Kaksi yötä vaellukseen, onko homma hallussa?

Tämä viikko on sulattanut viimeisetkin aivosoluni. Kekkostelu-vaelluksen ennakkovalmistelut vaativat veronsa, joten oikein odotan pääseväni teltan pohjalle lepäämään. Ruokien kuivauspuuhien lisäksi olemme käyneet kaupassa ruokaostoksilla ja suoritimme niin sanotun isojaon. Isojako tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes kaikki ruoka-aineet punnitaan valmiiksi annospusseihin ja niihin merkitään aterian nimi ja viikonpäivä, jolloin ruoka on suunniteltu nautittavaksi.

Käytimme siis partiokololla aikaamme noin viisi tuntia tähän isojakoon. Punnituksessa oli mm. jokaisen henkilökohtaiset aamuiset mysliannokset, aterioiden makaroni-, riisi- ja kvinoamäärät sekä monet muut ruokalistassamme olevat raaka-aineet. Työlästä, mutta mielestäni ruokien valmiiksi punnitseminen, pakkaaminen ja merkitseminen kannattaa. Tässä muutamia syitä:

• ruoat on nyt helpompi pakata rinkkaan vaikkapa päiväkohtaisiin säkkeihin
• rinkkaa käytettäessä vaelluksella ruoat pysyvät paremmin järjestyksessä
• ruokien määrä tulee tarkistettua ja varmistettua, että jokaiselle tulee riittävä annos
• vähentää aivotyön määrää reissulla, koska viikko pöpelikössä aiheuttaa sekopäisyyttä
• ei tule kannettua ylimääräisiä ruoka-aineita, kun kaikki on laskettu ja punnittu

Tämän päivän ilta kuluikin taas yllättäen partiokolon uumenissa. Eilisen isojakosavottamme tulokset jaettiin tänään jokaiselle kotiin vietäväksi ja rinkkaan pakattavaksi. Sama ilmiö toistuu joka vaelluksella: epäusko tuijottaessa omaa kasaansa. Mihin mä nää kaikki tungen? Kummasti oppii karsimaan vaatteissaan ja kaikessa muussakin, jotta saa rinkan painon aisoihin. Sehän pitäisi olla aikuisilla naisilla maksimissaan 20 kiloa ja miehillä 30. Sen yli menevät ovat liian raskaita taakkoja.

Naureskelimme ruokapussukoitamme. Niitä ei pidä mennä avaamaan tuulessa. Sen verran kevyttä tavaraa on nuo kuivatut jutskat. Esimerkiksi kuivatun porkkanaraasteen avaaminen tuulisella säällä aiheuttaa raasteen katoamisen tangentin suuntaan.

Lataukseen apua

Puhelimen lataus on ollut itselläni ongelmana, kun ei ole toivoakaan, että lataus pysyisi koko viikon luurissa, vaikka sen välillä sulkisikin. Ystävällisesti mahtava työkaverini tuli hätiin, ja lainasi kaksi aurinkolaturia, joilla saan tarvittaessa ladattua muutenkin luuriani, ainakin sitten kertaalleen, jos ei aurinko ota paistaakseen.

Olen paljon miettinyt tätä puhelinasiaa. Haluan olla mahdollisimman vähän puhelimessa kiinni, eikä se taida siellä onnistua, koska kenttää ei välttämättä ole ollenkaan. Oli miten oli, on mukavampaa, jos tietää, että puhelimessa on tarvittaessa virtaa jäljellä, jos tilanne vaatisi oikeasti soittamista hätätapauksessa.

Mystiset vatut kuivumassa

Viimehetken kuivaushommaksi kehitin itselleni vielä vadelmien kuivaamisen. Ajattelin, että ne voisivat sopia lettuhillomme maustajiksi. Niinpä lykkäsin taas uuniin kiertoilmalle kuivumaan kaksi pellillistä vattuja. Mikä niissäkin lienee, kun ovat niin hartaita kuivustelijoita? Kestää ja kestää. Ihan kuin jokainen vatun pieni pallukka sisältäisi niin paljon nestettä, että ne pitäisivät sitkeästi kiinni pulleudestaan. Olisikohan jo huomenaamulla kuivaa vattumatskua tarjolla pussitettavaksi?