntuvatakkini pakkautuu pieneen pussiin ja on tosi lämmin päällä. Käytin tätä päivittäin taukopaikoilla ja iltaisin. Sopii goretex-takin alle ja sellaisenaan käytettäväksi. Ihana on hän! 254 g
Vaellushousut (Fjällräven Abisko Trekking tights): Nämä ovat ns. tiimihousut. Terkkuja vaan Sonjalle ja Mairelle! Käytin pääasiassa näitä jalassani, koska nämä ovat mukavat ja joustavat kulkemiseen. Sateen yllättäessä näiden päälle oli helppo vetää goretex-housut. Oikein hyvät näissä lämpötiloissa! 286 g
Merinovillainen kerrastopaita: Käytin merinopaitaa vaelluspaitana, koska se oli lämmin ja hengittävä. Loppuviikosta paita oli jo melko haiseva, mutta sitä se vaelluksella on. Siedätystä omaan kuonaan. 216 g
Vaelluskengät (Meindl): Olikohan tämä viimeinen pitkä reissuni näillä kengillä. Ovat kyllä tosi hyvin palvelleet kengät, mutta pientä väsymistä on havaittavissa. Voi olla, että vielä pari vuotta saavat toimia vielä työjuhtina. 1 192 g
Vaellussauvat (Leki Cressida): Vaellussauvat ovat mahtava keksintö! En enää näistä luopuisi. Tukevat ja mukavat kulkiessa. Lisäksi nämä estävät käsien turvotusta, kun käsivarret liikkuvat rytmikkäästi. 450 g
Villasukat ja lapaset: Käytin äidin kutomia villasukkia yösukkina. Lapasia käytin tällä kertaa öisin, kun lämpötila putosi lähelle nollaa. Villa on kyllä huippumateriaali! Kosteana se toimii silti. Sukat ja lapaset painoivat yhteensä 242 g.
Sukat: Otin mukaan tällä kertaa kolm et sukat rinkkaan ja yhdet jalkaan. Kaikki sukkani olivat eri valmistajien vaellusmallisia merinovillasekoitesukkia. Merinovilla on miellyttävän lämmin, eikä hiosta liikaa. En käytä koskaan vaeltaessa puuvillasukkia, koska ne vaan eivät toimi vaelluskengän sisällä. Rinkassa olevat sukat painoivat 196 g.
Pikkuhousut: Otin mukaan kolmet pikkuhousut ja yhdet jalkaan. Pikkuhousuissa on tärkeää hiertämättömyys, eli ei mitään pitsihousuja tai rusettihärvellyksiä. Pikkuhousuja joutuu reissulla pesemään, mutta pyykinpesuainetta ei voi käyttää. Rinkassa olevat pikkarit painoivat yhteensä 106 g.
Merinovillakerrasto: Merinovillakerrasto oli tarpeen varavaatteena, kun sade ja hiki kastelivat vaellusvaatteet. Villassa on voimaa! 372 g
Silkkivillapaita, fleecehousut, merinovillabuffi, silkkikommandopipo: Käytin tätä settiä villasukkien kera öisin. Useimpina öinä tämä oli riittävän lämmin asukokonaisuus, mutta muutamana yönä lämpötila putosi lähelle nollaa, jolloin tarvittiin lisälämpöä = untuvatakki ja villakerrasto. Tämä setti painoi 388 g
Buffihuivi ja sormikkaat: Olen sellainen kaulapaleltuja, joten tarvitsen lähes aina kaulaan jotain lämmikkeeksi. Sormikkaita en yleensä tykkää käyttää, koska melkeinpä aina niissä palelee silti sormet. Nyt kelit olivat niin lämpimät, että pärjäsin ohuella buffihuivilla ja Sealskinz-sormikkaillani. Sadekelillä ja tuulisella ilmalla lämmittivät mukavasti. Paino oli 190 g
Valecrocsit: Olen todennut vale- eli halppis-crocsit parhaimmiksi kengiksi jokien ylityksissä ja leiripaikalla oleskelussa. Valeversiot ovat aitoja Crocseja kevyemmät, ja näillä myös pysyy hyvin pystyssä niljakkailla kivillä. Leiripaikalla on aina mukavaa, kun saa ottaa vaelluskengät pois jalasta ja laittaa villasukat sekä crocsit tilalle. Pehmoisampaa! 206 g
Ruokailuvälinepussi, jossa lautanen, lusikka-veitsi-haarukka, puukko, astiapyyhe, muki: Legendaarinen ruokailuvälinepussini on paksuhkoa kangasta, jossa on vielä merkkejä lisäämässä paksuutta. Se kuitenkin on tarinoita täynnä, joten en voi siitä luopua. Tälläkin reissulla useampi ihminen kyseli pussin ulkonäöstä ja merkeistä. Mukiksi valitsin muovisen ja tukevan kupin, joka pysyy hyvin pystyssä kaikilla alustoilla. Lautasta en käyttänyt kauhean montaa kertaa, koska tajusin, että yksinvaelluksella voin syödä ja kuolata kattilan ja muut astiat mieleni mukaan. Ja sitä myös tein. Ruokailuvälineille tuli painoa yhteensä 454 g.
Pyyhe: Valitsin retkipyyhkeistämme kevyimmän, joka on melko postimerkkimallinen, mutta eipä se tuolla haitanut. Jääkylmissä puroissa peseytyminen on nopeiden hommaa, eikä viipyilevä kuivattelu viileällä säällä houkuttele. Pieni pyyhe riitti ihan hyvin pikapesuihin, ja materiaaliltaan se on sellaista nopeasti kuivuvaa mitä-lie-mikrokuitua. 160 g
Rinkan sadesuoja: Otin loppujen lopuksi Kajka-rinkan oman sadesuojan, koska se oli kevyin meidän suojistamme. Hetta-Pallaksella oli ongelmana saada pysymään se tuulessa paikallaan, mutta tällä reissulla en ongelmaa havainnut. Ehkä rinkan muoto oli erilainen tällä kerralla? 160 g
Vessapaperit: Otin mukaan 1 1/3 rullaa paperia. Viimeisen arkin käytin viimeisenä aamuna, joten tarkaksi veti. Tämä vessapaperiasia on niin henkilökohtainen, ja jokainen joutuu itse sitten pohtimaan omaa paperinkulutustaan. Itselläni viikossa menee enemmän kuin yksi rulla. Ja kaikenlisäksi pitää muistaa, että rullissakin on isoja eroja. Joissakin rullissa on arkkeja tosi vähän, kun taas jotkut ovat mukavan riittoista sorttimenttia. Maailman ärsyttävintä olisi, jos paperit loppuisivat kesken. En kyllä millään rahkasammaleilla haluaisi itseäni pyyhkiellä! 158 g
Vihko, 2 lyijykynää, ristikkolehti: En tällä kerralla ottanut mukaan paksua vaelluspäiväkirjaani, koska se painaa tosi paljon. En myöskään ottanut mukaan kuulakärkikynää, värikyniä, piirustustussia tai vesivärejä. Joskus olen niitäkin rahdannut reissuilleni nimittäin. Pohdin tässä, pitäisikö päiväkirjani merkinnät kirjoittaa jälkikäteen puhtaaksi siihen paksuun päiväkirjaan? Mitenköhän muut toimivat tässä asiassa? Lyijykynävihko on vaan hieman apeaa luettavaa, siis ulkonäön puolesta. Sisältöhän on ihan timanttia. Ristikkolehden osalta täytyy antaa pitkä miinus itselleni. Ostin ihan liian helpon ristikkolehden tälle reissulle. Vähänkö meni hermo siihen, että kirjoittelin vaan niitä sanoja sinne ilman mitään ajatustyötä. Ensi kerralla pitää valita vaikeampi. 140 g
Virtapankit: Otin kaksi virtapankkia mukaan. Molempia käytin puhelimen lataukseen. Muita latauskohteita olisivat saattaneet olla otsalamppu ja Garmin-satelliittilähetin. Näihin en tarvinnut latausta, joten loppuvaiheessa vaellusta uskalsin rennommin käyttää puhelinta viestittelyyn. Kenttää ei reitillä juurikaan ollut, joten suurin osa puhelimenkäytöstäni liittyi valokuvien ottamiseen. Toinen latureistani on tosi hyvä kyllä, mutta se on aika painava. Onkohan sellaisia hyviä latureita, jotka painavat vähemmän, mutta lataavat vielä enemmän? 334 g
Satelliittilähetin (Garmin InReach Mini): Tämä oli välttämätön turvallisuusväline yksinvaelluksellani. Tätä ilman en olisi lähtenyt reissuun. Lähettimellä pystyin lähettämään sijainnin koordinaatteina kotiväelle. Lisäksi lähetin aamuin illoin viestit, joissa ilmoitin, milloin lähdin liikkeelle ja milloin pääsin perille. Tarvittaessa olisin voinut lähettää hätäviestin pelastusviranomaisille, mutta siihen ei onneksi tarvinnut ryhtyä. Puhdasta turvallisuutta siis yhteensä 110 g.
Särkylääkkeet: Mulla oli sekä ibuprofeenia että parasetamolia mukana sellaiset paketilliset kumpaakin. Tällä kertaa ei ollut niin suuria kolotuksia, mitä on joskus ollut jalkaterissä ja nilkoissa. Johtuikohan siitä, että sain mennä ihan omassa tahdissani ja itse valittuja etappeja. En mennyt mitään hirmumatkoja, koska kivampaa oli fiilistellä ja istuskella tunturin rinteellä. Joten särkylääkkeitä ei mennyt tätä määrää, mutta hyvä on olla varalla kuitenkin. 54 g
Kartta: Olen ostanut paljon Calazon Tyvek-karttoja, koska ne kestävät kosteutta ja taittelua. Tämäkin Kevon kartta oli sellainen. Kuivin reitti ei ollut kokonaan samalla mittakaavalla, mutta hyvin se riitti kulkemiseen. Kevon Kuivin reitti on merkitty oranssein maalimerkein ja puutapein, joten eksymisen vaara oli hyvin vähäinen. Karttaa tykkään seurata omaksi ilokseni. Tutkin tuntureita ja maaston muotoja ennakoiden tulevaa. 44 g
Tulitikut: Mukana reissulla minulla oli kolme tulitikkuaskia. Pakkaan ne aina vedenpitävästi minikokoisiin minigrippeihin. Jokainen aski on erikseen, jotta mahdollinen kosteusvaurio ei tuhoaisi koko tulitikkuvarastoa. Yksi aski takin taskussa, yksi aski rinkan lantiovyön taskussa ja yksi aski ruokailuvälinepussissa. Aina löytyy tulitikut, kun niitä tarvitsee! 36 g
Silmälasit ja silmälasikotelo: Lukulasit on pakko olla mukana, koska en näe lukea, kirjoittaa tai tehdä ristikoita. Kartan lukemiseenkin tarvitsisin laseja, ja näin jälkikäteen sain kuulla, että suunnistajille myydään sellaisia kartanlukurillejä, joilla näkisi kauas ilman rillien haittaavaa vaikutusta. Pitää tutkia! Olisivat hyödylliset näillä reissuilla! 160 g
Oliiviöljyä pikkupullossa: Otin mukaan oliiviöljyä minipienessä muovipullossa, jotta sain öljyttyä pastat liukkaiksi. Pastaruoat voivat muuten olla hieman kuivia, jos ei ole kastiketta. Salamipastan ja poropastan kanssa oliiviöljy teki kyllä gutaa. 56 g
Puhelin: No puhelin pitää tietysti olla, ihan jo valokuvienkin vuoksi, mutta myös viestittelytarkoituksiin. Kenttää ei ole erämaassa juurikaan tarjolla, mutta korkeilla paikoilla ja maantietä lähestyttäessä oli kenttä saatavilla. Silloin annoin Whatsappin laulaa, paluumatkalla lähinnä. 208 g
Hammasharja ja -tahna: Tällä kertaa lähdin kikkailemaan näiden asioiden kanssa. Otin hammasharjaksi mukaan kevyen matkahammasharjan, joka oli tullut jostain ilmaispakkauksesta. Tahna olikin tällä kertaa kuivattua! Kokeilin kuivata annospaloiksi hammastahnaa. Uunissa 50 asteessa leivinpaperin päälle puristettuja pikkunökösiä, jotka kuivuivat yhdessä yössä. Hassuja! Käyttötilanteessa piti ottaa nökö suuhun ja möyssätä sitä hetken, jonka jälkeen tahnaa pystyi harjaamaan normaalisti. Yllättävän hyvin toimi kyllä. Painossahan tässä ei kauheasti säästä, koska ei se tahna märkänäkään paljon paina. Tulipahan kokeiltua! 18 g
Savetit: Jätin tällä kertaa toilettisavetit kotiin, koska ne ovat yllättävän painavia pakkauksessaan. Otin mukaan kuitenkin muutamia yksittäispakattuja desinfiointiin tarkoitettuja savetteja. Ja tarvetta niille tuli. Joku oli nimittäin läntännyt PURUKUMIN autiotuvan penkkiin. Ja tietysti meikäläinen istui suoraan siihen purkkaan! Aaaaaaaaargh! No aikani sitä nypittyäni housuista yritin vielä putsata purkkaa savett-pyyhkeillä, ja ihme kyllä sain sen suurinpiirtein puhtaaksi! Että hyödylliset olivat nämä savetit! 56 g
Nenäliinat, kylmägeeli, pieni pruuttaus Bepanthenia ja pihkasalva Abilaria, tukisidos, urheiluteippiä: Tämä oli tällainen varmuuspaketti, jonka otin mukaan. Tällä kertaa en joutunut kylmägeeliä, koska jalkani olivat jostain syystä vähemmän kivuliaat. Bepanthenia ja pihkasalvaa en myöskään tarvinnut, enkä onneksi joutunut käyttämään tukisidosta. Urheiluteippiä käytin varpaiden teippaamiseen, mutta huomasin, että Mefix toimi siinä paremmin. Mefix pysyy varpaissa paremmin kuin urheiluteippi, mutta ei sekään huonoa ole olla mukana. 186 g
Laastaria, Mefix-paloja leikattuna valmiiksi, sakset: Varpaiden ja päkijöiden kovettumat kipeytyvät aina vaelluksella, joten suojaan niitä Mefixillä. Eipähän tule hiertymiä. Laastaria en onneksi tarvinnut, kun säilyin veistellessä vahingoittumattomana. 56 g
Kaksi tyhjää limsapulloa 0,33: Nämä pienemmät limsapullot (0,33) ovat kyllä kätevän kokoisia. Kuljetin niissä talousvettä silloin, kun tiesin että vedenottopaikat ovat vähissä. Muulloin pullot olivat lähinnä koristeena. 36 g
Piuhat elikkäts johdot: Kaikki härvelit vaativat erilaisia johtoja. Pakko nekin on mukaan raahata. 64 g
Suola: Lisäsin suurimmassa osassa ruoistani suolan jo kotona, joten en tarvinnut paljon suolaa matkalla. En tällä kertaa ottanut suolaa muovipurkissa, vaan laitoin sitä minigrippiin pienen määrän. Kaikkea en käyttänyt. 38 g
Junaliput: Tulostin meno- ja paluumatkan junaliput oikein paperille, jos puhelin tekeekin tepposet. 12 g
Hengityssuojaimet: Korona-ajan vaeltajalla pitää olla kertakäyttö-hengityssuojaimia mukana, jos liikkuu julkisilla kulkuneuvoilla, kuten minä tein. Onneksi makuuvaunussa sai olla nakunaamalla. 20 g
Asiat, joita en tällä kertaa tarvinnut lainkaan, mutta ottaisin silti mukaan jatkossakin:
Pikkujesari: Jesarilla korjaa monia asioita. Olen nähnyt jesarin pelittävän rinkan ja vaelluskenkien korjauksessa, ja varmaan se voisi toimia jopa vaatteiden korjauksessa tarvittaessa. Jesari on aina jesari. Eikä tällainen pikkurulla ole liian hankalaa mukaanotettavaksi. 60 g
Vedenpuhdistuslaite (Steripen Adventurer): Tämä vedenpuhdistuslaite perustuu UV-valoon. Valmistajan mukaan tehokas vempain. Tällä kertaa vedet olivat pohjoisessa hyvässä kunnossa. Virtaukset puroissa olivat riittäviä, ja itselleni ei tullut tarvetta käyttää vedenpuhdistuslaitetta. Ruktajärven kohdalla juomaveden otto järvestä ei houkuttanut, koska ihmiset olivat tiskanneet järven rannalla ja käyneet peseytymässä samassa kohdassa. Käytin järven vettä vain keitettynä. Juomavettä en tarvinnut juuri tuossa kohdassa, joten Steripen jäi käyttämättä silläkin kertaa. 100 g
Narua: Otin mukaan pienen kiepin narua, koska narusta on usein iloa. Tällä kerralla naru sai iloita ihan keskenään rinkassa. 20 g
Tiskisieni ja tiskiainetta pikkupullossa: Yleensä olen sivistynyt ja tiskaan tiskiaineella. Vaelluksella yleensä tiskaan riittävän kaukana vesistöstä ja imeytän vedet maahan. Tiskiaineena käytän biohajoavia tiskiaineita. Tällä kertaa, koska olin ihan yksin, niin tiskasin koko reissun ajan pelkästään kiehuvalla vedellä ja lusikalla tökkien :D Koska mä voin! 80 g
Avaruuslakana: Tämä on vain pienikokoinen turvallisuusväline, jonka tarkoitus on ainoastaan toimia apuna, jos joudun makaamaan pitkään paikallaan loukkaantumistilanteessa. Ensiapuväline, jota ei onneksi tarvittu. 60 g
Otsalamppu: Luulin tarvitsevani autiotupien hämärässä otsalamppua, mutta olin joka ilta niin väsynyt, että menin nukkumaan ennen pimeän tuloa. Ilman otsalamppua siis pärjäsin. 88 g
Telttalamppu: Samasta syystä otin myös telttalampun, kun ajattelin että etenkin autiotuvassa on kätevää ripustaa telttalamppu valonlähteeksi. No ei tullut pimeää, kun meikäläisellä sammuivat omat valot jo ennen. 88 g
Roskapusseja muutamia: Nämä olivat varapusseina, jos vaikka kengät olisivat hajonneet ja falskanneet. Ei ollut tarvetta, mutta eipä näistä haittaakaan ole. 26 g
Ja lisäksi tietysti: RUOKAA. Ruokien yhteispaino oli 6 kiloa. Teen ruoista erikseen postauksen, jossa erittelen viikon ruoat sekä niiden määrät.
-> Rinkan paino lähdössä oli 22 kiloa.
-> Rinkan paino palatessa oli 16 kiloa. Ruoat oli syöty, joten näinhän sen pitikin mennä!
