Uutta oppimassa: Lasten kanssa vaellukselle

Syntyipä tuossa päässäni ajatus lähteä vaellukselle omien lasteni kanssa kolmistaan. Kreisiä tai epäkreisiä, mutta Lemmenjoki kutsuu meitä kesäkuussa! Jee!

Lapseni ovat siis reissun koittaessa 7- ja 10-vuotiaita, ja kun nyt kuitenkin joku kysyy, niin nuorempi on poika ja vanhempi on tyttö. Heillä ei ole ennestään vaelluskokemusta. Päiväretkiä, yöretkiä ja pieniä patikkaretkiä olemme toki yhdessä tehneet. Ajattelisin, että kyllä siitä kivaa tulee.

Vaellukseen valmistautumisessa on tällä kertaa huomioitava eri asioita, mitä aiemmin. Tai sanotaan näin, että tiettyihin asioihin pitää ehkä panostaa enemmän, mitä aikuisreissuilla.

Energiankulutus

Junior master chefin elkeet.

Aikuisen energiankulutus vaelluksella saattaa kasvaa lähes kaksinkertaiseksi, jos reitti on rankka, reissu pitkä ja rinkka painava. Normaali energiankulutus vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta useimmilla peruspulliaisilla se jää alle kahden tuhannen kilokalorin.

Minulle ei ollut ihan selvää, paljonko lasten energiankulutus on, joten piti kahlata netissä. Ruokatieto-sivustolta löytyi melko kompakti taulukko energiankulutuksesta eri ikäisillä. Sen mukaan tällaisten kouluikäisten muksujen kulutus on ihan aikuiseen verrattavaa. Ja kulutuksessa varmasti kasvaa samalla tavalla, kuin meillä aikuisillakin. Eli pitää varata ruokaa ihan tolkulliset määrät koko porukalle.

Maun mukaan

Lasten maku ruokien suhteen on hieman valikoivampi kuin aikuisilla. Mielestäni ruoan pitää olla vaelluksella sellaista, että se varmasti on maistuvaa ja houkuttavaa, sillä energiatasot pitää saada säilymään ja mielialan on oltava korkealla. Paha ruoka ei ilahduta ketään.

Joka tapauksessa ajattelin kuivata taas itse ruokamme. Valmisruoat ei houkuta, ei ainakaan ne valmispussukat, joihin kaadetaan vain vesi joukkoon. Joitain luottotuotteita toki hyödynnän ruokien valmistuksessa. Näitä ovat esimerkiksi valmiskastikkeet sekä jälkkäripussit. Lasten suosikkeja taitavat olla yksinkertaiset ja selkeät ruoat. Chilin kanssa emme lähde leikkimään.

Varusteiden paino

Varusteiden paino on se asia, mikä ehkä eniten huolestuttaa. Omaan rinkkaani tulee nyt enemmän painoa, mitä normaalisti, koska joudun kantamaan sekä teltan että keittimen. Normaalisti aikuisporukalla olemme vuorotelleet näiden kantamista.

Oma ajatukseni oli se, että lapset voivat kantaa ainakin omat makuupussinsa, makuualustan, ruokailuvälineet, välipalat sekä juomapullot. Lisäksi täytyy syynätä, minkä verran voi vaatetta pakata heidän kuormaansa. Rinkan paino saa olla tällaisilla kirpuilla noin 6-8 kiloa, siis oman näkemykseni mukaan.

Ajattelin laskea ruoat tarkkaan ja kuivata kaiken mitä suinkin vain voin. Lisäksi karsin varusteissa kaiken ylimääräisen, eli tällä kertaa en voi raahata esimerkiksi painavaa päiväkirjaani tai Anni Polvan romanttista kirjallisuutta. Uusi telttani on onneksi tosi kevyt. Myös makuupussimme ovat untuvapusseja, joten painoa ei tule niistäkään kohtuuttomasti. Se, mikä painaa paljon, on kaasut ja trangia. Täytyy vielä tehdä vertailua, kannattaisiko ostaa jokin muu keitin ja kattilasarja siihen.

Päivämatkat

Reitiksi valitsin Lemmenjoen vaellusreitin, koska siinä on mukavasti mahdollisuuksia tehdä lyhyempää reissua. Ajattelin, että menemme jokiveneellä osan matkasta, ja vain rengasreitillä vaellamme, jolloin koko matkan pituus on kohtuullinen.

Päivämatkoiksi olen suunnitellut noin 5-8 kilometriä, koska lasten mielestä on kivampaa, kun voi leiriytymisen jälkeen käydä tutkimassa maastoa ja kiivetä vaikka huiputtamaan tuntureita. Lemmenjoella se onnistunee.

Syy, miksi lähdemme niin kauas, on se, että itsekin nautin Lapin luonnosta ja toisekseen, lapseni eivät ole koskaan olleet Lapissa. Nyt on heidän aika kokea Suomen valtavat ulottuvuudet pituussuunnassa.

Ohjelma

Lapsen mieli on sellainen, että sitä ei kiinnosta kilometrimäärät ja treenin tehokkuus, vaan ennemminkin oudot kivet ja kirkkaat purot. Itsekin nautin vaelluksella siitä, että saa pällistellä maisemia ja pitää taukoja. Sitä siis on luvassa lasten kanssa, ihan kunnolla. Meillä ei ole kiire, ja ehdimme ihmettelemään riittävästi. Tarkoitus ei ole reitin suorittaminen, vaan tunturiluonnon
kokeminen kaikilla aisteilla.

Turvallisuus

Normaalin ensiapuvalmiuden lisäksi pitää miettiä viestintäkeinoja ja toimintamalleja hätätilanteessa. Ajattelin lasten kanssa käydä läpi perusensiapua, ja lisäksi miettiä mahdollisia tilanteita, joissa heidän pitäisi osata toimia omatoimisesti. Parempi on varautua, jolloin kaikilla on turvallinen olo ja selkeä ymmärrys siitä, miten haetaan apua.

Pitänee ottaa kaikkien puhelimet mukaan, ja säilyttää niistä osa sammutettuna viestintävälineen tehtävissä. Olen myös miettinyt, että pitäisikö ostaa erikseen pieni digikamera, kun aina puhelimen kamera syö akun tehokkaasti viikon aikana. Täytyy tutkia, olisiko joku pieni ja kätevä kamera saatavilla järkihintaan.

Paluu menneisyyteen: Syysvaellus Hetta-Pallakselle

Nyt, kun täällä Lounais-Suomessa ikuinen syksy vaan jatkuu, niin kehtaan vielä kirjoittaa vaelluksestani Hetta-Pallakselle, joka tuli tehtyä syys-lokakuun vaihteessa. Olin ystäväni kanssa kahdestaan reissussa, ja taas oli kyllä mahtava kokemus tämäkin.

Hetta-Pallas -vaellusreitti on Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitseva noin 50 kilometrin mittainen vaellusreitti, joka polveilee tuntureilta tuntureille komeissa maisemissa. Reitin varrella on useita taukopaikkoja ja autiotupia sekä varaustupia, joten tätä pätkää voin suositella kyllä aloittelevallekin vaeltajalle. Fyysistä kuntoa se kyllä vaatii, sillä reitti pistää ihmisen puuskuttamaan tunturien rinteillä. Maisemat palkitsevat kyllä vaivan, sen sanon.

Ihmisystävälliset päivämatkat

Meillä oli kaverin kanssa maltillinen etenemissuunnitelma, jotta ehdimme nauttimaan maisemista ja ollamöllöttelystä. Reitin voi edetä kummin päin tahansa, mutta meillä suunnaksi valikoitui pohjois-eteläsuunta, eli lähtö Hetasta ja paluu Pallakselle. Mielestäni se oli hyvä ratkaisu, nimittäin Hetan suunnalla alkumatka on hieman kevyempää kulkemista, kun taas Pallaksen suunnalta otetaan kulkijalta kyllä luulot heti pois reippaalla kiipeämisellä.

Reittimerkinnät Hetta-Pallaksella ovat hyvät.

Reissuaikataulumme:

27.9. Yöjuna Turusta Rovaniemelle
28.9. Bussiyhteys Hettaan, yöpyminen Hetan Kota -lomakylässä (Vahva suositus! Hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu.)
29.9. Venekyyti Ounasjärven yli (Hetan Kota) ja kohti ensimmäistä autiotupaa: Pyhäkeron autiotupa (noin 6,7 km)
30.9. Pyhäkeron autiotupa - Sioskurun varaustupa (noin 8 km)
1.10. Sioskurun varaustupa - Hannukurun varaustupa (noin 13 km)
2.10. Hannukurun varaustupa - Nammalakurun varaustupa (noin 13 km)
3.10. Nammalakurun varaustupa - Pallastunturin luontokeskus (noin 13 km) -> Taksilla Keimiölahen maja (Mukava paikka,  hyvät ruoat ja ihanaa päästä saunaan!)
4.10. Bussiyhteys Keimiölahen majan liepeiltä Rovaniemelle. Yöjuna Turkuun

Reitin varrella on autiotupia samoissa paikoissa, missä varaustuvatkin sijaitsevat. Päätimme kuitenkin tällä kertaa ottaa varman päälle ja varasimme itsellemme petipaikat varaustuvista. Varaustuvat ovat autiotupien kaltaisia tupia, joissa on sängyissä patjat ja tyynyt, ja taitaa olla keittiövarusteetkin laajemmat. Yleiskuva itselleni jäi Hetta-Pallaksen varaustuvista, että ne olivat siistejä ja mukavia. Erityisesti erillinen kuivaushuone oli kätevä, kun kelit olivat kuitenkin melko kosteat. Myös Hannukurun sauna oli mieluisa juttu!

Syksystä vaihto talveen

Olimme varautuneet siihen, että sääolosuhteet saattavat vaihdella ja jopa lunta voi tuprauttaa taivaalta. Ja näinhän siinä sitten kävi. Hetta-Pallas -reitti sai reissullamme ensilumen, joten kaikki mukaan otetut lämpimät vaatteet tulivat tarpeeseen. Lumisade alkoi heti ensimmäisenä vaelluspäivänä ja jatkui seuraavana päivänä tuiskuttaen. Nauroimme itsemme tärviölle, kun kahlasimme lumessa välillä polviamme myöten. Kun kiipesimme Pyhäkeron yli, saimme naamamme huurtumaan kunnolla. Olipahan hieno elämys sekin! Luonto näytti voimiaan, mutta me selvisimme.

Tärkeitä huomioita syksyn sääolosuhteista:

• Kunnioita sään muutoksia. Tunturilla säätilat vaihtuvat nopeasti ja näkyvyys saattaa muuttua todella huonoksi ihan hetkessä.
• Varaudu syysvaelluksella siihen, että lunta tulee. Varavaatteet, kunnon pipo, lämpimät käsineet ja varakäsineet ovat tärkeitä. Itselläni oli säänkestävät sormikkaat sekä päällä huovutetut lapaset.
• Lumi kinostuu tuntureilla ja tekee kulkemisen raskaammaksi. Varaudu välipaloilla ja muista juoda! Kylmällä kelillä nesteytys saattaa unohtua.
• Pitkospuut voivat olla lumihangen alla superliukkaat. Vaellussauvat antavat lisätukea liukkaalla polulla ja pitkoksilla. Itse otin yhden kunnon maakosketuksen, kun jalka liukuikin pitkospuun päällä eteenpäin.
• Huolehdi riittävästä energiansaannista ja vaatteiden kuivaamisesta. Muista pukeutua tauolla lämpimämmin. Taukotakki kannattaa pitää helposti saatavilla.

Eräs asia, jonka opin tällä reissulla oli se, miten kannattaisi lounas hoitaa talvisella kelillä. Meille osui nimittäin niin kylmät säätilat, että emme pystyneet pysähtymään tunturien rinteille pidemmäksi aikaa kokkailemaan lounasta. Niinpä etenimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen suoraan tuvalle pitäen vain pieniä taukoja matkan varrella. Tämä oli uuvuttavaa, koska välipaloilla ei ole sama vaikutus, mikä olisi kunnon lounaalla. Jatkossa tiedän, että otan tällaiselle syysreissulle mukaan termospullon, johon valmistan aamulla keittoa syötäväksi matkalla. Eipähän tarvitse kaivella trangiaa tuulessa ja tuiskussa esiin. Nyt täytyisi löytää hyvä termospullo, joka sopisi vaellukselle. Kevyt, mutta luotettava ja lämpimänä pitävä.

Miten keventäisin?

Oman rinkkani lähtöpaino oli alussa 23 kiloa. Se on ihan liikaa tällaiselle töppöjalkaiselle naikkoselle. Olen käynyt ankaraa pohdintaa siitä, miten voisin keventää. Tässä muutamia kevennyskohteita, joita pitää ensi kerralla miettiä, jättääkö pois tai ottaako mukaan.

• Päiväkirjani on tosi painava. Siitä en kyllä millään haluaisi luopua, mutta pohdiskelin, että jos otan paperia mukaan, ja liimaan kirjoitetut arkit päiväkirjaani jälkikäteen? Se on kuitenkin niin hieno kirja, jossa on jo monta vaellusta kirjattuna talteen.
• Luimme tällä(kin) reissulla Anni Polvan romanttisen kirjan. Ehkä ensi kerralla otan vaan pelikortit :D
• Muutamia ruokia oli liikaa. Pitää tsekata ruokamääriä vieläkin tarkemmiksi. Esimerkiksi metwurstin määrä oli liian suuri.

Ruokakantamukseni on aina painavia. Siitä en kuitenkaan lähde tinkimään, sillä osa vaelluksen hohtoa ovat herkulliset vaellusruoat. Myös rinkkani (Fjällräven Kajka 65 litraa) on painava, mutta se on niin mukava, etten siitäkään luovu.