Maanantai-iltana ajelimme siis Lohjalle, josta olin ennakkoon kahlannut nettisivuilta tietoa Karnaistenkorven poluista, jotka sijaitsevat lähellä Kisakallion urheiluopistoa. Hassuinta oli se, että Karnaistenkorpi sijaitseekin oikeastaan lähestulkoon Karnaisten piiiiiiiiitkän pitkän tunnelin yläpuolella - eli kun seuraavan kerran ajat Turusta Helsinkiin, voit miettiä näitä maisemia sukeltaessasi Karnaisten tunneliin parin kilometrin matkalle.
Kuusimetsän kuiskaus
Karnaistenkorven poluille pääsee toki Kisakalliostakin, mutta me pysäköimme automme toiselle laidalle reitistöä.
Parkkipaikalta oli noin kilometrin matka Ahvenalammen laavulle. Reitti kulkee komeassa peikkometsän näköisessä
kuusimetsässä, jossa valo siivilöityy upeasti havukaton läpi, ja kivet ovat pyöristyneet sammalpeitteisiksi pallukoiksi. Ihanaa maastoa!
Polku oli hyväkuntoinen ja matka laavulle niin lyhyt, että sen taapertaa nopeasti vaikka olisikin tonnin painoiset herkkueväät mukana. (En tunnusta)
Laavu on lammen rannassa hienolla paikalla.
Moottoritie, vaikka se jossain lähellä maan uumenissa kulkeekin, ei anna itsestään mitään merkkiä.
Heinäkuisessa illassa ääntä piti korkeintaan punarinta. Vedenpinnan rauhaa rikkoivat ainoastaan vesimittarit. Onnittelimme itseämme hyvästä retriitin paikasta. Nuotiolla sai ruoat valmistettua kätevästi, ja puitakin oli hieman jäljellä puuvajan pohjalla.
Ainoa, mikä oli huollon tarpeessa, oli kompostoiva puucee sekä laavun lähiympäristö. Keräsimmekin laavun läheisyydestä ison kassillisen roskia. Enemmänkin olisi voinut kerätä, jos olisi ollut roskapihdit tai kumihanskat mukana.
Kyllä oli rentouttava retkipaikka! Ja upea metsä. Onneksi on tajuttu säilyttää tällainen helmi.
Seuraavassa postauksessa vielä kokemuksia retriitin toiselta päivältä eli retkestämme Paavolan tammen luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti