Hossa tuntui kehossa

 Teimme partiolippukuntani kanssa vaelluksen Hossan kansallispuistoon kesäkuun alussa. Meitä lähti reissuun 11 reipasta retkeilijää melko isolla ikähaarukalla. Tarkoituksenamme oli kiertää kansallispuistossa mukava pieni kierros viikon aikana. Öitä maastossa tuli neljä ja vaelluspäiviä oli 3 kokonaista ja pari vajaata päivää päälle.

Hossan kansallispuisto sijaitsee Kainuussa Suomussalmella. Sen luontoa hallitsevat upeat suoraryhtiset mäntyharjut ja kimmeltävät järvet. Hossan nähtävyyksistä erikoisimpia ovat ikiaikaiset kalliomaalaukset, rouhean jyrkkäpiirteinen Julma-Ölkyn rotkolaakso sekä kristallinkirkas Muikkupuro. Puistossa on paljon helppokulkuisia polkuja, jotka sopivat kaikenkuntoisille. Hossaan pystyy helposti tutustumaan sekä päiväretkien avulla tai sitten tällä tavalla vaeltaen, kuten me teimme.

Itselleni Hossasta jäi erityisesti mieleeni runsas järvien ja lampien määrä, ihanat harjurinteet ja monin paikoin todella helppokulkuiset polut. Sorapohjaisten harjujen päällä oli mukava kävellä, kun jalan alla ei ollut juuria tai kivenmurikoita. Neulasmatto helli vaeltajan jalkoja.

Virveli vieköön!

Tällä vaelluksella minulla tapahtui debyytti virvelikalastuksessa. Olen jo pitkään miettinyt, että haluaisin kokeilla kalastusta vaelluksillani - olenhan koko lapsuuteni ja nuoruuteni kalastanut paljon virvelillä uistellen sekä heittäen. Kävin ennen Hossanreissua ostamassa itselleni teleskooppivirvelin sekä uistimia ja varaleikareita. Lisäksi suoritin kalastuksenhoitomaksun ja yritin perehtyä lupa-asioihin muutenkin Miten nämä minusta ovat aina olleet hieman epäselviä juttuja, mitä lupia tarvitaan ja missä?

Valmistauduin myös kyselemällä vinkkejä kalastusta harrastaneilta kavereiltani. Se on hauskaa, miten kalastus herättää tunteita ja tietämystä. Jokaisella virvelimiehellä ja -naisella on selkeä mielipide hyvistä välineistä ja oikeasta ajankohdasta. 

Tuurilla ne laivat seilaavat, eli meikäläinen lähti kalastamaan Hossaan fiilispohjalta. Heittelin uistinta aina kun aikaa ja jaksamista löytyi. Kalaa en tällä kertaa saanut, mutta se ei haitannut lainkaan. Aika nopeasti palautui mieleen se, kuinka rauhoittavaa puuhaa heittely olikaan. Ainoa häiriötekijä oli hyttysten innokas apujoukko.

Tässä muutamia vinkkejä virvelöinnin aloittamiseen vaelluksella:

- Hanki virveli, siimaa, uistimia ja varaleikareita

- Opettele käyttämään virveliä, jos et ole aiemmin käyttänyt

- Harjoittele perussolmut siimaan, jotta osaat kiinnittää leikarin pitävästi

- Maksa kalastuksenhoitomaksu ja tarvittava vapalupa, jos alueella vaaditaan sellainen

- Tutustu kalalajeihin ja lue niiden kokorajoituksista

- Ota vaellukselle mukaan perkauspuukko tai -sakset

- Mieti myös tarvitsetko haavin tai pihdit

- Kaipaatko suolaa ja voita, jos satut saamaan kalaa?

 Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei kannata tehdä asiasta liian monimutkaista ja hifistelyä. Virvelöidä voi ihan amatöörimäisesti, ja se tuntuu silti mukavalta. Ajattelin tässä kesän aikana kokeilla onneani aina kun ehdin, ja elokuussa taas sitten virvelini lähtee mukaan rinkassa reissuun.

Oletko sinä innostunut kalastuksesta vaelluksella? 

 

Vaellus Kaldoaivin erämaassa: hikeä ja hiljaista kauneutta

Tulipa vaellettua viikko Kaldoaivin erämaassa partioporukalla. Partiolippukuntamme Partio-Puhurit on järjestänyt Lapinvaelluksia säännöllisesti jo useiden vuosien ajan, ja tällä kertaa taapersimme Pulmankijärvi-Sevettijärvi -reitin pohjoisimmassa osassa Suomea.

Reissu oli taas monin tavoin opettavainen ja upea, ja ajattelin kirjoitella aiheesta useamman blogikirjoituksen eri teemoilla. Tässä ensimmäisessä tekstissä voisin kertoa perustietoja matkastamme ja kuvailla jälkitunnelmia.

Kunnon kööri kulkemassa

Parikymmentä kiloa selässä.

Porukkamme oli 14 hengen suuruinen sekalainen seurakunta, jossa nuorimmat olivat yläkouluikäisiä ensikertalaisia ja vanhimmat yli nelikymppisiä. Joukkoon mahtui siis tyttöjä ja poikia ja hyvin eri kuntoisia. Tästä syystä jakauduimme jo ennen vaellustamme ruoka- ja telttakuntiin, ja vaelluksen aikana yövyimme kaikki yhdessä sovituilla yöpymispaikoilla, mutta päivän kulkemisrytmit muodostuivat kullakin porukalla omanlaisiksi. Se oli hyvä systeemi. Näin jokainen sai edetä omassa tahdissaan, mutta näimme kaikki toisemme aina yöpyessämme.

Ensikertalaisia opastimme ennakkoon ruokien suunnitteluissa sekä varustautumisessa. Itselläni on aiemmilta vaelluksilta tallessa kaikki ruokalaskelmat, päiväkirjat sekä varustelistat, joten niitä oli hyvä hyödyntää myös uusien tulokkaiden valmentamisessa. Toki itsekin niihin aina palaan, kun reissulle olen lähdössä.

Järkevät päivämatkat helteeseen

Tsaarajärvellä paistoi aurinko ihanasti illalla.

Olimme suunnitelleet päivämatkojen pituudet maltillisiksi, koska:

a) Kaldoaivin erämaan maasto näytti kartan perusteella melko rankalta
b) meillä oli ensikertalaisia mukana
c) halusimme käyttää aikaa muuhunkin kuin suorittavaan kulkemiseen

Tässä etappimme viikon aikana:

Lauantai-ilta: Pulmankijärvi-Miutijoki 8 km (tuntui paaaaaaaljon pitemmältä tämä...)
Sunnuntai: Miutijoki-Tsuomasjärvi 5 km
Maanantai: Tsuomasjärvi-Tsaarajärvi 11 km
Tiistai: Tsaarajärvi-Huikkimajoki 12 km (erityisen kuuma helle ja suot tekivät tästä raskaan pätkän)

Haihdu hiki! Poistu kainaloista!

Keskiviikko: Huikkimajoki-Iisakkijärvi 9 km
Torstai: Iisakkijärvi-Opukasjärven jälkeen muutama kilometri reittiä eteenpäin, yö maastossa 11 km
Perjantai: Maastokohta  Opukasjärven jälkeen-Sevettijärvi 8,5 km

Päivämatkat olivat tällä "Pulmanki ratkaisee" -vaelluksellamme keskimäärin 10 km pituisia, ja se oli todella fiksu ratkaisu. Osui nimittäin kohdallemme melkoiset helteet. Päivälämpötilat olivat lähellä 30 astetta, mikä teki kulkemisesta huomattavasti raskaampaa. Sai huolehtia tarkkaan nestetasapainostaan ja ihon hyvinvoinnista, kun hikeä pukkasi litratolkulla.

Tunturiylänköä, suota ja metsikköä

Rinkka yksin ylängöllä kykkii.

Maasto todellakin oli aika rankkaa tällaiselle peruspulliaiselle, etenkin reitin alkuosassa. Noustiin useita nousuja, mutta toisaalta näkymät olivat todella kauniit, jolloin ei nousun rasitukset haittaa. Reitti eteni mielestäni Pulmangin suunnalla varsin ylävoittoisesti tunturiylängöillä. Upeaa näkymää kantaen katsetta tosi kauas.

Nousujen väleissä oli suo-osuuksia, joista osa oli melkoista kosteikkoa. Vaelluskengät upposivat turvepuuroon ja sukat kastuivat. Pahimmillaan, jos ei ollut tarkkana,  upposi suohon lähes nivusiaan myöten. Parhaiten selvisi, kun tunnusteli sauvalla sopivia astinkiviä tai mättäitä. Pahimmat vellikohdat kiersimme sovulla kaukaa.

Sevettijärven päässä siitä Iisakkijärven tienoilta maasto muuttui erilaiseksi. Maisema oli puiden verhoilemaa, matalampaa. Oli koivikkoja ja männikköjä sekä hiekkaharjuja. Polusta tuli loppua kohden kivikkoisempi ja näkyvyyttä kauas ei enää ollut. Itse tykkäsin enemmän Pulmangin päästä.

Kuivuus vaikutti vesitilanteeseen

Joku puro sentään virtasi.

Koko kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin, myös Lapissa. Kuumuus ja kuivuus olivat vaikuttaneet alueen puroihin, järviin ja jokiin. Monet purot olivat enää pieniä lirusia, joista ei saanut mitenkään otettua juomavettä. Osa puroista oli kokonaan kuivuneita. Juomavettä piti siis tarkemmin miettiä, missä ja milloin sitä saa täydennettyä, sillä muutamat purot tuntuivat niin hitaasti virtaavilta ja lämpimiltä, että emme uskaltaneet niistä ottaa, tai ainakin vesi piti keittää.

Vesien ollessa alhaalla oli jokien ylitykset tosi helppoja. Kahlaamiseen ei tarvinnut kauheasti valmistautua, sillä vaelluskengi
llä pystyi hyppelemään kiviltä kiville. Ainoastaan Silisjoen kohdalla otin vaelluskengät pois, kun halusin mennä paljain jaloin kastelematta sen enempää kenkiäni taas märiksi. Olivat kuitenkin suolla kastuneet niin monta kertaa.

Veden puute sai minut pohtimaan vedensuodattimen hankintaa. Pitää ruveta tutkimaan, mikä olisi omaan käyttöön kaikkein paras. Tabletteja en haluaisi käyttää. Yhdellä porukastamme oli mukana jännä "kynä", olisikohan ollut nimeltään Steripen tai joku vastaava. Se tappaa pöpöjä UV-valolla. Kätevän kokoinen pötkyläinen. Matkan aikana näimme myös muita vaellusporukoita, ja joillain oli suodattimia mukanaan. Niitä taitaa olla tosi paljon markkinoilla.

 Mihin seuraavaksi...?

Oli kyllä taas niin hieno reissu. Kirjoitan erikseen vielä blogitekstit ruoistamme sekä varusteista. Heti rupesin pohtimaan, mihin sitä seuraavaksi lähdemme lippukunnan voimin. Itselläni on ajatuksena tehdä ruskavaellus ensi vuonna, mutta partsaporukalla varmaan taas sitten parin vuoden päästä.