Hetta-Pallas ja herkkupeput heilumassa tuntureilla

Kesän lopussa oli aika lähteä vaellukselle uudella porukalla. Hetta-Pallas -reitti kutsui minua kolmannen kerran, ja mukaan reissuun lähtivät 12-vuotias poikani sekä luonnon ystävä lankomies. Kolmen tiimillä suuntasimme Suomen yhdelle upeimmista reiteistä. Hetta-Pallas -reitti kiipeää tunturien huipulle ja etenee huikean hienoissa maisemissa. Matkaa reitille tulee 55 km ja se sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Reitti on omasta mielestäni myös fyysisesti varsin haastava. Hetta-Pallasta suositellaan usein aloittelijoille reitin selkeyden ja tiheän tupaverkoston vuoksi. Polku tarjoaa kuitenkin melkoisen jumppatuokion useaksi päiväksi. Jyrkät ja pitkät nousut, kivikkoiset laskeutumiset kuruihin kuluttavat voimia. Parhaiten reissullamme suoriutui urheilullinen poikani, kun me keski-ikäiset vaeltajat olimme kovilla.

Meidän porukassamme oli tärkeää, että ruokaa on riittävästi ja se on maistuvaa. Hyvä energiataso auttaa selviämään kiipeilyistä tunturien huipuille. Ruoalla oli iso merkitys myös jaksamisen kannalta henkisesti. Mukavat herkut toivat mielenvirkistystä!

Tässä muutamia poimintoja reissun herkkuhetkistä:

1. Lankomies esitteli meille rapean ruokalisukkeen: näkkärin kappaleet lautaselle ruoan joukkoon tuovat lisää runsauden tuntua. Näkkärinkappaleet olivat erityisesti poikani suosikkituunaus.

Keksi pitää polulla!

 

2. Keksitauko tekee gutaa! Vaikka keksien kuljettaminen on vaelluksella ärsyttävää, niin onhan se kiva pitää keksitauko silloin, kun tarvitaan jotain iloa elämään.

Näkkäri kuvassa etualalla.

 

3. Kuivatut giflarit! Uutuuskokeilu tuotti iloa. Olin kuivannut ohuita Giflr-pullasiivuja. Upotimme ne kaakaoon kellumaan, mutta ne toimivat myös pikkuisina pullanmakuisina korppuina. Voisihan niistä tehdä myös pullavanukkaan, jos olisi mansikkahilloa ja vaniljakastiketta kaverina?

Oli kyllä tämäkin taas hieno reissu. Matkalla kohtasimme ystävällisiä kanssavaeltajia, jotka kannustivat poikaani ja jutustelivat mukavia kanssamme. Luonto oli yhtä elämyksellinen kuin aina, ja maalissa olimme ylpeitä suorituksestamme. Toipuminen rasituksista veikin sitten enemmän aikaa. Ainakin poikani mielestä kouluun paluu tuntui raskaalta - hän olisi selkeästi tarvinnut toipumisviikon ennen koulua. 

Perinteinen tunturihyppy, boinnngggg!

 

Hetta-Pallas -reitti etenee yläilmoissa

Reippaat tyypit me!